Vietimme viime viikonloppuna ystäviemme kanssa sadonkorjuujuhlaa, kekriä. Juuri sopivasti sen jälkeen, kun olimme korjanneet viimeiset sadot talteen palstalta ja pakkanen oli täytetty metsän antimilla. Nostimme siis vanhan oven pukkijalkojen päälle pöydäksi ja laitoimme pöydän notkumaan sadonkorjuuajan herkkuja.

Löysin kekrin juhlakavalkadiimme vasta viime vuonna, jolloin sitä myös ensimmäisen kerran vietimme. Nyt koitan palauttaa kekrin omalta osaltani kalenteriin. Jo ihan siksi, että loppusyksyn pimeys kaipaa juhlia, mutta myös siksi, että vanha suomalainen perinnejuhla on ihan syyttä päässyt unohtumaan.

Sadonkorjuuta ja maatalojen syystöiden loppumista juhlistava kekri oli ennen tärkeä juhla. Kekrin juhlintaa alettiin kuitenkin kitkeä kansakunnan pirteistä kovin ottein 1600-luvulta lähtien, kun kirkko ei hyväksynyt pakanalliseksi kokemaansa juhlaa.

Sittemmin moni kekristä tuttu perinne kekripukista tinojen valamiseen on livuttautunut osaksi muita juhlia ja etenkin kirkkopyhiä: jouluun, pääsiäiseen ja uuteenvuoteen. Kekrissä on yhtymäkohtia myös Halloweenin kepposteluun sekä meksikolaisiin Día de los Muertos -juhliin, eli kuolleiden päivän juhliin. Kirjoitin kekrin taustoista ja historiasta enemmän täällä.

Me lähdimme järjestämään kekri-juhlia nimenomaan sadonkorjuujuhlana, johon kuuluu yötä myöten syöminen, kuten kerinä tapana on. Saimmekin ystäväperheen yökylään, jotta juhlia ei tarvitsisi lopettaa ennen aikojaan.

Koristeevastaavana toimi näissäkin juhlissa pääasiallisesti luonto. Lapset kävivät hakemassa lähimetsästä komean värisiä vaahteranlehtiä, käpyjä ja katkenneita oksia sekä havuja, jotka ripoteltiin juhlapöytään yhdessä kynttlöiden kanssa. Kattoon nostettiin tunnelmavalot, joihin ripustettiin paperiset hunajakennopallot syksyisissä sävyissä.

Kekrin menu pohdittiin sen ympärille, mitä meidän ja niin ikään palstaviljelyä harrastavan ystäväperheen kasvimailla on tänä vuonna kasvanut. Vaikka moni raaka-aine piti tässä vaiheessa sadonkorjuuta jo ostaa kaupasta, omalta maalta saatiin käyttöön ystävien kasvattamat maa-artisokat ja kurpitsaa sekä meidän palstamme antimista perunaa ja lehtikaalia.

Lisäksi kaivettiin esiin vielä pakkasesta palstan punaviinimarjoja sekä metsän antimina suppilovahveroita ja kuusenkerkkiä.

Kävin lainaamassa kirjastosta vielä läjän reseptikirjoja inspiraatioksi, ja menusta rakentui lopulta tällainen:

Kekrin, eli sadonkorjuujuhlan illallismenu

• Siiderillä maustettu sipulikeitto
• Rukiiset maalaisleivät suppilovahveroilla
• Paahdetut maa-artisokat ja perunat kuusenkerkkämajoneesilla
• Pikkelöityä jättikurpitsaa
• Lampaanjuustoinen kurpitsapiiras
• Lehtikaalisalaatti paahdetuilla kurpitsansiemenillä ja omenoilla

• Jälkiruuaksi punaherukkarättänä, eli punaherukkakukko vaniljajätskillä

Alkujuomaksi aikuisille tarjoiltiin ennen illallista jallu-negronit (palaan ohjeen kanssa erikseen) ja veden lisäksi tarjolla oli viiniä ja nykypäivän erikoisuutta limsaa.

 Jos tuossa alkusyksystä ei olisi käynyt paskahalvauksen aikaansaanutta pakastinonnettomuutta, tarjolla olisi ollut myös mustaherukanlehdistä tehtyä lehtimehu-juhlajuomaa, mutta koska mehu pääsi sulamaan ennen aikojaan, tyydyimme vain fiilistelemään, miten hyvää kesästä muistuttava juoma lokakuussa olisikaan ollut.

Juhlaseurueemme lapset istuivat pöydässä juuri sen verran että saivat vatsanpohjalle täytettä ja vanhemmat tyytyväisiksi, minkä jälkeen he säntäsivät diskoilemaan eli yleissekoilemaan lastenhuoneeseen. Me aikuiset istuimme pöydän ääressä niin kauan, että kynttilät paloivat loppuun ja oli aika lähteä saunavuorolle.

Kun on kyse suomalaisesta perinnejuhlasta, saunominen on tietenkin kuulunut kekriin oleellisena, kuten nyt sitten kaupunkiviljelijöidenkin sadonkorjuujuhlissa. Savusauna olisi toki mahtava, mutta kerrostaloyhtiön saunavuoro 5 lapsen ja 4 aikuisen voimin on elämys sekin.

Iltapalaksi syötiin – sipsien lisäksi – savolaista perinneherkkua rättänää. Sain siihen innostuksen Satu Koiviston kirjasta, ja samainen ohje löytyy myös hänen blogistaan. Käytin rättänässä mustikoiden sijaan palstan punaherukoita ja pohjataikinaan sujautin ruisjauhon lisäksi myös spelttijauhoa.

Lopputulos oli valtavan hyvää! Itse en ole makeiden jälkiruokien suurin fani, koska noh, ne ovat niin makeita. Mutta rättänä oli juuri ihanan mehevää, yksinkertaista ja ronskia jälkiruokaa. Epäileväiset lapsetkin ottivat santsikierroksen, ja pian puolikkaan herukkalitran kukko oli kadonnut.

Kiitos yökyläilyn, saimme jatkaa juhlia vielä aamulla lempiruuallani, eli aamiaisella. En tiedä montaa asiaa, joka saisi yhtä onnelliseksi kuin saman aamupalapöydän ääreen kerääntyvät ystävät ja perheenjäsenet. Myös aamun kattauksen menussa oli läsnä sadonkorjuu.

Kekri-juhlien sadonkorjuuaamupalan menu

• Ohra-siemenpuuroa äitin marja-aroniahillolla
• Kaurainen tyrni-mustaherukkasmoothie
• Suppilovahveromunakas
• Ruisleipää
• Juustoja
• Etikkakurkkuja
• Tuorekurkkua
• Pikkelöityä kurpitsaa
• Porkkanaa
• Lajitelma hedelmiä

Tajusin siinä ohrapuuroa hämmennellessäni, että meille puuro on enemmänkin juhlaruoka. Arkena kaurahiutaleet heitetään smoothien joukkoon, mutta vapaapäivinä on aikaa haudutella puuroa. Ohrapuuro on harvinainen juhlaherkku, jota nyt vielä terästettiin juhlakuntoon yön yli haudutetuilla siemenillä. Näin saatiin myös loput kurpitsojen siemenet syödyksi heti tuoreeltaan.

Parin tunnin ruokapöydän ympärillä loikoilun jälkeen katettiin toinen aamiainen kuin hobitit ikään. Kaksi aamupalaa ei koskaan ole huono idea, jos minulta kysytään, eikä etenkään päivänä, kun aamupalalle oli mietitty niin paljon sapuskaa, että osa unohtui ensimmäiseltä kierrokselta.

Niinpä laitoimme lounasaikaan uuniin pellillisen Liperin karjalanpiirakoita ja perään leipäjuustoa, jonka kylkeen laitoimme tarjolle kesän metsämarjasaalista lakkoja. Kello painelikin jo jossain iltapäivän kohdilla, kun lopulta nousimme toisen aamupalakattauksen äärestä.

Upean satoisa vuosi palstalla, kodin parvekeviljelmillä ja metsän mättäillä sai ansaitsemansa päätöksen ja juhlan.

Kaupallinen yhteistyö: Hertsi

Jokunen teistä varmasti muistaakin leikkimielisen haasteeni elellä tyytyväisenä Herttoniemessä, poistumatta kotilähiöstä muualle. Vaikka en haastettani tosissani otakaan, olen silti onnellinen, että arjessa mahdollisimman moni tarpeellinen, iloa tuottava ja elämää mukavoittava juttu löytyy tästä ihan nurkilta.

Täällä kotikylällä elelystä tuli entistä mukavampaa, kun keväällä kulmille aukesi kauppakeskus Hertsi. Sen lisäksi, että siellä on esimerkiksi iso Prisma, löytyy saman katon alta pieniä yksityisyrittäjien pitämiä liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita sekä julkisia palveluita, joiden ansiosta Herttoniemestä joutuu yhä harvemmin lähtemään muualle.

Sain ilokseni nostaa Hertsistä juuri niitä meidän perheen elon ilahduttajia ja arjen helpottajia vinkiksi teillekin. Näiden perässä suopi tehdä retken kauempaakin, jos ei ole niin hyvä mäihä, että Herttoniemessä asuisi. Hertsi on ihan Herttoniemen metron kupeessa, joten sinne matkaa kätevästi muualtakin päin Helsinkiä.

Herttoniemen kirjasto – kylän yhteinen kirjahylly ja monitoimionnela

Purskahdin itkuun, kun keväällä usean vuoden odotuksen ja siihen vielä poikkeusajan piinan jälkeen Herttoniemen uusi kirjasto avautui Hertsin tiloissa. Miten onnellinen voikaan olla avarasta, hengittävästä, värikkäästä ja valoisasta kirjastosta! Olen myös valtavan onnellinen kirjaston laajentuneista aukioloajoista.

Sen lisäksi, että lainaamme kirjastosta kirjoja ja lehtiä, minä teen kirjaston työhuonetiloissa välillä töitä. Jos tarve olisi, sieltä voisi varata käyttöönsä ilmaiseksi myös kokoustilan. Hertsikan lapsilla on käytössään Kirsi Kunnaksen Kattila ja Perunat -runosta innoituksensa saanut Satukattila-huone. Eikä mene kauaa, kun myös meidän perheessämme on kirjaston kyljessä toimivalle nuorisotilalle käyttäjiä.

Melissa Konditoria – käsityönä tehtyjä herkkuja

Tämä on etenkin esikoisen suosikki, sillä hän käy Melissassa välillä ystäviensä kanssa ns. kahvittelemassa, samalla kun piipahtaa kirjastoon. Ihania itsenäistymisen askelia! Melissassa tehdään käsityönä ranskalaisvaikutteisia herkkuja, ja paikan päällä kahvittelun lisäksi sieltä voi tilata esimerkiksi täytekakun juhliin.

Itse tahdon nostaa esiin Melissan jättimäiset poke bowlit, joita saa myös vegaanisena. Niissä on hinnalle vastinetta ja vatsalle täytettä!

Herttoniemen kukka – palveleva kukkakauppa

Markettikukkien aikakaudella – joita niitäkin kyllä ostan – on ihanaa, että omalta kylältä löytyy palveleva kukkakauppa ja ammattitaitoinen kukkakauppias. Täällä on autettu kummallistenkin toiveiden kanssa; kuten dinosaurusjuhlien koristeluissa, kun etsin dinosaurusten aikaan soveltuvia leikkolehtiä ja kukkia.

Herttoniemen kukan valikoimiin kuuluu myös ruukkukasveja, mutta minä haen täältä yleensä kauniit sidotut leikkokukkakimput juhliin tai kun tuntuu, että tarvitsisi kukkakimpun verran juhlaa elämään.  Arvostan myös sitä, että täältä löytää aina varmasti suomalaisia leikkokukkia, silloin kun niiden kausi on. Samaten esimerkiksi suomalaiset joulukukat löytyvät onneksi lähikukkakaupasta.

Sesonkipuoti – urbaanin marttailijan puoti

Olen niin onnellinen ja hassulla tavalla ylpeä, että saatiin Sesonkipuoti Herttoniemeen! Kuten nimi kertookin, sieltä saa ostettua sesongissa olevia raaka-aineita etenkin pieniltä tuottajilta sekä perinneherkkuja. Toripuotimaisesti toimivan puodin tiskiltä saa lisäksi myös lounasta sekä kahvia.

Kesällä me kurvasimme hakemaan tästä piknikeväät: herneitä, mansikoita ja mitä milloinkin sesongissa olevaa, sekä aitoja liperiläisiä karjalanpiirakoita – joita muuten saa myös raakapakasteina JA vegaanisina. Tämän hetken valikoimasta suosittelen karjalanpiirakoiden lisäksi ainakin puodin omassa mausteseoksessa olevia etikkakurkkuja ja Pakrovan luostarissa valmistettuja kaalipiirakoita.

Liizi – kun asioita ei tarvitse omistaa itse

Monia tavaroita ja käyttöesineitä ei yksinkertaisesti ole järkevää omistaa itse. Sen sijaan niitä voi vuokrata aina tarvittaessa – siinä säästyy niin luonnonvaroja kuin kodin säilytystiloja. Liizi tavaranvuokrauspalvelu toimii verkossa ja vuokrattavat tuotteet kulkevat minne päin Suomea esimerkiksi Postin ja Matkahuollon välityksellä – tai ne voi käydä hakemassa Hertsin noutopisteestä.

Liizistä voi vuokrata esimerkiksi työkaluja remontointiin, saumurin tai dronekameran. Lapsiperheitä varmasti kiinnostaa mahdollisuus vuokrata esimerkiksi matkarattaita, Manducan kantoreppuja, turvaistuimia ja pyörän peräkärryjä. Meillä alkoi itää retkeilyideoita, kun huomasimme, että Liizistä saa vuokralle esimerkiksi telttasaunoja, Tentsile-riippumajoittimia, ahkioita ja retkiluistimia.

Uudenmaan ruoka ja Herttoniemen ruokapiiri – lähiruokaa suoraan tuottajilta

Sainpa vihdoin testattua tätä palvelua, joka on kauan kutitellut mieltäni. Uudenmaan ruoka on nettipalvelu, jonka kautta pystyy tilamaan sesongissa olevaa ruokaa suoraan uusmaalaisilta tuottajilta, viljelijöiltä ja leipureilta. Sellaista pellolta suoraan pöytään -meininkiä siis.

Itse tilasin nyt muun muassa leipää, kananmunia, juureksia ja yrttejä. Punajuuret olivat kotoisin kaupungin omalta pellolta, mikä ilahdutti erityisesti! Ne kaikki sai noutaa yhdestä paikasta, eli Uudenmaan ruuan jakelupisteeltä Hertsistä.  Saletisti tilaan toistekin, nyt kun jakelupiste on paikassa, jossa samalla voi hoitaa myös muita asioita.

Terveyskauppa MEDI H&B – tuotteita ja palveluita terveyden edistämiseen

Täältä saa tuotteita, joita olen normaalisti hakenut erikoisliikkeistä keskustasta. Mutta haa, nyt esimerkiksi ravintolisät ja luontaistuotteet saa Herttoniemestä nekin. Valikoimissa on myös muun muassa yrttiteetä ja luonnonkosmetiikkaa.

Purnukoiden lisäksi Terveyskaupasta saa myös palveluita, kuten hierontaa, fysioterapiaa ja ravintoneuvontaa.

Loppuun vielä muutama pikkunosto liikkeistä, jotka saattavat kiinnostaa teitä:

24 pesula: Tämä aukeaa 2.11., eli ihan pian. Mahdollisuus pestä petivaatteet, tyynyt, matot ja sen sellaiset itse ja silloin kun aikatauluihin parhaiten sopii, kyllä kiitos! Ja ihan pian tämän voi tehdä autottoman perheen riemuksi lähellä kotia.

Peten Suutari. Tämä aukeaa myöskin 2.11 . Tätä en siis vielä ole vielä testannut, mutta tekijän työnäytteet netissä vaikuttavat. Olisipa onni, jos hyvä suutari(kin) löytyy pian kotikylältä!

Hiusfashion Hertsin keidas: Itse käyn kampaajalla ehkä kerran vuodessa, enkä värjää hiuksiani. Mutta jos olisin ahkerampi kampaajalla kävijä, tämä olisi paikkani. Hiusfashion Hertsin keitaasta kun saa ekokampaamopalveluita, kuten hiusten kasvivärjäyksiä ja savivaalennuksia.

Täältä löydät listattuna kaikki Hertsissa toimivat liikkeet ja palvelut.