Suomessa on valloillaan kaksi trendiä, jotka saavat minut hykertelemään ilosta ja toivomaan, että ohikiitävän hetken sijaan ne olisivat pysyviä: retkeily luonnossa sekä kasvisruoka. Suomen metsissä samoilee enenemissä määrin lapsiperheitä, ja vegaaniruokahyllyistä on tullut kauppojen myyntihittejä. Meidän perhe on huomaamattaan päätynyt trendien aallonharjalle.
Homman nimi on siis se, että minä ja lapset olemme lakto-ovo-vegetaristeja, eli emme syö minkäänlaista lihaa, mutta käytämme valikoiden maitotuotteita sekä kananmunia. Etenkin juustorakkaudessa on eettiset ristiriitansa, mutta näin mennään ainakin nyt. Mies ottaa välillä ravintolassa liha-annoksen, välillä vegeannoksen. Kalastusreissuillaan hän saa osan ruuastaan suoraan luonnosta. Päätös kasvattaa lapset kasvissyöjiksi oli päätös siinä missä olisi ollut se, että kasvattaisimme heistä sekasyöjiä. Minun ja miehen yhteen sovitettuihin arvoihin sekä arkeen sopi se, että lapset eivät syö lihaa.
Ilmapiiri kasvisruokavalion ympärillä on muuttunut selvästi viime vuosina ja radikaalisti 15 vuoden aikana, kun itse olen ollut vegetaristi. Saman ovat huomanneet Ruotsissa Sara Ask ja Lisa Bjärbo, joiden Kasvisruokaa koko perheelle -kirja on nyt käännetty Suomeksi ja löytyy painotuoreena ostettavaksi täältä. Kun he etsivät kirjalleen kustantajaa viisi vuotta sitten, kustantamot torppasivat idean heti. Kasvisruokailusta kiinnostuneiden perheiden katsottiin olevan ihan liian pieni kohderyhmä. Kun kirja sitten lopulta ilmestyi, se on ollut yksi parhaiten myyneistä keittokirjoista Ruotsissa jo kahden vuoden ajan, ja sen käännösoikeuksia on myyty Suomen lisäksi muihinkin maihin. Vähänpä kustantajat tiesivät!
Pääsin kirjayhteistyön myötä jututtamaan Saraa ja Lisaa sähköpostitse, ja he kertoivat kasvisruokavalion olevan kaikkien ruokatrendien ykkönen Ruotsissa tällä hetkellä, samassa syssyssä lähiruuan kanssa. Kun pr-toimisto Food & Friends julkaisi pari viikkoa sitten jokavuotisen raporttinsa ruotsalaisten sapuskoista, oli kasvisruoka kiilannut nyhtöpossun pois ruokasuosikkilistalta. Mitäköhän ruotsalaiset sanovat suomalaisesta nyhtökaurasta? Tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia ruotsalaisista aikoo tulevan vuoden aikana vähentää lihan syöntiään ja viisi prosenttia suunnitteli siirtymistä täysin kasvisruokavalioon.
Sara kertoi myös kuullensa, että monen koululaisen vanhempi on alkanut valmistaa perheelleen kasvispainotteisempaa ruokaa, sillä lapset itse niin toivovat. Meillä ystäväperheen nelivuotias päätti tovi sitten ryhtyä kasvissyöjäksi, sillä ymmärsi, ettei lihaa valmisteta, vaan kasvatetaan. Koska päätös on ollut niin vahva, perheen aikuiset ovat alkaneet kokata kotona kasvisruokaa ja nyttemmin lapsi syö päiväkodissakin vegevaihtoehdon. Noissa pikkuskideissä on tulevaisuus, mikä lämmittää tällaisen vegemuorin sydäntä.
Meillä lapset ovat olleet kasvissyöjiä vauvoista lähtien, ja äidinmaitokin on tislattu kasviksista, joten heille se on normi. Yksivuotias ei asiaa vielä pohdi, mutta nelivuotias kausittain paljonkin, joten asiasta on saanut käydä hyviä keskusteluja. Itselläni syyt vegetarismiin ovat eettiset, mutta ekologisuus, terveellisyys ja ruuan maukkaus tulevat erinomaisena lisänä. Vaikka lapsi ei tietenkään ymmärrä asiaa yhtä laajasti kuin aikuinen, nelivuotiaallammekin eettisyys – eli lapsen näkökulmasta se, että hän ei tahdo syödä eläimiä – on pääsyy siihen, miksi hän on kasvissyöjä. Hän on kyllä omasta tahdostaan maistanut kalaa. Jos lapset joskus tahtovat siirtyä sekasyöjiksi, asiaa katsotaan uudestaan. Kotona tuskin lihaa aletaan laittaa, mutta satunnainen ravintolasyöminen voisi silloin olla hyvä ratkaisu. Satunnaisenahan liha muutenkin kannattaisi syödä, vaikka minulla länsimaisena hyvinvointipallerona onkin mahdollisuus olla kokonaan ilman ja kasvattaa myös lapseni samalla arvopohjalla.
Kasvisruokaa koko perheelle -kirjan kirjoittajista Lisa alkoi poikaystävänsä kanssa pohtia kasvatusperiaatteitaan, kun hän 8 vuotta sitten odotti esikoistaan. He päättivät, että lopettavat lihan syömisen ja että koko perheestä tulee kasvissyöjiä. Toinen kirjoittajista, Sara, taas kiinnostui kasvisruokailusta ollessaan au pairina berliiniläisessä perheessä, jossa lapset olivat vegetaristeja. Kiinnostus kasvisruokaan sai Saran myös kouluttautumaan ravitsemusterapeutiksi. Nykyään hän työskentelee Karoliinisessa yliopistosairaalassa ja työnsä puolesta kahlaa läpi vegeruokavaliota käsittelevää tutkimusaineistoa. Pari vuotta sitten Sara kirjoitti isoon ruotsalaiseen terveysalan lehteen (Läkartidningen) artikkelin ”Kasvisruoka on hyvää – myös pienille lapsille”, ja tällä tavalla lahden toiselta puolelta katseltuna näyttäisi siltä, että Saraa on kiittäminen ruotsalaisen terveydenhoitohenkilökunnan hyvästä kasvisruokavaliotietotaidosta.
