<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} @page Section1 {size:595.0pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;}

–>

Vauvalandian ovien aukeaminen on avannut ovia paikkoihin, joiden olemassaolosta en edes tiennyt ennen kusitikun positiivista tulosta. Näiden ovien availu tuntuu yhtä jännältä kuin suklaajoulukalenteriluukkujen taakse kurkkailu – uuden luukun avaamista odottaa malttamattomana, vaikka  harmikseen tietääkin, että luultavammin tälläkin kertaa suklaa on mautonta ja kuva tylsä.
Lähdimme koko kolmen kopla männä viikolla ensi kertaa kaupungille. Uuteen tilanteeseen äkkiseltään heittämisestä kertoo se, että Lähiöjeppe luuli ihan tosissaan, että ehdimme kymmenen minuutin päästä lähtevään bussiin, vaikka sekä Minime että mutsi olivat yhä yökkärit päällä.
Noin puoltatoista tuntia myöhemmin olimme päättäneet ensimmäisenä julkisena kulkuneuvona ottaa bussin sijaan haltuun vauvanvaunuystävällisemmän metron ja seisoimme lähiön metroasemalla. Spurtti metron uumeniin tapahtui entisessä elämässä näppärästi rappusten kautta, mutta vaunujen kanssa hommaan on ilmaantunut lisähaaste. Miten hitossa tonne alas kuuluu mennä? Löysimme tutun metroaseman hissin vasta, kun bongasimme sinne jonottavan kotiäitiarmeijan ja rollaattorimummon. 
Kotikaupunkiin tutustuminen täytyy aloittaa tietenkin tyylillä Sörnäisten Kurvista.
Tässä vaiheessa aloin hahmottaa, että mä oon puolen tunnin päästä siinä -elämä on ohi ja että pieneenkin siirtymiseen tarvitaan kahden mukana kuljetettavan vauvatarvikesäkin lisäksi tolkuttomasti aikaa, järjestelmällisyyttä ja piimämäisen sakeaa pinnaa. Jälkimmäistä ei ole laajoista empiirisistä tutkimuksista huolimatta mun kehosta löydetty kuin pieniä esiintymiä.
Mutta metro sentään on kätevä, propsit lähiöitymiselle! Ja oli ihan rosvo-olo, kun ensimmäistä kertaa matkustin ilmaiseksi vauvoineni ja vaunuineni. Perillä meitä odotti Kampin kauppakeskus, jonka olin äitejä salakuuntelemalla todennut helpoksi kohteeksi aloittaa kaupungin valloitus nyyttityypin kanssa. Ja siellä kolmannessa kerroksessa se odotti: maaginen lastenhoitohuone, jonne pääsee oven ollessa lukossa vain nappia painamalla ja oven avausta odottamalla. Unohtakaa baarit, jonne pääsee ovikelloa soittamalla, mikäli naama miellyttää ravintolahenkilökuntaa! Tänne pääsee vain, jos mukana on alle metrinen avec. Seesam aukene!
Mahdottomasta mahdollista: Lähiömutsi ja Lähiöjeppe yhdessä lounaalla Minimen ollessa yhdeksän päivän ikäinen. Ei nyt ihan ollut valkoisia liinoja ja kynttilöitä pöydällä, vielä.
Salaluolan uumeniin päästyäni suoritin ensimmäisen puolijulki-imetykseni ja huomasin hallitsevani huonosti mutsietikettiä. Paikallaolijoita kiinnosti kovasti Minime ja tyypin mitat sekä kakat. Olin niin hämmentynyt helsinkiläisten yhtäkkisestä puheliaisuudesta ja hymyistä siinä tissit paljaana keekoillessani, että en edes tajunnut udella vastaystävällisyytenä niiden mukuloista mitään. Pitivät varmaan nokka pystyssä tepastelevana kanaemona, joka ei välitä kuin oman pesänsä tuotoksista.
Lähiöjeppe sen sijaan teki heti vaikutuksen paikalla olleeseen äitijuryyn. Yhden vaipanvaihdon aikana hän oli ystävystynyt jokaisen huoneessa olevan äidin kanssa. Ota paikka haltuun -kisan toisena osallistujana minä voisin väittää, että tämä tapahtui vain ja ainoastaan siksi, että hän on mies, joka vaihtaa vaippoja. Palkinnonjakotilaisuudessa Lähiöjeppe oli kuitenkin se, joka sai eniten kujertelevia hei heitä ja nähdään-heittoja, kun suljimme salaperäisen vauvahuoneen oven takanamme. Mä sain mitä luultavammin vain paheksuvia ajatuksia, kun olin poistunut kodin vauvakuplasta niin varhain ja niin pienen vauvan kanssa.
Jaa