Leffailta ilman naposteltavaa on kuin aurinkoloma ilman aurinkoa. Vaikka hyvällä asenteella homma voi toimia, jotain oleellista puuttuu. Mä en ole koskaan ollut karamelli-ihmisiä, vaikka raskaus saikin mut sekoamaan suklaaseen. Mun herkkumättörakkaus syntyy rasvan ja suolan paheellisesta liitosta. Siksi kotileffailtoina tehdään talouden isoimmassa kattilassa popcornia ja dipataan paukkumaissia ranteita myöten dippikulhoihin.

Mä odotan innolla, että myös perheen minein alkaa kiinnostua elokuvista, jotta voimme viettää koko perheen yhteisiä leffailtoja. Kömpiä perjantaisaunan jälkeen lökärit ja pieruleggarit jaloissa yhdessä sohvalle ja katsoa vaikka iki-ihanan Totoron tai aina hauskan Rottatouillen. Siihen lapsella ei kuitenkaan keskittymiskyky vielä riitä, eikä kiirettä sen asian suhteen pidetä.

Meillä on kuitenkin jo valmiina uusi hittisnacsi tuleviin koko perheen leffailtoihin. Tai vaikka Minimen yökyläilijäkavereiden kanssa tehtäväksi ja nautittavaksi. Kokeiltiin nimittäin tehdä ensimmäistä kertaa lehtikaalisipsejä. Ja tämä on niitä juttuja, kun miettii, miksi en ole tätä jo aikaisemmin tehnyt. Sen verran hyvin toimii! Lehtikaalisipsejä on näkynyt silloin tällöin blogeissa, kuten Kempparin Nooran juhannushumussa, mutta banaanilettukeissin tai blogipastan tapaisiksi hitiksi ne eivät ole ainakaan mun seuraamissa blogiympyröissä nousseet. Ainesta siihen niissä olisi, sillä sipsit ovat hämmentävän hyviä ja yksikertaisia sekä nopeita valmistaa.

Lehtikaalin kehnohko saatavuus saattaa olla lehtikaalisipsien maailmanvalloituksen tiellä, mutta meidän lähimarketista lehtikaalia löytyi. Sen lisäksi ei tarvitakaan kuin öljy, mausteet ja uuni tai kuivuri. Ja näin se menee:

Pese lehtikaalin lehdet ja kuivaa ne vaikka keittiöpyyhkeeseen painellen. Revi lehdet soppelin kokoisiksi palasiksi ja irrota samalla lehden kova keskiosa pois. Sen jälkeen sekoita öljy ja mausteet kulhossa. Mä laitoin kahden lehtikaalipussillisen (noin 400–500 grammaa yhteensä) kanssa 1,5 desiä oliiviöljyä. Vähempikin olisi todellakin piisannut, mutta tulipa ainakin öljyttyä jokainen lehti kunnolla ja huolella. Mausteiksi käytin chiliä, paprikaa, valkosipulirouhetta ja suolaa. Mausteita ja niiden määriä voi tietty varioida ihan sen mukaan, minkä ikäisiä ja minkälaisilla makunystyröillä varustettuja herkuttelijoita sipsikulholle on tulossa. Joka tapauksessa kannattaa muistaa, että jättimäinen kulho lehtikaalia kutistuu uunissa tai kuivurissa pieneksi kulholliseksi sipsejä.

Kun öljymausteseos on valmiina, sekoita se lehtikaalien kanssa. Sen jälkeen levitä lehdet uunipellille tai kuivuriin. Mä tein testiksi molemmilla. Uunissa paistoin kiertoilmauunissa 150 asteessa noin 20 minuuttia. Sanoisin, että sekä asteita että paistoaikaa saisi olla ihan hippusen vähemmän. Jotkut lehdet kun pääsivät tummumaan liikaa. Kuivurissa ohuet lehdet tulevat myös nopeasti, omalla masiinallamme reilussa kolmessa tunnissa. Meidän herkkukerhon mukaan kuivuriversiot maistuvat paremmilta, vaikka olinkin varma, että sipseihin tarvitaan uunin tuoma rapeus.

Lehtikaalisipsit eivät erinomaisuudestaan huolimatta ihan kykene selättämään leffaillan kunkkua, popcornikulhoa. Mutta jos popcorni on leffaillalle sama kuin aurinko aurinkolomalle, lehtikaalisipsi on sama kuin yllättävän hauska museopäivä aurinkolomalla. Piristävää vaihtelua ja terveellisempi vaihtoehto.

Okei, nyt mä lopetan näiden hölmöjen vertauskuvien maalaamisen ja menen nuolemaan lehtikaalisipsikulhon pohjaa iltapalaksi.

Jaa