Me olemme Suomessa saaneet kuulla terveydenhoitohenkilökunnalta muutamia kummallisia olettamuksia kasvisruokavaliosta, kuten nyt vaikka sen, että proteiiniköyhän ruokavalion takia kasvissyöjälapset jäävät lyhytkasvuisiksi. Totuushan on se, että etenkin kasvissyöjänä pitäisi lähinnä syödä höttöistä paahtoleipää ja ranskiksia, että onnistuisi kärsimään proteiinipuutteesta. Kasvisruuassa on runsaasti hyviä valkuaisaineita, joita saa tankattua muun muassa pavuista, linsseistä, herneistä, tofusta, pähkinöistä, siemenistä, kvinoasta, soijarouheesta – ja jos syö maitoa tai kananmunia – kaikista maitotuotteista ja kananmunista.
Me kävimme esikoisen vauva-aikana juttelemassa ruokavaliostamme ravitsemusterapeutin kanssa neuvolan ehdotuksesta. Ajattelimme, että on hienoa päästä kuulemaan asiantuntijalta lisätietoa, mutta todellisuudessa tilanne meni toisinpäin. Ravitsemusterapeutti pläräsi papereitaan hajamielisenä ja me olimmekin se osapuoli, joka päivitti toisen faktoja. Lopulta terapeutti totesi naurahtaen, että teillä on kyllä asia hyvin hanskassa. Hänelle kun yleensä tulevat ns. ongelmaveget ovat kuulemma yleensä teinejä, joiden kasvisruokavalio koostuu juurikin siitä paahtoleivästä yhdistettynä ranskalaisiin ja jukurttiin. Silloin ongelmat ovat tietenkin ensisijaisesti vähän muualla kuin kodin jääkaapilla. Onneksi yleensä kasvisruokailijat ottavat selvää sapuskoista, ja tietävät esimerkiksi, mistä kasviksista saa rautaa ja että kalsium ei ole maitoteollisuuden keksintö, vaan sitä saa myös kasviksista.
Kaikki tällainen nippelitieto saattaa kuulostaa vaikeilta sisäistettävältä, mutta kun ne on kerran miettinyt ajatuksella läpi, sen jälkeen ne ovat selkärangassa. Silloin niitä ei enää edes mieti, sen kun vain nauttii ruuasta. Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että kunhan syö monipuolisesti, kasvisruoka pitää terässä kaikki vauvasta vaariin. Ainut vitamiini, joka pitää ottaa purkista on B12-vitamiini, mutta sen saanti kannattaa tsekata, vaikka söisi lihaa. Beekaksitoista kun on tärkeä, mutta hankalasti imeytyvä vitamiini. Mä olen käynyt mittauttamassa B12 arvoni ja vähän yllätykseksenikin ne olivat erinomaiset (en saanut siis sieltä syytä muistamattomuudelleni, mikä on yksi vitamiinipuutoksen oire).
Ravitsemustietouden lisäksi toinen kasvisruokailussa monia mietityttävä asia tuntuu yleensä olevan ruokaostokset. Mutta ei hätää tämänkään suhteen. Kaupassa käyminenkin vegenä on ihan normaalia, kun kasvisruokailu on omassa arjessa, noh, normaalia. Mitä nyt kaikilta pieniltä mökkipaikkakunnilta ei voi olettaa saavansa esimerkiksi soijanaggeja grilliin. Kai se on kuin vieraaseen maahan muuttaessa ruokakaupassa käyminen. Pari ekaa viikkoa menee ihmetellessä kummallisia systeemejä ja lukiessa purnukoiden ainesosaluetteloita, mutta sen jälkeen arkisen ruokakaupparallin voi vetäistä vaikka kaksi lasta lahkeissa rääkyen ja väsyneet silmäpussit kylmälaitteiden poistoilmassa lepattaen.
Jos kasvissapuskointi kiinnostaa, mutta päätyy kaupassa seisomaan munakoiso kädessään H. Moilasena, suosittelen naputtelemaan täältä ostoskoriin Kasvisruokaa koko perheelle -kirjan. Siinä käydään lyhyesti ja iloisella meiningillä läpi kasvisruokailun perusteita, mutta keskitytään lopuilla sivuilla siihen kaikista olennaisimpaan: maittavaan ruokaan, joka tyhjenee jokaisen perheenjäsenen lautaselta parempiin suihin – ainakin jos perheen pienimmällä väellä ei ole meneillään nirsoiluvaihe tai joku muu mikälievaihe. Reseptejä löytyy niin arkisiin paniikkiaikataulupäivällisiin kuin viikonlopun hitaisiin lounaisiin. Kaikki kirjan reseptit ovat vegetaarisia, ja täysin vegaaniset tai täysin kasvisperäiseksi muutettavat ohjeet on merkitty.
Kirja tarjosi jopa odotettua enemmän inspiraatiota tällaiselle hedelmä- ja vihannesosaston kehäraakille. Tiedättehän, välillä keittiössä tuskaillessaan tarvitsee vain muistutuksen jo olemassa olevista asioista. Siihen kauniskuvaisten reseptikirjojen selailu on paras lääke. Kasvisruokaa koko perheelle -kirja muistutti, että ah niin, avokadoa voi leivittää ja paistaa, että sekametelimunakokkeli on tyhjän jääkaappipäivän pelastus ja että kasvissosekeitot ovat nopeita valmistaa. Uusia oivalluksia oli muun muassa se, että bolognesekastikkeen voi valmistaa mustista linsseistä sen iänikuisen soijarouheen sijaan. Ja nuo mantelipyörykät, jotka postauksen kuvissakin lautasella pötköttelevät! Niin täydellinen (ja hajoamaton!) koostumus, että resepti jäi kerrasta vakkariksi. Seuraavalla kerralla lisään vain vähän enemmän mausteita ja teen sivuun kylmän kermaviilikastikkeen.
Suurin juttu kirjaa selaillessa oli se, minkä tunsin liikahtavan sisälläni. Se oli etäinen muisto siitä, että joskus arkiruuan laittaminen oli mielestäni kivaa ja nautinnollista. Mullehan on pikkuhiljaa pikkulapsivuosien aikana käynyt niin, että aikatauluttomassa ilmapiirissä viihdyn keittiössä – mitä tapahtuu siis noin ei koskaan – mutta muuten entisestä ruuanlaittorakastajasta on tullut keittiövihaaja. Kirja kuitenkin muljautti jotain sisälläni uuteen – tai ehkä vanhaan – asentoon. Ehkä tämä tästä, ehkä joskus taas nautin ruuanlaitosta tiistaina iltapäivällä kello 16.32. Ei ihme, että Kasvisruokaa koko perheelle -opus on ollut myyntimenestys juuri lapsiperheissä.
Kiitos tästä! Itse lopetin punaisen lihan syönnin viime syksynä ja lapsiperheemme lautasille on päätynyt paljon uutta. Tästä kirjasta voisi saada hurjasti lisää aterioita! Myös sun lautasennuolemiskesäkurpitsavuoka on ollut pöydässä monesti, pastan kera tosin 😛
Piti vielä lisäämäni, että meillä pian neljä vuotta täyttävä tyttö on alkanut kysyä varsinkin leikkeleistä, että mitä eläintä ne on. Monesti saattaa ilmoittaa, että ”ei kiitos, en syö tota kinkkua, kun se on possusta” <3
Toinen keittiönvihaaja ilmoittautuu. mutta ehkä se tosiaan ajan kanssa korjaantuu. Viimeistään eläkkeellä on aikaa ja energiaa perehtyä taas aiheeseen 😉
Meillä ollaan sekäsyöjiä, mutta ruokavalioon on hiipinyt mukaan kasvisruokia. Niitä syödään joka viikko. Joskus kerran ja joskus harvoin jopa kolmesti viikossa. Vähintään kerran viikossa syödään kalaa, mutta siinä on vähän esteenä se että psitäkin pitäisi syödä monipuolisesti ja pikkupaikkakunnalla ei ole mitään hienompia kalatiskejä. perus kalaruokiin kuuluu lohi, muikut ja katkaravut. Ahventa tai kuhaa joskus. Jauhelihan olen jo pari vuotta korvannut soijalla tai kasviksilla. Ei vaan ole tehnyt mieli, vaikka sehän on liharuuista ihan eettinen vaihtoehto kun siinä on vähän kaikkea sellaista mikä muuten heitettäisiin pois. Ei vaan ole tehnyt mieli. Riistaa syön ihan surutta, mutta kasvatetun lihan kanssa on aina välillä alkanut pohtimaan että onko järkeä. En silti usko että meillä koskaan siirryttäisiin täysin kasvisruualle tai edes niin että punainen lihajäisi pois, mutta varmasti tulevaisuudessa tulee ennemmin vähenenään kuin lisääntymään.
Sitä minun on pitänyt kysyä että miten päiväkodissa on kasvisruokailu onnistunut, millaisia ruokia tarjotaan, onko ihan laadukasta ja maistuvaa vai enemmän sitä linjaa että tehdään samaa kun muille, mutta ilman lihaa-tyyppistä? Ja toki tuleeko ruoka keskuskeittiöltä vai onko omavalmistuskeittiö, koska sehän voi vaikuttaa asiaan suuntaan tai toiseen ja kumpi vaan kumpaan tahansa suuntaan. Muutenkin tahtoisin kuulla sinulta mietteitä päiväkotiruokailuista, sokerijohurteista ja sokerimuroista joita päiväkodeissa syödään. Ei kaikissa, mutta monissa. Olisi hauska jos päättäisit paneutua aiheeseen ja tutkia sitä vähän syvällisemminkin erilaisten päiväkotien tai asiakaskokemusten kautta.
Ihana kuulla, että lautaselle on päätynyt kaikenlaista uutta! Ja lautasennuolemiskesäkurpitsavuoka, hahha, niin hauskaa, että se on jäänyt teillä vakkarikäyttöön. Jahka tiluksilta alkaa puskea taas kesäkurpitsaa, sitä tullaan syömään taas meilläkin paaaaaljon 😀
On muuten mielenkiintoista, miten nykymuksut miettivät näitä asioita. Mä en omassa lapsuudessani muista kelailleeni kuin sitä, että meetvursti on hevosesesta, mikä tuntui oudolta ja inhottavalta. Ja silti sitäkin söin.
Onpas hienoa, että ruokapöytään on vähän salakavalasti hiipinyt kasvisruokia 🙂 Jos mä söisin lihaa, se olisi juurikin riistaa ja sen lisäksi vapaata kalaa. Lapsuudessa syötiin pikkuserkkujen isän pyytämää rusakkopaistia ja kävin itsekin kalassa (grillissä paistetut ahvenet olivat niin hyviä). Mutta sitten just jänispaisti oli se, mikä sai mut joskus alle parikymppisenä miettimään lihansyönnin lopettamista. Meillä oli miehen kanssa maailman fiksuin, hupsuin ja haliriippuvaisin ranskanluppakorvakani, ja tuntui kamalalta, että söisin samanlasia otuksia kuin tuo kanimme.
Päiväkotiruokailu kasvissyöjälapsella on onnistunut mainiosti. Ruoka on aina erikseen mietittyä, joten mitään nakkikastiketta ilman nakkeja ei joudu syömään. Helsingissä on niin paljon kasvissyöjälapsia, että johtuisikohan hyvä panostus siitä. Toivottavasti muuallakin asiat ovat yhtä hyvin. Omaan makuuni jotkut ruuat ovat ehkä vähän mauttomia (tätä ei tietenkään voi sanoa ilman lisäystä, että olen valtavan kiitollinen lapseni päiväkodissa saamasta ruuasta), mutta lapselle en tietenkään moisista mainitse. Ja sitäpaitsi, päiväkodissa ruoka maistuu aina tosi hyvin, kun kotona saatetaan toisina päivinä nyppiä ruuasta kaikki paitsi lautanen pois 😀 Kiitos postaustoiveesta, mä laitan sen muistiin!
On niin paras kirja tuo, jo pari vuotta sen ruotsinkielisestä versiosta on kokkailtu! Linssibolognese on meidän vakkari ja kolmen pavun masala (onkohan se reseptin nimi suomenkielisessä versiossa..) on ihan huippu!
Perheessämme kaikki lapsia myöten ovat vegaaneja ja lähipiirissä on paljon vegaaniperheitä. Olen monesti miettinyt, että vegaani (ja varmasti myös kasvissyöjä-)perheet syövät varmasti terveellisemmin kuin moni sekasyöjä. Ensinnäkin pikaruokaa, karkkia ja jäätelöä on kuitenkin sen verran rajoitetummin tarjolla, että herkuteltua tulee varmaankin keskivertoa vähemmän. Samoin ruokaa tulee tehtyä enemmän alusta asti itse, kun valmiit ratkaisut ovat joko vaikeasti saatavilla tai turkasen kalliita. Ja jos kaikki sekasyöjäperheet perehtyisivät samalla pieteetillä aminohappoihin, aterioiden koostamiseen ja vitamiineihin kuin useimmat vegaaniperheet, luulen, että kansanterveys olisi pian uudella tasolla 🙂
Juuri tänään aamulla posti toi kyseisen kirjan meille. Olin vain ihastunut sen kansikuvaan ohikulkumatkalla marketissa ja tilasin sen sokkona. Selailin kirjaa ja ihmettelin ettei siitä ole noussut suurempaa numeroa, niin hyvältä se vaikuttaa. Mutta tässä taisi lyötyä selitys, sehän on ihan uusi! Hah, kerrankin en ole ihan jäljessä 😀
Minulla on ollut sellainen (ehkä väärä) käsitys, että jos lapsena ei syö lihaa, ei elimistö pysty sulattamaan sitä enää myöhemminkään. Eli että jos valitsee lapselleen kasvissyönnin, ei hän enää ite pysty myöhemmin valitsemaan toisin. Se on ollu ainoa syy, miksi itse kasvissyöjänä olen antanut kohta vuoden vanhalle lapselleni myös lihaa. Mutta tämä käsitys on peräisin niiltä ajoilta, kun itse aloin kasvissyöjäksi vuosituhannen vaihteessa. Eli voi hyvin olla vanhentunutta tietoa ja erittäin mielelläni olisin väärässä tässä! Onko sulla kenties ajantasaista faktaa asiasta?
No hei, hyvä kuulla, että linssibolognese toimii! En ole vielä ehtinyt sitä kokeilla, mutta ihastuin ideaan kovasti. Ja kolmen pavun masala pitää myös etsiä kirjasta testiin!
Totta, vegaanina on vähän hankalampi vetää herkkuövereitä 😀 Tälleen lakto-ovo-vegenä se ei ole temppu eikä mikään, etenkin jos kestää ajatuksen siitä, että massuttaa leivosten, karkkien ja sunmuiden seassa kirvoja ja sikaa (liivatetta mä itse pyrin välttelemään). Mutta toisaalta mun lempiherkut on paljolti vegaanisia: tummat raakasuklaat ja popcorn <3 Mä olen myös ollut täpinässä sipsikaljavegaani-ilmiöstä, sillä se tuntuu tuovan veganismia jotenkin lähemmäksi tavan tallaajaa. Voin olla väärässäkin.
Mutta summa summarum, kun ruokavaliotaan on tullut pohtineeksi vegenä (terveellä tavalla, sairaitakin tapoja kun tietty on) ja selvittänyt asioita, yleensä ruokavalio on hyvällä tolalla.
Kirja lähti samantien tilaukseen. Meillä miehellä on jo pitkään ollut toiveena kasvisruokapitoisempi ruokalista. Jotenkin sitä vaan aina sortuu tekemään niitä vanhoja helppoja tuttuja liharuokia. Jospa kirja antaisi uutta potkua tutustua helppoihin, mutta maukkaisiin kasvisruokiin.
Kiitos vinkkauksesta.
No sä olet luultavasti bongannut kirjan heti ilmestymispäivänä, jos sen olet jo ehtinyt tässä välissä tilata kotiin 😀
Mulla ei ole ajantasaista faktaa tuosta lapsen lihansulatuksesta, mutta mä olen antanut itseni ymmärtää, etttä jos kasvissyöjälapsi alkaa syödä lihaa, vatsa pitää totuttaa siihen pikkuhiljaa. Ihan kuten papuihin tottumattoman vatsa pitää totuttaa papuihin ja muihin palkokasveihin pienin askelin. Mutta osaako joku sanoa tutkittua ja tuoretta faktaa tähän?
Voi että, niin ihana kuulla! Ruoka-arjessa haasteena on just se, että niiden ruokaohjeiden pitää olla päässä ja sovellettavissa ilman miettimistä. En minä ainakaan silloin tiistaina kello 16.32 ala reseptin mukaan ruokaa tekemään. Mutta tässä kirjassa on hyvää just se, että sen selailukin antaa jo inspistä ja ymmärrystä. Että esimerkiksi mä voin heittää seuraavalla kerralla bologneseen mustat linssit soijarouheen (tai teillä jauhelihan) sijaan, vaikka en edes sillä kertaa kirjasta ohjetta katsoisi. Mä toivon ja uskon, että tää kirja on teille just hyvä 🙂
Meillä syödään liharuokia päivittäin, mutta kuitenkin kasviksia todella paljon. Mielelläni ottaisin listalle kasvisruokiakin, mutta kun rajoitteina on jo maidoton ja viljaton ruokavalio, niin eipä niitä ohjeita kyllä juuri löydy. Olisiko tuossa kirjassa?
Totta, se haastaa, jos ruokavaliota on pitänyt rukata jo aikaisemmin omasta tahdosta riippumatta. Tässä kirjassa suurin osa resepteistä on muutettavissa vegaanisiksi (jos eivät sitä jo ole), ja kirjoittajat antavat ohjeissa hyvät vinkit, millä mahdolliset maitotuotteet korvata. Mulla ei ole kirjaa tässä just nyt käsillä, että voisin plarata sitä viljat mielessä, mutta mun muistaakseni viljojakin oli käytetty vähän. Postauksen kuvien ruuat ovat kaikki kirjan ohjeiden mukaan tehty. Bulgur-salaatin halloumi oli muistaakseni kehotettu korvaamaan esimerkiksi minimaisseilla. Mantelipyöryköihin tuli ohjeen mukaan korppujauhoa, mutta mä tykkään ilman allergioitakin käyttää mieluummin polentaa.
Voiko olla kasvissyöjä jos ei halua syödä tropiikissa tuotettua, likaisten vesien ja saasteiden sekaista ruokaa? Onnistuuko kotimainen ruokailu?
Olipas harvinaisen hyvä kysymys! Olisi muuten hienoa jos joku keksisi tehdä keittokirjan jonka reseptien ainekset onlisi kaikki mahdollista kohtalaisen helposti löytää kotimaisina. Sesonkireseptikirjahan jo on ja tuollaisessa kotimaisen ruuan kirjassa voisi noudattaa sikäli samaa kaavaa että siinä kerrottaisiin myös mitä ja miten mihinkin vuodenaikaan pitäisi tai voisi itse varastoida ja näin halutessaan välttää mahdollisimman pitkälle kasvihuoneessa kasvatettuja juttuja. Vaikka moista kirjaa ei orjallisesti noudattaisi niin se olisi vaan niiiiiiiiiiiin hieno apuväline.
