Nykyäänkin Minime viihtyy ruokapöydässä pitkään ja nautiskelee aterian loppuun kaikessa rauhassa. Sen sijaan ruuan valmistamisessa lapsen sietokyvyn ylittävä odotusaika tuntuu välillä olevan kymmenen sekuntia ja kyky nauttia ruuanvalmistuksesta kaikessa rauhassa olematon.
Siksi hankinkin hänelle viime jouluna huutonetin kautta lahjaksi Brion leikkihellan. Kokkaushommien leikkimisellä kun voisi kuvitella olevan jotain vaikutusta siihen, miten syväksi rakkaus ruuanlaittoa kohtaan voi edetä vanhemmiten. Yksi suuri syy leikkihellan hankkimiseen oli kuitenkin toive saada laittaa ruokaa ilman jaloissa parkuvana roikkuvaa lasta. Ja etenkin vaaraa, että miniassari on huomaamattamme liian omatoiminen ja vetää kuuman kastikekasarin hellalta päälleen.
Aloinkin koostaa pikkukokin omaa keittonurkkausta keittiöömme, jotta voitaisiin keittää liemiämme samaan aikaan. Nyt minikeittiöremontti on ohi ja leikkikeittiö on ollut täydessä valmiudessa jo useamman kuukauden ajan. Mutta ennen kuin tähän tilanteeseen päästiin, piti löytää leikkihellan viereen jonkinlainen hylly astia- ja kokkaustarpeille. Etsin pitkään kirppareilta sopivaa hyllyä, kunnes välähti: meillähän oli sellainen odottamassa omassa ullakkokomerossa!
Entisessä kodissamme eteisen kenkähyllynä toiminut ruskea antiikkikauppalöytö saikin uuden elämän minikeittiön hyllykkönä. Sitä ennen sen pintaan sudittiin mintunvihreää ja marjapuuron pinkkiä maalia. Takaseinä päällystettiin poistokorista ostetulla kukkatapetilla, jolla päällystettiin myös ankea lastulevyinen uuninsisus. Nyt kelpaa leikkiuunissakin paistella satumaisia herkkuja, kuten Minimen mummilta ja paapalta lahjaksi saamaa puista leikkipizzaa. Niitä myydään ainakin vanhempieni Kotipizzassa Laihialla.
Seinään liimaamani kaakelitarrat sain Oi mutsi mutsi -blogin Elsalta, joka on tuonut ne Lagerhausista ja samaisilla tarroilla tehnyt oman lapsensa leikkiköökkiin pennin keittiörempan. Virkattuja patalappuja varten ruuvasin hyllykön yhteen sivustaan kahden koukun pikkunaulakon, joita saa Tigerista lantilla.
Kaikki Minimen astiat on saatu joululahjaksi, kuten lapsen puolesta joulupukille kirjoittaessani taannoin toivoin. Punaisilla emalikattiloilla, -kupeilla ja -lautasilla on kokattu ja paukutettu niin paljon, että emali on murtunut monista kohdin kauniin rosoisesti. Metalliset kasarit ovat kestäneet vauhdikkaan kokin otteissa paremmin. Isomummilta lahjaksi saadusta puisesta valkopilkullisesta teeastiastosta Minime nauttii leikkiteensä hienostuneesti ryystäen. Eikä ole niin väliä, toimiiko kuppina astiaston sokerikko tai teepannu, kunhan eleet ovat tarpeeksi teatraaliset.
Purnukat ja purkit ovat sieltä täältä löydettyjä tai saatuja. Punainen pieni emalikulho on kaverini Riikan kirppislöytö, jonka hän halusi lahjoittaa Minimelle. Aarikan raitapurkki ja kukkakuvioinen emalimuki ovat mun kirppareilta bongamia. Sinikuvioinen peltipurkki on taas Minimen isomummin jemmaamia aarteita – sellaisissa on aikoinaan myyty kaakaota.
