Kaupallinen yhteistyö: Nissan LEAF ja Suomen Blogimedia

Tätä en olisi vannoutuneena pyöräilijänaisena ja julkisten liikennevälineiden onnellisena käyttäjänä uskonut tapahtuvan. Minä olen ollut hyvin lähellä hurahtaa autoiluun. En mihin tahansa autoiluun, joku roti sentään, mutta sähköautoiluun. Jos vain antaisin itselleni luvan, tipahtaisin sähköautomaailmaan niin että pyörät vain vinkuisivat. Miten tässä näin oikein pääsi käymään?

Me saimme muutama viikko sitten testiin pariksi kuukaudeksi Nissan LEAF-täyssähköauton. Tämä yhteistyö on hyvä erillinen ja itsenäinen jatko postaussarjaan, jossa viime kesänä testasin biokaasulla kulkevaa autoa. Sähköautoilu on lähempänä meidän elämäämme, sillä jos kaupunkielossamme tarvitsisimme sähköpyörää järeämpää omistusmenopeliä, en oikein näkisi meille muita mahdollisuuksia kuin sähköauton.

Niinpä olemme viime viikot perheen kanssa kurvailleet pitkin Helsinkiä autolla, jossa ei ole lainkaan pakoputkea. On jopa hieman pelottavaa, miten helposti olen lipsahtanut autoilijaksi. Kun aikaisemmin laina- ja vuokra-autojen kanssa on oikein keksimällä pitänyt keksiä, mitä kaikkea kaaran kanssa nyt tekisi, kun sellainen kerran on, nyt autolle on ollut jotain käyttöä melkein joka päivä.

Se on ollut monen tekijän summa, mutta ennen kaikkea huomaan kulkevani autolla siksi, miltä se tuntuu. Sitä on hankala selittää, mutta huomaan alitajuntani suovan helpommin luvan käyttää autoa silloinkin, kun ihan hyvin voisi kulkea pyörälläkin. Sähköauton kanssa omatuntoni ei painiskele niin paljon. Tunnen jopa ärsyttävää ylemmyyttä ajellessani pakoputkettomalla kaaralla pakokaasua tupruttelevien autojen seassa. Se sama tunne vaivaa joskus kasvissyöjänä, mikä on pöljää. Paremmuusfiilis ei todellakaan ole se, mitä haen ja mikä maailmaa muuttaa.

Sähköautoilu maailmaa kuitenkin muuttaa. Viime vuonna maailmassa myytiin 40 miljoonaa uutta autoa, joten autoteollisuudella todellakin on väliä. Nissan on ensimmäinen automerkki, joka lanseerasi sähköautot massatuotantoon. Meilläkin käytössä oleva Nissan LEAF lanseerattiin Pohjoismaissa 2011.

Vaikka lanseeraus tapahtui kaikkialla Pohjoismassa lähes samaan aikaan, maiden autokannat näyttävät ihan erilaisilta. Suomessa pidetään sähköautomyyntitilastojen Pohjoismaiden häntäpäätä 300-400 vuosittaisella myydyllä sähköautolla, kun Norjassa kuluneen kahden vuoden aikana joka kuudes myyty auto on kulkenut sähköllä. Syy takana on yksinkertainen: se mihin valtio tuilla autoilijoita ohjaa.

Otetaan esimerkki. Nissan LEAF -sähköauton hinta on Suomessa noin 39 750 euroa. Vastaava polttomoottori-Nissan kustantaa 23 611 euroa. Hintaeroa on lähes 15 000 euroa. Norjassa sähkökiesin hankkiminen taas tulee halvemmaksi kuin polttomoottoriauton, sillä sähköautoista ei tarvitse maksaa lainkaan autoveroa eikä arvonlisäveroa. Lisäksi sähköautolla kulkevien etuihin kuuluu muun muassa ilmainen pysäköinti ja ilmainen hidaslataus sekä vapautus ruuhkamaksuista ja tietulleista.

Vähän sama kuin se, mihin valtio tuillaan perheitä kannustaa perhevapaiden pitämisessä ja niiden jakamisessa vanhempien kesken. Sillä on penteleesti merkitystä. Ei siis tunnu ihan utopistiselta ajatukselta, että Norjassa on Hollannin tapaan esitetty uusien diesel- ja bensiiniautojen myynnin kieltämistä vuonna 2025.

