Naapurin mukulat kattoivat viikonloppuna pihaan mehukestit. Mukava lämpö humahti rintalastaan – ai että, pian on taas se aika, kun voimme ulkoistaa elämämme pihalle ja meidän pihaan! Tykkään hulluna taloyhtiöstämme, jonka piha kerää oman talon ja lähitalojen ihmisiä spontaanisti hengailemaan yhdessä.
Vaikka ihmiset sen tunnelman tekevät, kerrostalomme piha ei kuitenkaan ole ollut mikään kaunein ja viihtyisin. Ehkä ihan takapihalta alkavat puistot ja metsäalueet ovat saaneet unohtamaan, että omasta pienestä pihastakin voisi pienillä jutuilla saada mukavamman ja houkuttelevamman.
Viime vuonna laitettiin taloyhtiön hallituksen johdolla hösseliksi. Tavoitteena oli tehdä ankeasta kerrostalopihasta viihtyisä ja yhteisöllinen puutarha, yhdessä tehden ja pienellä budjetilla. Rahaa koko muutokseen meni noin 1000 euroa.
Pihan lähtötilanne oli se, että rappujen edustaa peittää asfaltti, ja yksi pihan autotalleista on lapsiperheiden pyörä- ja leluvarasto, jonka ovat avaamalla saa pihaan heti kivaa säpinää sekä vipinää. Yhden kulman pihasta vie parkkipaikka ja siltä jäävällä nurmialueella kasvaa muutamia vanhoja mäntyjä ja koivuja sekä valtava syreenipensas. Nurmialueella on myös mattoteline, pyykinkuivausteline sekä pieni pöytäryhmä. Haaveilen, että vielä joskus koko piha saataisiin autojen säilytykseltä ihmisten käyttöön (ja näin myös vähemmän vaaralliseksi lapsille leikkiä), mutta nyt muutos kohdistettiin nurmialueeseen.
Vähän lisää kotoisuutta saatiin jo muutama vuosi sitten, kun taloyhtiössämme päätettiin rakentaa pöytäryhmän ympärille hyötykasvipuutarha. Saimme lavakaulukset lahjoituksena talon asukkaan yrityksen kautta, ja multaa tilattiin kerralla iso kasa. Kaikille halukkaille on riittänyt oma loota viljeltäväksi, ja mekin olemme kotipihasta korjanneet nyt useampana vuotena satoa, kuten lehtikaalta, ananaskirsikoita ja kesäkurpitsoja.
Idea pihan vähän isompaan ehostukseen lähti siitä, kun taloyhtiömme siirtyi maalämpöön. Maalämpörempan aikana taloyhtiön maasta nousi komeita kivenlohkareita, joiden ostaminen ja paikalle roudaaminen olisi maksanut maltaita. Nyt niiden ympärille päätettiin perustaa kukkapenkki, jonka hoitoon ja laittamiseen saavat kaikki halukkaat osallistua. Paperille piirretyissä suuntaa antavissa suunnitelmissa hahmottui kukkapenkki, jonka kivillä lapset saavat hyppiä, jossa kasvaa runsaasti vähän kaikenlaista ja jonka Peppi Pitkätossu voisi pihalleen perustaa.
Ihan heikun keikun -menetelmällä kukkapenkkiä ei kuitenkaan voinut lähteä perustamaan, vaan se piti suunnitella reunoiltaan suoraksi, jotta talkkarin (joo, meillä on edelleen ihka oikea talkkari!) on helpompi leikata ja huoltaa nurmikkoa. Piti myös huomioida, että pienehköön pihaan jää tilaa lumen läjitykselle talvisin.