Ficher-Pricen legendaarisella kassakoneella keittiö muuttuu hetkessä ravintolaksi tai kioskiksi. Hyväkuntoisen kassakoneen bongasi mulle nettikipputorilta Kutikuti-blogin Miuu, joka muisti mun himoineen tätä itselleni, siis tarkoitan lapselleni. Kassakoneessa on ainakin vielä toistaiseksi kolikotkin tallella, joten pizzapalan ja teekupposen ostaminen käy kätevästi.
Kankaiset hedelmät ja vihannekset olen ostanut Ikeasta. Mun piti pitkään ommella niitä itse, mutta en saanut aikaiseksi. Kaveri Leena taas saa aikaiseksi – hän kun neuloi ja virkkasi ihan tuosta noin vain, pyytämättä ja omasta päästään Minimelle pari mansikkaa ja muutaman retiisin. Niin upeita! Kuka uskaltautuisi ottamaan tilauksen ja maksun vastaan tällaisesta sushisetistä, jonka bongasin työmatkallani ravintolan ikkunasta? Kalojen tilalle vain avokadoa ja sitä rataa?
Leikkivihannekset säilytetään vanhassa korissa, jonka ympärille kietaisin kirpparipitsin väriä tuomaan. Hedelmät taasen majailevat muovisessa punoskorissa, jonka ostin Vaasan torilta. Kirpparilta löytynyt keltainen pärekori punaisine pampuloineen kätkee sisäänsä lautaset ja mukit silloin kun niille ei ole katettuna herkkuaterioita.
Miten leikkihommat sitten ovat huvikumpukeittiössä luonnistuneet? Nooh, edelleenkin sen ihan oikean ruuan ilmestyminen pöytään on välillä kovin tuskaista, vaikkakin minikeittiö pitää lempilelutitteliä tiukasti yhdessä Dublojen ja palikoiden kanssa. Leikkihellan funktiota lapsi ei ole tainnut ihan vieläkään hokata, mikä taitaa johtua siitä, että meillä oikea hella on keraaminen ja uunikin eri seinällä lieden kanssa. Mutta erijännä hella silti on, ja etenkin sen uuniluukku. Kaikista kivointa on nimittäin se, että sinne voi jemmata kaikkea vaipoista ja pehmoleluista puhelimiin ja kiviin. Mutta toki hyvältähän nekin maistuu, kun kukkakuvioisessa uunissa paistaa!
Ihana minikeittiö! 🙂
Ihana tuo pieni pitsa, oon tainnut nähdä juuri samanlaisen Laihian kotipitsassa! 🙂
Ihana on miniköökki minustakin! Ja juu, noita leikkipizzoja on Laihian Kotipizzassa sekä kotiinvietäväksi että paikan päällä nautittavaksi, hihi! Täytteet saa irrotettua ja laitettua uudestaan pizzan päälle oman mielensä mukaisessa järjestyksessä, mikä on ainakin tällä hetkellä lapsesta se hauskin juttu.
Vau.menin ihan sanattomaksi!:) on todella hieno keittiö lapselle vaikken varmasti itse saa aikaiseksi tuommoista.. Oma äitini sanoi vitsillä, että juuri tuollai meitä tyttöjä aivopestään jo lapsena olemaan taloudenhoitajia.:D
Voi vitsit 🙂 Mistähän noita saa? Haluaa meillekkin sellaisen! 🙂
No ainakin vanhemmillani niitä on myynnissä siellä Laihian Kotipizzassa, että ensi kerralla siellä käydessä myös leikkipizza laatikossa mukaan 😀 Mutta toki noita varmasti on muuallakin myynnissä.
Hahha, no kyllä mä aivopesisin myös pojan tykkäämään ruuanlaitosta ja leipomisesta 😀
Tosi upea! Ja ihan mieletön idea laittaa miniköökki oikean viereen. Pakko ottaa idea korvan taakse!
Ihana idea laittaa mini kyökki keittiöön eikä lastenhuoneeseen! 🙂 huomaa, että oot nähny vaivaa sen eteen. Wautsi.