Olen ollut kasvissyöjänä 18 vuotta ja työskentelen lastenhoitajana päiväkodissa. Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että päiväkodin kasvisruuan maukkaus johtuu siitä, missä se tehdään. Nykyisessä työpaikassani, jossa on valmistuskeittiö, nuukaillaan mausteiden kanssa ja kaikkia ruuat ovat aika mauttomia. Soijasuikalekastike ilman maustamista on kyllä aika inhaa syötävää. Kun oma talo on suljettuna, olen päivystyksessä jossa keittäjä tekee ruuat tosi maukkaiksi ja ne maistuvat tosi hyvin niin minulle kuin vegelapsille. Aiemmin työskentelin paikassa, jossa oli kuumennuskeittiö ja niistä valmiina tulevista ruuista osa oli maukkaampia, osa taas ei. Päiväkodin välipaloista on vanhempien toiveesta karsittu sokeria ainakin täällä Helsingissä tosi paljon pois, mikä on vaikuttanut paljon ainakin meillä ruuan menekkiin. Ennen esim. Viilikset kaavityiin purkit tyhjiksi, nyt tilalle tullut maustamaton luomuviili sokeroimattomilla marjoilla tai hedelmäsoseella menee ainakin omassa ryhmässäni lähinnä biojätteeseen. Pannarit, kiisselit, kaakao yms. on nykyään vähemmän makeita kuin ennen ja hillot aika paljon korvattu sokeroimattomilla marjoilla tai marjasoseella.
Mä kyllä muistan lapsuudesta nuorempien kyselyt, mistä liha tulee. Voi myös olla, että nykyisin erona on pikemminkin se, mitä lapsille sitten vastataan ja miten asiaan reagoidaan.
Jenni
Mulla on maidoton ja gluteeniton kala-kasvisruokavalio ja kun siihen on tottunut, en näe paljoa ongelmaa ruoalaitossa kotona. Esimerkiksi vegaaniblogeista löytyy paljon reseptejä ja vaikka reseptissä olisi maitoa tai viljoja, ne voi korvata. Hankalampaa on minusta ulkona syöminen, kun maito karsii usein aika paljon listalta pois, niin että jää vain lihavaihtoehtoja.
Viljat (vaikka tuossa bulgursalaatissa) voi korvata esim. mungiduilla, pavuilla tai jos tattarisuurimo käy niin sillä. Maidon voi yleensä helposti korvata kasvimaitotuotteilla tai vain jättää pois. Juuston sijasta makua antamassa voi käyttää erilaisia kastikkeita kuten pestoa tai muita vastaavia tahnoja. Pastoja on saatavilla papupohjaisena ja pizzapohjankin voi tehdä vaikka kukkakaalista.
Ja aasialainen ruoka se vasta helppoa on ilman maitoa ja viljoja (riisi- ja papunuudeleista). Vaatii vaan ensin pientä reseptien ja etenkin uusien kastikkeiden teon opettelua. Mutta ne on meillä nykyisin tärkeässä osassa arkiruoissa. Vokkityyppiset on vielä niin ihanan nopeita ruokia valmistaa.
Jenni
Minusta on tosi hienoa, että saa valita lapselleen kasvisruokavalion päiväkodissa ilman mitään selityksiä (ainakin Espoossa ja Helsingissä). Kotona syödään siis (vielä) lihaa, mutta päiväkodissa lapsi on kasvisruokavaliolla. Lapsiperherumbassa en vain ole kyennyt muuttamaan meidän kotiruokaa täysin vegeksi, mutta tuntuu hyvältä, että lapsen ei tarvitse syödä esim. jauhelihaa kaksi kertaa päivässä. Mutta tämä kirja menee ehdottomasti hankintalistalle! 🙂
Lisäyksenä vielä, että saa valita itse tarjoillaanko lapselle päiväkodissa pelkästään kasvisruokaa (ei tietenkään vegaanista) vai saako esim. lisäksi syödä kalaa tai kanaa, mutta ei punaista lihaa. Ihan vinkkinä jos joku ei tiedä tällaisesta vaihtoehdosta! 🙂
Voi kun kirja kuulostaa mahtavalta. Pitää ehdottomasti metsästää. Meidän perheessä vege-syöntiä hidastaa kuopuksen allergian (ja imetyksen takia myös minun) maidoton ja soijaton ruokavalio. Toivottavasti joskus allergiat väistyvät mutta melko haastavaksi meni ruokalista kahden lapsen kanssa. Perusruokiin kuuluvat soija, tofu jne kun piti lennosta korvata jollain… Olisiko muuten vinkkejä?
Tämä oli minunkin mielestäni mielenkiintoinen kysymys. Jäin pohtimaan pitkäksi aikaa asiaa ja tuo keittokirja kotimaisista kasvisruoista oli loistoidea!
Hankin kyllä varmaan tämän ”kasvisruokaa koko perheelle”-kirjan, sen verran houkuttelevalta ja meidän perheelle sopivalta näyttää, vaikka sekasyöjiä ollaankin. Kuintenkin niin että kasvisruoka lisääntyy koko ajan (varmaan puolet jo kasvisruokaa) ja erityisesti punainen liha ja siipikarja eksyy ostoskoriimme yhä harvemmin. Tämä on tapahtunut vielä jotenkin ihan luonnostaan, kun kasvisruokareseptit ovat alkaneet vetää enemmän puoleensa.
Olen periaatteessa kiinnostunut kasvisruokailusta….mutta en ole vielä onnistunut ratkaisemaan ongelmaa joka meidän perheessä rajoittaa kokkailua. Mies on soijalle allerginen ja myös jonkinasteisesti kaikille pavuille, herneille ja palkokasveille. Myös yksi tyttäristä saa samanlaisia vatsaoireita kuin mies ko. ruuasta. Mies on myös monelle kasviksille allerginen. Sai mm. fenkolista pari viikkoa sitten valtaisat vatsakivut kun olin laittanut sitä pastakastikkeeseen.
Mistä siis saataisiin tarpeeksi proteiinia kasvisruokailussa, jos ei voi käyttää tofua ja palkokasveja?
Onko kellään kokemusta tästä?
Harmittaa välillä ihan vietävästi kun monessa hyvännäköisessä ruokaohjeessa on palkokasveja tai sitten näitä allergioista kasviksia… jää moni uusi resepti kokeilematta.
Voisihan kotyimaisessa kirjassa olla myös liha- ja kalaruokia sekä metsästysajat merkattu riistaa ajatellen, mutta lähtökohta voisi kuitenkin olla kasvispainotteinen. Vähän kaikkea kaikille. Tai kasvisreseptejä joissa kerrotaan myös jos siihen sopisi erityisen hyvin lisäksi jokin lihatuote.
Entäs jos kompromissina söisi kalaa ja muita mereneläviä? Riippuu tietysti myös mistä syystä toivoisi kasvisruokavaliota, koska onhan kalakin eläin.
Ei kasvisruoka ole sen enempää ulkomailla tuotetua tai saastuneempaa kuin sekaruokakaan. Esimerkiksi Alpro (varmaan yleisin soijatuotteiden valmistaja) tuottaa lähes kaiken soijansa Ranskassa, ja osan Kanadassa. Lisäksi mm. Jalotofun tofut ovat reilua kauppaa ja luomua. Kasvistuotteita löytyy myös kotimaisina, esim herne- ja härkäpapurouhetta saa ainakin isommista kaupoista. Papuja ja linssejä saa luomuna ja niitä löytyy myös eurooppalaisina tuotteina (riippuen tietysti papulajikkeesta). Lisäksi kauramaitoja/jukurtteja löytyy suomalaisina ja ruotsalaisina, ja tietysti unohtamatta kotimaista nyhtökauraa 🙂
KIITOS!
Mä luulin että Alpron soija viljellään Vietnamissa jonkun lääketehtaan jätelammen vieressä…
-eka kysyjä
Jäin ihan miettimään tätä, ja muistin kaksi elävän elämän esimerkkiä: ystäväni ja hänen veljensä on kasvatettu vegaaniruualla. He ovat nyt kolmekymppisiä, veljen vatsa ei yrityksistä huolimatta siedä maitotuotteita tai munia, mutta ystäväni syö niitä sujuvasti. Molemmat aloittivat totuttelun pikku hiljaa, lihaa kumpikaan ei ole kokeillut. Jotain yksilöllisiä eroja tässäkin asiassa siis varmasti on.
Fakta olisi kyllä kiva, täytyy jatkaa tutkimuksia. 🙂
Tässä odotellessa aion kyllä siirtyä myös vauvan ruokavaliossa kasvispainotteisempaan suuntaan. Liha saa olla harvinaisempi erityisjuttu.
Meillä syödään sekatyyliin. Tärkeintä mulle on ruoan kotimaisuus ja mielellään tietty lähiruokana. Jos vain mahdollista valitsen kotimaisen vaihtoehdon. Liha tulee omasta pihasta (sanomattakin lienee selvää että meillä lapset tietää mistä se liha siihen lautaselle tulee 😉 ) tai metsästä.Kaupan jauheliha tahtoo tökkiä, kun tuo ero on niin valtava. Kanamunat tulee naapurin pihalla tepastelevilta kanoilta. Kesällä kasvikset omalta kasvimaalta. Marjat metsästä tai lähiruokana.
Kasvisruokavinkit aina paikallaan, kun tahtoo tulla tehtyä aina niitä samoja.
Ai niin, tuossa salaatissahan on tosiaan bulguria! Mä en yleensä sitä käytä, vaan suosin mieluummin kvinoaa, joten en edes tajunnut. Nyt vain tahdoin tehdä ohjeen mukaan. Voisiko bulgurin siis korvata myös kvinoalla, sehän ei ole viljakasvi?
Papupohjaiset pastat ovat muuten tosi hyviä. Ja meilläkin rakastetaan koko perhe aasialaisia ruokia.
Kirjavinkkinä Härkäpapua sarvista kasviskeittokirjan reseptit on koottu nimenomaan suomalaisista lähiruoka-aineista ja muutenkin se on yllä kaivatun tyylinen. 🙂
Mulle lähellä tuotettu kausiruoka on ikuinen petraamisen kohde. Näin kesällähän asia ei ole ongelma eikä mikään, mutta talvi. Niin paljon kaipaan ruokiini tuoreutta ja freesiyttä, ja muutenkin makunystyrät vetävät aasiaan koko perheellä. Mutta asia on koko ajan harkinnassa, ja pyrin niistä kaukomaidenkin herkuista valitsemaan kausijutut, ihan tietty hinnan ja maunkin takia.
Mutta tosiaan, jos ajattelee vain ruokavalion proteiiniosia eli ns. niitä lihan”korvikkeita”, ainakin pääkaupunkiseudulta saa helposti puhdasta ja kotimaista. Justkin jalotofun tuoteeet, kuivatut pavut sekä linssit, pakasteherneet, hernerouhe ja härkäpapurouhe. Myös siemenistä löytyy, mistä valita. Nyhtökauraa mä en ole vieläkään päässyt maistamaan, kun ne aina rohmutaan kauppojen hyllyiltä ennen mua 😀
Totta, Härkäpapua sarvista -kirja on hyvin lähellä tuota kaivattua opusta. Mullakin on se joskus ollut, mutta en valitettavasti osannut käyttää (aka inspiroitua) visuaalisesti onnetonta kirjaa. Olikohan niin, että siinä ei ollut lainkaan kuvia? Mutta toisenlaiselle kokille se varmasti toimii 🙂
Tofu ja soijatuotteet ovat tosiaan niin helppoja käytettäviä, että kiireisessä arjessa ne ovat huippuja. Mutta mitenkäs olisi quorn, hernerouhe, härkäpapurouhe ja – jos sitä sattuu samaan – nyhtökaura? Sitten tietty muut pavut, linssit, pähkinät ja siemenet siihen päälle 🙂
On kyllä ihanaa, että kasvisruokailmiö on noussut pinnalle (ja toivottavasti pysyykin pinnalla pitkään), ja kaupoissa on nykyisin hurja valikoima kasvisruokavalioon sopivia tuotteita. 🙂
Kiitos kirjavinkistä! Itse syön vielä toistaiseksi kalaa, kananmunia ja maitotuotteita (ne juustot ja suklaa!), mutta ehkä jossakin vaiheessa jätän nekin pois. Varmasti myös jos jonakin päivänä saan omia lapsia, heistä tulee (kala-)kasvissyöjiä.
Kokeilkaa tuosta kirjasta myös se ihan eka resepti – maissiletut. Ai että. Niin paljon enemmän, kuin osiensa summa. Mutta mausteita pitää laittaa enemmän, siitä varoitus etukäteen. Niistä tuli heti meidän perheen lohturuokalemppareita ja ovat myös kätevää sormisyötävää.
Teidän tilanne on tosiaan aika kinkkinen, kun vielä monelle kasviksellekin allerginen. Toisen anonyymin ehdotus on sellainen, jota mä ehkä teinä miettisin. Tai jos syö lihaa, voisi koittaa suosia riistaa. Ja proteiinihan ei jokaiselle aterialle edes tarvitse, sillä tutkimusten mukaan pohjoismaalaiset saavat ruuastaan liikaa protskua. Nyhtökaurahan voisi olla teille hyvä! Ja pähkinät sekä siemenet.
Oi että, naapurin pihalla tepastelevat kanat kuulostaa niin hyvältä! Samaa toivoisin, ja haaveilen, josko joskus jotenkin voisin saada pienen oman kanalan.
