Reissu koettu kutsuttuna

Takana on kreisi ja ihana festarikesä, jonkalaista tuskin ihan heti pääsen kokemaan uudestaan. Välillä festarimeno yltyi niin vauhdikkaaksi, että väliin tarvittiin jotain muuta. Sitä kuuluisaa balanssia, josta olen välillä hokenut kyllästymiseen asti. Niinpä lähdin lopulta vähän turhan kuplivaiseksi eskaloituneen Ruisrock-viikonlopun jälkeen maalle, kukkaistyttöretriitille.

Oikeastaan kyseessä oli Power in Flowers -kurssi, jonne Frantsilan luomuyrttitila kutsui muutamia bloggaajia sekä toimittajia vieraaksi. Oli miten oli, ihanalta ja tarpeeseen tulleelta retriitiltä se tuntui kaiken remuamisen jälkeen. Sain kaveriksi reissuun ystäväni Auran, jonka kanssa hyppäsimme yhdessä bussiin kohti Hämeenkyröä.

Bussimatka olikin mitä mainion tapa piiskata juhlimisesta voipunutta kehoa kohti kukkaistyttömäisempää eloa. Onnibussin keinonahkaiset penkit saivat selän norumaan hikeä, happi ei kulkenut ja saatoinpa voipuneena inistä matkaseuralaiselleni, että en kyllä enää ikinä juo. Vajaan neljän tunnin matkan aikana kehoni huokosista ehti puskea ulos hyvä määrä festarikuonaa.

Saattoi johtua kehoa ruoskivasta matkasta, mutta perillä Frantsilassa tuntui kuin olisi saapunut raukean aurinkoiseen onnelaan. Hiljaisuus, rehevänä kukkiva luonto ja sukupolvien ajan perheessä pysynyt sukutila, jonka mailla Virpi Raipala-Cormierin ja hänen puolisonsa Jim Cormierin vuonna 1981 perustama Fransila toimii. Iloisena yllärinä samalla reissulla oli myös Muita Ihania -Tiina, ja uutena kaverina saatiin samaa majoitushuonetta meidän kanssa jakamaan freelancer-toimittajana duunia painava Elina.

Kävimme ensin syömässä Kehäkukka-ravintolassa maukkaan kasvislounaan, ja ei voinut kun hattua nostaa. Ravintola on perustettu vuonna 1987, jolloin on varmasti etenkin pienessä pitäjässä saanut jonnin verran selitellä tarjolla olevaa pupunruokaa. Mutta niin vain siellä nytkin oli tupa täynnä ihan kaikenlaista väkeä nauttimassa lounastaan.

Sitten kukkahommiin! Frantsilan Hyvän olon keskuksessa järjestetään erilaisia kursseja, ja me saimme livahtaa sisään Power in Flowers -kurssille, jossa opittiin kukkien ja yrttien käytöstä kosmetiikassa. Melkoinen kauneushoitola tuo luonto kuulkaa!

Kurssin päähomma oli tehdä omalle pärställe kustomoitu kasvoöljy. Sitä varten kävimme hakemassa Virpin omasta puutarhasta kukkaset ja yrtit. Ai että teki hyvää keskittyä hetkeksi täysin kiireettä ja ajatuksella johonkin asiaan, joka on tavallaan pieni ja joka ei liity omaan arkeen: kukkien tuoksutteluun, kauniiden terälehtien poimimiseen ja juuri itselle sopivien yrttien etsimiseen.

Illalla osallistuimme vielä kurssille, jossa tehtiin eteerisistä öljyistä oma parfyymi. Kävimme tuoksutellen läpi jokaisen Frantsilan valikoimassa olevan eteerisen öljyn, mikä oli melkoinen koetus. Vaikka olen hajuille herkkä, en tarkoita nyt sitä. Oli yllättävän raskasta keskittyä tuntemaan ja aistimaan nenällään niin paljon, kun ei ole moiseen harjaantunut. Maratonikrapulalla saattaa toki olla tekemistä asian kanssa. Lopulta sekoitin öljyn joukkoon santelipuuta, palmarosaa ja rosmariinia, josta syntyi ikioma parfyymini.

Nenät puuduksissa lähdimme saunomaan. Frantsilalla ollaan tekemässä sukupolvenvaihdosta, ja Frantsilan toinen jatkaja Anna Karhu-Cormier kuskasi meidät autolla suvun vanhalle savusaunalle järven rannalle. Siellä me istuimme noesta mustuneilla lauteilla Anna ja me neljä muuta muijaa pyllyt vasten pyllyä ja kiersimme maailman ympäri tarinoilla. Välillä pulahdimme uimaan, kunnes taas könysimme hämärän saunan lauteille. Jokaisella löylykauhallisella tunsin itseni enemmän eteeriseksi kukkaistytöksi kuin rellestäväksi festaroitsijaksi.

Kesäyö oli jo pimenemään päin, kun palasimme Frantsilaan. Virpi kattoi meille kotonaan iltapalan: kukista ja yrteistä haudutettua teetä, voileipiä ja jukurttia tuoreilla marjoilla. Söimme, juttelimme ja nauroimme hiukset saunan jäljiltä märkinä. Väsy painoi silmäluomia ja keittiössä oli turvallisen kotoinen tunnelma. Ihan kuin olisi ollut lapsi ja yökylässä kaverin luona. Muistatteko sen ihanan tunteen?

Aamulla saimme herättää kroppamme joogalla. Hipsimme Virpin puutarhaan, jossa hän piti meille aamujoogan. Järvellä ajelehti vielä yön jäljiltä usvaa ja luonto tuoksui aamukasteelta. Teimme hellästi avaavia liikkeitä ja pidimme pienen meditaatiotauon. Mitä useammin aloitan aamuni joogalla, sitä paremmin tiedän, että juuri tuolla tavalla tahtoisin sen aina aloittaa.

Joogan jälkeen nautimme jälkiruuaksi aamupalan. Sää enteili syvissä väreissään ukkosta. Anna sytytti hämärään saliin muutaman kynttilän, mikä pitäisi nyt syksyn hiipiessä muistaa kotonakin. Kynttilän rauhoittavassa valossa syödyn aamupalan jälkeen päivästä tulee heti ripauksen pehmeämpi.

Kotimatkalla olo oli hyvä, vaikkakin raukean väsynyt. Balanssi kahden minussa olevan totuuden välillä oli taas löytynyt.

Jaa: