17/08/2016by Hanne / Lähiömutsi202 kommenttiaPohjanmaa, Sisustus

Tarina paapasta, isästä ja tyttärestä, joille puu on muovailuvahaa

Yhteistyössä Hakola ja Suomen Blogimedia

Hakolan huonekalutehdas pienessä kylässä

Käännän auton pohjanmaalaiselta valtatieltä kapoiselle tielle ja varmistan, onhan navigaattori nyt varmasti neuvomassa oikeaan paikkaan. Ympärillä levittäytyvät pellot näyttävät siltä kuin joku olisi pedannut maan jättimäisillä tilkkutäkeillä. On vihreän eri sävyjä ja keltaista. Tienvierustalla menoani rytmittävät pelloilla kallellaan könöttävät ladot ja valkoiset rehupaalit, jotka voisivat olla dinosauruksen munia. Täällä jossain pitäisi olla yksi Suomen mielenkiintoisimmista huonekaluyrityksistä, mutta alan epäillä navigaattorin seonneen kuumasta kesäpäivästä.

Juuri kun meinaan kääntää auton takaisin, tie kiemurtelee pieneen kylään. Punaiset tuvat ovat ihan kiinni tiessä, kuten kylät oli ennen tapana rakentaa. Lehmät laiduntavat pelloilla laiskasti hännillään kärpäsiä hätistellen, kun navigaattori ilmoittaa minun olevan perillä. Ja totta tosiaan, siinähän se on, huonekalutehdas Hakola.

Perheyritys Hakola ja sen perinteet

Hakola sijaitsee Jurvan Niemenkylässä niillä sijoillaan kuin jo 1960-luvulla, kun Hakola perustettiin. Silti monet pääkaupunkiseutulaiset eivät meinaa uskoa, että heidän ostamansa sohva on suomalaisten käsityöläisten taidonnäyte puisesta rungosta kankaiden ompelua myöten. Eikä ihme. Jos välillä tuntuu olevan hankalaa löytää edes sukkia suomalaisina, tuntuuhan se kummalliselta, että huonekaluja sohvista pöytiin ja nojatuoleista hyllyihin tehdään yhä ihan oikeasti täällä Suomessa. Tämä oli nähtävä omin silmin, joten kutsuin itseni kylään Hakolalle.

Kävi nimittäin tuossa männä talvena niin, että Hakolan kolmannen polven huonekaluosaaja ja taiteellinen johtaja Annaleena Hämäläinen (kuva ylhäällä) alkoi seurata Lähiömutsia Instagrammissa. Tajusin, että nyt on kyllä pakko tunnustaa faniutensa. Olin seurannut Annaleenan työtä sisustuslehtien sivuilta ja ihaillen huomannut, minkälaisen tuuletuksen hän oli laittanut käyntiin Hakolassa. Naputtelin Annaleenan Instagrammiin viestin ja kerroin, miten fanitan hänen työtään. Kikattelin kuin pikkulikka, kun Annaleena vastasi, että fiilis on molemmanpuoleinen: hänkin kun fanittaa mun duunia bloggaajana.

Siitähän se idis sitten niin sanotusti lähti. Kaksi pohjalaisjuurista naista ymmärsi nopeasti, että tässähän olisi yhteistyön paikka. Ja siksi minä päädyin visiitille pieneen kylään 50 kilometrin päähän Vaasasta ja omasta lapsuuden kotikylästäni. Perillä minut ottaa vastaan Hakolan toimitusjohtaja ja Annaleenan isä, Jari Hakola (kuva ylhäällä minun kanssani). Tehtaan oven avatessa ympärille kietoutuu tuoksusekoitus tuoretta puuta, pakasta vedettyä kangasta ja liimaa. En yhtään ihmettele, miksi Annaleena sanoo sen olevan hänelle maailman turvallisin tuoksu, lapsuuden tuoksu.

Mutta kelataanpa ensin aikaan, kun Annaleenaa sen kummemmin kuin Jariakaan ei vielä ollut. Kaikki alkoi rakkaustarinasta. Jarin isä Eero tuli nuorena miehenä töihin Niemenkylän Osuuskauppaan. Samalla kylällä asui eräs ihastuttava neito, johon Eero rakastui. Muualta muuttaneelle Eerolle kävi nopeasti selväksi, mistä tulee jurvalainen sananlasku, jonka mukaan puu se on jurvalaasille muavaaluvahaa. Jurvassa on vahva puusepäntaito, jota arvostettiin jo tuolloin ympäri Suomen. Myös tuon ihastuttavan neidon, josta sittemmin tuli Eeron vaimo ja lasten äiti, veli oli taitava tekemään huonekaluja.

Kuinka Hakolan huonekalutehdas on perustettu?

Eero perheellistyi ja päätti alkaa myydä huonekaluja, joita vaimonsa veli sekä muut kyläläiset tekivät kellareissa, autotalleissa ja navetoissa. Hän lastasi koppiauton täyteen myytävää sunnuntaisin, lähti aikaisin maanantaina kiertämään Suomea ja palasi perjantai-iltana. Se oli sen ajan verkkokauppa, joka toi huonekalut ovelle asti. Ja kauppa kävi, sillä ihmisillä ei noihin aikoihin juuri ollut huonekaluja. Silti pitkät työviikot poissa kotoa alkoivat kyllästyttää ja väsyttää perheellistä miestä. Vuonna 1963 Eero päättää myydä navettansa neljä lehmää ja perustaa samoihin tiloihin huonekalutehtaan.

Navetan heinäladosta tuli verhoomo ja vanhasta kanalasta ompelimo. Kaavat sohvia varten Eero meni pyytämään naapurista lainaan. Nykymaailmassa se kuulostaa oudolta, mutta yhteistyö oli kannattavampaa kuin kadehtiminen. Ja sitä paitsi, kaikki tekivät sitä samaa simppeliä ja vinyylipäällysteistä sohvamallia. Eero janosi kuitenkin jotain uutta ja lähti hakemaan inspiraatiota Kööpenhaminasta asti. Siitä inspiroituneena Hakola alkoi tehdä ihan omaa tuotantoa.

Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin on 1980-luku ja Jurvassa menee lujaa. Pienessä pitäjässä on yli 70 huonekalutehdasta. Huonekalumyymälöitä alkaa putkahdella yhä enemmän, mutta kauppa käy myös ovelta ovelle kiertämällä ja markkinoilla. Hakolan sohvaa saa kolmessa värissä; vihreänä, kullankeltaisena ja ruskeana. Samoihin aikoihin Eeron poika Jari valmistuu kauppakorkeakoulusta ja tulee töihin Hakolalle. Kangassohvat vaihtuivat nahkasohviksi ja kun tullaan 1990-luvulle, tahdotaan taas kangassohvia. Sohva on kodin kruunu, statussymboli ja valtaistuin. Eero jää vähitellen pois huonekaluhommista ja Jari jatkaa isänsä nikkaroimalla tiellä.

Sitten pikkuhiljaa alkoi tapahtua muutos, joka on saanut lähes jokaisen jurvalaisenkin huonekalutehtaan lopettamaan toimintansa. Tuotantoa alettiin siirtää ulkomaille ja hintoja kiskottiin alaspäin. Jari kaataa tehtaan toimistotiloissa minulle lisää kahvia ja kertoo, että vielä reilu vuosi sitten Hakolakin oli tilanteessa, jossa pohdittiin, pitäisikö tehdas ajaa alas. Tuotannon siirtämistä ulkomaillekin oli mietitty, mutta se ei tuntunut oikealta. Jurvassa on osaavaa sakkia, ja tuntui väärältä antaa tuttujen kavereiden työt ulkomaille. Parempi olisi lopettaa kokonaan.

Hakolan uusi suunta

Sitten Annaleena päätti yllättää isänsä. Hän ehdotti, että lähtisi uudistamaan Hakolaa – vaikka oli nuoruuden kapinoissaan vannonut, että perheyritykseen tai Jurvaan hän ei jää. Mutta joku veti tehtaalle, jonka vanuvarastossa Annaleena oli leikkinyt lapsuutensa. Annaleena alkoi miettiä, josko kaiken tekisi toisin ja hän hoitaisikin työtään pääasiallisesti pääkaupunkiseudulla, jossa suurin osa asiakkaistakin on.

