Tiedättekö sen hassun muutoksen, kun jotkut lapsena epämiellyttäviksi kokemat asiat muuttuvat aikuistuttua ihaniksi? Kuten itselläni esimerkiksi kesäkeitto, päiväunet tai mansikoiden poimiminen. Vanhempani ovat monialayrittäjiä, joiden kesän täyttää marja- ja vihannestilan isännöinti ja emännöinti. Olenkin lapsena perannut aika monta metriä tillipenkkiä, istuttanut perunamukuloita poikineen, kastellut tuntitolkulla porkkanoita ja poiminut laatikoittain herneitä sekä mansikoita. Kaikki hommia, joita kakarana yritti välttää viimeiseen asti, mutta joita nyt rakastan.
Ylpeys, ymmärrys ja arvostus vanhempieni työtä kohtaan on iskenyt takaraivoon kunnolla vasta sen jälkeen, kun olen näiden pellonpientareiden pölyt jaloistani karistanut. Vanhempieni marja-ja vihannestilalla täällä Vähässäkyrössä Pohjanmaalla kasvatetaan muun muassa mansikat ilman torjunta-aineita. Olen siitä valtavan ylpeä! Niissä ei siis käytetä niitäkään myrkkyjä, joita luomutuotannossa saa käyttää. Luomua vanhempieni mansikat eivät ole, sillä kasvit saavat voimansa kasvamiseen apulannasta ehdan köntsän sijaan.
Mansikkatilallisten tyttärenä olen ronkeli mansikansyöjä, enkä halua syödä myrkyistä karvaita mansikoita. Mansikan torjunta-ainejäämät kun ovat normiviljelyssä melkoiset. Itse asiassa monet, jotka luulevat olevansa allergisia mansikoille, ovatkin allergisia mansikoiden torjunta-ainejäämille. Lapsellekin annoin hyvillä mielin vanhempieni kasvattamia mansikoita heti hänen ensimmäisenä kesänään. Uutena tietona mulle tuli nyt paksuna ollessa se, että mansikoissa on folaattia, eli sitä vitamiinia, joka edesauttaa sikiön aivojen ja selkäytimen kehitystä.
Lapselle mansikan sesonkiaika on juhlaa, sillä silloin – sen lisäksi, että mansikoita voi syödä napansa täyteen suoraan pellosta – mummila muuttuu huvipuistoksi, joka vilisee lapsikavereita! Täällä on pihassa muun muassa polkuautoja, potkumopoja, keinut, hiekkalaatikko, leikkimökki ja jättitrampoliini. Välillä pihassa temmeltää menemään jopa 15 lasta, ja kaksivuotiaamme on runsaasti kaveriseurasta täpinöissään.
Kuten isini on haastatteluissa todennut, tiedostavat nuoret ja lapsiperheet ovat löytäneet mansikoiden itsepoiminnan ja he arvostavat torjunta-aineettomuutta. Päivä täällä maalla on monille perheille jokavuotinen ja odotettu retki, minkä etenkin nyt kaupunkilaisena ymmärrän hyvin! Täällä on uskomattoman kaunista.
Vaikka olenkin jäävi sanomaan, äitini ja isini mansikat ovat parhaita. Niitä myydään valmiiksi poimittuna Vaasan kauppatorilla, johon mollukat poimitaan myyntiin saman päivän aamuna. Lisää viedään aina sitä mukaa päivän aikana, kun poimittua saadaan. Kojuissa lukee isäni nimi, Jarmo Valtari. Ajankohtaiset saatavuus- ja hintatiedot löytyvät tilan Facebook-sivuilta tai äitini blogista.
Itse suosittelen ehdottomasti kyläilemään täällä lapsuuskodissani ja poimimaan marjat suuhun ja pakkaseen perheen tai kavereiden kanssa. Valmiiksi poimittua saa toki täältäkin. Äitini leipoo asiakkaille kakkudonitseja, jotka voi nautiskella ihan ilmaiseksi kahvin tai mansikkamehun kanssa kotitalomme terassilla. Lapselleni herkullinen mummilaetu sekin.
Olin sut bongaavinani sillankupeessa jätskillä eilen, hirveellä kiireellä porhalsin autolla ettei omat härskit sula autoon.
Ja niitä mansikoita, haettu on ja pakkasestakin jo löytyy 😉
Olishan se hienoa.Mutta ei ole varaa 🙁
Kuulostaa ihan parhaalta mummolalta! 🙂 ja näyttää myös.
Me ollaan poimittu luomumansikoita lasten kanssa läheiseltä tilalta,
mutta empä ole mansokoista innostuksissani tajunnut kysyä käytetäänkö
heillä luomusta huolimatta jotain myrkkyjä viljelyssä :/
On teidän mansikat parhaita! Meidän nykyinen lähimansikka on suonenjokelaista eivätkä nämä ole ollenkaan yhtä hyviä. Lisäksi arvostan kovasti vanhempiasi tuosta torjunta-aineettomuudesta. 🙂
Täytyy muistaa tuo kojunne kun Vaasassa käydään 🙂
Hahaa, siellä me tosiaan olimme jätkskillä. Samalla kuvattiin vanhaa meijeriä, vielä kun ennen purkamista ehtii. Kiva kuulla, että mansikkaa on jo talven varallekin!
Onhan se tosiaan iso etuoikeus, että minä ja perheeni saamme syödä mansikoita mielin määrin mummilan pellosta.
Joo, ei tällaista mummilaa ihan kaikilla olekaan. Mutta kiva, että näin kesäaikaan tänne pääsevät kyläilemään myös muut lapset 🙂
Raidistakin tuttu pyretiini on se torjunta-aine, jota luomuviljelyssä saa käyttää. Minä syön luomumansikoitakin hyvillä mielin, jos niitä satun irtomyynnistä hyväkuntoisina Helsingissä löytämään. Isommat erät pakastettavaksi saadaan sitten isin ja äitin mansikkamaalta 🙂
Helsingistäkin on harmillisen ja yllättävän hankalaa löytää tuoretta ja hyväkuntoista mansikkaa, joka on joko luomua tai ilman torjunta-aineita viljeltyä. Mielelläni kun ostan mansikoita muutaman litran ”karkeiksi” vaikka joka päivä sesongin aikaan.
Talven varalle pakastettavat mansikat käydään poimimassa äitin ja isin maalta ja kuljetetaan junalla Helsinkiin. Myös talvella tällä välillä käy mansikkaralli, kun Helsingin päässä pakastimia täydennetään kylmälaukussa kuljetetuilla marjapakasteilla 🙂
Sesongin loppuun asti myyntikojut löytyvät torilta 🙂 Mansikan lisäksi myynnissä vanhempieni kasvattamia porkkanoita, sipuleita, herneitä ja perunaa.
Mulle tuli tästä postauksesta oma mummola mieleen 🙂 Nyt jo eläkkeellä olevat mummo ja vaari pitivät kanssa marja- ja hedelmätilaa ja lampaita, kaikki ilman keinotekoisia torjunta-aineita.
Mäkin mietin aina, että mistä johtuu, kun sanotaan että lapset voi tulla mansikoille allergisiksi, vaikka minä siskoineni ja serkkuineni ollaan kaikki vauvasta asti pupellettu mummon mansikoita, eikä kellään ole juuri mitään allergioita. Nykyään, kun mummolan mansikkatilaa ei enää ole, oon ajatellut niin, että pitää tyytyä siihen mitä saa ja kuitenkin suomessa ne tehoviljellytkin mansikat on tosi puhtaita ja turvallisia ulkolaisiin verrattuna.
Ihana, ihana tila! Pääsisipäs itsekkin tuonne poimimaan ja maistelemaan! Siis todella upea paikka… Ja mielettömän hienoa, että lapsetkin saavat tulla poimimaan mansikoita 🙂 ja heidät muutenkin otettu hienosti huomioon tilalla.. Tuli oikein lämmin olo tuosta vanhempiesi tilasta, olispa täällä etelässäkin vastaavia paikkoja. Noh, taidanpa penkasta uuden kodin tontille pikkusen mansikkamaan, jospa sieltä saisi lapset hakea suut makeaksi vielä joskus tulevina kesinä 🙂
Ihana tunnelma kuvissa! 🙂 Kyllä se vaan niin on että niistä inhokkihommista tulee kaiholla kaivattuja, niinkun matonpesukin kesässä ihanan mäntysuovan tuoksussa. Ah! Me kävästiin kanssa mansikassa, hämeenkyrön luomutilalla, kyllä se vaan niin kuuluu kesään! Ompahan nyt talven varalle. Oli muuten melkonen myrkynmaku kun tänään maistoin prismasta ”normi”mansikkaa, huhheijjaa!
Onpas kiinnostava tuo mansikoiden folaattihomma! Itse olen nyt 9. viikolla raskaana, ja olen viimeisen kuukauden ahminut mansikoita joka välissä. Keho taitaa tosiaan tietää mitä tarvitsee. Toki syön myös foolihappolisää, mutta silti. Taidanpa kuunnella tuntemuksiani jatkossakin. Ja kiitos myös raskausviikkopostauksista, niihin on kiva palata nyt oman raskauden edetessä ja seurailla, mitä sä olet samoilla viikoilla käynyt läpi.
Minulle tuli mieleen se, että jos mansikat tai mitkä hyvänsä on torjunta-aineettomasti viljelty (tätä markkinalausettahan käyttää aika moni ei-luomu), tarkoittaako se, että missään vaiheessa tuohon mansikkapeltoon ei käytetä myrkkyjä? Ei siis kasvukauden jälkeen tai silloin, kun pellolla ei kasva mansikka vaan joku välikasvi? Luomussahan se on selviö elikkäs pakko, esim. glyfosaattia ei saa käyttää eikä käytetä koskaan, kuluttaja tietää sen,koska luomuserti niin vaatii. Pyretriinin käyttöä en usko kovin monen luomumarjanviljelijän käyttävän. Vertaaminen luomuun ikään kuin ”torjunta-aineettomasti viljelty” olisi parempi, on vähän hassu. Sinänsä todella hienoa, ettei mansikoita myrkytetä. Se on yleensä hyvin raskaasti myrkytetty marja. Kuten myös on porkkana. Ja jos on myrkytetty, se kyllä maistuu tuloksessa.
