Sain maalla käydessämme uuden ystävän. Olen tahtonut kaveerata saumurin kanssa jo vuositolkulla, mutta en ole saanut ketään esiliinaksi ensitreffeille tutustuttamaan meidät toisiimme. No nyt kannoin äitini saumurin ullakolta alas, konsultoin hankalakäyttöiseltä näyttävän kojeen omistajaa ja surrurur.

Eihän se ollut hankalaa ollenkaan! Jopa kymmenien nippelien kautta kulkevat langat pujottautuivat paikoilleen, eikä siihen tarvittu kuin muutama harkittu kirosana. Oi miksi me ei alettu tapailla jo aikaisemmin!

Hurmioituneena muutin vanhempieni ruokailutilan vaippaompelimoksi. Ison pöydän ääreen mahtuivat vastakkain uusi ystäväni saumuri ja vanha bestikseni ompelukone. Muun vapaan tilan vuorasin ullakolta löytyneillä kangaspaloilla ja netistä tulostamillani vaippakaavoilla.

Saumurin kanssa vaippojen teko onnistuu kätevämmin ja siistimmin, mutta pelkällä ompelukoneellakin homma onnistuu mainiosti. Mä en ole kuitenkaan uskaltanut vaippatehdasta aikaisemmin perustaa, sillä vasta nyt tuntuu, että tiedän, minkälaiset vaippamallit ja -materiaalit pelaavat parhaiten.

Pelit, vehkeet ja materiaalitietämys eivät kuitenkaan takaa onnistunutta lopputulosta. Ensimmäisenä surrautin röyhelöreunaisen sisävaipan. Niitä on ainakin ajatuksen tasolla helppo ja nopea tehdä saumurilla, ja lisäksi röyhelöiset lahkeensuut ovat mielestäni söpöt.

Jo kaavaa piirtäessäni vähän ihmettelin, että vaippa näyttäisi enemmän mallilta norsu kuin vauva. Ajattelin kuitenkin, että ehkä saumavarat ja kuminauhat imaisevat vaippaa kasaan. No kilinkassit, sellainen nätti vauvanorsun vaippa siitä tuli. Reilun kolmen tunnin sähläämisen ja perstuntumalla tuosta noin vähän -saumuroimisen jälkeen vaippa oli pienentynyt, mutta myös muuttunut vinkuraksi, jossa tarrat ja kuminauhat olivat missä sattuu. Ei siinä, koekäytön jälkeen toimivaksi (mummila-vaipaksi) sekin todettiin, joten en luovuttanut.

Seuraavaksi koitin sisätaskuvaippaa, sillä Kestovaippayhdistys ry tarjoili sellaisen kuvallisilla ja pilkuntarkoilla ohjeilla. Kiitos ompelu-urpoille tehdyn ohjeen, heti ensimmäinen onnistui. Toiseen uskalsin jo tehdä vähän muutoksia, ja tuhertamiseen käytetty aika tipahti vajaaseen pariin tuntiin vaipalta. Jotkut kuulemma tehtailevat vaipan puolessa tunnissa, mutta mä en kovallakaan harjoituksella kyllä moiseen kykenisi. Kestovaippojen suolaiset hinnat alkoivat just tuntua kohtuullisilta!

Jos vaippojen tekemiseen iski himo, ompelulapanen lähti täysin hallinnasta imujen kohdalla. Niitä on aivan luvattoman helppoa tehdä saumurilla. Surrautin vanhasta froteepyyhkeestä taittoimuja, jotka päivittäisen vaippashown esteettistä mielekkyyttä ajatellen päällystin vanhoilla kankailla. Lisäksi tein läjän lisäimuja, joiden sisälle ostin Eurokankaasta käytössä hyväksi todettua bambucollegea ja bambufroteeta. Nekin saivat päälleen jämäkankaiden palat, joiden kuosit ovat koristaneet lapsuudessa muun muassa mekkoani, nalleani, takkiani ja lakanoitani.

Seuraavaksi uskalsin koittaa kosteutta pitävän PUL-kankaan ompelemista. Tein siitä taskuvaipan hiljattain maailmaan pullahtaneelle pikkujätkälle. Hyvin on kuulemma toiminut, huh. Koekappaleen tekeminen lahjaksi on vähän riskaabelia.

Voisittekin te ystävät pullautella maailmaan lisää vauvoja, että olisi tyyppejä, joille vaippoja tehdä. Saumuri kun matkusti junassa mukanani lähiöön pitkäaikaislainaan ja uskollisen ompelukoneeni kaveriksi, mutta Minimen vaippavarastot ovat pikkuhiljaa täynnä.

Tai ehkä seuraavaksi alan tehtailla potkuhousuja. Sellaisia hyviä pitkulaisia retromallisia, joita on hankala löytää. Tai mekkoja. Siinä nyt on vaan se riski, että yöunet menevät, kun en pysty lopettamaan.

Share: