Sain maalla käydessämme uuden ystävän. Olen tahtonut kaveerata saumurin kanssa jo vuositolkulla, mutta en ole saanut ketään esiliinaksi ensitreffeille tutustuttamaan meidät toisiimme. No nyt kannoin äitini saumurin ullakolta alas, konsultoin hankalakäyttöiseltä näyttävän kojeen omistajaa ja surrurur.
Hurmioituneena muutin vanhempieni ruokailutilan vaippaompelimoksi. Ison pöydän ääreen mahtuivat vastakkain uusi ystäväni saumuri ja vanha bestikseni ompelukone. Muun vapaan tilan vuorasin ullakolta löytyneillä kangaspaloilla ja netistä tulostamillani vaippakaavoilla.
Pelit, vehkeet ja materiaalitietämys eivät kuitenkaan takaa onnistunutta lopputulosta. Ensimmäisenä surrautin röyhelöreunaisen sisävaipan. Niitä on ainakin ajatuksen tasolla helppo ja nopea tehdä saumurilla, ja lisäksi röyhelöiset lahkeensuut ovat mielestäni söpöt.
Seuraavaksi koitin sisätaskuvaippaa, sillä Kestovaippayhdistys ry tarjoili sellaisen kuvallisilla ja pilkuntarkoilla ohjeilla. Kiitos ompelu-urpoille tehdyn ohjeen, heti ensimmäinen onnistui. Toiseen uskalsin jo tehdä vähän muutoksia, ja tuhertamiseen käytetty aika tipahti vajaaseen pariin tuntiin vaipalta. Jotkut kuulemma tehtailevat vaipan puolessa tunnissa, mutta mä en kovallakaan harjoituksella kyllä moiseen kykenisi. Kestovaippojen suolaiset hinnat alkoivat just tuntua kohtuullisilta!
Jos vaippojen tekemiseen iski himo, ompelulapanen lähti täysin hallinnasta imujen kohdalla. Niitä on aivan luvattoman helppoa tehdä saumurilla. Surrautin vanhasta froteepyyhkeestä taittoimuja, jotka päivittäisen vaippashown esteettistä mielekkyyttä ajatellen päällystin vanhoilla kankailla. Lisäksi tein läjän lisäimuja, joiden sisälle ostin Eurokankaasta käytössä hyväksi todettua bambucollegea ja bambufroteeta. Nekin saivat päälleen jämäkankaiden palat, joiden kuosit ovat koristaneet lapsuudessa muun muassa mekkoani, nalleani, takkiani ja lakanoitani.
Seuraavaksi uskalsin koittaa kosteutta pitävän PUL-kankaan ompelemista. Tein siitä taskuvaipan hiljattain maailmaan pullahtaneelle pikkujätkälle. Hyvin on kuulemma toiminut, huh. Koekappaleen tekeminen lahjaksi on vähän riskaabelia.
Tai ehkä seuraavaksi alan tehtailla potkuhousuja. Sellaisia hyviä pitkulaisia retromallisia, joita on hankala löytää. Tai mekkoja. Siinä nyt on vaan se riski, että yöunet menevät, kun en pysty lopettamaan.
aivan mahtavaa, onnea hyvästä suorituksesta!
Uuuu, hienoja!!!
Ja by the way, meiltäkin löytyy yksi samanlaisesta nallelakanasta tehty imu! 🙂
Pirteitä kuoseja! Blogissani odottaa sinua tunnustus:)
Oih! Olisipa meilläkin jossain salavarastossa saumuri!
Ihania vaippoja!
Hihii, kiitos! Yllätin itsenikin osaamalla väkertää ihan vaipanoloisia myttyjä.
No hienoja jämäkankaista tehdyksi juu! Nallekangas on ihana. Alunperin siitä on tehty pinnasänkyyn lakana ja tyynyliina.
