Eipä tule pakattua turhaa tavaraa. Se hyvä puoli kantorepulla lapsen kanssa kulkiessa on. Nimittäin kun vauvanhoitovälineistöpatteria ja muuta tilpehööriä ei voi pakata vaunujen tai rattaiden uumeniin, ne on kannettava mukana siinä missä kyydissä istuva lapsikin, kantajan kropan varassa.
Talvipukeutumisen ohella multa kysytään paljon tavaroiden kuljettamisesta, kun tulee puhe kantoreppuilusta tai -liinailusta. Ei mulla mitään maapallon kiertosuuntaa vaihtavaa ratkaisua ole tähänkään, mutta tässäpä silti mun tapani hoitaa asia.
Mä olen aina rakastanut reppuja. Mutta unohdin sen täysin, kun etsin hoitolaukkua, joka ei ulkonäöllään huutaisi veskan sisältävän puklurättejä ja kakkavaippoja. Olin niin jumittunut ajatukseen, että hoitolaukun on oltava laukku, etten tajunnut homman pelittävän repulla yhtä hyvin – ja etenkin kantovälineellä kulkiessa vielä paremmin.
Hoitolaukuksi lopulta valikoitunut Marimekon putkikassi on kyllä ihana, mutta kantaessa ääriepäkäytännöllinen. Silti mä kuljin kevääseen asti roikottaen pääsääntöisesti sitä toisessa kädessäni. Välillä käytin Fjällrävenin reppua*,mutta kun aluksi mukana piti kuljettaa myös rintapumppua, reppu ei ollut tarpeeksi tilava ja palasin aina takaisin laukkuun. Ei ihme, että niska ja käsi välillä sätivät kipua kilpaa keskenään.
Alkukesästä hormonihöyryt olivat tasaantuneet näemmä sen verran, että tulin järkiini ja pakkasin tarvikkeet lopullisesti reppuun. Tehtävään sopiva reppu löytyi Lähiöjepen kalastustarvikkeista. Siskoni miehen papan vanha ja komea eräreppu on kalastukseen juuri sopiva vedenpitävine materiaaleineen. Kantamiseen se oli kuitenkin hiostava, etenkin kun kesällä repun ja minun välissä ei ollut kuin muutama soiro kangasta.
Onnekseni siskoni löysi mulle kirpputorilta kahdella eurolla (!!) lähes samanlaisen erärepun tyylikkäine nahkaisine remmeineen, mutta materiaalina siinä on kauniisti kulunut armeijanvihreä puuvilla. Lempparireppuainesta! Repun taskuihin voi sujauttaa pienemmät tarvikkeet ja reppu itsessään imaisee sisäänsä kestovaipat, vaihtovaatteet, eväät ja mahdolliset pikkuostokset.
Toinen käytössä oleva hoitoreppu on sekin kirpputorilta kahden euron hintaan löydetty. Se on mahtavan 70-lukulainen mutta samalla semisti ufo sukellusasukankaineen. Ja mikä hassuinta, se on ihan oikeasti hoitoreppu, sillä laukussa on Emmaljungan nahkalogo. Joskus on siis valmistettu ihka-aitoja hoitoreppuja! Reppu on logosta huolimatta ihan perusreppu kahdella sivutaskulla ja yhdellä sisätaskulla. Mutta sen verran lapsiperhenerokas se on, että repun kantohihnat saa liitettyä yhdeksi hihnaksi, jolloin repusta tulee laukku, jonka saa kätevästi kiinni vaunujen tai rattaiden työntöaisaan.
Mä säilytin ja kuljetin pitkään kaikki tavarat repussa, vaikka esimerkiksi kännykän soidessa tai kaupan kassalla lompakkoa kaivaessa jouduin ottaa repun selästä kaivaakseni omat tilpehöörini sen uumenista. Loppukesästä pää alkoi olla sen verran skarppi, että uskoin jo kykeneväni kuljettamaan mukanani ilman jonkun unohtamista sekä lapsen, repun että pienen laukun, jossa olisi vain ja ainoastaan mun tavaroitani. Tehtävään sopiva yksilö löytyi ruotsinlaivan tax-freestä. Tanskalainen Becksöndergaard-merkki ei ollut mulle entuudestaan tuttu, vaikka luulisi noin himottavalla nahkalaukkuvalikoimalla olevan!