Oi, lampaita! Mä olen yrittänyt ylipuhua vanhempiani ottamaan kanoja pihalle tepastelemaan, mutta vielä eivät ole suostunueet 😀
Juu, todellakin lapset saavat tulla myös poimimaan ja näkemään, mistä ne mansikat oikein tulevat. Laita ihmeessä pikkuinen kasvimaa, jos siihen vain mahdollisuus on 🙂
Voi joo, matonpesu! Pitäisikin päästä jynssäämään mattoja, vaikka nykyään kaikki meidän matot mahtuvat pesukoneeseenkin. Mutta eihän siinä nyt ole samaa tunnelmaa!
Mä uskon kans siihen, että jos kehoaan malttaa kuunnella, se kyllä kertoo tarpeistaan. Kiva kuulla, että raskausviikkopostauksista on ollut iloa. Mukavaa odotusta sinulle!
Vanhempani eivät käytä missään vaiheessa mansikan kasvukautta torjunta-aineita. Mansikka on viljelyssä samalla pellolla noin 4–6 vuotta. Kun mansikkapellon aika on ohi ja tilalle täytyy kylvää tai istuttaa jotain muuta, pellolla kasvaa välikasvina viljaa useamman vuoden ajan. Niihin käytetään MCPA-rikkakasvintorjunta-ainetta. Tauti- tai tuholaistorjunta-aineita ei käytetä silloinkaan. MCPA on ollut 60-luvulta asti käytössä ja se on todettu vähiten haitalliseksi torjunta-aineeksi. Sitä on saanut käyttää vuoteen 2013 asti ainoana torjunta-aineena vesistöjenkin lähellä, ja nykyinen suoja-alue on 25 metriä.
Glyfosaattia käytetään pesäketorjuntana juolavehnään, siihen kun ei tepsisi kuin monivuotinen avokesannointi, joka hävittää raskaalla kädellä maan pieneliöstöä. Avokesannointi tarkoittaa sitä, että maata muokataan koko kasvukauden ajan parin viikon välein, jotta mitään vihreää ei pääse syntymään. Silloin eliöstöllekään ei ole juurikaan mitään syötävää.
En toki luomun puolestapuhujana vertaa, että torjunta-aineeton olisi luomua parempi. Siihen, mikä tekee tuotteesta hyvän, vaikuttaa moni asia. Mansikoiden kanssa olen erityisen tarkkana, niissä kun torjunta-aineet todella maistuvat kirvelevänä makuna.
Vanhempieni porkkanat viljellään muuten myös ilman torjunta-aineita. Mikä onni, kun sellaisen saa käydä hakemassa suoraan maasta ja hanan alla viruttelun jälkeen rouskutella menemään!
Eihän se vallan torjunta-aineetonta mielestäni toki ole, jos mansikkakasvusto kuitenkin päätetään torjunta-aineella ja glyfosaattia ruiskutetaan pesäkkeisiin. Tämä termi torjunta-aineeton ei varmasti kerro kuluttajalle kuitenkaan koko totuutta, kuten tässäkin huomattiin. Kuluttajan kannalta tietenkin kuitenkin tuhatkertaisesti parempi kuin runsaasti esim. homeenestoaineilla myrkytetyt mansikat.
Hei, tässä Jarmo Valtari vaimoni Reijan tunnuksilla vastailemassa!
En tiedä olitko ymmärtänyt niin, että niitä glyfosaattikäsittelyjä juolavehnäpesäkkeisiin tehdään mansikan ollessa satoiässä? Näin ei tietenkään tehdä, se ei olisi laillista edes normaaliviljelyssä. Pesäkekäsittelyt tehdään aina vasta sen 4-6 vuoden jälkeen, kun mansikka syksyllä kynnetään nurin ennen seuraavan vuoden viljaa.
Taimemme eivät myöskään ole luomutaimia, vaan ne saavat ennen meille saapumistaan edelliskesänä normaalin viljelyn kasvinsuojelutoimet.
Pointtimme on ja on aina ollut, että me emme käytä mansikoillemme mitään torjunta-aineita niiden kasvaessa ja tuottaessa satoa pellollamme! Tämän me myös kerromme asiakkaillemme niin tarkoin kuin he vain jaksavat kuunnella.
Avoimuus on yksi johtavista arvoistamme ja myymme esim. edelliseltä päivältä jääneet mansikat – silloin harvoin kun niitä on – rehellisesti eilisinä ja halvemmalla hinnalla.
Ystävällisin terveisin Jarmo Valtari
Kommentti, pyretriiniä saa käyttää, mutta oman kokemukseni mukaan sitä käytetään vain, jos luontaiset torjuntakonstit eivät toimi. Kannattaa aina kysyä viljelijältä, onko pyretriiniä käytetty.
oi miten ihana ! <3 tällasen tilan mäkin haluaisin joskus perustaa!