Pidimme syyslomaviikon viikonloppuna perinteitä yllä nostamalla maasta palstaviljelmiemme viimeiset perunat. Mummini tapaa muistella, miten hänen lapsuudessaan syysloma oli perunannostoloma.

Perunannostolomalla omat ja kylän perunat nostettiin talkoomeiningillä ylös maasta ja säilöttiin perunakellareihin talven varalle. Se oli ihan virallinen lomamääritelmä, ja perunannostoloma vaihtui syyslomaksi 1970-luvulla. Silti syysloma kului etenkin maalaiskoulujen oppilailla vielä pitkään perunapellolla.

Vaikka itsekin haaveilen perunakellarista, meidän aarin kokoiselta kaupunkikasvimaaltamme perunoita ei talvivaraksi asti riitä. Mutta useamman kuukauden ajan olemme syöneet pelkästään itse kasvatettuja perunoita, ja viimeiset vastakuokitut potut syötiin nyt, lokakuussa.

Palsta helli kaupunkiviljelijää runsaalla sadolla

Toinen vuosi palstaviljelijänä yllätikin runsassatoisuudellaan. Kun ensimmäinen vuosi meni lähinnä villiintyneen palstan tutkimiseen ja hissuksiin edenneeseen raivaamiseen, nyt toisena vuotena istuttamaan ja kylvämään päästiin heti keväällä.

Ja satoa palstalta tosiaankin tuli! Vaikka palstaviljely on ennen kaikkea hyvinvointia tuova harrastus ja koko perheen kosketus ruuan alkuperään, tänä vuonna palstan voidaan sanoa jo ihan tuottaneen sapuskaa ruokapöytäämme.

Takana on useampi kuukausi, kun kaupasta ostettiin oikeastaan vain kuivatavaroita ja sen sellaista. Kaikki tuore tuli palstalta tai metsästä. Viikon ruokakauppavälimme venyi välillä useamman päivän pidemmäksi, kun kaupassa ei vain tarvinnut käydä. Ja vaikka ajattelen palstahommien olevan enemmänkin maksava harrastus kuin säästöä, nyt satokauden aikana kauppalaskut pienenivät.

Palstakauden hiipuessa tuntui oudolta, kun ensimmäisen kerran piti vaikka ostaa sipulia kaupasta. Tai salaattia! Ja seuraavaksi pitää ostaa myös perunaa, outoa. Nyt kaapissa on viimeinen vadillinen palstan tuoreita antimia: lehtikaalta, joka poimittiin talteen samalla kuin kaikki loputkin palstan antimet. Kauden aikana ehdimme syödä ämpäreittäin lehtikaalta.

Pakkaseen viinimarjoja ja varseselleristä tehtyä soffritto-kastikepohjaa

Pakkaseen asti palstan herkuista riitti punaviinimarjoja ja varsiselleriä. Kylvin varsisellerit esikasvamaan huhtikuussa, ajatellen saavani käyttää niitä pitkin kesää mehukkaisiin tomaattipohjaisiin ruokiin, leivän päälle ja tähän jukoliste-hyvään vihersmoothieen. Mutta nehän vaativatkin pitkän kasvukauden, ja nyt lokakuussa meillä oli korikaupalla varsisellereitä, joiden kanssa olin ihan pulassa. Onneksi ratkaisu kuitenkin löytyi!

Varsiselleriä voisi kuulemma hyvin pakastaa sellaisenaan, mutta minä päädyin keittelemään siitä Kokit ja Potit -ruokablogin Hannelen vinkistä italialaista soffritto-kastikepohjaa. Siihen tulee kolmea raaka-ainetta: sipulia, porkkanaa ja selleriä. Eli kaikki sellaisia, joita monilla kasvaa keittiöpuutarhoissaan.

Hauduttelin soffrittoa isossa padassa kolmena eri iltana, ja nyt pakkasessa on monta nyssykkää valmista kastikepohjaa. Sitä voi käyttää makua tuomaan erilaisiin keittoihin, kastikkeisiin ja patoihin.

Kasvimaan syystyöt ilman kaivamista ja kääntämistä

Lopun sadon korjaamisen lisäksi jatkoimme perunannostolomallamme palstan syystöitä. Syyslannoitteen olimme levittäneet jo aikaisemmin, jotta etenkin marjapensaat saisivat vihiä talvilevolle käymisestä lämpimän syksynkin keskellä.

Maan kalkitsemiseen taas käytämme tuhkaa, jota on alkanut kertyä hiljalleen pikkumökin takassa poltetuista pesällisistä.  Näppärää!

Vaikka palstan maa on edelleen kovin savinen, koitamme nyt olla kääntämättä maata ollenkaan. Tällä menetelmällä ei häiritä ja rikota maaperän hyviksiä: mikrobeja ja mykorritsaa, eli sienirihmastoja. Tulevana keväänä uusien kasvien juurien pitäisi kasvaa tämän vuoden juurien onkaloihin. Saa nähdä, miten käy!

Maaperän pieneliötoiminnan edesauttamiseksi tyhjensimme pikkumökin kompostorista palstalle katemultaa. Lisäksi levitimme avomaalle ja kasvulaatikoihin haravoituja lehtiä. Se on luonnosta kopioitu ja lainattu tapa: kate pitää lämpöä ja pitää näin maan pieneliötoiminnan käynnissä pidempään. Samalla lehtikate suojaa talven ajan maata tiivistymiseltä – ja tietenkin sitten maatuessaan mehevöittää maata.

Mansikoille levitimme vielä suojaksi hallaharsot. Toivoa sopii, että saamme lumen muodossa luonnon oman suojapeitteen kasveille, mutta eipä tuosta varatoimesta haittaakaan ole. Keväällä harso myös herättää mansikat nopeammin. Harso pitää vain muistaa ottaa pois viimeistään kukinnan aikaan, että pölyttäjät pääsevät hommiin.

Talvivalkosipulit ja kukkasipulit istutetaan syksyllä

Kun syystyöt olivat valmiina. Aloimme pohjustaa tulevaa kevättä ja kesää istutuksin. Kuukausi takaperin olimme jo istuttaneet pari uutta Pohjanjätti-mustaherukkapensasta. Puutarhaliikkeessä osattiin kertoa, että syksyinen istutus on itse asiassa parempi pensaille kuin keväinen istutus. Syksyisin maa on kosteaa ja helle ei kärvennä, minkä lisäksi marjapensaat ehtivät kuitenkin juurtua kunnolla ennen pakkasia.

Nyt istutimme yhteen kasvulaatikkoon kahta eri talvivalkosipulilajiketta, Elephantia ja Primuria. Tämä on ensimmäinen kerta kun koitamme kasvattaa talvivalkosipulia tai valkosipulia ylipäätään. Nämä talvilajikkeet laitetaan maahan jo syksyllä, jotta ne ehtivät hivenen juurtua ja saavat sen jälkeen luonnollisen kylmäkäsittelyn. Kunnon kasvu alkaa sitten keväällä.

Syötävien sipuleiden lisäksi istutimme maahan kukkasipuleita. Viime vuonna istutetut ja tänä vuonna kukkineet ovat yhä maassa nekin, mutta saa nähdä, lähtevätkö ne sieltä. Moni sipuli kun on saanut kesän aikana osumaa maassa (oho, ai niin, täällähän oli näitä kukkien sipuleita) ja jotkut sanovat, että esimerkiksi tulppaanit pitäisi nostaa kukkimisen jälkeen ylös maasta. Siihen en jaksaisi ryhtyä.

Nyt istutimme sitten joka tapauksessa lisää kukkasipuleita, jotka valkkasin sillä ajatuksella, että ne kukkisivat vähän eri aikaan. Laitoimme maahan paljon tulppaaneita, mustia liljoja, iiristä ja erilaisia laukkoja.

Lisäksi kaivoimme kuopuksen kanssa marjapensaiden ympäristöt täyteen skillojen, eli idänliljojen sipuleita. Haaveilen keväisestä skillamerestä omenapuiden alla, mutta koska omenapuita ei ole, ehkä marjapensaiden alla sinisenä levittäytyvä skillameri on melkein yhtä kaunis sekin.

Se on varma, että palstan pitäisi ensi keväänä ja kesänä kukkia. Me kun sujautimme maahan yli 200 kukkasipulia.

Kaupallinen yhteistyö: HairLust. Postaus sisältää alekoodin!

Silläkin uhalla, että rikon jonkun taian, voin huokaista vuosien tasapainon hakemisen jälkeen voivani vihdoin hyvin. Perheellistymisen ja yrityksen perustamisen myräkät ja kasvukipuilut ovat hiljalleen hälvenneet ja tilalle on tullut seesteinen elämänvaihe. Eihän siihen mennytkään kuin melkein kymmenen vuotta.

Kehoni on siitä fiksu epeli, että se reagoi yleensä nopeammin olotiloihini kuin oman hyvinvointini tärkeyttä liian usein vähätellyt mieleni. Kuluneina vuosina suolistoni on mennyt solmuun ja ihoni on ollut tulehdustilassa. Olen pelännyt sydämeni muljahteluja sekä epätasaisia lyöntejä ja kärsinyt vakavien masennusoireiden kaltaisista PMS-oireista. Hiukseni ovat lähteneet päästä siinä määrin, että käytin pari vuotta huiveja peittääkseni ohimokaljuni.

Nyt on onneksi toisin, hiljalleen. Vaikka asiat voivat kiepahtaa ympäri milloin tahansa, ja seesteisessäkin elämässä on synkät päivänsä ja myrskypilvensä, nautin tästä elämäntilanteesta niin että sydän on muljahtaa – nyt onnesta sijoiltaan. On vihdoin aikaa ja ehkä ennen kaikkea ymmärrystä omin toimin varmistaa hyvinvointi elämän kaikilla osa-alueilla.

Ja se kaikki näkyy myös ulospäin. Tai en tiedä, huomaako sitä kukaan muu, mutta itse tykkään tästä minusta ihan hurjasti, päästä varpaisiin. Olen hurjan kiitollinen keholleni, joka taipui mutta ei katkennut ja joka kaiken kokemansa ja omistajansa heitteillejätön jälkeen nyt taas hehkuu hyvää oloa.

