Vessasta ulos, pari metriä kävelyä ja aivastus. Ei saakeli. Tunnen, miten juuri tyhjentämäni kuukupin reunojen yli turskahtaa kuukautisverta kastellen housut.

Tätä elämäni oli parina päivänä kuukaudessa kuluneiden vuosien ajan. Kuukautiseni ovat aina olleet runsaat, mutta kuten monilla, synnytykset ja kertyvä ikä ovat saaneet vuodon määrän lisääntymään entisestään.

Siksi kahtena päivänä kuukaudessa, runsaimpina vuotopäivinä, en mielellään poistunut kotoa minnekään. Tai pidin ainakin koko ajan mielessä, missä on lähin vessa, jonne syöksyä pikkuhousujen tulviessa verta. Urheilu tai edes kepeä kävelylenkki ei olisi tullut mieleenkään.

En silti ajatellut, että kuukautiseni olisivat mitenkään erityisen runsaat. Vasta eräs illanistujaisissa käyty keskustelu sai ymmärtämään, että huitelen vuotomäärän kanssa aivan eri mittayksiköillä kuin valtaosa muista. Keskustelussa kävi ilmi, että normaali vuotomäärä on korkeintaan 0,8 desiä, eli 80 millilitraa. Luulin aluksi, että vuotomäärällä tarkoitettiin päiväkohtaista vuotomäärää. Mutta se tarkoittikin koko kuukautisvuodon määrää, kaikilta vuotopäiviltä yhteensä.

Laskin, että käyttämäni kuukuppi imaisee sisäänsä noin 30 milliä vuotoa, mikä tarkoitti sitä, että lorisin normaalin vuotomäärän täyteen välillä jo ennen kuin ehdin kaikelta vessassa ravaamiselta juoda aamukahviani ensimmäisenä vuotopäivänä.

Ei ole ihme, että välillä vessassa näytti enemmänkin siltä kuin siivoaisin teurastuksen jälkiä kuin tyhjentäisin kuukuppia. Komeimmat hyytymät tukkivat lavuaarin viemäriaukon.

Terveyskirjaston mukaan 10–15 prosentilla suomalaisista kuukautiskierron kanssa elävistä naisista kuukautisveren määrä on aina runsasta. Joka kolmannella se on sitä jossain vaiheessa elämää.

Aika moni muukin siis pelkää aivastavansa menkkojen aikaan, etenkin julkisella paikalla.

Itse koen kuukautiset osana naiseuttani ja kehoni luonnollista kiertokulkua sekä syklisyyttä, enkä siksi tahtoisikaan niistä eroon. Elän myös mahdollisuuksien mukaan ilman hormonivalmisteita, joilla yleensä runsaita kuukautisvuotoja hillitään. Mutta aloin ymmärtää, että kuukautisten runsaus vaikuttaa myös terveyteeni, josta tietenkin tahdon pitää huolta.

Ensinnäkin runsaaseen kuukautisvuotoon voi olla syynä joku piilevä sairaus, minkä takia muuttuneiden kuukautismäärien syy pitäisi aina selvittää. Toisekseen Terveyskirjaston mukaan runsaiden kuukautisten aikana nainen voi menettää jopa 5–6 kertaisen määrän rautaa yhdessä kierrossa, verrattuna siihen jos vuotomäärä olisi normaali.

Rautavarastoarvoni ovat olleet huonot useamman vuoden, ja luultavasti jo pitkään ennen kuin ensimmäisen kerran mittautin ferritiini-arvoni. (Joo, olen kirjoittamassa aiheesta piakkoin paljon toivottua päivitysjuttua, vaikka itse alan olla läpeensä kyllästynyt koko aiheeseen, johon en vieläkään pääse kirjoittamaan onnellista lopetusjuttua.) Ymmärsin ihan maalaisjärjelläkin sen, mitä alhaisista rautavarastoista konsultoimani lääkärikin sanoi. Söin rautatabletteja, mutta tilanne oli vähän sama kuin yrittäisin täyttää tyhjillään olevaa kylpyammetta vedellä, vaikka pohjassa oleva korkki on irti.