Niinpä taloyhtiössä päätettiin jatkaa pöytäryhmän sekä pyykinkuivaustelineen alla olevaa liuskekivilaatoitusta myös kukkapenkin ympäristöön. Näin kukkapenkki kivineen ja istutuksineen saa olla boheemin muotoinen, mutta alueella on silti suorat selkeät reunat. Liuskekivet muodostavat samalla myös kivan japanilaishenkisen polun ja tunnelman, vaikka muuten meininki onkin villi verrattuna seesteisiin japanilaispuutarhoihin. Samalla saimme myös tasaisen paikan taloyhtiön kaasugrillille pöytäryhmän läheisyyteen.
Ison koivun alle saimme laittaa pari taloyhtiön ikkunaremontista jäänyttä kuormalavaa, joiden päälle nostimme naapurin kellarikomerosta kaivetut räsymatot. Näin muodostuneilla aurinkotuoleilla on ihana pötkötellä samalla kun lapset vaikka läträävät pienessä kaikkien taloyhtiöläisten käytössä olevassa kahluualtaassa.
Lopulta puutarhanperustamisessa ostaa tarvitsi vain lisää liuskekiveä, kivituhkaa liuskekivilaattojen paikoilleen asentamiseen (ja vanhojen laattojen kohennukseen) sekä multaa. Puutarhan perustustyöt tehtiin talkoovoimin. Kasveista ostettiin vain kirsikkapuu, muuten kaikki kasvit ja kukat tulivat talon asukkailta. Kukkapenkkiin päätyi kasvamaan niin monivuotisia kuin yksivuotisia kasveja, ja jokaisella oli ja on oikeus istuttaa sinne omat kukkasensa.
Minä esimerkiksi toin tuliaisena vanhempieni puutarhasta raparperijuurakon sekä palasia perennoista, jotka siirsimme kukkapenkkiin. Kun myöhemmin saimme palstapaikan, siirsimme sen kukkapenkistä asukkaita myös taloyhtiön kukkapenkkiin. Kukkapenkissä on myös tuliaisia muiden asukkaiden palstoilta, siirtolapuutarhoilta ja mökeiltä. Viime keväänä ylikukkineet pääsiäiskukkien sipulit kaivettiin maahan, ja ne ovatkin nyt vauhdilla kasvamassa sieltä uuteen kevääseen. Muutama äitienpäiväruusukin siellä on. Kataja pelastettiin roskiksesta ja tuijat olivat uhmanneet säitä pienissä ruukuissa talon pihalla vuosien ajan.
Kastelusta ovat huolehtineet kaikki halukkaat, eikä mitään kasteluvuoroja ole tarvittu. Kastelupalkkioksi on voinut poimia itselleen raparperia tai muita kukkapenkissä kasvavia syötäviä: yrttejä, pensasmustikoita ja mansikoita. Naapuri toi penkkiin metsästä myös keppejä, joissa kasvaa sammalta, ja nyt sammal on lähtenyt kauniisti leviämään. Penkissä on myös puupölkkyjä, joihin on laitettu kasvamaan Helsienen osterivinokasta – saa nähdä, saadaanko sienisatoa!
Pihan lapset tykkäävät kastelusta, mutta ihan yhtä lailla itse tykkään niistä iltahetkistä, kun aurinko alkaa olla jo raskas, päivän paahde tuntuu vielä iholla ja voin nauttia veden virtauksesta sekä kukkien kastelusta. Myös pölyttäjät selkeästi nauttivat kukkapenkistämme, niin kova surina ja pörinä sen ympärillä on käynyt.
Jonkun makuun kukkapenkin lopputulos voi olla hallitsematon, mutta itse tykkään penkin rehevyydestä ja ihan vahingossa syntyneestä vaiheikkuudesta. Siinä kukki viime vuonna kesästä loppusyksyyn asti koko ajan jotakin, ja erikokoiset kasvit sattuivat luomaan juuri oikeat korkeustasot: reunoilla pienempää ja keskellä isompaa kasvia. Tärkeää on myös se, kukkapenkki on kaikkien meidän talon asukkaiden oma, vuokralaisten ja omistusasujien, aikuisten ja lasten.