Taloudenhoitaja!? :O Tuollahan häärää gourmet-kokki! Kiitos postauksesta! Saatanpa napsaista pari ideaa meidän pikku-ukkelin tulevaan keittiöön.
Aivan ihana! Tutkin kuvia useaan otteeseen, aina löytyi jotain uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia 🙂 Sain innon vähän tuunailla tuota meidän Ikean lastenkeittiötä.
aivan ihana! mä haluan teidän keittiönlattian! kääk, sanat loppuu kesken.
minä askartelin uunin alepan parsakaalilaatikosta. clas ohlssonin kattilat kolisevat tosi ikävästi silloin kun niitä heitellään lattialle. toistaiseksi tuo pojanköriläs vielä mieluummin leikkii junilla ja mopolla, mutta ehkä joku päivä vielä pääsen virkkaamaan muffinsseja. hmmm, kannustaisikohan noi ikea-vihannekset myös syömään kurkkua ja muita vihreitä, joita pikku-ukko on alkanut dissaamaan…
Ihana:D Mie oon ostanut omalle naperolla kirpparilta vanhan pienen muovisen hellan ja kaikenlaisia söpöjä lasten astioita 70-luvulta, mutta ongelma on kun ei meillä ole mitään taktista paikkaa mihin sen saisi hyvin sijoitettua. Siksipä kaikki rojut on levinnyt pitkin kämppää, mutta se hella on keittiössä.
Meillä mies laittaa ruokaa ja tykkää myös leipoa. Mä nipin napin saan laitettua sapuskat arkisin (olen lasten kanssa kotona) ja mies tekee viikonloppuisin herkku ruokaa. Meidän poika tykkää myös leipoa, tehdä lettuja ja auttaa isää aina kun laitetaan ruokaa. Meillä siis poika on jo nelivuotiaana hyvin koulutettu poikaystävä kandidaatti. 😉 Meidän pikku-tytöstä (minimen ikäinen) ei oikein osaa sanoa, mistä hän pitää. Jaksaa välillä intoutua kokkailusta. Et kyllä se näinkin päin. Ja anoppi toi meille leluastiaston nimenomaan poikaa ajatelle, vaikka tyttö oli jo syntynyt. 😉
Onpa hieno! Meilläkin on keittiössä 3- ja 1-vuotiailla pojilla leikkihella. (Vaaleanpunainen, naapurin tytöltä saatu). Keittiön laatikoista on kaksi lasten keittiötavaroille pyhitettyjä. Leikkiruokaa olemme tehneet taikataikinasta. Tosin jouduin nyt takavarikoimaan ne, sillä 1-vuotias tykkää imeskellä niitä. Tulee turhan paljon suolaa pikkuisen ruokavalioon.
Keittiöleikit kuitenkin voittaa se, kun saa osallistua ihan oikeisiin keittiöhommiin.
Aivan mieletön minikyökki ja ihania yksityiskohtia. Teillä on hauska tyyli! Hakaniemen hallin toisessa kerroksessa on i-h-a-n-a lelukauppa, jossa myydään erilaisia puisia ja värikkäitä ruokajuttuja. (Ja paljon muitakin ihania leluja!)
Onpas minineidillä ihana keittiö, värikäs ja teidän tyyliin sopiva. Minullakin lapsen leikkikeittiön laittaminen on ollut kiva projekti, joka on edennyt hissuksiin. Yksi uusin lisäys on ollut kauppakärry, jonka hankin Ikean köökin kaveriksi:
http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/norpan-valinta-parhaat-herkut-kauppakarrysta
Hei! Kysymys teidän vaunuihin liittyen, onko niissä ilmakumi vai kennorenkaat? 🙂 Ja ethän ole mahdollisesti luopumassa niistä lähiaikoina? 🙂
-Henna
Nyt kyllä iski hirmunen himo patentoida meidänkin keittiöön tuommonen ihana minikeittiö! Aivan ihana kyllä. Ehkä alan pikkuhiljaa hamstrata tavaroita sitä varten ja kunhan kirppu alkaa osoittaa ruoanlaittoon kiinnostusta, niin pystytän ikioman minikeittön.
