Kaupallinen yhteistyö: Porin Villa ja Peite

Mutsiksi tullessani tulin mustasukkaiseksi unestani. Saatan toisinaan vitkutella omaksi ilokseni liian myöhään illalla, mutta kun käyn nukkumaan, tahdon halia unieni kanssa ihan rauhassa. Kuluneiden vuosien pätkissä nukutut yöt ovat saaneet minut arvostamaan levollisia öitä ja aamuja, jolloin sahajauhoja ei tunnu olevan kaikkialla koneistossa silmistä jäseniin. Olen tietoisesti yrittänyt pedata öistäni niin hyvät kuin mahdollista.

Parempien unien perässä tein myös viime vuoden puolella retken Poriin. Olin nimittäin kuullut huhuja, että villalla nukkuminen vaikuttaa parantavasti ihmisten uniin ja jopa terveyteen. Se on niin yksinkertainen ja vanhan kansan viisaudelta kuulostava väite, että tahdoin tietää asiasta enemmän. Porista löytyy tämän aihepiirin asiantuntija jo 85 vuoden ajalta: Porin Villa ja Peite.

Aikaisemmin ihan kaupungin keskustassa sijainnut Porin Villa ja Peite sijaitsee nykyään vähän sivummassa, tehdasalueella. Samoissa tiloissa toimii sekä yrityksen verstas että näyttelytila. Oven avatessa ei voi erehtyä verstaan päämateriaalista: villan pehmoisen kotoisa tuoksu kietoutuu ympärille turvallisena. Vastaan sipsuttelee valkoinen kiharakarvainen kääpiönsnautseri Roope, verstaskoira, kuten isäntäpari lemmikkiään kutsuu. Yrittäjäpariskunta Antti ja Teija Viinikka (kuvassa ylhäällä) ovat villayrittäjiä neljännessä polvessa, ja he ovat luvanneet paljastaa minulle villan ja hyvien unien salaisuuden.

Kurkataan kuitenkin ensiksi verstaan puolelle. Porin Villa ja Peite työllistää seitsemän henkilöä, ja verstaassa villasta muotoutuu futonpatjoja, peittoja, sijauspatjoja, patjansuojuksia ja tyynyjä niin aikuisten, lasten kuin vauvojen koossa. En ollut edes tajunnut, että koko unisetti on mahdollista valmistaa villasta, mutta uskottava se on, kun omin silmin näkee. Kaikki tehdään ihan alusta asti täällä, Porissa. Lampolaa sentään verstaan takapihalla ei ole, vaan Ökö-Tex 100 sertifioitu villa tulee Ranskasta. Siellä lampailla on erityisen karhea, pitkä, kihara ja pesussa huopumaton villa, joka sopii konepestävien vuodevaatteiden materiaaliksi. Olisipa upeaa, jos joskus sopivaa materiaaliakin saisi ihan näiltä nurkilta, Suomesta.

Vanhan villakarstakoneen jyske täyttää verstaan nurkat. Koneen toisesta päästä sille syötetään kerittyä pestyä villaa, jonka kone ahmaisee jykevien rattaidensa väliin. Puusta ja raudasta rakennettu villakarstain on yli 70 vuotta vanha, jykevä ja kunnioitusta herättävä tehdaslaite. Toisessa päässä koneen uumenista alkaa hiljalleen ilmestyä kevyttä ja hahtuvaista villaa. Sitä pyöritellään ison rullan ympärille kuin jättimäistä hattaraa. Villakerrokset muodostavat tovin kuluttua pehmeän villalevyn, joka irrotetaan rullasta ja käytetään lopulta villapeitteiden täytteenä. Niin peittojen kuin muidenkin Porin Villa ja Peitteen tuotteiden päälliskankaat ovat kemiallisesti valkaisematonta ja Ökö-Tex 100 -sertifioitua puuvillaa.