Nyt mun omat tavarat kulkevat minilaukussa, joka tarvittaessa sujahtaa kulloinkin mukana olevan repun sisään. Ja kun matkaan lähden vain ja ainoastaan minä, nappaan mukaan vain minilaukun ja hämmästelen, miten kevyt olo onkaan. Koska on muuten aikamoinen kokoero meidän perheen naisten veskoissa!
Reppu ei tietenkään enää toimi, kun lasta alkaa kantaa takana. Mä kun en ainakaan halua kantaa tarvikereppua edessä, eli kantorepun ja tarvikerepun paikkojen vaihtaminen ei tule kyseeseen. Meidän Ergon reppuun on saatavilla pari kantoreppuun kiinnitettävää veskavaihtoehtoa, mutta en tiedä, miten käteviä ne ovat. Onko jollain vastaavista kokemusta?
Laukkupuolella taas ainakin Liinalapsella on saatavissa liinailukasseja, joiden leveä ja pehmeä kankainen kantohihna tasaa hyvin laukun painoa. Uskoisin myös, että liinailukassin leveän hihnan saa asteltua paremmin kuin kovan ja ohuen hihnan etenkin liinassa olevan lapsen kanssa. Kassi on kuitenkin liian hippi mun makuuni.
Yksi mielessä pyörinyt ratkaisu on vanha kunnon mummokärry, eli vedettävä ostoskärry. Mä olen vinksallaan mummoiluun päin, joten sopisi tyyliini hyvin! Tukholmassa asuva trendisetterini osasi myös kertoa, että Ruotsissa nuoret aikuiset vetävät perjantaisin viikonlopun luomuostoksensa ja -viininsä kotiin mummokärryissä. Saattaisinkin siis kerrankin olla puolivahingossa trendien aallonharjalla hankkimalla vedettävän ostoskärryn!
 |
| Kuvat: Andersen |
Peruskärryjä löytyy kaupoista muutamalla kympillä, mutta mä olen käynyt fiilistelemässä saksalaisen Andersenin mummokärryjä. Kuoseja ja malleja on moneen makuun ja fiilikseen, vaikka itselleni iskevät parhaiten hillityt vaihtoehdot. Kärryn voi varustaa erilaisilla pyörillä, joista pienimmät sopivat kevyeen kaupunkishoppailuun ja isoimmat pärjäisivät varmaan jo melkein sienikorina maastossa.
Kärryihin on mahdollista saada myös erikoisempia ratkaisuja. Kärryn voi esimerkiksi varustaa kahden pyörän sijaan neljän pyörän systeemillä, jossa toisen pyöräparin saa vedettyä halutessaan esiin, jolloin kärryjä voi työntää edessään. Saapa kärryt lisäosilla kiinni myös fillariin. Hulvattomin pyörävaihtoehto on rappuspyörät, jolloin painavat ostokset saa rullattua rappusissa kätevästi ylös tai alas. Miksei tuollaista ole saatavissa lastenrattaisiin? Terveisin hissittömän talon ylimmän kerroksen asukas.
Minkälaisia tavarajuhtaratkaisuja teillä on kantoreppuiluun ja -liinailuun?
Mulla on kanssa ihan vastaanvanlainen laukku. :–D Löysin sen Motonetistä vaelluspuolelta.
Eiku reppu.
Mummokärry on paras. Isompi lapsi voi sitten välillä kävellä ja vetää siinä kärryssä tavaroita ja liinaa, jolloin äiti saa olla kevyt ja vapaa! Olen myös pienempiä tavaramääriä varten tuunannut tavallisista olkalaukuista liinailuversioita sitomalla kaulaliinan kiinni olkahihnan kiinnitysrenkaisiin (jos laukussa sellaiset on, eikä olkahihnaa siis ole ommeltu suoraan laukun kankaaseen).
Toisaalta leveää olkahihnaa ei välttämättä korkealla kannettaessa kuitenkaan saa kovin hyvin aseteltua, ainakaan itsen ja lapsen väliin. Jotkut levittävät olkahihnan lapsen selän päälle, ja silloin leveys on tietysti hyvä. Olen myös todennut, että malliltaan kovin leveä laukku ei ole mukava, koska lapsen jalat potkivat sitä koko ajan vinoon. Mieluummin siis syvä kuin leveä malli.
