Sillä hetkellä päätin, että ensi kerralla en tänne enää tule. Neuvolan perhevalmennuksessa viitisen vuotta sitten oli edetty siihen vaiheeseen, että terkkari kehotti meitä vaihtamaan vieruskavereiden kanssa yhteystietoja, että voidaan sitten alkaa kaveerata. Siihen mennessä oli jo jaariteltu tuiki tuntemattomien kanssa vatsojemme muodoista, tehdyistä vauvatarvikehankinnoista ja ajatuksistamme perheenlisäyksestä. Minä olin tullut hakemaan tietoa ja tiukkoja kalvosulkeisia, en lässytystä ja mammakavereita. Seuraavalle kokoontumiskerralle ei enää menty.

Viidessä vuodessa olen löytänyt oman äitiyteni, ja terävät kulmat sekä räksytykset teeman ympäriltä ovat hioutuneet pois. Vaikka kokemamme perhevalmennus olisi edelleen epämukavuusalueellani, en enää suhtautuisi siihen niin karvat pystyssä ja sisäisesti sähisten. Edelleenkään en ole sitä mieltä, että äitiys riittää yhdistäväksi tekijäksi ystävyyssuhteeseen, mutta ymmärrän nykyään, miten tärkeää toisten vanhempien antama vertaistuki on.

Kuluneiden viiden vuoden aikana elämääni on ilmestynyt niiden vanhojen rakkaiden tyyppien rinnalle ihan huomaamatta uusia ihmisiä, äitejä ja isiä. Meitä yhdistää moni muukin asia kuin vanhemmuus, mutta huomaan juuri lapsien tuoneen meidät yhteen. Pää olisi vetänyt vielä pahemmin kiemuralle ilman ystäviä, naapureita ja puolituttuja, jotka elävät samanlaista elämäntilannetta. Välillä ei tarvita tai edes kaivata sanoja. Kunhan rojahdetaan vierekkäin sohvalle, kannolle tai puistonpenkille sillä aikaa kun lapsemme purkavat energiaansa ja kaverivajareitaan.

Tiedän, että kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä hyvä tilanne kuin itselläni. Saan välillä blogini kautta viestejä, joiden kirjoittajat ovat aivan yksin. Joillekin minä, bloggaja toiselta puolelta Suomea, olen tärkein vertaistuki vanhemmuudessa. Se saa surulliseksi ja miettimään, miten lähekkäin asuvat äidit löytäisivät paremmin toisensa – ja toisistaan ne, joiden kanssa on muutakin yhteistä kuin lapsiperhearki. Ja tiedättekö, nyt löytämiseen on olemassa älupuhelimeen ladattava sovellus Momzie.

Momzie kuulostaa omiin korviini sellaiselta hivenen sekopäiseltä mutsilta, mutta se on nimitys eilen ilmestyneelle mobiilisovellukselle, joka yhdistää äidit toisiinsa. Sen avulla äidit ja raskaana olevat naiset voivat etsiä ystäviä toisista lähialueen äideistä. Käyttäjä voi selata oman kylänsä, kaupunginosansa tai pitäjänsä mutseja pyyhkäisemällä älyluurinsa näyttöä oikealle tai vasemmalle. Kun kaksi käyttäjää mätsää, eli he molemmat tahtovat tutustua toisiinsa, aukeaa heidän välilleen yksityinen chatti parempaa tutustumista varten. Vähän kuin äitikavereiden Tinder siis – tosin nyt haetaan seuraa tositarkoituksella ystäväksi hiekkalaatikon reunalle.

Mä latasin sovelluksen tänään. Momzieen kirjaudutaan Facebook-tunnuksilla, sillä sovelluksesta pyritään minimoimaan väärennetyt profiilit. Facebookista Momzie hakee ainoastaan käyttäjän nimen, iän ja kuvan, jotka näkyvät myös Momzie-profiilissa. Sen jälkeen ilmoitetaan vielä lasten syntymäpäivät, mutta profiilissa lasten iät näkyvät vain numeroina. Leikkitreffejä on toki mukavampi järjestää, jos jälkikasvu on suurin piirtein samanikäistä. Sen jälkeen naputtelin itsestäni ja perheestäni vielä vähän tietoa; minkälaisesta menosta, meiningistä ja harrastuksesta perheenä tykätään ja että koti-isinä oleva mies on tällä hetkellä se pääasiallinen hiekkalaatikon reunalla istuksija.

Niin, tällä hetkellä Momzie ei palvele kuin äitejä, mutta tutkailun alla on oma palvelunsa myös iseille tai jonkinlainen yhteissovellus sekä äideille että iseille. Tässä mennään ainakin alkuun konservatiivisesti omissa lokeroissaan, sillä kuulemma maailmalla saadut kokemukset ovat osoittaneet molemmille sukupuolille avointen kaverisovellusten olevan kinkkisiä. Mukaan pääsee silloin mahdollisesti livahtamaan myös miehiä, joita kiinnostaa äitien päiväkahviseura deittailumielessä. Se taas nostaa äitien kynnystä liittyä palveluun. Momziella koitetaankin nyt löytää ratkaisua, joka palvelisi niin äitejä kuin isiä ilman lieveilmiöitä, mutta aluksi mennään kuitenkin mutsit edellä. Jostain se prokkis on aloitettava!

Suomalaisen start up -yrityksen kehittelemän Momzien saa ladattua iPhonelle täältä. Androidiin on tulossa oma sovelluksensa kesän lopulla. Sovellus on ilmainen, sillä sen ansaintalogiikka perustuu mainoksiin. Mitään silmille hyppiviä mainoksia Momziessa ei kuitenkaan ole, vaan sovelluksessa on erikseen sivu, jonne kerätään vaihtuva kattaus juuri äideille suunnattuja etuja ja tarjouksia.

Miten Momzie sitten itsessään toimii? En päässyt sitä vielä varsinaisesti testaamaan, sillä ymmärrettävästi palvelussa ei näin ensimmäisinä toimintapäivinä ole vielä hurjaa yleisöryntäystä, eikä lähialueilta löytynyt yhtäkään Momzien käyttäjää. Se johtunee siitä, että olen tällä hetkellä Pohjanmaalla, mutta kotikulmilla Helsingissä mätsejä olisi varmasti jo tässäkin vaiheessa syntynyt.

Vaikka en sinänsä kaipaa uusia äitikavereita – tässä kun enemmänkin se ongelma, että en ehdi nähdä tarpeeksi niitäkään ihanuuksia, jotka olen elämääni saanut – mutta toki oman kylän mutsien vielä parempi tunteminen on aina hyvästä. Mut on nimittäin yllättänyt se, miten tärkeää juurikin naapurivanhempien verkosto on. Ihannemaailmassa eläisin sellaisessa koko kylä kasvattaa -symbioosissa. Että ovet olisivat auki niin meillä kuin naapureissa, ja aina löytyisi niin seuraa kuin tarvittaessa apuakin. Momzie on omiaan luomaan naapuriverkostosta vielä vahvemman.