-Kirpun äippä
Tykkään siitä kovasti myös, samaten kuin onneksi myös lapsi 😀 Keittiö sijoituspaikkana oli oikeastaan ainut järkevä pienessä kodissa ja juurkin niitä hetkiä varten, kun yrittää itse häseeerätä kuumien patojen kanssa lapsen roikkuessa kiinni jaloissa.
No meidän koko kaksi on oikeastaan yhtä lastenhuonetta 😀
Kiva jos ideoita löytyy omaankin käyttöön!
Hihih, hauska kuulla!
Mäkin halusin meidän keittiönlattian, se oli yksi niistä jutuista, joihin kodissa ihastuimme sitä ostaessamme! 😀 Mä luulisin, ettei leikkivihanneksista varmaan mitään haittaakaan ole oikean ruuan kanssa fiilistelyssä. Ainakin tuo meidän mini syö leikkipurjoa rouskuttaen ja vetää teepannusta juomaa päälle.
Oih, 70-luvun lastenastiat, kuullostaa kuolattavan ihanalta!
Juu, mulle ei tullut mieleen, että keittiöleikit voisivat olla sukupuolivärittyneitä. Vaikka nyt kun siitä mainittiin, toki tunnistan kyseisen ajattelutavan. Noh, huippukokit ovat monesti miehiä, joten lisää keittiöleikkejä tuleville naishuippukokeille vaan!
Ihana idea tehdä leikkiruokaa taikataikinasta! Mä tein siitä lapsena barbeille ruokaa.
Ihan oikeisiin keittiöhommiin osallistuminen voittaa täällä Herttoniemessäkin leikkikeittiötouhut yks-nolla, mutta pienessä keittiössä kuumien pannujen kanssa touhatessa välillä saa olla tarkkana, kun pikkuapuri ei ihan ymmärrä, mihin taidot riittää ja mihin ei.
En ole moita lelukauppaa huomannutkaan, vaikka silloin tällöin Hakaniemen hallissa käynkin. Kiitos vinkistä!
Noita kärryjä kuvaa kyllä hyvin ”ihanan kamalat tai kamalan ihanat”! 😀
Harttaneissa on ilmakumirenkaat, ikivanhoissa Brio Ponyissa taas mitkä lie muovihärpäkkeet. Molemmille löytyy paikkansa ja käyttönsä edelleen, joten emme ole niistä luopumassa 🙂
Mekin tätä rakennettiin pikku hiljaa melkein vuosi. Ja edelleen lisäyksiä varmaan tulee, ehkäpä ainakin se virkattu sushisetti!
Ihana keittiö pikkuneidille! Meidänkin tytöillä on tosi paljon leikkiastioita ja -ruokia, mutta hella ja isommat kalusteet ajateltiin hankkia sit kun siirtyvät omaan huoneeseen ja osaavat muuten siistimmin leikkiä, eivätkä vaan viskele astioita. 🙂
Totta! En olis uskonut muutama vuosi sitten hankkivani moista hökötystä. 😀
Pakko kysyä: mistä noita liitutauluja saa? Sopiva ollut pitkään hakusessa.
Se on ostettu vuosia sitten turkulaisesta sisustusliikkeestä, jota ei ole ollut olemassa moniin vuosiin. Toivottavasti löydät vastaavan liitutaulun jostain, muokkaantuu monenlaiseen käyttöön.
Niin, se astioiden viskely taitaa tällä hetkellä olla kokkileikeissä se hauskin juttu 😀
hei olisko sulla tuon turkoosin maalin(millä maalasit pienen hyllykön)sävynumeroa tallessa????
Moi! Voi valitettavasti ei ole. Taisi olla Tikkurilan maali, mutta se ei tietenkään auta, kun niillä on miljoona ja yksi värisävyä. Toivottavasti löytyy just hyvä turkoosi teillekin!