Onneksi sain yhdeltä teistä seuraajista erääseen ferritiini-tekstiini vinkin siitä, että runsaita kuukautisia voi hillitä täsmälääkkein. Eli lääkettä tarvittaisiin vain niinä päivinä, kun vuoto on runsasta. Olin varovaisen kiinnostunut asiasta, ja seuraavan gynekologi-käynnin yhteydessä otin asian puheeksi lääkärin kanssa. Selvisi, että runsaita kuukautisia hillitsemään voidaan tosiaan käyttää kahta eri lääkevalmistetta, joissa vaikuttava aine on traneksaamihappo.

Kysyin, miten lääkkeet toimivat, sillä en tahtonut puuttua luontaiseen kuukautiskiertoon yhtään enempää kuin tarve vaatii. Mietin myös, että jos runsaita kuukautisia hillitään, jääkö osa kohdun limakalvosta tulematta ulos ja kohtu ikään kuin puhdistumatta kunnolla. Kävi ilmi, että en edes tiennyt, miten kuukautisiin oikeastaan liittyy veri. Nimittäin:

Jos munasolu ei ole hedelmöittynyt ja kiinnittynyt, alkaa kuukautisvuoto, jossa raskautta varten kypsytelty kohdun limakalvo valuu ulos turhanpanttina. Tämän toki tiesin. Mutta en tiennyt sitä, että kuukautisten aikana kohdun pinnalla olevat verisuonet aukeavat, eli tavallaan kohtu on yhtä isoa avohaavaa, ja tämä verisuonista tuleva veri huuhtelee kohdun käyttämättömäksi jääneen limakalvon ulos. Ja kuten gynekologi minulle sanoi: limakalvo tulee kyllä ulos vähemmälläkin huuhtelulla.

Runsaita kuukautisia hillitsemään käytetyt lääkkeet eivät siis vähennä kohdun limakalvon tuloa ulos, vaan sen mukaan sekoittuvan veren määrää. Terveyskirjaston mukaan nuo lääkkeet estävät verihyytymiä liuottavan entsyymin vaikutusta, minkä johdosta verenhukka vähenee. Samoja lääkkeitä käytetään esimerkiksi vaikeissa nenäverenvuodoissa ja leikkausten jälkeisen verenvuoden hillitsemiseen. Lääkkeen tehoaika elimistössä on lyhyt, ja siksi sitä pitää ottaa noin 2–3 tablettia kolmesti päivässä runsaiden kuukautisvuotopäivien ajan.

Ja voi kiitos länsimainen lääketiede, olen näistä lääkkeistä niin kiitollinen! Olen napsinut niitä nyt yli vuoden ajan niinä parina runsaimpana vuotopäivänä kuukaudessa, ja joka kerta lausun lääkepurnukalle ääneen kiitoksia. Enää ei tarvitse linnoittautua kotiin (vessaan) kahdeksi päiväksi, saan nukuttua yöni ilman tulvivaa sänkyä runsaimpinakin vuotopäivinä ja en ole koko ajan tietoinen menkoista.

Että hurraa naiseus ja menkat – mutta myös normaali elämä niiden kanssa!

Jaa

Välillä tuntuu, että päivät kuluvat, eikä mitään ihmeellistä jää mieleen. Vaikka elo on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä! Siksi päätin alkaa kirjata kuukausikuulumisia. Tässä helmikuusta mieleen jääneet.

