Kirjoitan tämän nyt itselleni ylös, että en joka kerta menisi samaan lankaan. Lasten kanssa kolmistaan lomailu ei ole lomailua siinä mielessä kuin luulet. Muista se. Se ei ole. Yhteinen aika tiiviinä kolmikkona on toki ihanaa, mutta samaan aikaan nipistää sinusta kaikki varastoon jemmailemasi voimat, jaksamiset ja hermoylijäämät.
Valmistaudu reissuun siis kolmen askelman kautta.
1. Pyri järjestämään reissut niin että mieskin pääsee mukaan. Ja jos ja kun se ei hänen sekopäisten työvuorojensa takia onnistu, siirry kohtaan kaksi.
2. Älä odota saavasi loman aikana valmiiksi mitään. Et todellakaan viimeistele kirjakäsikirjoitusta, koske editoimattomien kuvien kansioihin tai neulo villapuseroosi edes yhtä kokonaista riviä ilman viittätoista keskeytystä. Ja jos saatkin jotain tehdyksi, aikaansaaminen on aina pois yöunistasi, mistä seuraa vain taantuminen yksisilmäiseksi kiukkumarakatiksi. Jos et ole päivän aikana huutanut kertaakaan ”antakaa mun nyt olla edes yksi hetki rauhassa” tai kokenut tunnontuskia silmät hermojen palamisesta kiiluen lausutuista vittuperkeleistä, olet saanut yhden päivän hienosti valmiiksi.
3. Pyri varaamaan itsellesi lomalta paluu -loma. Vaikka kuinka muuta luulisit ihanan ydinperhe-elämäsi ja päiväkotiarjen keskellä, 24h-äitiys on edelleen persoonallesi kuluttavaa. Tarvitset kokonaisvaltaiselle äitiydelle hiljaista ja hallittavaa vastapainoa pysyäksesi järjissäsi. Lomalta paluu -loman tarkoituksena on nukkua yksi yö ilman päälläsi möyriviä lapsia ja käydä vessassa mahdollisimman monta kertaa ilman että kukaan rääkyy ja ryskyttää oven takana. Lomalta paluu -loma on erityisen onnistunut, jos ehdit sen aikana syödä ateriasi holtittoman vääriin kellonaikoihin, käydä suihkussa yksin hiukset pesten ja ulkoilla ilman että yksikään kurahanska on kateissa.
Käytyäsi nämä askelmat läpi, voitkin jo alkaa ikävöidä lapsiasi niin paljon, että lähdet aikaisemmin kotiin kuin tarkoitus oli. Kotimatkalla voit sitten alkaa suunnitella seuraavaa reissua kolmistaan lasten kanssa, kun näemmä mies on taas vapun, vuosipäivän, joulun, syntymäpäivän, juhannuksen, karkkipäivän ja kuun kaikki viikonloput töissä. Jos et saa askelmien kolmoskohtaa onnistumaan, odota pari viikkoa. Sitten olet jo unohtanut, minkälainen loma kolmistaan lasten kanssa oli, ja voit hyvillä mielin alkaa suunnitella seuraavaa.
*Kriinastaa tarkoittaa pohjalaisessa murteessa riidan haastamista. Sillä voi kuvata myös tietynlaista marisemista tai sikojen pitämää ääntä.
**Kuvassa olen pääsiäisvalakialla, jota joku saattaa erehtyä myös pääsiäiskokoksi kutsumaan. Se on vanha pohjalainen tapa, jonka tarkoituksena on alun perin ollut hätää noitia ja pahoja henkiä. Koitin, josko sama kikka toimisi myös kriinastamisen aiheuttaman väsymyslamaannuksen hätistelyyn, mutta tulokset eivät olleet häävejä.
Hei! 🙂 Kirjoitit pääsiäisvalakiasta ja mieleeni tuli, että sinä osaat varmaan kertoa tömmöselle savolaiskarjalaiselle härnyykokosta.
Vuosia sitten ajeltiin miehen kanssa autolla pääsiäisen aikaan ja radio oli päällä. Sieltä tuli ohjelma, jossa puhuttiin pääsiäiskokoista (vaikkei saisi..?) ja härnyykokoista. Meille jäi vähän epäselväksi härnyykokkojen merkitys. Osaisitko sinä kertoa niistä?
No nyt tuli kyllä paha! En ole koskaan kuullutkaan härnyykokoista. Olisiko jollain muulla Lähiömutsin lukijalla parempaa tietoa?
Yksin lasten kanssa lomailusta tulee varmasti mahtavampaa kun lapset kasvavat. Kun mietin omia lomiani lasten kanssa verrattuna lomiin koko perheen kesken, niin tuntuu, että lapset on omatoimisempia silloin kun vain yksi aikuinen on mukana. Mä olen kyllä nauttinut niistäkin lomista, jolloin mies ei ole päässyt mukaan, mutta lapset on kyllä tosi kokeneita matkustajia, myös pienin neljävuotias. Pari vuotta vanhemmat isot sisarukset auttaa tosi paljon esim. laukkujen kanssa kentillä ym. Ja he t saa oputuvat isoihinkin aikaeroihin helposti.
Ihan varmasti lasten kasvaessa kolmistaan reissaamisesta tulee leppoisampaa. Nyt on taas yksi niistä kuuluisista vaiheista menossa, eikä oma jaksamiseni meinaa kestää. Vaikka välillä reissussa rähjääntyneenä väsyttääkin, on tarinalla aina tietenkin myös toinen puoli. Onkin annettava tässä välissä minireissaajilleni myös kiitosta siitä, miten lungia heidän kanssaan on mennä ja kokea, kunhan ei oma piponi ole väsystä ja oman ajan kaipuusta liian kireällä.
Ehehehheee, nauroin katketakseni, kiitos tästä! 😀 Me ei olla oltu reissussa, mutta 3vee uhmaprinsessa ja 1vee yökyöpelineitonen ovat pitäneet huolen siitä, että ihan liian rentoutuneeksi ei pääsiäisen aikana ole päässyt. Naureskeltiinkin eilen illalla miehen kanssa silmät väsystä punoittaen, että nooooh, ehkä niillä on vaan joku vaihe. 😀 As always. 😀
Vaiheesta vaiheeseen, ai että! Sellaisen totaalisen rentoutumisloman aika taitaa tulla sitten vasta, öh, joskus.
Tiedän ja jaan kanssasi nuo tuntemukset täysin. Matkustan parin kuukauden välein lasten (3v ja 5v) kanssa yksin länsirannikolta Itä-Suomen pikkukylään, mikä vaatii parhaimmillaan kolme eri junaa ja pitkät autokyydit molemmissa päissä. Tähän sitten vajaa viikko yksin lasten kanssa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki pienimmätkin omat hommat, istua lattialle ja leikkiä. Palkintona tästä onneksi on lasten suuri ilo jännittävästä matkasta, mummolasta sekä äidin läsnäolosta mutta valitettavasti myös iso läjä rästihommia.
Mä olen niiiiiin onnellinen, että nykyään Helsingistä menee suorat yhteydet Vaasaan. Ennen piti aina vaihtaa Seinäjoella, enkä nyt enää tajua, miten sitä säätämistä etenkin talvivaatteiden aikaan oikein jaksoi. Matkustusaikakin lyheni melkein tunnilla, kun pääsee posottamaan suoraan. Rispektit siis kolmen vaihdon säätämisestä ainoana aikuisena kahden pienen lapsen kanssa!
Toivottavasti mäkin ensi kerralla muistan, että en yritä tehdä yhtään mitään duuneja tai roikkuvia hommia kolmistaan lasten kanssa lomaillessa. Nautin niin ajatuksesta, että saisin tehtyä kirjoitusprojekteja, jotka eivät normityöpäiviin mahdu, mutta äh, ei toivoakaan. Sellaisille tarvitsee varata loma, jolloin matkaan lähden vain minä 🙂
Mä lisään omaan listaani vielä sen, että muista ottaa huomioon se henkinen taantuma joka seuraa pidempään omien vanhempien luona vieraillessa, eli ne omien vanhempien tuttuakin tutummat tavat ja päähän pinttymät käy ärsyttämään ihan kuin silloin joskus niin, että on hankala pitää sisäistä teiniään aisoissa. Varsinkaan kun siihen tosiaan yhdistyy vielä nämä postauksessa esitetyt oman äitiyden haasteet…perhepyhät on joskus haastavia, onneks aika kultaa muistot 😀
No sekin vielä! 😀 Jännästi sitä varhaiskeski-ikäinenkin taantuu teiniksi.
Aika on kyllä ihana, kun se aina kuultaa muistot!
Voi vitsit tämä oli taas niin tarpeeseen.
Mä puhdistin eilen terassia ja lapsi halusi auttaa. Edellisenä iltana olin tehnyt tismalleen samaa hommaa sillä erotuksella, että olin aivan yksin terassilla. Ero oli merkittävä – lapsen kanssa olin pian jotenkin ylivirittynyt ja sykekin pamppaili korkeammalla. Pian ohjasinkin apurini etupihalle isänsä seuraksi.