Ullakolle jemmatut kuosit saivat kymmenien vuosien jälkeen uuden elämän! Kiitos tuhannesti tunnustuksesta, arvostan sitä kovasti. Mä olen onnekas ja olen saanut tunnustuksia aikaisemminkin. En vain ole ainoaankaan ehtinyt vastata. Vaikka tämänkin kanssa varmasti jäädään pitäisi-asteelle, tahdon kertoa, miten paljon tällaiset tunnustukset mieltä lämmittävät. Kiitos!
Saumuri on kyllä parhaista parhain ullakkolöytö ikinä!
näitä juttuja lukiessa tulee vaan mieleen että mä haluan vauvan ja tuon sun energian just nyt! Ja taidan itsekin hakea äidin saumurin omakseni – kai jotain kamaa voi hävittää, että se mahtuu kaappiin.
– jenni (sama, jossa vauvanpeittokin aiheutti kovasti kateutta)
iiihanat värit!
Rispektii! Musta ei olisi ompelemaan vaippoja, vaikka siitä haaveilenkin. Siispä tyydyn täyskestoilemaan ja opastamaan vasta-alkajia kestovaippalainaamon pitäjänä 🙂
Jos olen saanut hämättyä energisyydelläni noin täysin, niin täytyy paljastaa totuus: energiaa ei ole yhtään ja väsymys lamaannuttava. Mutta ettei nukahtaisi pystyyn, on tehtävä käsillä jotain, esimerkiksi vaippoja.
Suosittelen siis ehdottomasti toimettomana odottelevien saumureiden pitkäaikaislainaamista. Vauvojen kanssa kannattaa taas miettiä muutamaan kertaan.
Aika kreisit, mutta siksi ehkä ihanat. Kunnon kasari-ysäri -sekoitusta sen olla pitää!
En mäkään olisi ikinä kuvitellut osaavani tehdä vaippoja. Vieläkin ihmettelen, teinkö mä todella noi, oho! Vaippalainaamolle iso peukku, hyvä hyvä!
Suosittelen harkitsemaan vakavasti noiden lisätehtailua ja myymistä käypäiseen hintaan vaikkapa verkkokaupassa! Varmasti voittaisivat uniikilla ilmeellään peruskestovaipat (ja etenkin ne muovihirvitykset) kuusi-nolla 🙂
Saumuri on kyllä ehdoton, kunhan saamme talon pystyyn niin se on ekana ostoslistalla, että pääsen itsekin tehtailemaan kaikkea kivaa varaston hurjasta jämäkangaskasasta 🙂
Terkuin (toistaiseksi) vauvaton blogiseuraaja
Olisiko mahdollista saada jossain vaiheessa ehtiessäsi postaus tuosta kestovaippailusta. Meillä on laskettu aika ensi viikolla ja jossain vaiheessa tekisi mieli kestoilua kokeilla, mutta oon ihan pihalla noista erilaisista vaipoista ja imuista. Ja kuinka paljon niitä vaippoja oikein pitäisi haalia, kun tuntui että äp:n aio-vaipan kuivuminen kesti ihan tuhottoman kauan… Mahtava blogi sinulla, monta iltaa tullut jo vietettyä vanhoja postauksia lukiessa! Ja Minime on aivan valloittava!
^Anonyymi, suosittelen tutustumaan myös kestovaippalainaamoihin, joita on ympäri Suomen (http://kestovaippayhdistys.fi/fi/aluetoiminta/vaippalainaamot.html) tai sopimaan tapaamisen kestovaippatukihenkilön kanssa (http://kestovaippayhdistys.fi/fi/kestovaipat/tukihenkilot.html).
Nimimerkki lainaamon pitäjä/ kestovaippatukihenkilö
Haha, no joutuisin laittaan niihin hitaan valmistustahtini takia niin törkeät hinnat, että kukaan ei ostaisi. Ja täysin oma kaavakin pitäisi kehitellä, mutta se saattaa olla ohjelmassa muutenkin. Selvennykseksi vielä, että kaikkien muiden paitsi tuon alimman taskuvaipan päälle tarvitaan vielä kosteudenpitävä kuorivaippa. Että ei ihan muovitta selvitä.
