Kun perheen minityyppi kulkee kantovälineessä, eteisen vaatekaapeilla seisoessa joutuu välillä rakennella päässään monimutkaista ulkovaatepalapeliä. Talvivauvan kanssa me jouduttiin heti pelin vaikeimmalle tasolle: kuinka pukea vauva ja kantaja pakkasella.
Nyt takana on kantamista neljänä vuodenaikana, ja vaikka mitään innovaatioita mulla ei olekaan tarjota, tässä lähiön vinkit pakkanen + kantoväline + vauva -yhtälön selvittämiseen oman vaatekaapin avulla, ilman erillisiä kantovaatteita. Nämä niksit toimivat parhaiten, kun lasta kannetaan edessä ja kun lapsi on alle 1-vuotias. Taaperon kanssa kun homma käy vähän hankalammaksi, kun lapsi tahtoo kävellä välillä jo itse ja muutenkin normitakin alla alkaa olla ahdasta.
Lapsen pukeutuminen:
Kantaessa lapsen vatsa ja rinta ovat vasten kantajaa, joten molemmilla on pakkasta vastaan tehokas henkilökohtainen lämmitin. Lisäksi reppu ja etenkin liina lämmittävän ja suojaavat tuulelta. Kun lapsi kiepsaistaan kantajan vaatteiden suojiin, häntä ei tarvitse pukea täysiin talvitamineisiin. Itse yllätyn joka kerta, miten vähällä vaatetuksella Minime pärjääkään, ja yleensä joudun vähentää hikiseltä tyypiltä ainakin kaulahuivin ja lisäksi avata omaa takkiani.
Helsingin alkutalvi on leuto, joten nyt marraskuussa lisään Minimelle sisävaatteiden päälle vain ohuen villahaalarin, joista Tuttan haalari on eniten käytössä. Materiaalilla on tässä väliä, ja paksumpi keinokuituinen haalari jää lämpimyydessään ja mukavuudessaan auttamatta kakkoseksi. Mä haaveilen löytäväni jostain edukkaasti haalarin, joka on omassa käytössäni superlämpimäksi todetusta merinovillasta valmistettu.
Haalarin jälkeen päähän kypärämyssy ja lakki sään mukaan, ja kaulaan kaulahuivi tai kauluri. Kaulan ja niskan suojaamiseen kannattaa kiinnittää erityshuomiota, sillä etenkin isommilla lapsilla ne jäävät repun ulkopuolelle. Käsiin kiskaistaan tumput, jalkoihin pitkävartiset villasukat ja tuulenpitävät jalkineet. Jalat ovat kaulan ja niskan ohella toinen kohta, joka on kannettavalla eniten säiden armoilla. Säärystimet on näppärä lisätä lämmitteeksi (Lähiksen simppeli säärystinohje tulossa, jahka prototyypit valmistuvat). Saamamme Stonzit ovat äärikätevät kantaessa, mutta pienemmillä vauvoilla äitiyspakkauksen töppösetkin pelittävät hyvin.
Jahka pakkanen kiristyy, vetäisen Minimen suojaksi vielä tarvittaessa paksut villahousut ja villatakin. Ohuemmat tumput voi vaihtaa lämpimimpiin ja kenkien sisälle lisätä lämmikettä. Stonzeihin on ostettavissa lämpimät sisukset, mutta perintölampaannahkatöppöset ajavat asian ehkä jopa lämpimämmin ja saletisti tyylikkäämmin.
Sisätiloihin siirryttäessä lapselta on helppo nappaista ylimääräiset asusteet pois, ja taas ulos mentäessä pukea ne takaisin.
Ulkoillessa me liikutaan nykyään yleensä rattailla, mutta jos jostain syystä lenkille on napattu kulkupeliksi kantoreppu, puen Minimelle suosiolla paksumman haalarin. Tuttan pehmohaalari* on tässä hommassa hyväksi todettu, ja olinkin onnekas löytäessäni siitä isomman koot täksi talveksi kolmella eurolla. Se on mukavampi sekä kantajalle että kannettavalle kuin remuamiseen tarkoitetut tekniset haalarit, mutta ei tietenkään yhtä lämmin ja tuulenpitävä.
Kantajan pukeutuminen:
Lastaan kantavan kannattaa omassakin pukeutumisessaan muistaa, että navanseutu muhii taatusti lämmössä, oli keli mikä tahansa. Tuskanhikiahdistuksen välttääkseen kannattaakin ensin pukea ylleen reppu lapsineen ja vasta sitten ruveta lisäämään kerroksia. Näin ylimääräiset vaateparret saa otettua helposti pois.
Ilmojen viiletessä mä otan ensimmäisenä syystakkien kanssa käyttöön American Apparellin rinkulahuivin, jota mulla on useampi kappale eri väreissä. Se on nerokas kankaanpalanen, sillä sen saa helposti kietaistua kahdeksikon mallisesti itsensä ja lapsen ympärille. Näin se suojaa kantajan kaulaa, lapsen niskaa ja jäljelle jäävän huivin saa vielä sullottua sykkyrälle kantajan ja lapsen väliin tukkimaan tie viimalta. Huivin saa nostettua myös antamaan lisälämpöä lapsen päähän, ja unien aikana napakka huivi tukee lapsen päätä, eikä repun huppua tarvitse ottaa esiin.
Seuraavaksi aletaan kääriytyä villaan. Mä olen aina tykännyt neuleista, joissa on epäsymmetriset roikkuvat helmat. Olen ollut tietämättäni kaukaa viisas, sillä ne ovat loistavia neuleita kantamiseen. Lempparini on siskoltani pitkäaikaislainassa oleva Ritva Fallan Marimekolle suunnittelema ohut villaneule. Samantapaisia neuleita Marimekolta saa käsittääkseni edelleen. Sen saa kiepsaistua kannettavan ympärille ja se pysyy paikoillaan vain pujottamalla helmat lävittäin. Loppusilaus pakettiin saadaan kantajan takista, jonka ei leudoilla keleillä kaupungilla pyörähtäessä tarvitse edes yltää kiinni. Riittää, että lapsen jalat ja kädet sujahtavat takin alle.
Kun ohut talvitakki ei enää riitä, vetäisen päälle paksusta superlämpimästä huovutetusta villasta tehdyn shaalin. Tässä postauksessaparemmin näkyvä shaalini on kirpparilta, mutta samantapaisia löytyy esimerkiksi käsityöläiskaupoista. Sen suojiin mahtuu kannettavakin, mutta shaalia on pidettävä koko ajan käsin lapsen ympärillä, joten ratkaisu sopii parhaiten kaupungilla pyörähtämiseen ja lähikaupassa piipahtamiseen. Mutta jos alla oleva takki mahtuu lapsen ympärille kiinni, shaali on loistava keino tuoda lisälämpöä kantopakkaukseen pidemmilläkin ulkoiluretkillä.
Toinen villainen ja kantamiseen soveltuva takkini on Zarasta vuosia sitten ostettu ruutukuvioinen takki. Sen saa vielä lähes 10-kiloisen kannettavan ympäri helposti. Koska takissa ei ole nappeja, kiinnitän sen virolaisesta käsityöliikkeestä ostamallani jättihakaneulalla. Käsittääkseni samanlaisia on tarjolla myös suomalaisissa liikkeissä. Tämä yhdistelmä näyttää mielestäni myös hyvältä, toisin kuin moni varsinainen kantotakkiratkaisu, saati omat viritelmäni.
Kun pakkanen kiristyy vielä, otetaan käyttöön jättimäinen teddytakki. Anoppi antoi sen pitkäaikaislainaan raskautta varten, mutta sen alle mahtuu myös vatsan ulkopuolelle siirtynyt lapsi. Mielestäni takki on mainio, mutta onhan se takin alle piiloutuneen vauvan kanssa aikamoinen möhkö. Viime talvena Minime hukkui teddyn alle niin, ettei koko bebeä näkynyt. Kaksi kertaa sainkin laitamyötäisissä olevilta kaduntallaajilta kuulla, että mulla on jumalattomat hyvät bosat.
Katujen jäätyessä kannattaa myös katsoa, millaiset kengät kantaja jalkoihinsa vetää. Pitoa kun pitää olla kahden ihmisen edestä. Mun oli tarkoitus jo viime talveksi hankkia nastalliset talvilenkkarit, mutta jotenkin se siinä hässäkässä jäi. Onneksi pysyin pystyssä. Nyt kuitenkin viimeistään aleista moiset kotiutan. Muut kengät saa turvallisiksi nopeasti ja halvalla liukuesteillä. Just ihanan mummoa!

Jaa: