Postaus sisältää saatuja tuotteita

Kivinokan kesämaja-alueen kesävesi katkaistiin muutamia viikkoja sitten. Meidänkin pikkumökillämme siis kokkaillaan nyt kevääseen ja vesien aukaisuun asti vähätiskisesti, kun kaikki vesi on roudattava paikalle laatikkopyörän kyydissä. Mutta kesäveden ollessa käytössä tiskeissä ei säästellä, sillä ruoka ja nätisti kattaminen on iso osa mökkielon nautintoa – samaten kuin tiskaaminen käsin ulkona!

Mökkielossa niin moni asia keikahtaa nurinkurin, ja tiskaus on yksi niistä. Kotona en suostuisi elämään ilman kunnon tiskikonetta, mutta mökillä vaivun suorastaan meditatiiviseen tilaan, kun saan hoitaa tiskauksen pitkän kaavan kautta; kantaa vedet ja lämmittää ne kaasuliedellä, tiskata luonnon ympäröimänä ja lopulta heittää laskiämpärin likavedet pois.

Pienen mökin pikkuinen kesäkeittiö

Me rakensimme kesämajamme ulkotiskauspisteen melkein kokonaan roskis- ja kirpputorilöytöjen ympärille. Yritin löytää koko talven ja kevään Pinterestistä, Instagramista ja ylipäätään netistä inspiraatiota ulkotiskauspisteeseen, mutta löysin lähinnä vain hulppeita kesäkeittiöitä, jotka olivat isompia kuin meidän kotimme keittiö.

Tässä siis jo tulevaa ulkokokkailu ja -tiskauskautta ajatellen inspiraatiota tällaiseen pikkuiseen ja melko vaatimattomaan ulkokeittiöön, joka istuu pienen kesämajan kylkeen ja joka on toiminut hurjan hyvin mökkielossamme.

Tiskauspisteen pohjana vanha rosterinen tiskipöytätaso

Koko tiskauspiste alkoi rakentua vanhan rosterisen tiskipöytätason ympärille. Se löytyi keväällä Kivinokan rannalle tuodulta roskalavalta, josta kaivoin keväällä meille myös muun muassa 50-luvun nätin mutta kulahtaneen terassipöydän, josta tuli kunnostuksen jälkeen upea.

Olin alun perin miettinyt tiskiammeiksi kahta isoa emalista vatia, mutta viereisellä Herttoniemen siirtolapuutarha-alueella mökkeilevä Satu vinkkasi harkitsemaan mieluummin tällaista rosterista tiskipöytää. Ja onneksi niin, onhan tämä nyt hurjasti kätevämpi, ja pesualtaan lisäksi mukaan tulee vielä pöytäkin. Koska meille löytyneessä tiskipöydässä on yksi pesuallas, huuhteluvesi laitetaan sitten vanhaan emalivatiin, joten sainpa mukaan vatinikin.

Pukkijalat ja kasapäin jämälautoja

Ulkotiskauspiteen lenksuvat pukkijalat löytyivät naapureilta turhanpanttina. Niitä kun vähän ruuvasi ja lisäsi pari tukipuuta, lopputuloksena oli vallan hyvä pohja tiskipöydälle. Jämälaudoilla pöytää nostettiin vähän ylemmäs, ja viritelmä saatiin jotenkuten piiloon mökkiremontista jääneillä listoilla. Jämälautoja käytettiin myös jatkopöydän tekemiseen ja tiskipöydän alla olevan hyllyn nikkarointiin.

Lopulta käsittelemättömät puuosat maalattiin valkoisella, jotta kokonaisuudesta saatiin kaikessa romuluisuudessaan yhteneväisempi. Alahyllykön, jossa säilytämme kokkaisvälineitä ja kirppikseltä löytyneissä koreissa esimerkiksi patalappuja ja grillaustarvikkeita, voisi hyvinkin piilottaa pöydän ympärille pingotetuilla verhoilla 50-luvun tapaan.

Ehkä ensi kesänä teemme niin, kun tiskauspistettä joka tapauksessa tullaan muuttamaan vähän. Mökin mätä terassi pitää uusia ja samalla sitä laajennetaan vähän; sen verran että se on juuri Kivinokan kesämajoille sallitun terassin kokoinen. Samalla toivon, että grillauspiste saataisiin myös tämän kesäkeittiön oheen. Nyt tiskipöydän jatkeelle mahtuu vain mökkikauppojen mukana tullut kaasuliesi.

