Kenellekään ei varmaankaan tule yllätyksenä, että vauvojen alulle panemiseen liittyy yleensä seksi. Kukaan ei siis varmasti järkyty, kun nyt aion puhua siitä, miten lasten vanhemmat voivat jatkaa seksielämäänsä ilman lopputuloksena olevia vauvoja. Kyllä, tämän kryptisen alun oli tarkoituksena valmistaa teidät siihen, että postaus käsittelee ehkäisyä.

Mä itse aloin syödä yhdistelmäpillereitä teini-ikäisenä ja ehdin syödä niitä putkeen kymmenen vuoden ajan. Merkkiä vaihtelin pariin kertaan. Kunnes sitten päälle parikymppisenä aloin pohtia, josko en olekaan ikuisesti jumahtanut hysteeriseksi ja kilaroivaksi teiniksi, vaan syynä olisivat syömieni pillereiden hormonit.

Ystävieni suosituksesta siirryin ehkäisyrenkaaseen. Rengas luovuttaa hormonia kehoon tasaisemmin, kun pilleristä saa aina kertaheitolla kunnon hormonipaukun. Kehoni siis sai edelleen päivittäisen hormonikattauksensa, mutta mielialani selvästi tyyntyivät. Vaikka olin edelleen persoonani mukaisesti nollasta-sataan -tyyppiä, aloin käyttäytyä ensimmäistä kertaa elämässäni kuin aikuinen. Oli sitten lumevaikutusta tai ei, minä innoistuin.

Aloin pohtia, mitä tapahtuisi jos jättäisin hormonaalisen ehkäisyn kokonaan pois. Olisinko vasta sitten ihan oikeasti sellainen kun normaalisti olen? Mieleeni oli alkanut välillä tulla myös ajatus jossain tulevaisuudessa häämöttävästä vauvatoiveesta, ja pidin järkevänä ajatusta siivota kehoni hyvissä ajoin turhista hormoneista ennen tavoitteelliseen sutinointiin ryhtymistä.

Siirryimme käyttämään kondomia. Latasin puhelimeeni myös applikaation, joka laski kuukaudesta ne niin sanotut varmat päivät. Meistä oli miehen kanssa tullut osa kolmekymppisten pariskuntien noudattamaa trendiä, jossa luotettiin kondomin ja varmojen päivien yhdistelmään. Se on vähän kuin käänteisesti ajateltua tjottailua (tulee jos on tullakseen), jossa tavoitteena on ehkäisy, mutta sen pettäminen ei ole vakaassa parisuhteessa ja sitten joskus -vauvatoiveiden kanssa elävänä totaalinen katastrofi. Kirjoitinkin tuolloin aiheesta jutun Uuteen Mustaan – ollessani jo vahvasti paksuna, köh.

Tykkäsin niin paljon itsestäni ilman ulkopuolelta tupattuja hormoneita, että esikoisen syntymän jälkeen jatkoimme ehkäisyn ostamista lähikaupan spärdärihyllyltä. Sen lisäksi, että vannoin, etten ikinä enää koske hormonaaliseen ehkäisyyn, mietimme myös jo toisen lapsen mahdollisuutta, sitten joskus. Kondomi oli helppo jättää pois vauvan ollessa tervetullut.

Nyt kuopuksen syntymän jälkeen tilanne on siltä osin sama, että en tahdo kroppaani ylimääräisiä hormoneita (imetyshormonit ovat jo ihan tarpeeksi jännä kattaus), mutta eri siltä osin, että emme toivo tulevaisuudessa vauvoja. Käytössä on ollut kondomi, mutta musta on tullut sen kanssa vainoharhainen. Koska tulevien vuosien suunnitelmiin ei kertakaikkisesti mahdu vauvoja, pelkään kumin pettävän. Jännitän, pysyykö se paikoillaan, onko siinä reikiä tai tuleeko siihen reikiä. Se hieman latistaa tunnelmaa.

Siksi suunnitelmissa on ollut ei-hormonaalinen kuparikierukka. Sen saa ainakin Helsingissä vasta jälkitarkastuksen jälkeen, joka itselläni oli lääkärin sairastumisen takia vasta tämän vuoden puolella. Jälkitarkastuksen jälkeen täytyi varata aika ehkäisyneuvolaan, jossa ensin saa ajan terkkarille keskusteluun ja sitten vasta lääkärille itse kierukan asettamiseen. Ajattelin, että kyllä hemmetti on asia tehty vaikeaksi. Että ei tässä mitään keskusteluja tarvita, vaan kierukka nopeasti paikoilleen.

Kävin hiljan tuossa keskustelutapaamisessa ja totesin olleeni väärässä. Kyllä kannattikin jutella. Nyt en meinaan ole enää niin ehdottoman varma siitä, että en enää koskaan tahdo hormonaalista ehkäisyä. Toki tiesin kuparikierukan käytön epämiellyttävät seuraamukset: jopa kolmekymmentä prosenttia lisääntyvä kuukautisvuoto ja pahentuvat kuukautiskivut. Nämä ovat kuitenkin vähäisiä vaivoja siihen nähden, että olen 365 päivää vuodesta verta nenästäni kaivava hirviö. Mutta minut laittoi yllättäen mietteliääksi itselleni uusi tieto siitä, miten kuparikierukka toimii.

Kuparikierukka on on T-kirjaimen muotoinen ehkäisyväline, joka asetetaan kohtuun. Siinä on kuparista valmistettu lanka, eikä vielä tänä päivänäkään tiedetä, miksi se toimii raskautta ehkäisevästi. Ei ei, mua ei haittaa se, että kohtuuni laitetaan kuparia tai ajatus siitä, että miten ja miksi alun perin joku on laittanut naisen sisälle kuparia ja näin huomannut sen ehkäisevän raskauksia. Mua häiritsee se, että kuparikierukka ei ehkäise hedelmöittymistä.

Kuparikierukan ehkäisy perustuu siihen, että se saa naisen kohdun limakalvon paksuuntumaan niin, ettei hedelmöittynyt alkio pääse kiinnittymään siihen. Siitä johtuu myös kuparikierukan kanssa lisääntyvä kuukautisvuoto. Alkio tulee sitten ulos kuukautisten mukana, ja jotkut puhuvatkin niin sanotusta abortoivasta ehkäisystä. Näin ei tietenkään välttämättä tapahdu joka kuukausi, vaan ainoastaan silloin kun siittiö ja munasolu nyt ovat sattuneet kohtaamaan ja kaikki on ollut hedelmöittymistä ajatellen kunnossa.

Vaikka alkio onkin tuossa vaiheessa vasta mikroskooppisen pieni solurykelmä, ajatus siitä pienen pienestä elämästä, jota ei vielä ihmiseksi tai edes sikiöksi kutsuta, sai mussa aikaan valtavan ison tunnereaktion. Mulle tuli vahva tunne, että en tahdo mahdollisesti joka kuukausi tulla ehdoin tahdoin melkein raskaaksi ja sitten vuotaa ulos tuota alkiota. Etenkin kun parin lapsen perusteella olen luultavasti helposti raskautuvaa sorttia. Vakaumus tai mikään muukaan ei mua kiellä näin toimimasta, mutta yhtäkkiä ajatus kuparikierukasta tuntuu pahalta. Tuo fiilis tuntuu toisaalta pöljältä, sillä samalla periaatteella mun kai pitäisi löytää sopiva siittiö jokaiselle sisälläni olevalle munasolulle ja kirjoittaa adressi.comiin aloite, jossa vaaditaan miehiä lopettamaan itsetyydytys, etteivät poloiset siittiöt mene harakoille.

Aika kierukan laittoon on varattuna ensi kuulle, ja siihen asti meillä miehen kanssa on aikaa päättää, mitä tehdään. Ehkäisypillereihin en enää palaa, se on varma. Itse asiassa ensimmäisen raskauden myötä puhjennut lievä migreeni estää sen (tämänkin opin vasta ehkäisyneuvolan keskustelutapaamisessa). Kumien tai pessaarin kanssa ei jaksaisi räpeltää, enkä tykkää siitä fiiliksestä, että en luota niiden ehkäisytehoon. Tehokkaintahan olisi laittaa piuhat poikki mieheltä tai minulta, mutta siihen emme vielä ole valmiita. Vaikka nyt on 99.99 prosenttisen varmaa, että lapset ovat tässä, on hedelmällisiä vuosia edessä vielä noin kymmenkunta. Tilanteet ja ajatukset voivat muuttua.

Siksi olenkin alkanut varovaisesti miettiä sittenkin hormonaalista ehkäisyä, hormonikierukan muodossa. Sen ehkäisyteho perustuu siihen, että se paksuntaa kohdunkaulan limaa niin, etteivät siittiöt pääsee hedelmöittämään munasolua. Hormonikierukka, kuten kuparikierukkakin, ehkäisee viiden vuoden ajan. Hormonikierukan ehkäisyteho vastaa sterilisaation luotettavuutta (kaksi tuhannesta naisesta tulee raskaaksi hormonikierukan kanssa, kun kuparikierukan kanssa yksi kahdestasadasta naisesta tulee raskaaksi). Sillä on sivuvaikutuksia, jotka mielelläni otan: kuukautiskipujen hellittäminen, vuodon väheneminen ja mahdollisesti kuukautisten jääminen kokonaan pois.

Hormonikierukan vaikutus on ensisijaisesti paikallinen, joten kuulemma progestiinipitoisuudet (keltarauhashormonia jäljittelevä johdos) muualla kropassa ovat pienet. Hormonikierukan progestiinipitoisuudet ovat matalimmat kaikista ehkäisymenetelmistä. Ehkäisyneuvolan terkan mukaan mielialaan tällä ei ole melkeinpä mitään vaikutusta, jos ihminen on muuten mieleltään perusterve. Mutta kun ne hormonit, niitä siinä on silti. Ne mietittyttävät etenkin nyt, kun aikomuksena on imettää vielä monen monta kuukautta. Ja siitäkin huolimatta hormonikierukka tuntuu minulle paremmalta vaihtoehdolta kuin aina kuukautisten alkaessa miettiä, huuhteleeko kuukupista viemäriin samalla hedelmöittyneen alkion.

Kamalan hankala päätös. Järki sanoo kuparikierukka, tunteet hormonikierukka. Miten te muut vanhemmat olette hoitaneet ehkäisyn synnytyksen jälkeen?

Jaa