Vei jokusen vuoden, että opin tuntemaan itseni tällaiseksi. Itse asiassa Lähiömutsin tekstit taisi terästää itsetuntemuksen lopulta esille, eli kiitos 🙂
Mä olen miettinyt sitä, että sattuuko rentojen mutsien lapsille enemmän tapaturmia ja pikkuhaavereita? Mun omat vanhemmat on myös olleet sellaisia omaa rauhaa kaipaavia ja herkästi hälytystilaan ajautuvia, ja meille lapsille tuli tosi vähän kolhuja. Lapsuudessa mun naapurissa asui rymysakki ihania pikkupoikia, joiden äiti osasi pysyä zeninä, vaikka neljä poikaa pelasi lätkää keskellä keittiötä. Aina jollakin oli joku kolhu jossain, mutta poikien vanhempia rymyäminen ei selvästikään kuluttanut niin paljon. Nykyään pojat pelaakin sitten kansallisella tasolla ja ulkomailla.
Yllä kirjoittamani ei missään nimessä tarkoita, että pitäisin rentoja vanhempia välinpitämättöminä. Ei, vaan minusta se on välttämätön strategia, jos lapsia alkaa olla useampi. Mulla tää luonteenpiirre on ollut suurin syy päätyä kahteen lapseen. Jos saataisiin enemmän lapsia, olisi pakko löysätä rimaa ja sallia sähellys ja jokunen katkennut luukin.
Maailman kivointa kuulla, että olen saattanut ehkä olla avuksi oman itsetuntemuksen terävöittymisessä <3 Helpottaa ihan hurjasti elämää, kun tuntee itseään ja voi myös kumppanille sanoittaa, mikä mättää ja mitä kaipaa. Sillä juu, voin kuvitella, että tunnelma terassin puhdistamisessa on vähän erilainen yksin puuhastellessa ja pikkuapurin kanssa.
Mäkin toivoisin jossain haaveissani, että voisin olla rento mutsi isossa perheessä, jossa lapset pelaisivat lätkää huvikumpumme köökissä. Totuus on, että en kykenisi siihen. Se hankaisi niin pahasti persoonaani vastaan.
Tuohon tapaturma-alttiuteen en osaa sanoa mitään varmaa, tietenkään. Mutta aika loogiseltahan tuo kuulostaa. Paljon on myös lapsen persoonasta kiinni. Meillä toinen lapsista on käynyt Lastenklinikalla ja muidenkin kaupunkin ensiavuissa tasaiseen tahtiin, kun toinen ei kertaakaan. Toinen kun sattuu vain olemaan sellainen pää edellä hyppääjä, toinen harkitsevampi.
Ensimmäinen kerta, kun törmään tuttuun termiin – meillä tosin puhutaan krinaamisesta!
Alkaa olla nämäkin pääsiäisen pyhät krinattu läpi ja huomenna alkaa arki. Ihan hyvä niin!
(Luulen jakavani tunteesi…)
Hauskaa, krinaaminen ei taas ole mulle tuttu, mutta asiayhteydestä olisin varmasti tajunnut 😀
Niinpä! Aamen! Mä olen niin loppu, kun vetelen noiden kanssa pari päivää putkeen yksin. Rakkaat pallerot imee ihan kaiken. Sit mä rageen, selitän, silitän, pyydän anteeksi. Sit ragee uhmis, kohta bebe ja ja ja… Sit me halitaan. Mut yhtä kahvikuppia kun ei saa juoda yksin, niin pää hajoaa ja pinna kiristyy. Illalla on niin väsy, ettei jaksa edes watsappi viesteihin vastata.. miten yyhoot jaksaa?! Rispekt!
Ihan kuule kun mun kynästä ja elämästä tämä kommentti! Miten paljon huutoa, rakkautta, kinastelua ja sovintohaleja yhteen päivään voi mahtua! Ja iltaisin olen tosiaan niin poikki, että miehelle lähtevä viesti on tyyliä ”Järkyttävä väsy. Kerron myöhemmin. Oot rakas.”
Ja todellakin yksinhuoltajille iso hatunnosto.
Hih, kuulostaa tutulta tuo että kuvittelee ehtivänsä vaikka mitä ja todellisuus on jotain muuta… Käyn välillä lasten kanssa kolmisin myös mummolassa ja niiden jälkeen on todella ihan poikki! Meillä kun lapset vaativat aina vanhemman hoitamaan iltatoimet jne vaikka isovanhemmat tarjoutuisivatkin avuksi. Välillä kuulee ystäviltä että käyvät mummolassa ”lomalla” kun isovanhemmat hoitavat monta asiaa, meillä tämä on aika kaukana… 😀
Joku muukin siis menee samaan ajatusharhaan lomien suhteen 😀 Meilläkin mummilassa kolmistaan lasten kanssa kyläillessä iltatoimet ja sen sellaiset tulevat kontolleni, vaikka isovanhemmat tarjoutuvatkin jeesimään. Johtuu ehkä siitä, että nähdään lopulta niin harvoin, että hammaspesun kaltaiset luottamustoimet vaatisivat näkemistä useammin ja lasten kasvamista. Kai se siitä hiljalleen, nyt iltasatu nimittäin jo meni mummin tai paapan sylissä <3
Ah. Tällaisia juttuja lukiessa kirkastuu aina mieleen miten suhteellista kaikki on ja miten sopeutuvaista lajia tässä ollaan. Olen ollut yksinhuoltaja käytännössä siitä, kun esikoinen oli 2 vuotta ja toinen lapsi syntyi, lasten isä kuoli heidän ollessaan 1 ja 3. Nyt kesällä lapset täyttävät 5 ja 7. Luulen, että selviän usein vain siksi, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Jokunen vuosi sitten opetin maahanmuuttajia ja siinä hommassa perspektiivi ihmisen venymiseen haasteiden edessä tuli niin konkreettisesti iholle, että huomasin monesti olevani kaukana äärirajoilta, vaikka olin muuta luullut. Hölmöä ehkä, mutta minua se auttoi ja auttaa ajatuksissa edelleen, kun on vaikea paikka. Mutta tajuan toki, että kaikilla on ns omansa eikä aina tarvitse lähteä vertaamaan vaan saa vituttaa, jos lähikaupassa luomubanaanit onkin loppu vaikka just olisi niitä tarvinnut. Peace:)
Olen niin pahoillasi kumppanisi kuolemasta. Tällaisia juttuja kirjoittaessa ne toiset mahdolliset elämänpolut käyvät aina mielessä. Olen myös miettinyt, että ihminen varmasti sopeutuu ja mukautuu, kun ei muutakaan voi. Ihmisten erilaisia elämäntilanteita seuratessa sen näkee konkreettisesti, kuten sinä maahanmuuttajia opettaessa.
Paljon paljon vähemmän kamala esimerkki omasta elämästä. Mä en itse enää tajua, miten olen voinut tehdä monikirjavaa duunia perhevapaiden ohella, kun toinen lapsista nukkui repaleisia öitä lähes parin vuoden ajan ja mies teki samaa ilta-, yö- ja viikonloppupainotteista työtään. Ajatus siitä, että nyt ysin jälkeen illalla lasten mentyä ”nukkumaan” alkaisi työpäivä ja edessä olisi monen herätyksen yö – hyi olkoon, en vain siihen enää kykenisi, mutta silloin jotenkin siihen taipui, siinä hetkessä ja elämäntilanteessa.
Summa summarum, ihminen todellakin on sopeutuvainen otus, ja aina on jollain asiat vielä huonommin kuin itsellä. Silti ne siinä hetkessä ja elämäntilanteessa koetut tunteet ovat aitoja ja ne saa tuntea ja käydä läpi (sekä vertaistueksi muille jakaa, jos sattuu olemaan bloggaaja tahi muu kirjoittaja heh).
Se on vielä alleviivattava, että olen valtavan kiitollinen siitä, että saan jakaa arkeni kumppanin kanssa. Ymmärrän onneni siitä. Olen niin paljon parempi vanhempi meinä kuin minuna, enkä toivottavasti koskaan joudu kokemaan sitä, että tässä asiassa on pakko sopeutua ja venyä.
Ihana huomata etten ole ainoa joka huutaa sitä vittuperkelesaatanaa lomalla 😀 Ehkä jonain päivänä ”Loma”-sanan merkitys aukeaa meillekin mutta tällä hetkellä 6v kaksosten ja 4v pikkuveljen kanssa se on lähinnä jäänyt mysteeriksi 😀
Vittuperkelesaatanoista saa kivasti pahan mielen ja vielä monta päivää kestävän morkkiksen kaupan päälle – että hyvää lomaa meille vain! Koko perheenä lomaillessa kaikki asiat yleensä suttaantuvat ja hoituvat kivasti, mutta kolmistaan tulee välillä tilanteita, kun kaipaisi lisäkäsiä ja -sylejä. Ja hetken hiljaisuutta ja rauhaa, että taas jaksaa ymmärtää ja rakastaa.
Mie en kans tajua, miten loma ja lapset yhdistetään. Työleiri tämä oli tälläkin kertaa. Ihan koko ajan joku tarvii jotain. Thank God it’s Monday, siinä on meikän voimalause. Paitsi, että pääsiäisen jälkeen helpotus koitti tiistaina.
Tää tuli niin tarpeeseen. Kiitos <3
Epäonnistuneiden äitiyshetkien vertaistukea jo vuodesta 2011 😀
Komppaan <3
(Mä kyllä ilmoitin miehelle jo kk sitten, että mulla on oikeus ihan omaan lomaan keväällä ja sä et sano poikkipuolista sanaa! En vaan tiedä, koska se kevät tulee 😀
T. Arkea yksin kahden apinan kanssa pyörittävä merimiehen muija)
No todellakin olet oman lomasi ansainnut, jahka merimies ja kevät saapuvat!