Vesihanana vesisäiliö ja viemärinä laskiämpäri

Tiskauspistettä varten uutena ostettiin viemäriputki, jolla tiskialtaan poistovesi saatiin johdettua tiskipöydän alla olevaan pläkkipeltiseen laskiämpäriin. Sen me saimme osana taannoista yhteistyötä Domus Classicalta. Samaten heiltä saimme tuon lapsuusmaisemissani Vähässäkyrössä Läkki ja Lelu K.Gråholmin käsissä tehdyn pläkkisen vesisäiliö hanalla. Se on näppärä täyttää mökin lähettyvillä olevalla kesävesipisteellä aina tarvittaessa.

Astiat kuivuvat vaikka uuniriteliköllä

Astiat kuivattiin alkuun mökin mukana tulleessa puisessa kuivaustelineessä, sitä on käsittääkseni Ikea myynyt aikoinaan. Tuo teline ei kuitenkaan kestänyt taivasalla yhtä kesää enempää, ja nykyään kuvissa vielä näkyvä puinen teline on korvattu sinkityllä astiankuivaustelineellä, jonka niin ikään haimme Ikeasta.

Lasit ja sen sellaiset asetellaan kuivumaan roskiksesta löytyneille uuniriteliköille. Ne ovat toimeensa juuri passelit; riteliköt tulevat juuri sen verran korkealle, että ne ovat tukevat, mutta vesi pääsee valumaan pois. Aterimille löysin vihdoin kesällä klassisen mintun värisen muovikuivaustelineen Seinäjoen kirpputorilta – tai ystäväni sen bongasi – kun olin jo melkein valmiina taipumaan periaatteestani ja ostamaan sen uutena.

Pesuaineet nätisti esille kierrätyspulloihin

Tiskipöydän saippuat ja pesuaineet laitoin nätimpiin pulloihin. Käsisaippualle käytin Madaran suihkusaippuan mustaa pumppupulloa, josta irrotin etiketit. Näitä samoja pulloja meillä on käytössä myös kodin tiskialtaan laidalla.

Tiskiaineen laitoin vanhaan vihertävään patenttikorkilliseen pulloon, jonka löysin kirpputorilta. Koska mökillä likavedet kaadetaan maahan, on sitä tärkeämpää, että pesuaineet ovat mahdollisimman luonnonmukaisia ja ehdottomasti biohajoavia.

Tavarat järjestykseen vanhaan hyllyyn, emalinaulakkoon ja rautatikkaiden koukkuihin

Tiskauspisteen viereiselle seinälle kiinnitettiin kirppikseltä ostamani emalinen naulakko, joka luultavasti on kotoisin 50-luvulta, kuten mökkimmekin. Siinä roikkuvat pellavaiset pyyhkeet, joita olen ostanut kirpputoreilta. Naulakon yläpuolelle kiinnitettiin hyllykkö, joka ennen mökkiremonttia oli mökissä sisällä.

Seinälle kiinnitettiin myös rautaiset vanhat tikkaat, jotka (mökki)naapuri löysi niin ikään Kivinokan roskalavalta keväällä ja tiesi heti, että me ihastuisimme niihin. Tikkaisiin laitoimme roikkumaan s-koukkuja, joihin taas saa roikkumaan pulloharhat, tiskirätit, tiskiharjat ja sen sellaiset.

Olen huomannut tykkääväni käyttää käsitiskauksessa mieluiten tuollaisia tiskisieniä, vaikka Hollannissa vaihdossa ollessani en voinut käsittää, miksi kukaan tahtoisi tiskata ällöttävällä sienellä, kuten siellä tapana oli. Jos joku tietää, mistä saa ostettua tiskaussieniä muissa kuin kirkuvissa väreissä, kertokaa! Tykkään väreistä kaikkialla muualla paitsi siivousvälineissä, ja esimerkiksi käytin aikoinaan kohtuuttoman paljon aikaa löytääkseni mustia tiskirättejä, kunnes onneksi löysin niitä Cilla’s-verkkokaupasta.

Tiskaushetki kuin meditaatio

Voi että, kevään ensimmäisestä tiskauksesta tulee juhlallinen hetki: haen ison kuparipannun täyteen vettä ja kiehautan siinä vedet. Sillä samalla pannulla keitettiin äitini ristiäisiin kahvit, ja nyt minä keitän sillä pressopannua varten kahvivedet ja loput isosta pannullisesta käytän tiskiveteen.

Kun kahvit on juotu puolilleen tiskien sillä aikaa liotessa, siirryn kupin kanssa tiskialtaalle ja upotan kädet lämpimään saippuaveteen. Puiden tuoreet pikkuiset lehdet helisevät vihreinä yläpuolellani ja jostain etäältä kuuluu vanhan iskelmän sävelet. Kivinokassa tiskauskin on osa nautintoa.  

Kaupallinen yhteistyö: Kumma-Kustannus. Postaus sisältää alelinkin!

Niin paljon kuin metsäretkiä ja kirjoja rakastankaan, enpä ole tajunnut niitä aikaisemmin yhdistää. Telttaretkillä rinkassa on toki aina paikkansa lasten iltasatukirjalle ja omalle romaanille, mutta nyt syyslomalla pakattiin ihan vain päivän sieniretkille lähtiessä reppuun välipalaeväiden ja kaakaotermarin lisäksi kirja.

Kaikki repussa odottava toimi hyvänä tsempparina lapsille, jotka innostuvat sienien keräämisestä melkein yhtä paljon kuin me aikuiset, mutta joilla innostus ymmärrettävästi lopahtaa nopeammin. Kun välissä pidettiin taukoa ja istuskeltiin kainalokkain kaatuneeseen puuhun nojaillen ja kirjaa lukien, jaksoi satuhetken jälkeen taas jahdata mättäneiden uumeniin ja pudonneiden lehtien alle kätkeytyneitä suppilovahveroita.

Tässä teille vinkiksi ja inspiraatioksi neljä viime aikoina lasten kanssa (metsässä) lukemaamme kirjaa, jotka valitsin yhteistyökumppaniltani Kumma-Kustannukselta. Kirjat ovat keskenään täysin erilaisia, mikä on ihana muistutus siitä, miten monipuolisen rikas lastenkirjamaailma onkaan.

Nelikossa on suurta elämänviisautta, menneiden aikojen satumaailman taialta tuntuvaa uutukaista, hulvaton ja just sopivasti jännä vampyyrikohellus sekä mystinen romaani saaresta, jossa elävät muinaiset voimat.

Ennen kuin kerron kirjoista lisää, tässä vinkki mahtavasta lastenkirja-alesta, joka tehtiin yhdessä Kumman kanssa ihan vain teille Lähiömutsin seuraajille! Täältä lastenkirja-alesta löydät postauksen kirjojen lisäksi myös läjän muita kivoja lastenkirjoja kunnon alennuksella.

Hyvässä alessa ovat esimerkiksi tunnetaitokirjasarjan Fanni-kirjat, joista kirjoitin vajaa vuosi sitten. Lämmin suositus ­– esimerkiksi käsite tunnelämpömittarista on jäänyt arkeemme. Siellä on kirjoja myös pienemmille lukijoille ja kuuntelijoille kuin omat lapseni.

Hyvä lastenkirja on pitkään iloa tuova joululahja, mistä voinee jo näin lokakuun loppupuolella muistuttaa. Alelinkki on voimassa 22.12. asti, mutta joululahjakirjat kannattaa tilata ajoissa. Postikulutkin kuuluvat hintaan!

Ja nyt ne kirjavinkit:

Petronella Grahn: Pomenia, Taikamaailman suuri seikkailu

Suomalaisen satutaiteilija Petronella Grahnin luoma Pomenia on syntynyt hänen kertoillessaan tarinoita kuudelle lapselleen. Noista taikamaisista tarinoista syntyi Pomenia-kirjasarja, jonka ensimmäinen osa Taikamaailman suuri seikkailu on.

Pomenia on täynnä hullunkurisia otuksia, suloisia taikatyyppejä ja mielikuvituksen runsautta. Kaikki se söpöys ja kauneus alkaa kuitenkin ärsyttää Pimeydenvelho Käämää, joka uhkaa estää keijujen taikapölyn keräämisen ja näin langettaa Pomeniaan ikuisen talven. Siitä alkaa seikkailu, johon tarvitaan mukaan pieni sinnikäs kaveri, joka uskaltaa isosti olla omanlaisensa.

Meidän sakki tykkää Pomenissa siitä, että siinä yhdistyy sellainen vanhojen satujen luonnosta kumpuava taika, mutta samalla se on tätä päivää. Kutkuttavaa jännitystä tuo se, että kirjassa ihan tavallinen lapsi päätyy taikamaailmaan, saaden itsekin taikaolennon muodon muuttuen peikoksi.

Kirjan suositusikäraja on +6, ja siellä täällä olevien kuvitusten ansiosta se sopii hyvin kirjaksi, jolla siirrytään hiljalleen kuvakirjamaailmasta pidempien tarinoiden pariin.

Osta kirja täältä alehintaan 18,50 e (norm. 32 e).

Kobi Yamada ja Mae Besom: Olipa kerran idea

Kuvakirja, jonka lempeä viisaus on omiaan kaiken ikäisille, myös aikuiselle. Kirja kertoo lapsesta, jonka elämään putkahtaa idea. Sellainen, jonka kanssa ei oikein tiedä mitä tehdä, mutta joka ei kuitenkaan jätä rauhaan. Kun lapsi alkaa uskoa ja luottaa ideaan, se alkaa kasvaa ja versoa, kunnes lopulta nousee siivilleen.

Tämä kirja aukenee paremmin lapsille joka lukukerralla, ja se on saanut aikaan upeita keskusteluita muun muassa luovuudesta, itseluottamuksesta ja Greta Thunbergista.

Kirjan kauniin lumoavassa kuvituksessa näkyvät lyijykynän jäljet ja vesiväripensselin hempeät sävyt.

Kirja on voittanut useita palkintoja ja se on keikkunut erinäisillä bestseller-listoilla. Kirjasta tulee itselleni mieleen Pikku Prinssi, samanlaiselta ajattomalta ja kaiken ikäisille sopivalta klassikolta se tuntuu.

Osta kirja täältä alehintaan 12,50 e (norm. 25 e).

Catherine Doyle: Myrskynvartijan saari

Aloimme lukea tätä syyslomalla iltaisin, kun mökin ulkopuolelta kuuluivat vain luonnonäänet ja oli niin pimeää, että tähtitaivas näkyi kaikessa kauneudessaan. Juuri sellaisiin hetkiin ja tähän vuodenaikaan sopii tämä mystinen lasten- ja nuortenromaani, joka vie kaukaiselle ja tyrskyjen ympäröimälle Arranmoren saarelle.

Tämäkin on kirjasarjan avaava ensimmäinen osa. Siinä Arranmoreen matkustaa kesää viettämään Fionn, joka oikeastaan tahtoisi olla missä tahansa muualla kuin tuulenpieksämällä saarella isosiskonsa ja eriskummallisen isoisänsä kanssa. Emme ole vielä lukeneet yli 300-sivuisesta romaanista kuin reilut viitisenkymmentä sivua, mutta aloimme päästä jyvälle siitä, että saari ei ole ihan mikä tahansa saari:

Taikuus ja mystiset voimat elävät saaren sisällä, ja Arranmore on valmis valitsemaan itselleen uuden Myrskynvartijan, jonka tehtävänä on käyttää saaren voimaa ja suojella sitä vihollisilta.

Itse olen mykistyneen iloinen tästä kirjasta; sen luontokuvauksesta, mystisyydestä ja esiteini-ikäisten mielenmaisemasta ammentavasta tarinankerronnasta. Tällaisia kirjoja kun saisi aina iltasaduksi lukea! Lapset eivät kuitenkaan ihan pääse tähän kärryille, vielä. Syynä on ehkä henkilöiden ja paikkojen irlantilaiset nimet, ehkä se, että +9-suositusikäkin kertoo, että tämä on suunnattu vähän vanhemmille lukijoille ja kuuntelijoille.

Osta kirja täältä alehintaan 16,50 e (norm. 32 e)

Laura Ellen Anderson: Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot

Amelia rakastaa lemmikkiään (Pursku-niminen kurpitsa), ystäviään ja perhekin on ihan ok. Amelia käy koulussa öisin ja nukkuu päivisin, eikä tiedä pelottavampaa kuin kimalteleva glitter ja yksisarviset. Se kaikki on ihan tavallista, jos sattuu asumaan Yösydämessä ja olemaan vampyyrilapsi.

Aavistin jo kirjaa selailemalla, että tämä uppoaa meidän tokaluokkalaiseen ja eskarilaiseen. Kaikki sopivasti jännän kammottava, mutta silti turvallisen höpsö iskee heihin. Samaten kuin jännyyden ympärillä pyörivät asiat, jotka koskevat heitä itseään, vaikka eivät vampyyreja olekaan: ystävyyssuhteiden kiemurat, koulu ja lemmikit.

Amelia Kulmuri -kirjasarjan ensimmäisessä osassa järjestellään vuosittaisia suuria juhlia, kauhukarkeloita. Mukaan tulee myös pitkään hiljaiseloa viettänyt kuningas sekä tämän hemmoteltu ja lelllitty lapsensa. Tarina kiepahtaa yllätysraiteille niin että aikuinenkin hämmästyy ja tahtoo tietää, miten tässä oikein käy. Se on varmaa, että kaikki ei ole sitä, miltä aluksi näyttää.

Kirjan teksti on hieman normaalia isompaa ja lähes joka aukeamalta tekstin rinnalta löytyy kuvitus. Siksi kirja sopiikin hyvin lapsen itse lukemaksi, kun lukutaito on jo sujuvaa, mutta keskittyminen ei meinaa ihan riittää. Kirjan suositusikäraja on +7, mutta meillä eskarilainenkin kuunteli tätä innoissaan. Samaten kuin me aikuiset, sillä mökkimatkalla kuunneltiin osa kirjasta äänikirjana.

Osta kirja täältä alehintaan 14,50 e (norm 29 e).