Lapsen uninurkkaprojekti alkaa vihdoin nytkähdellä eteenpäin, kun kirjahyllyn päällä kuukausitolkulla jemmaillut tapettirullat tällä viikolla aukaistiin ja liisteröitiin seinälle. Vielä muutamat yksityiskohdat kohdilleen ja valmista on. Hyvä niin, sillä tokihan mä olen tässä ajassa ehtinyt kehitellä jo uuden projektin!

Olohuoneessamme on puolikas seinä varattuna Minimen tavaroille ja leluille. Se on hänen minikokoinen huoneensa ilman seiniä. Suunnitelmana on ollut hankkia seinustalle jonkinlainen pieni pöytä, jossa lapsi voisi esimerkiksi piirtää, rakentaa palapelejä ja myöhemmin tehdä läksynsäkin. Tämä lapsen oma alue on kuitenkin elänyt välivaihetta odottaen inspiraatiota ja aikaa.

Ajan kanssa on edelleen niin ja näin, mutta inspiraatio on nyt löytynyt! Sisustusprojektitäpinän sai aikaan alavieskalainen Luona In, joka valmistaa teollisuusromanttisia ja rentoja puukalusteita. Lapsille löytyy muun muassa sänkyjä ja leikkiin innostavia asioita, kuten jännä sisäleikkimökki tai suloinen leikkikoti.

Heillä on valikoimissaan myös havuvanerista tehty rouhea työpiste, joka on nyt matkalla kohti Herttoniemeä. Sen ympärille alamme rakentaa lapsen työpistettä, joka antaa tilaa lapsen työlle: leikille. Meille on tulossa myös kolme nerokkaan yksinkertaista ja kaunista vanerikehää, joita voi rakennella kuin palikkatornia ikään. Niihin asetellaan osa Minimen tärkeistä aarteista.

Sitten pitäisikin löytää kirpparilta ainakin lasten 70-lukulainen työtuoli tuunattavaksi. Muutama kori irtotavaroillekin olisi hyvä virkata tai ommella. Ja seinällekin pitäisi ehdottomasti tehdä jotain. Ennustan, että tässä on seuraava ikuisuusprojektini.

Jälkijee: joulukuussa tehtyihin tilauksiin postikulut ilmaiseksi!