Voi mä toivon samaa, että kasvisruokailusta tulee ilmiön sijaan ihan valtavirtaa. Helsingissä siltä jo välillä tuntuu 🙂
Kiitos vinkistä! Testataan varmasti. Pitäisikin olla sellainen reseptikirjojen kirjapiiri, jossa jaettaisiin omia kokemuksia kirjasta. Että muutkin ehdottomat repseptihelmivinkkaukset tuosta kirjasta otetaan ilolla vastaan 🙂
Tosi kiva ja inspiroiva teksti! Lempikohtani oli 'kaksi lasta lahkeissa rääkyen ja väsyneet silmäpussit kylmälaitteiden poistoilmassa lepattaen.' 😀 Tuttu hetki. Aina yhtä hanurista. Mutta siis itse asia oli tosi mielenkiintoinen, olen tän vuoden puolella vihdoin muuttunut nirsoilijasta puol-kiloa-kasviksia-päivässä -naiseksi ja kun vihdoin kykenen syömään kasviksia olen tajunnut että kykenisin elämään paljon vähemmällä lihalla. Ihan täysin en sitä ole vielä ainakaan valmis jättämään mutta eettisyyden ja ekologisuuden nimessä haluaisin syödä pari kertaa viikossa kalaa ja silloin tällöin kanaa. Suurin ongelma on perheen kokki eli mieheni joka on lihan suurrakastaja. Hänkään ei sitä eettisyyden nimissä syö mitenkään jenkkiöverityyliin mutta todella vaikeaa saada edes paria täysin kasvipitoista ruokaa viikkoon :/ ja kun 1v ja 3v lapset joille parhaassa tapauksessa pitää olla omat tuunattavat ruoat tuntuu asia monimutkaiselta. Mutta ehkäpä tässä hiljaa hyvä tulee on paras tekniikka 🙂 Pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kasvispäiviä!
Nyhtökaura ei valitettavasti käy. Siinä on myös noita palkokasveja jotka ei käy joten… Taidamme pitäytyä normaalissa sekaruokavaliossa, koska kasvosruokavalion noudattaminen on vaan kertakaikkisen liian hankalaa.
Sopisikohan joku pähkinäpohjainen resepti käyttöön silloin tällöin? Esim. http://chocochili.net/2009/11/tomaatti-cashewpasta/ Jos lihaa syö muuten niin proteiinin saannin kannalta kokonaiskuvio pysyy kasassa, vaikka silloin söisi kasvisruuan ilman palkokasveja. Esim. pinaattikeitto (luomu)munalla jne. Mulla mahavaivaisena palkokasveissakin on eroja, punaiset linssit ja kikherneet on tähän mennessä olleet vatsaystävällisimpiä.
Ai niin perskules, onhan siinä nyhtökaurassakin palkokasveja. Olinpas hölmö, anteeksi! Tää on just tätä, että uusi ruokavalio vaatii aluksi vähän tuoteselosteiden lukemista, mutta sen jälkeen menee lihasmuistista kauppareissut 🙂
Pähkinät ja siemenet ovat tosiaan sitten selkeästi vielä jäljellä, samaten kuin quorn. Ja kuten tosiaan viimeisin anonyymi tuossa sanookin, joka aterialle ei proteiinia tarvita. Pohjoismaalaiset kun saavat tutkimusten mukaan ravinnostaan likaa proteenia noin muutenkin, joten protskuissa on varaa vähentää Oli miten oli, toivottavasti saatte maistuvaa ja omiin arvoihin sopivaa ruokaa pöytään, tavalla tai toisella 🙂
Mä en koskaan päättänyt jättää lihaa pois, mutta päätin kokeilla, kykenenkö siihen. Mä kun todella tykkäsin lihasta, vaikka nyt usean vuoden vegetarismin jälkeen se tuntuu tosi kummalliselta ajatukselta. Ja tosiaan, nyt se kokeilu on kestänyt jo 15 vuotta 🙂
Mä luulen, että teillä on ihan oikea taktiikka, hiljaa hyvä tulee!
Mä haluaisin lisätä meidän ruokalistan kasvisruokien osuutta, nyt siinä on yksi kasvisruoka per viikko. Ongelma on mun vatsa, joka on herkkis. En voi syödä kaalia, lanttua, selleriä, raakaa sipua, paprikaa enkä kesäkurpitsaa. Lisäksi palkokasveja voin syödä vain pieniä määriä (ei peräkkäisinä päivinä). Useimmat reseptit kaatuu siihen, että niissä on semmosta mitä en voi syödä. Soijarouhemakaronilaatikko, porkkanapihvit, pinaattiletut/pannari, bataattikeitto ja kikhernepasta löytyy listalta tällä hetkellä. Sä oot laittanut sillon tällön reseptejä, jotka ovat saaneet kuolan valumaan, mutta aina niissä on ollut jotain mitä en voi syödä :/
Hassua, miten itse en muista. Toisaalta naapurissa oli sikatila ja isovanhemmilla oli pieni maitotila. Kai se oli niin selvää, mistä se liha tulee. Se hevosmakkara oli vaan vieraampi juttu, vaikka esiteininä kävinkin ratsastamassa.
Muistan senkin, miten teurasauton käydessä mummi ja paappa olivat vaitonaisia ja surusilmäisiä koko päivän. Heidän navetassaan jokaisella lehmällä ja vasikalla oli nimi ja niiden luonteet tunnettiin. Vaitonaisuuden syyn siis lapsikin ymmärsi, mutta en kyllä muista sitä, että teurastuksesta olisi sen tarkemmin puhuttu. Nykyvanhemmat sen ehkä aukaisisivat tarkemmin.
Tosi mielenkiintoista kuulla vegen lastenhoitajan kokemuksia päiväkodin sisältä, kiitos kommentista Inkeri!
Ja totta anonyymi, on mahtavaa, että perheet voivat valita kasvisruokavalion lapselleen päiväkodissa siinä missä sekaruokavalionkin. Arvostan sitä kovasti.
Tosi mielenkiintoista! Voihan tietty olla, että veljensä vatsa ei olisi muutenkaan kestänyt maitotuotteita tai munia, tai sitten olisi. Yksilöllisiä eroja varmasti on. Mielenkiintoista joka tapauksessa, näitä kokemuksia olisi mahtava kuulla enemmänkin.
Allergiat ja herkkyyden ovat kyllä kurjia. Ollaan meidän perheessä onnekkaita, että kukaan ei ole millekään allerginen, vaan voidaan tehdä ruokavaliovalinnat muihin perusteisiin nojaten.
Jos soijarouhe on sulle jo tuttu, sitähän voisi käyttää myös muissa ruuissa, joissa yleensä käyttää jauhelihaa. Jauhelihakeitto, pizza, tortillat, lihapullat, jauhelihakastikkeet, bolognesekastikkeet yms. Härkäpapurouhe tai hernerouhekin ajaa saman asian – mä välillä sekoittelen niitä soijarouheen joukkoon tai käytän sellaisenaan. Tämä nyt ei tietenkään poista sitä, että et voi syödä niitä peräkkäisinä päivinä. Tätä postauksen kirjaa kannattaisi selailla vaikka kirjastossa tai kirjakaupassa varmuudeksi, sillä musta tuntuu, että siinä voisi olla idiksiä teidänkin kasvispainotteisempaan arkeen 🙂
Meilläkään ei ole onneks allergioita, on vaan mun herkkis vatsa. Pinaattilettuihin oon laittanut härkäpapurouhetta. Se tuntuu sopivan, kunhan ei ahnehdi ja kikherneitäkin voi syödä kerran tai kaksi viikossa. Ongelman tähän kaikkeen soppaan tuo nirsot lapset, ärsyttävää tehdä ruokaa kun se tuomitaan jo ennen maistamista. Mut pakko tähän aiheeseen on kyl alkaa paneutua, jostain syystä lihan syöminen on ruvennut ällöttään. Ennen suhtauduin asiaan neutraalista, sikatilalla kasvaneena lihan syönti oli luonnollista. Nyt vaan tökkii.
Nirsoilu on tosiaan rasittavaa. Meilläkin niitä vaiheita välillä pisaa. Uusia ruokalajeja piti muistaakseni maistaa rapiat 10 kertaa, että niihin makuaisti tottuu, joten sillä ajatuksella mä olen mennyt. Huomasin sen itse, kun esikoiseni opetti mut syömään parsakaalia. Kiitos peruskoulun gratiinien, luulin vihaavani parsakaalta. Mutta kun esikoinen rakasti sitä jo vauvana, oli munkin sitä syötävä, kun en jaksanut tai halunnut eri ruokia laittaa. Ja kas, nykyään rakastan sitä, enkä käsitä, miten en muka ole siitä aikaisemmin tykännyt! Tämä tarina on ihana, ja lapsikin tahtoo aina parsakaaliruokia syödessämme kuulla sen uudestaan ja uudestaan 🙂
Joo ilman muuta voi korvata kvinoalla. Oon vaan itse maaliman onnettomin kokki sen kanssa. Mun kvinoasalaatit on muistuttanut enemmän mannapuuroa, niin oon sit luovuttanut 😀
Jenni
Sitä siis tarkoitin, että vastaus on tänä päivänä ehkä erilainen, jos vaikka vanhemmat ovat itse kasvissyöjiä tai miettivät eläinten oikeuksia tänä tehotuotantoaikakautena. Että lapsen on lupa ajatella, että en halua syödä eläintä. Aiemmin on varmaan enemmän ollut niin, että lihaa syödään ja that's it, ei auta olla liian hellämielinen.
Jenni
Jos kasvisruoka ei onnistu, niin voisko vaan kokeilla pitää muutaman kasvisruokapäivän viikossa? Ei tarttisi miettiä proteiinin saantia, mutta lihan kulutus vähenisi silti. Ja kannatta kokeilla myös seitania! Se on vehnäproteiinia, ja on siis erittäin proteiinipitoinen. Seitan-nakkeja saa kaupasta ja seitania voi myös tehdä itse gluteenijauhoista. Ja jos maitotuotteille ei ole allerginen, niin siinä tapauksessa an ainakaan kauheasti huolehtisi asiasta 🙂
Lihan vaihtaminen mereneläviin ei ainakaan eettiseltä kannalta oo kauhean mielekästä, on kalakin eläin joka kärsii, ja lisäksi liikakalastus+kalanviljely on ympäristön kannalta aika huono juttu. Eli itse suosittelisin mielummin yrittämään pari kasvisruokapäivää kuin vaihtamaan lihaa kalaan 🙂
Niin, totta, tuossa on varmasti perää.
Mullakin tuli alkuun aina mannapuuroa. Nykyään ei, enkä oikein tiedä, mitä teen eri tavalla 😀 Ehkä liotan pidempään, mutta liekö sillä merkitystä asiaan. Mutta kun kvinoa ei ole (limastai) mannapuuroa, se on ihan törkeän hyvä sapuska.
Pari kasvisruokapäivää viikossa oon tosiaan hyvä juttu, eikä silloin protskujakaan tarvitse miettiä 🙂
miten toimitte tilanteissa, joissa lapsi haluaa esim. kylässä maistaa liharuokaa? itse kiellän, minkä mies kyseenalaistaa, ja tästä siis väännämme.
Meille näin ei ole käynyt, joten kokemusta ei ole. Pienempi ei toki vielä ymmärrä asiaa, joten olisi särppimässä kaikkea ruokaa esimerkiksi juhlien noutopyödästä. Mutta silloin vain kerron niissä olevan lihaa ja siirrän huomion vegeruokiin. Vanhempi taas tietää itsekin, ettei syö lihaa, eikä myöskään sitä ole tahtonut maistaa. Mutta kuten kerroinkin postauksessa, kalaa (paistettuja muikkuja) vanhempi lapsista tahtoi maistaa ja maistoikin. Nyt kun mietin, olisin luultavasti minäkin kieltänyt – asiani perustellen – jos maistiaisena olisikin ollut muikun sijaan vaikka kinkkua.
oma tulkintani on, että lapsi hämääntyy, kun kotona on toisinaan käytössä vegeversioina makkaroita ja pihvejä, eikä vielä 2,5 -vuotiaana hoksaa mikä ero on lihalla ja vegellä. lapsi saattaa siis pyytää grillimakkaraa, jos sellaisen jossain näkee. mielestäni tämä ei riitä perusteeksi, että lapsi itse ”valitsee” syödä lihaa.
Ah joo, no niin on käynyt meillekin! Kavereiden kanssa yhdessä grillatessa on välillä päädytty kertomaan lapselle, miksi ei syödä ruokia ”ristiin” toisten latausilta. Pienelle lapselle kun nakki on nakki, eikä hän ymmärrä, että niissä toisissa nakeissa on lihaa, kun meillä on aina grillailtu kasvisversioita. Nykyään vanhempi lapsistamme sen jo ymmärtää, ja on mielenkiintoista kuunnella hänen keskustelevan muiden lasten kanssa lautastensa sisällöstä, jos grilliseurueessa on mukana myös lihaa syöviä.