Kun villakarstakoneen äänet hiljenevät, jäljelle jää enää ompelukoneen surina. Jokaisessa verstaan tuotteessa on vahva käsityöläisyyden tuntuma mukana, vaikka nykyään koneet ovatkin apuna. Kuka tahansa ei osaa koneita käyttää, vaan niiden mestariksi oppii vain harjoittelemalla. Ihan kaikkeen koneetkaan eivät taivu apulaisiksi. Futonpatjojen läpipistolangat ovat pellavaa ja niiden solmut tehdään käsin samalla menetelmällä kuin Japanissa on tehty jo yli 2000 vuoden ajan. Villatyynyjen lisävillapussit punnitaan jämerällä ja rautaisella manuaalivaa’alla – samalaisen muistan vanhempieni marja- ja vihannestilan torimyyntikojusta jostain lapsuudesta. Valmiit tyynyt sujautetaan paperisiin pussukoihinsa käsipelillä. Tuntuu mahtavalta olla todistamassa täysin luonnonmateriaaleista tehdyn tuotteen valmistumista alusta loppuun kotimaisten käsityöläisammattilaisten sormissa.

Villatuotteiden valmistuksen nähtyäni olen valmis kuulemaan Antilta ja Teijalta salaisuuden; mikä tekee villasta materiaalin, johon kietoutumalla takaa itselleen paremmat unet? Lähdetäänpä purkamaan vyyhtiä ihan solutasolta. Villan solurakenne on vähän kuin käpy. Se avautuu sekä sulkeutuu käpymäisesti tilanteen mukaan. Se nappaa sisäänsä kosteutta, mutta myös luovuttaa sitä tehokkaasti. Villa pystyy imemään jopa 30 prosenttia oman painonsa verran kostetutta tuntumatta silti kostealta. Tämä on monelle yöhikoilijalle villassa nukkumisen ihanuus. Uni on parempaa, kun ei tarvitse kieriskellä hiestä nahkeissa lakanoissa.

Minut yllätti tutkimustieto, jonka mukaan etenkin kuumassa ilmastossa villalla nukkuminen vaikutti selkeästi yöuniin. Jotenkin kun on niin tottunut ajatukseen, että villaa kiskotaan ylle, kun on kylmä. Mutta villa on siitä ovela materiaali, että se on ilmava. Ilmavuus tekee siitä mainion eristeen sekä kylmään että kuumaan säähän – kuumalla se pitää viileänä ja kylmällä lämpimänä. Tutkimuksissa huomattiin, että jos uneen vaipui 29 asteisessa makuuhuoneessa (kuten me täällä tropiikissa) ja villaisissa vuodevaatteissa, unenpäästä sai kiinni nopeammin, heräilyt vähenivät ja unta riitti pidempään kuin puuvillaisissa ja synteesissä materiaaleissa nukkuessa.

Ja nyt päästään vasta vauhtiin. Sydneyn Yliopiston terveystieteiden laitoksen tutkimuksissa todettiin, että villaisiin vuodevaatteisiin vaihtamalla ihmiset ylipäätään nukahtavat nopeammin ja heidän unensa on syvempää ja rauhallisempaa. Valvovan vauvan kanssa hulluuden rajamaille päätyneenä mieli meinasi räjähtää tästä tiedosta: villalla nukkuvat vauvat viettävät yönsä rauhallisemmin kuin puuvillalla. Se näkyi jopa vauvojen itkuissa, sillä tutkimuksessa villalla nukkuneista vauvoista 30 prosenttia heräsi itkemään, kun puuvilla pötkötellessään lukemat olivat 67 prosenttia.

Tutkimukset vauvojen kanssa ovatkin mielenkiintoisimpia. Vauvat eivät huijaa tai koe lumevaikutuksia, eikä niiden mieli ole manipuloitavissa. Villatututkimuksissa on käynyt ilmi myös se, että keskosvauvat nukkuivat paremmin villalla, mikä jätti pikkuisille energiaa kasvuun. Villalla nukkuneiden keskosten painokäyrät olivat 61 prosenttia korkeammat kuin puuvillalla nukkuneiden. Uskomatonta, mutta totta. Hyvä tiivistelmä eri yliopistojen villatutkimuksia löytyy täältä.

Porin Villa ja Peitteen tuotteisiin ei lisätä mitään ylimääräisiä kemikaaleja. Niissä ei esimerkiksi ole paloturva-aineita, sillä ilmankin pärjää. Villa on luonnostaan paloturvallinen materiaali. Se ei myöskään kerää staattista sähköä tai ime pölyä itseensä. Villa rentouttaa, joten se auttaa muun muassa lihassärkyihin. Antin Porin mummikin aina sanoi, että jos on levottomat jalat, vedä villasukat jalkaan.