Mutta kiitos luottamuksesta ompelutaitoihini, hihi! Ja juu, talo pystyyn ja saumurin ostoon, ehdottomasti!
Huu, onkohan siellä jo vauva? Voisin yrittää jossain vaiheessa kirjoittaa meidän kestoilusta joo. Mutta sitä ennen kannattaa perehtyä asiaan Tiina Törnsrömin Vaippailmiö-kirjaa lukemalla tai Elli76:n alla olevan kommentin tapaan ottamalla yhteyttä kesetovaippalainaamoihin tai tukihenkilöön.
Mutta sen sanon, että tietämys ei yhtään nopeuta vaippojen kuivumista. Kesällä kuivui vielä hyvin, mutta nyt yövaipoissa saattaa mennä kolmekin päivää. Onneksi taloyhtiössä on kuivaushuone, joten käytämme nyt sitä vaipparulijanssin pyörittämiseen.
Kiitos hyvistä linkeistä! Itse en edes tiennyt, että on olemassa kestovaippatukihenkilöitä.
Nyt vasta eksyin taas tänne. Ja kyllä, vauva tuli taloon seuraavana päivänä kommentin jättämisestä eli viikkoja oli kasassa 39+2. Nyt tuhisee tässä vieressä, elämä on raskasta kun vajaassa viikossa painoa on tullut lisää melkein 400g 😀
Kiitos kirjavinkistä ja Elli76:lle linkeistä, taidan klikata ne seuraavaksi auki 🙂 ja jään odottamaan kestoilupostausta, kun sinne asti ehdit!
Hihii, onnea uuteen elämäntilanteeseen! Ja yritän saada ainakin jotain kestoilusta aikaan tässä pian. Tai ainakin joskus sitten.
haaa! sairaan hienoja vaippoja!
Mä sain tästä sun postauksesta inspiksen kestoiluun kun selailin positiivisen raskaustestin jälkeen äitiblogeja. Nyt kun vauva on syntynyt ja kestovaippoja jo jonkinverran käytetty, muistin tämän postauksen ja kaivelin sen googlesta. Nyt sormet syyhyää kokeilla itsekin vaippojen ompelua, on nuo sen verta ihanan näköisiä raikkaine kuosineen 🙂 Mulla kaapissa tosin vain ompelukone, saapi nähdä toimiiko saumurin tavoin!
Meillä ei kestovaippailtu, mutta haaveilen kovasti harrastavani tätä sitten seuraavan kanssa. Nyt kysyisinkin siis, kuinka monta on tarpeeksi? Kuinka paljon noita kestovaippoja pitäisi löytyä että ne riittävät yhdellä lapsella käytössä? Joku suunnilleen arvio auttais kummasti.
Se vähän riippuu. Laskin, että meillä on nyt 24 vaippaa, kun jouduttiin hankkia muutamat lisää päiväkodin aloituksen myötä. Siellä kun on koko ajan pieni varasto vaippoja myös. Noi riittää, kun parin päivän välein pesee, just ja just myös silloin, jos meneekin jostain syystä pitkälle kolmatta päivääkin pesuväleissä.
Vauvan kanssa vaippoja tarvittiin enemmän, ainakin meillä. Nykyään käytetään yöllä kerttistä, kun koko yön päällä ollut vaippa on mielestämme epämiellyttävä, mutta lapsen yöheräilyjen aikaan täyskestoiltiin. Vaihdettiin siis vaippaa muutamat kerrat myös yön aikana, joten vaippojakin kului enemmän. Muutenkin vaippaa piti olla toki vaihtamassa useammin kuin nykyään. Toivottavasti tästä oli jeesiä!