Suosittelen siis mummokärryä, omani on Clas Ohlsonilta, halpa, nätti ja hyvä!
Joo et ois todellakaan saanut linkata tuonne Andersenin sivuille 😀 Jotenkin houkuttaa enemmän kuin toi meidän aito retro ruudullinen mummolaukku 😉
Mä vaan edelleen ihmettelen, että miksi noihin reppuihin ei ole tehty jotain pientä taskua, johon saisi mukaan pienet tavarat kuten kännykän, avaimet ja rahat. Olisi helppoa, varsinkin silloin jos ei tarvitse muuta mukaan sillä kerralla.
Tiina
Mummokärryt rocks! Kierrätysvinkkinä kirppareilta löytynee parilla eurolla pelkkiä mummokärryjen metalliosia, joihin on kätevää liittää vaikkapa juuri oma reppu. On testattu ja toimii hyvin. 🙂
Emmaljungan reppu on peräisin tältä vuosituhannelta. Niitä tehtiin 2001 kuten samanvärisiä rattaita/vaunujakin. Meiltä löytyy kelta-musta versio,kuten yhdistelmävaunutkin.
Hilmis
Mun pitää vissiin mennä takaisin jonnekin sisälukutaitokurssille, luin nääs ensin, että ”väestön kuljetus jne…” Hetki meni kelatessa, että jokin tässä nyt mättää, ennen kuin tajusin ottaa silmän käteen tarkemmin! ;D
Tulan repussa on pienen pieni tasku vyötäröllä. Joissakin repuissa olen nähnyt taskuja myös vauvan selän kohdalla (ergo?). Mutta näihin taskuihin ei kyllä saa hirveästi tavaraa mahtumaan, korkeintaan pienen avainnipun, puhelimen, pankkikortin tai kolikkopussukan tms.
Hei,
Pystyt kapeat kärryt ovat epäkäytännöllisiä, koska se haluttu tavara on aina pohjimmaisena. Autossa ne täytyy laitta poikittain takapaksiin alimmaksi….Minulle suositeltiin http://www.reisenthel.com/en/trolleys-special/?force_sid=a0dbf14975c588856e597ea55c09b200 carrycruiseria. Se on kuin iso kori, tavarat löytyy helposti, kuronauhakiikkitteinen päälinen (reiästä yleensä pilkistää se pakollinen mukanakannettava pehmolelu), olkahihnalla pääsee bussiin ja portaisiin. Muuten kevyt vetää perässä. Ainut tarkastettava on pyörien ruuvien tiukkuus, saattavat löystyä. On ollut hintansa väärtti.
Joo, ergossa on tasku vauvan selän kohdalla, mihin mahtuu kännykkä, rahapussi ja avaimet. Sen kanssa oli hyvä käydä lähikaupassa ostamassa maitoa ja leipää.
Manducan vanhemmassa mallissa on tasku lapsen selän päällä. Mutta eipä sinne paljoa mahdu, eikä sieltä myöskään ole erityisen kätevä kaivaa mitään, sen verran piukaksi vauva repun vetää. Meillä on laina-Manduca vuodelta 2007, ja siinä on tuo tasku, jota en ole kokeillut, päätelmiäni esitteli tuossa yllä.
Itse en haluaisi kuljettaa kännykkää lapsen selän päälle…Siinä se sitten säteilisi kokoajan lapseen…hui!
Heippa! Kiitos kivasta blogista, olen seurannut tätä aika alusta alkaen, mutta nyt vasta rekisteröidyin virallisesti Bloggerin kautta lukijaksi. Koska tiedän, että täällä substanssiasiat ovat kohdillaan, niin blogistani löytyy sinulle tunnustus. Käyhän vilkaisemassa!
Sitten voi vaikka kääriä kännykän folioon säteilyn vähentämiseksi 😉
Eräjormareput on parhaita!
Hahhaa, mä niin odotan, että tulee Minimen vuoro raahata meidän molempien tavaroita! Hyvä kikka muuten tuo tavallisen laukun tuunaaminen kaulahuivilla tai muulla leveällä kangaspalasella liinailukäyttöön. Ja ihan totta myös se, että laukun pitää olla pitkä ja kapea mieluummin kuin leveä ja lyhyt. Eli just erilainen kuin meidän varsinainen hoitolaukku.
Mä olen joskus Clasun kärryjä käynyt koevetelemässä, mutta siinä tuli vastaan sama ongelma kuin yleensäkin kärryjen ja perässä vedettävien matkalaukkujen kanssa, sillä ne ovat tälläiselle lähes 180 senttiselle varrelle liian lyhyellä vetokahvalla varustettuja.
Se teidän retrolaukku on upea! Mä yritin etsiä, josko olisin löytänyt sitä pelkkää laukkuosaa meillä olleesta samanlaisesta mummolaukkukärrystä. Olisin yrittänyt yhdistää sitä kissojen kantokopan kuljetukseen hankittuun kaljakärryyn. Mutta sitten muistin, että menin penteles myymään sen viimeksi kirpputorilla. Että ehkä se on tuo Andersen… Siellä olis pitkälle ihmisellekin sopivia vetokärrymalleja.
Joo, tuo kunnon taskun uupuminen on testissä olevalle tulalle iso miinus. Siinä minikokoisessa mä olen pitänyt nyt repun huppua, eikä sinne sen lisäksi muuta mahdukaan.
Omassa Ergossamme taas on oma taskunsa hupulle + melko tilava vetoketjullinen tasku. Kuljetan siellä koko ajan esimerkiksi nenäliinapakettia ja Minimen aurinkolaseja, että ovat aina nopeasti saatavilla tilanteen iskiessä päälle. Lisäksi sinne mahtuu isompikin lompakko, avaimet ja kännykkä pikaista kauppapyrähdystä varten. Muuten en tahdo siellä kännykkää pitää, just tuon säteilyn takia. Vaikka onhan tietty aina folio 😀 Taskuun mahtuu myös riisumaan omat hanskat ja Minimen pipot, kaulahuivit ja hanskat kaupassa olon ajaksi. Sieltä ne on sitten helppo kiskaista takaisin päälle ulos lähtiessä.
Rock rock! Hyvä vinkki tuo oman repun liittäminen kärryosaan. Katsotaan, josko koti-insinööritaidoilla saisi moisen viritelmän aikaiseksi ja toimivaksi.
Mahtavaa, että löytyi repulle oikea vuosiluku. 70-luvun viboista huolimatta ajattelin sen olevan 90-luvulta, mutta hauska tietää ihan oikea vuosiluku. Mutta miksi hoitolaukkureppujen tekemistä ei ole jatkettu? Luulisi niille olevan ostajia siinä kuin laukuillekin.
No aikamoista väestön kuljetusta tämä on! 😀
Kiitos vinkistä! Autoa meillä ei ole, joten se ei ole ongelmana, mutta tuo halutun tavaran pohjimmaisena olo on ihan tuttua jo repunkin kanssa häärätessä. Tuo linkkaamasi kärry vaikuttaa pätevältä peliltä. Ja koriin näyttäisi olevan saatavilla myös ”kansi”. Olkahihna on muuten erihyvä olla olemassa kaupungissa säntäilyä varten! Kärryn vetoaisa vaan näyttää kovasti siltä, että jää lyhyeksi tällaiselle lähes 180 senttiselle, mitä sä luulet oman käyttökokemuksesi mukaan?
No moi! Kiva, että liityit lukujaksi ihan virallisia teitä! Aina kun tuonne alakulmaan ilmestyy uusi naama, vatsanpohjassa tuntuu hyvältä. Ja tuhannet kiitokset tunnustuksesta, olen otettu! Mä olen aika huono vastaamaan näihin, mutta se ei tarkoita, etteikö moisen saaminen tuntuisi mukavalta. Iso iso kiitos!
Kaverilla saa kantorepun olkaosaan kiinni nepparilla peruskangaskasssin. Kätevää! Lisäksi hän käyttää kärryä.
Meillä on perushoitolaukku selässä. Blogissa näkyy kuinka. Kätevää!