Jari ei heti innostunut ideasta, sillä ei nähnyt syytä, miksi tytär olisi tullut mukaan yritykseen, jolla ei ollut edellytyksiä enää jatkua ja jolla ei itselleen elantoa saanut. Tytär kuitenkin sai isänsä vakuuttuneeksi, ja Jari antoi Annaleenalle sataprosenttisen luottamuksen ja vapaat kädet uudistaa perheyritys. Annaleena laittoi tuulemaan kaikella sillä kokemuksella ja näkemyksellä, mitä oli kerryttänyt Taideteollisessa korkeakoulussa opiskellessaan muotoilua, kansainvälistä designmarkkinointia ja muotoilujohtamista sekä työskennellessään muun muassa Vepsäläisellä ja Artekilla.

Hakolan verkkokauppa

Tärkein muutos oli perustaa oma nettikauppa, joka löytyy täältä. Näin valmistajasta eli Hakolasta tulikin itsessään se kauppa, ja suoran myynnin ansiosta hinnat on helpompi pitää sellaisella tasolla, että tuotteita ostetaan, mutta että siitä jää myös yritykselle katetta. Sohvia ja muita Hakolan huonekaluja voi kuitenkin käydä kokeilemassa esimerkiksi Helsingissä Kiseleffin talon Cafe Köketissä. Kahvilan toisessa kerroksessa on Hakolan showroom, jossa osa tämän postauksen kuvistakin on otettu.

Ja kas, vuodessa Hakolan myynti on lähes kolminkertaistunut ja pohjalainen puusepäntaito on kivunnut arvoiselleen paikalle aikakausilehtien sivuille, Pinterestin sisusutuskollaaseihin ja etenkin suomalaisiin koteihin. Jarin äänestä kuulee, miten ylpeä hän on tyttärestään ja perheyrityksestään. Niemenkylällä oleva tehdas työllistää tällä hetkellä 10 henkilöä ja lisäksi 10 eri alihankkijaa Suupohjan alueella. Huonekalujen Öko-Tex 100 -laatuiset kankaat tulevat Belgiasta, mutta muuten kaikki materiaalit huonekaluihin tulevat lähialueelta.

Kuinka Hakolan huonekalut suunnitellaan?

Tehtaalla kulkiessa kotimaisuuden huomaa. Tyynyrivistön pusseissa on valmistuspaikkana naapuripitäjän osoite, ja metalliosat tulevat läheiseltä metallipajalta. Ompelijat rakentavat koko sohvan verhoilun paikan päällä, ja Hakolan tiloissa toimivat yksityisyrittäjä-puusepät tekevät esimerkiksi Hakolan Woody-pöydän vaikka asiakkaan omien mittojen mukaan. Annaleena on vahvistanut suunnittelijatiimiä nuorilla kotimaisilla suunnittelijoilla, ja huomiota uusista tuotteista ovat saaneet etenkin hyllykolmikko: Lempi, Lippa ja Riippu. Annaleenan suunnitelmana onkin tehdä Hakolasta Muuton ja Hayn kaltainen brändi, jolla on hallussaan koko kodin sisustus.

Käsillään pääsevät tekemään myös Hakolan isä ja tytär. Annaleena on suunnitellut muun muassa Hakolan Lazy-uutuussohvamallin, jota voi kurkkia tarkemmin täällä. Jari taas käy vaikka ruuvaamassa sohvaa asiakkaan kotona, kuten sinä kertana, kun asiakas oli tilannut sohvan ilman käsinojia, mutta tullutkin sitten katumapäälle. Sohvan tilannut asiakas yllättyi, kun käsinojia tulikin asentamaan paikoilleen Hakolan toimitusjohtaja.

Mutta eihän se mikään ihme ole Jarille, jonka perheessä huonekaluja on valmistettu oikeastaan aina.

Ja hei muruset, sain järjestää teille arvonnan! Siinä on palkintona Hakolan Lempi-hylly (arvo 119 euroa). Arvontaan osallistut jättämällä kommentin, jossa kerrot, mihin tuon kotimaista tekoa olevan hyllyn laittaisit. Muista jättää myös nimimerkkisi ja minkä värisen hyllyn toivoisit. Arvonta on käynnissä sunnuntaihin 21. päivä elokuuta asti, ja arvonnan säännöt löytyvät täältä. Kyselen voittajan yhteystietojen perään Lähiömutsin Facebookissa arvonnan loputtua, joten pidähän sivua silmällä.

Jaa