Se kaikki näkyy myös hiuksissani. Olen kyllä kampaamojen kauhuasiakas, sillä en ole värjännyt hiuksiani vuosikausiin ja käyn ehkä kerran vuodessa vain tasoittamassa latvat. Ja itse asiassa viimeksi sen tasoituksen teki ystäväni keittiösaksilla kesäloman mökkireissulla. Mutta minulle hiukset ovat tärkeä osa minua, siinä missä esimerkiksi silmälasitkin. Tuntisin oloni nakuksi ilman rillejä ja pitkiä hiuksia.

Siksi laiskoista kampaamokäynneistä huolimatta kyllä hoidan hiuksiani. Nyt kun aikaa, eikä hiustenhoidolliset kysymykset ole lähinnä sitä, jaksanko tai ehdinkö pestä hiuksiani tänäänkään. Ja sen huomaa, sillä kuten koko keho, hyvinvointi on hiustenhoidossakin kiinni niin sisäisestä kuin ulkoisesta hoidosta ja hellinnästä.

Ruualla – ja sillä että ylipäätään ehtii miettiä, mitä syö – on tietenkin iso merkitys. Tämän lisäksi olen ohimokaljuelämän koettuani syönyt silloin tällöin purkista vitamiinikuureja, joiden aineosat on tarkoitettu nimenomaan jeesimään hiusten hyvinvointia. Nyt viime aikoina olen napsinut yhteistyökumppanini HairLustin Hair Growth Formula Gummies -lisäravinteita, jotka ovat vegaanisia, sokerittomia, gluteenittomia ja gelatiinittomia.

Gummies-vitamiinit ovat maultaan ja suutuntumaltaan kuin karkkeja (ja siksi onneksi turvalukkokorkillisessa purkissa), ja niissä on kattaus erilaisia vitamiineja ja mineraaleja, jotka on valkattu juuri hiusten hyvinvointia ajatellen. Biotiinin hyödyt hiuksille ovat varmasti tuttuja teillekin, joten Gummiesit sisältävätkin runsaasti juuri tuota B7-vitamiininakin tunnettua vitskua.

HairLustilla on vitamiinien lisäksi valikoimissaan myös ulkoiseen käyttöön tarkoitettuja hiustenhoitotuotteita. En ollut kuullut näistä ennen kuin HairLustilta oltiin minuun yhteydessä. Tai ehkä olinkin kuullut, mutta heittänyt ne heti ajatusten romukoppaan miettien, että eihän tällaiset hattaravärejä hehkuvat purnukat mitenkään voi olla luonnonkosmetiikkaa.

Mutta kyllä vain: suurin osa HairLustin tuotteista on sekä sertifioidusti ekologisia että vegaanisia. Tuotteet valmistetaan pääasiassa Tanskassa, mutta tuotantoa on myös muualla EU:ssa sekä Aasiassa.

Hippeyttä kilometrin päähän huutavien luonnonkosmetiikkabrändien rinnalla onkin mahtavaa, että tarjolla on myös tällainen helposti lähestyttävä karkkinen ekohiustenhoitosarja kuin HairLustilla on.

Purnukoiden lisäksi myös tuoksut ovat ihan hattaraa. Etenkin Hair Growth & Repair Shampoo tuoksuu niin hubbabubbamaiselle, että esikoinenkin totesi, että sitä tekisi ihan mieli syödä. Samaan sarjaan kuuluu myös Hair Growth & Repair Conditioner, jonka tuoksussa on lisäksi mukana aavistus metsäsieniä.

Olen viime aikoina testaillut myös HairLustin kosteuttavaa ja syvähoitavaa Hair Growth & Protection Hair Maskia. Laitan naamion hiuksiini saunapäivinä, ja sen jälkeen tuntuu kuin hiukset ihan hymyilisivät. Onko syynä sitten hiusnaamio vai rentouttava saunavuoro ja hyvät yönet siihen päälle, kuka tietää. Luultavasti molemmat, sillä kuten sanottua, hiustenhoitokin on sekä sisäisestä että ulkoisesta hyvinvoinnista huolehtimista.

Oma suosikkini HairLustin hiustenhoitotuotteista on Scalp Follicle Treatment & Volumizer, hoitava ja tuuheuttava hiuspohjan suihke. Valkkasin sen hiustenhoitokavalkadiini, sillä sen kerrotaan olevan erityisen hyvä ärtyneelle, kutisevalle ja hilseilevälle päänahalle. Joudun pesemään hikisten urheiluharrastusten takia hiuksia vähän liian usein, mikä tuntuu päänahassa, mutta suihke ja bambuisella harjalla tehty hellä harjaus pesun jälkeen ovat auttaneet.

On onni saada olla tämä hyvinvoiva minä, hiuksia myöten.

Ps: sain teille käyttöönne alekoodin hiusten hyvinvointiin. Naputtelemalla koodin LAHIOMUTSI20 saatte 20 prosentin alennuksen HairLustin nettikaupassa. Alekoodi on voimassa 5.11.2020 asti.