  • Olin viikon työ- ja oppimatkalla Keniassa. Tapasin kummilapsemme Evansin ja sain tutustua yhteistyökumppanini World Visionin kenttätyöhön Keniassa.
  • Kävin safarilla Arfikassa. Kenian-matkan lähtöpäivä oli muusta ohjelmasta vapaata, ja pääsimme käymään safarilla. Savanni auringonnousussa oli kuin olisi päätynyt kauneimman kuunaan nähdyn luontodokkarin keskelle!
  • Toinen kirjani, yhdessä Satu Rämön kanssa kirjoitettu Unelmaduunarin tilipäivä -ilmestyi. Aloimme saada siitä hurjan kivaa palautetta, kävin radiossa juttelemassa kirjojen aiheista ja kirjasta oli juttua useammassa lehdessä.
  • Teimme pikkuretkiä pikkumökille, ja välillä meri ja valkoinen maa olivat yhtä, välillä luonto mökin ympärillä oli kuin huhtikuussa.
  • Käytiin kuopuksen kanssa kahdestaan kiipeilemässä Irti maasta -kiipeilypaikassa. En edes muista, koska viimeksi oltaisiin tehty jotain spesiaalia ihan kahdestaan.
  • Pyöräilin kurahousuissa, monena päivänä. Pesin omia ja muiden kurahousuja, monena päivänä.
  • Osallistuin Lönkan lukupiirin tapaamiseen, eli agendalla oli kirjoja, pizzaa, viiniä ja hyviä tyyppejä.
  • Aloitin reissuista rikkonaisen kuun takia useamman kirjan, vaikka yleensä haluan lukea säntillisesti vain yhtä kirjaa kerrallaan.
  • Loppuun asti luin tai kuuntelin kaksi kirjaa: Parjim Statovcin Bollan ja Michel Houellebecqin Serotoniinin. (Jälkimmäinen saatu mediakappaleina. Arviot kirjoista löytyvät Lähiömutsin IG-tilin kohokohdista.)
  • Matkustin perheen ja naapuriperheen kanssa yöjunalla Lappiin. Vietimme Levillä ihanan aktiivisen ja samalla rennon loman hiihtäen ja vähän myös lasketellen.
  • Nautin hiihtotreffeistä puolison kanssa. Levin-reissulla pääsimme yksi päivä laduille ihan kahdestaan. Hiihdimme 27 kilsaa ja söimme pienessä Metsähallituksen hallinnoimassa taukokämpässä kolmen ruokalajin päivällisen (riisipuuroa, kurkkuvoileipiä ja kananmunia) takkatulen lämmittäessä ja kuivatellessa hiihdosta hikisiä ulkovaatteita. Täykkyä!
  • Hiihdin yhteensä tasan 90 kilometriä.
  • Kuukauden olennaisia oli myös se, että vietin kokonaisen viikon pukeutumalla pelkästään villakalsareihin ja tarvittaessa toppavaatteisiin.
  • Siivosin eteisestä osan talvikamoista pois.
  • Olin töiden kanssa vähän hätäännyksissä ja väsynyt, kun koko kuukausi oli niin repaleinen ja tuntui juoksevan sellaisella vauhdilla, että en ehtinyt mukana pysyä.
  • Teimme laskiaissunnuntaina pyöräilyretken metsään. Söimme keväiseltä tuntuneessa metsässä hernekeittoa ja laskiaispullia.
  • Kesäjuoksuinnostus jatkui. Tässä kuussa tuli ensimmäinen viikon tauko juoksuun seitsemään kuukauteen (juoksun sijasta hiihdin). Painelen seitsemän kilsan lenkin yhä useammin ilman pysähdyksiä.
  • Kävin työhommissa paskalaitoksella, eli tutustumassa Viikinmäen jätevedenpuhdistamon toimintaan. Kerron siellä oppimastani myöhemmin!
  • Tein kirppareilta superhyviä keittiötarpeistolöytöjä pikkumökille.
  • Aloitimme pikkumökin remontin suunnittelun sekä remontin tekijäjoukon kartoittamisen.
Jaa
Tietosuojakäytänteet

Tämä sivusto käyttää evästeitä

1) sivuston käytön mahdollistamiseksi ja

2) kävijäseurannan toteuttamiseksi. Kävijäseurannan tietoja käytetään sivuston kehittämiseen ja toimivuuden ylläpitämiseksi.

Voit lukea lisää tietosuojakäytänteistä täältä.