Niin, Antin Porin mummi! Hän on yksi yli 85 vuotiaan Porin Villan ja Peitteen voimahahmoista. Oikeastaan koko yrityksen tarina lepää vahvojen naisten käsissä. Yrityksen perusti aikoinaan Antin Porin mummin äiti, Haukiputaalta kotoisin oleva opettajatar, joka muutti töihin Satakuntaan. Hänen veljensä piti Oulun Pikisaaren villakehräämöä ja ehdotti, josko sisko perustaisi Poriin villatavarakaupan. Tomera nainen ei kauaa aikaillut, vaan perusti kaupan, johon maalaiset toivat lampaidensa raakavillat. Ne lähetettiin junalla Pikisaaren kehräämöön, josta tovin kuluttua villat palasivat junan kyydissä valmiina lankoina.

Aluksi kaupan nimi olikin Villatavaranvaihtoliike. Jotain pientä myytiinkin, lähinnä sarkaa ja villasukkaa. Opettajattaresta kauppiaaksi uransa vaihtanut Antin isoäidin äiti päätyi nuorena leskeksi, ja hän piti kauppaa yksinään kahden tyttärensä kanssa. Toinen näistä tyttäristä oli Antin Porin mummi, joka lopulta vuorollaan otti yrityksen ohjat käsiinsä. Mukaan toimintaan tuli myös Antin isoisä, joka hankki kaupalle omat koneet Saksasta. Samalla nimi muutettiin Porin Villa ja Peitteeksi.

Antin isoisä kaatui sodassa, ja taas yritystä veti leskirouva lapsineen. Aika sodan jälkeen oli hankalaa, mutta vahva nainen jätti toimivan yrityksen jatkettavaksi seuraavalla sukupolvelle ja Aarnille, Antin isälle, joka teki mittavan uran perheyrityksessä vaimonsa Liisan kanssa. Antin äiti ja isä jättäytyivät yrityksestä taka-alalle 1990-luvulla, ja nyt sitä vetävät neljännen polven perheyrittäjät Antti ja Teija.

Viime vuosina villan ja luonnollisten materiaalien arvostus on taas noussut, ja ihmiset tiedostavat paremmin materiaalien edut ja vaikutukset. Teija ja Antti muistelevat kauhulla 80-lukua, kun suomalaiset tahtoivat nukkua pallokuidussa, polyesterissä ja muovipatjaisissa vesisängyissä. Tuolloin villaa pidettiin vanhakantaisena ja jopa haisevana materiaalina. Nyt tuo kuulostaa itsestäni ihan älyttömältä, vaikka olen minäkin lapsena päiväuneni nukkunut keinuvassa ja lotisevassa vesisängyssä. Ja sitä paitsi, vaikka me miehen kanssa olemme nukkuneet puuvillaisilla futonilla, on lasten sängyissä ollut muoviset patjat, toisessa vaahtomuovinen ja toisessa vanusta valmistettu. Peitot ovat olleet painavat puuvillatäkit, mutta tyynyissä on ollut täytteenä muovihöttöä.

Nyt kotonamme kaikki nukkuvat villan päällä ja alla. Palaan perheemme kokemuksiin villalla nukkumisesta myöhemmin omassa postauksessaan ja samalla kerron tarkemmin myös villatuotteiden pesusta ja hoidosta sekä perehdyn tarkemmin futoneiden anatomiaan ja hoitoon. En kuitenkaan malta olla paljastamatta, että huh-huh mikä ero unen tuntumaan. Nyt tiedän, miltä tuntuu pehmeä uneen vaipuminen ja leppoisa herääminen. Ennen olen rojahtanut uneen ja rysähtänyt hereille.

Sain teille annettavaksi alekoodin Porin Villa ja Peite -nettikauppaan, jos teitäkin kutkuttelee villaisen pehmeät unet tai vaikka muovipatjan vaihto kotimaiseen luonnonmateriaaleista valmistettuun futoniin. Villan lisäksi tai sijaan futoneissa käytetään materiaaleina nukkujan toiveiden mukaan myös luonnonkumia (tosi joustava tuntuma omaan puuvillafutoniin verrattuna, testasin!), kookosta, hevosenjouhta ja puuvillaa. Jos patjasi ei vielä kaipaa vaihtoa, mutta tahtoisit sen ja sinun väliin luonnonkuitua ja lämpöä, esimerkiksi paksu villatäytteinen kasettisijauspatja kuulostaisi mielestäni hyvältä vaihtoehdolta.

Jaa