Ja onhan se tuntunut siltä kuin ajaisi tulevaisuudessa, kun alla on pakoputketon auto. Sähköauton hiilidioksidipäästöt ovat ajon aikana tasan ja pyöreä nolla, kun polttomoottorilla huriseva auto tupruttaa yhden kilometrin aikana ilmaan 119 grammaa hiilidioksidipäästöjä. Sähkön tuotanto tietenkin tuottaa päästöjä – ihan kuten bensan ja dieselinkin tuotanto ennen kuin se päätyy tankattavaksi huoltoasemille.

Sähköautolla huristellessa monilla on kuitenkin mahdollisuus valita, minkälaista sähköntuotantoa tukee. Me ostamme tuuli- ja aurinkovoimalla tuotettua sähköä, mutta valitettavasti kerrostalossa emme voi liittää autoa oman kodin pistorasiaan. Jos hankkisimme oman sähköauton, hankkisimme samalla pihasta pistokepaikan, johon auton voisi kytkeä yöksi latautumaan. Nyt ollaan kuitenkin käyty kylillä lataamassa kiesiä yleisillä latauspaikoilla.

Sähköauton ”tankkaus” ei paljoa maksa. Halvimmalla pääsee törkkäämällä auton kotosalla talonseinustan, autotallin tai tolppapaikan pistorasiaan ja antamalla akun latautua täyteen yön yli. Silloin lataus maksaa noin 2 euroa / 100 km, kun samasta matkasta bensalla saisi maksaa päälle 10 euroa. Eräs Lähiömutsin Instagram-seuraaja kertoi, että hänen miehellään menee ”polttoainekuluihin” sähköauton kanssa vuodessa 200 euroa, kun ajoa on päivässä noin 30 kilometriä.

Julkisilla latauspisteillä hinnat vaihtelevat kuten bensiksillä, mutta hintaa 100 kilometrille tulee silloin noin 5 euroa. Lähimmän latauspisteen ja sen hinnan voi tsekata Virran ja Fortumin puhelimeen ladattavista sovelluksista. Maailmalla sähköautojen latauspisteillä houkutellaan myös asiakkaita, ja esimerkiksi norjalaisen Alepan, Kiwin, pihassa on asiakkaille ilmaiset latauspisteet.

Itse olin kuvitellut sähköauton akun lataamisen kestävän ehkäpä vuorokauden verran, vaikka muuta olinkin kuullut. Mutta jos kerran sähköpyörämmekin akkua pitää istuttaa pistorasian vieressä yön yli, miten ison auton akku voisi täyttyä nopeammin. Mutta kyllä vain voi. Pikalatureissa Nissan Leafin akku latautuu 0 prosentista 80 prosenttiin puolessa tunnissa. Siis nopeammin kuin puhelimeni akku latautuu!

Tähän mennessä pisimmät tekemämme sähköautoreissut ovat olleet palaverireissu Espooseen yhdistettynä kirppishyllyn hakuun sekä mustikkaretket pitkin pääkaupunkiseudun metsiä. Näihin ajoihin Leafin akku on riittänyt vallan mainiosti, sillä sen toimintamatka on noin 250 kilometriä täydellä akulla. Kuten puhelimenkin kanssa, akun kesto tietenkin riippuu käyttötavasta. Polttomoottorista poiketen sähköauton ”polttoaine” kuluu hitaammin kaupunkiajossa – ja itse asiassa se lisääntyy jarrutuksissa, joiden energian auto ottaa talteen.

Nyt on aikomuksena tehdä retkiä myös pidemmälle. Otankin ilolla vastaan vinkkejä siitä, mihin meidän kannattaisi lähteä seikkailemaan, nyt kun ei tarvitse miettiä sitä, kulkeeko sinne bussit tai junat. Parin kuukauden kuluttua kerron retkistämme ja muista sähköautokokemuksistamme tarkemmin. Vaikka sähköautohurahdus onkin ollut lähellä, olen minä jo näidenkin viikkojen aikana kokenut ajohurmoksen lisäksi tilanteita, joissa olen kiroillen ja hermohiki selässä noruen miettinyt, että joku tosiaan kehtaa väittää, että autoilu helpottaa elämää ja että sähköauto se vasta kiva onkin.

Miltäs tämä teistä kuulostaa? Mitä te tahtoisitte tietää sähköautoista? Mitä meidän kannattaisi Leafillamme testata ja tehdä? Mikä sähköautoissa ärsyttää, entä mikä ilostuttaa?

Jaa: