Maakuntamatkailimme tänään Etelä-Pohjanmaalla. Retken varrelle osui Töysä, joten kurvasimme kylän 80 vuotta vanhan kenkätehtaan kautta. Perinnekenkärakastajalla pyörivät pikkuhousut jalassa tehtaanmyymälän lapikkaiden, jatsareiden, huopalapikkaiden ja tanhukenkien keskellä!
Ostin itselleni parkkinahkaiset tanhukengät, eli supikkaat. Niillä voisi pistää jalalla koreasti kansantanssien, ja jotkut pitävät niitä myös kansallispukujen kanssa. Mutta minä ajattelin kuluttaa niillä Helsingin katuja ja kun aika on taas otollinen, käydä tanssimassa vaikka vähän rokkia ja juomassa olutta.
Supikkaat valmistetaan pohjaa lukuun ottamatta nahasta ja suurin osa niiden valmistustyöstä tehdään käsin paikan päällä, Töysän kenkätehtaassa. Reilun kuudenkympin hinta palasesta suomalaista käsityöperinnettä ja kenkäihanuutta on varsin kohtuullinen.
Tanhukenkien ja minun yhteinen kulku tulee varmasti olemaan pitkä. Satuin näkemään kuvia puhkitanhutuista supikkaista, ja näitä kenkiä ajan patina ja kuljetut askeleet vain kaunistavat.
on kyllä kauniit!
Mistä tuo ihana mekko on? 🙂 Päheet on popotkin 🙂
Kuusikymppiä käsintehdyistä kengistä?!!? Jestas, jos vain tykkäisin siitä miltä tanhukengät näyttävät ostaisin ainakin kaksi paria! Harrastin tanhua lapsena, enkä kyllä tykännyt yhtään. Tanhukerho toimi ”aamupäiväkerhona” ennen koulunalkua kympin aamuina kun taisin olla ekalla luokalla. Haha, kivoja muistoja silti, ope oli kiva eikä pakottanut tai torunut, vaikka en ikinä oppinut askeleita mihinkään ja toivoin aina tiputanssia kun sai toivoa vikaa tanssia! 😀
-Anna
Ps. Nätti masu sinulla 🙂
Tsihihii, luin alkuun tuhnukengät 😀 Mutta upeat popot ja ihan mielettömiä kuvia pellon laidalta. Ex-maalainen syttyy.
T. Lukija Kalliosta
Ihan kiva blogi, mutta alkaa tympiä se, kun joka postauksessa ”miljoona” oma kuvaa.
Että olet sitten kaunis tuon sievän masusi kanssa. Toivottavasti minun vauvamasustani tulee yhtä sievä. 😉
Eiks oo! 🙂
Se on ihan H&M:n mama-mallistoa 🙂
Äläpä! Ja ymmärrän hyvin, että lapsuuden kerhomuistot ovat voineet jättää tanhukenkiin vähän tunkkaisen meiningin 😀
Hehehee! Ex-maalainen syttyy kans näihin maisemiin näin kesäaikaan ja etenkin ilta-auringon värittäessä maiseman.
Voisin tietty kuvittaa postaukset myös vaikka kukkasilla ja varpaankuvilla. Vauvavatsa on kuitenkin aika paljon mielenkiintoisempi kapistus, etenkin näin äitiysjabatuksen ympärillä pyörivässä blogissa.
Kiitos, tykkään siitä kovasti itsekin! Vielä kehtaa pömpistellä pellonlaidassa, vauvavuotena tilanne voikin sitten olla eri 😀
Supikkaat taitaa olla ainoat kengät joissa en ole saanut kantapäihini rakkoja! Niillä tuli käveltyä ylioppilaspäivänä meidän kaupungissa perinteenä oleva ylioppilaiden kulkue ja olin niin tyytyväinen kenkiini! Mutta eipä ole tullut mieleen laittaa supikkaita arkikengiksi, itselle kun ne liittyvät niin vahvasti kansallispuvun kanssa käytettäväksi. Mutta täytyypä kokeilla joku kerta 🙂 Nim. kaapista taitaa löytyä neljät supikkaat…
Mahtava kuulla, että ovat hyvät jalkaan! Kun aina uusia popoja hankittaessa jännittää, miten käy. Nykyään laitan surutta kiertoon jokaisen kenkäparin, joka ei istu (melkein) täydellisesti jalkaan. Näistä on kuitenkin hyvä tunne. Nahka kuitenkin elää ja mukautuu tallustelijan jalkoihin.
Toinen anonyymi toivoo, että jatkat samalla linjalla!
Mukava, että lukijat saavat seurata vatsan kasvua. 🙂
Oi! Voi niitä aikoja ku tanssin vielä tanhussa <3 Supikkaat on oikeesti hyvät jalassa. On tullu esim. Unkarissa ja Saksassa kuljettua yli 10 km kulkue kansallispuvussa helteellä. Ei tullu yhtää rakkoja ja vielä matkan jälkee oli esiintymiset :D pitääpi kaivaa kenkulit tuolta varastosta ja kans käyttää niitä tuolla kaupungilla ;)
Varmasti jatkan! 🙂 Tuleepa tallennettua siinä samassa kasvavaa vatsaa. Harmittaa, kun esikoisen ajoilta vatsan kasvuun keskittyviä kuvia on niin vähän.
Mahtava juttu, että ovat tanhuamisen lisäksi tallusteluun sopivat. Ja juu, ehdottomasti supikkaat käyttöön myös kaupunkipopoina! 🙂