Pikkumökkimme pihapihlajan oksilla roikkuvista kolmesta pelargonista kaksi kukki Kivinokan kesässä jo viime vuonna. Kokeilin nimittäin viime syksyn ja talven aikana ensimmäistä kertaa talvettaa pelargonit kaupunkiolosuhteissa ja kerrostalokodissa.
Suuria odotuksia onnistumisen suhteen ei ollut, etenkin kun pimeimmän talviajan tienoilla kasveista tuntui häviävän loputkin merkit elämänilosta. Onneksi olin kuullut sen olevan normaalia, sillä niin vain, kevään herättelytoimien jälkeen, kaksi kolmesta viime kesän pelargonista puhkesi uudelleen kukkaan!
Tänäkin vuonna, kun yölämpötilat tästä Helsingissä viilenevät lähelle nollaa, aion tuoda pelargonit taas talvehtimaan kotiin. Nyt tosin aion talvettaa pelargonit kuten kuulin kotilähiössämme tehdyn jo vuosikymmenten ajan.
Sääennusteiden luvatessa hallaa, pelargoni on aika laittaa talvilevolle
Pelargonit eivät kestä pakkasta, joten kun sääennusteissa luvataan hallaa, on aika siirtää kasvit pois ulkoa.
Itse olen tätä ennen laittanut pelargonit tässä vaiheessa kompostoriin, sillä maalla kasvaneena ajattelin, ettei monivuotisen kukkijan talvettaminen mitenkään onnistu kerrostalokodissa. Omat kokemukseni talvilevolla olleista pelargoneista ovat vanhojen maalaistalojen verannoilta, kuisteilta, kesähuoneista ja viileiltä ullakkoikkunoilta, joilla lämpötila pysyy pelargonioiden talvetukseen otollisessa 5–15 asteessa.
Viime syksynä päätin kuitenkin kokeilla talvetusta niissä olosuhteissa, mitä minulla kerrostalokodin asukkaana on. Mitäpä siinä menettää, kun toinen vaihtoehto olisi heittää monivuotiset kasvit suoraan kompostoriin.
Pelargoni lepää talven yli (matalassa) huoneenlämmössäkin
Viime syksynä, joskus lokakuun alkupuolella, kuljetin ylhäällä olevassa kuvassa näkyvät pelargonit pyörän kyydissä varovasti kotiin. Kuten näkyy, ne kukkivat vielä, vaikka olivatkin jo harventuneet kesän kukkeimmasta loistostaan.
En enää muista, miten päädyin valitsemaan talvetuspaikaksi lasten huoneiden peräseinällä olevat hyllyköt. Ne seinustat ovat pimeimmät paikat koko kodissamme, ja nyt tiedän, että pelargoni kuitenkin tarvitsisi valoa myös talvella. Toisaalta olen lukenut onnistuneista talvetuksista jopa pimeässä kellarissa. Enpä sitten tiedä, varmaa taitaa olla vain se, että pelargoni on sitkeä kasvi.
Sen kuitenkin olen lukemani perusteella sisäistänyt, että talvetuksessa lämpötila on oleellinen juttu. Yli 20 asteessa talvehtiminen ei kuulemma tapahdu, vaan kasvi puskee vain uusia versoja. Miksi se sitten on huono juttu, siihen ei ole löytänyt selkeää vastausta. Olennaisin syy taitaa olla se, että Suomessa valo ei talvisin riitä Etelä-Afrikasta kotoisin olevalle pelargonille, joten talvesta selvitäkseen se on varminta lepäillä sen yli. Mutta entä nykyään, kun kotipuutarhureidenkin käytössä on kasvivaloja, muuttaako se asiaa? Ja miten pelargoni luontaisessa kasvuympäristössään vuodenaikojen vaihteluun suhtautuu? Tarvitseeko se talvilevon voidakseen hyvin tai ainakin kukkiakseen, kuten kaktukset? En tiedä. Jos jollain on parempaa tietoa tai kokemusta, mielelläni niistä kuulen.
Oli miten oli, meillä kodin sisälämpötila on talvisin noin 18 astetta, mikä saattoi olla edesauttamassa talvilevon onnistumista. Kastelin kasveja harvakseltaan, muistin tehdä sen ehkä kerran-kaksi kertaa kuukaudessa, ihan pienellä lirauksella vettä.
Kaikki talvettamani pelargonit kukkivat jollain ihmevoimalla pitkälle talveen, vaikka lehdet ympärillä kuihtuivat ja muutenkin kasvit näyttivät tekevän kuolemaa, kukkivaa sellaista. Ehkä siksi lasten huoneiden peräseinät olivat hyvät paikat talvetukseen, sillä lapsia ei pelargonien ränsistyneisyys haitannut, ja kun en itse nähnyt kasveja usein, ei se haitannut minuakaan.
Kevään tullen pelargoni herätellään talviuniltaan
Helmikuun lopussa, kun uusi kasvukausi alkoi jo kutitella kynsissä haluna upottaa kädet multaan, nostin talvehtineet pelargonit kotimme eteläikkunalle. Nypin niistä kuolleet lehdet sekä kukat ja aloin kastella niitä runsaammin ja useammin.
Pari viikkoa maltettuani, maaliskuun alussa, latvoin pelargonit. Tai kynimiseltä se enemmänkin tuntui, sillä kuolleita versoja oli paljon ja uudet kevään vihreät versot olivat honteloita ja pieniä. Tässä vaiheessa oli todettava yksi kolmesta kasvista kuolleeksi, sillä sitä leikellessä kaikki varret olivat vain ruskean elottomia, eikä niissä näkynyt elonmerkkinä vihreää ydintä. Luulen, että tuo yksi poloinen oli päässyt talven aikana kuivumaan liikaa, mutta varmaksi en voi sanoa.
Lopulta kaksi kasveista, yllä olevassa kuvassa näkyvät, pääsivät uuteen multaan ruukuissaan. Silloin tuntui vähän toivottomalta ajatukselta, että reppanoista vielä kasvaisi kukkivia pelargonioita. Mutta niin vain vajaan kahden kuukauden kuluttua, toukokuun lopussa ikkunalaudallamme jo kukkivat kauniit vaaleanpunaiset kukkarykelmät.
Hauska yllätys oli, että myös pelargonioiden kanssa samaan ruukkuun istuttamani muratti sekä joku muu vihreä, jonka nimen olen unohtanut, selvisivät nekin siinä pelargonioiden rinnalla talvesta. Nuokin kasvit olen aina tavannut heittää kompostoriin ja hankkia keväällä uudet, mikä alkaa nyt tuntua täysin pöljältä.
Kukkiiko pelargoni talvetuksen jälkeen yhtä komeana?
Pelargonin talvetuksesta intoillessani äitini kyseli, kukkivatko pelargonit talvetuksen jälkeen yhtä kauniina kuin ensimmäisenä kesänsä. Hänellä kun oli ollut aikoinaan vähän vaisuja kokemuksia sen suhteen.
En tietenkään osaa sanoa kuin yhden kesän kokemuksen, ja kuten jokainen kasvien kanssa puuhasteleva tietää, kaudet eivät ole kaltaisiaan. Mutta sen huomasin, että kaksikon rinnalle puutarhakaupasta ostamani kolmas pelargoni jäi vielä alkukesästä pienine kukintoineen talviuniltaan heränneen kaksikon varjoon. Toisaalta se sitten heinäkuussa kiri kukinnoissaan. Ja sitten loppukesästä kolmikosta jokaisen kukinnot pääsivät ehtymään, kun reissujemme ajan lakastuneita kukintoja ei nypitty.
Oli miten oli; vaikka kukinnot eivät kotiolosuhteissa talvetettaessa kasvaisi yhtä hienoksi kuin ammattipuutarhoilla, koen sen(kin) osaksi puutarhaharrastuksen syvempää merkitystä. Sitä, että arvostan vähän ruppanampaakin pelargonia ja sen kauneutta. Ihan kuten syön palstan pieneksi jääneet porkkanat, kolhiintuneet kurkut ja sen puolen tomaatista, joka on säilynyt hyvänä – asioita, joita en ruokakaupassa asioidessani edes harkitsisi, kun valinnanvaraa on.
Kaupungissa pelargoni talvehtii kerrostalon rappukäytävän ikkunalla
Tänä vuonna aioin tietenkin koittaa talvettaa pelargonit jälleen. On ihanaa ihan vain jo ajatuksenakin, että jos vain hyvin käy, samat pelargonit tulevat kukkimaan kesämajamme pihassa vuosia ja vuosia.
Nyt en kuitenkaan aio asetella pelargonioita talviunilleen meillä sisällä, vaan teen kuten täällä kotilähiössäni on tavattu tehdä jo sen rakennusvuosikymmeneltä 1950-luvulta lähtien. Ystäväni nimittäin kertoi Herttoniemessä asuneen isoäitinsä talvettaneen pelargoniansa aina kerrostalon rappukäytävän ikkunalla. Ihan kuten muutkin kerrostalon asukkaat.
Ja aivan, olenhan minä tätä nähnyt kotilähiöni kaduilla talvisin kulkiessani: kerrostalojen rappukäytävien ikkunoita, jotka karmejaan myöten pursuavat vihreää ja – nyt sen vasta tajuan – pelargonioiden kukintoja. Tietenkin, aivan!
Kerrostalojen rappukäytävissä lämpötila on yleensä huomattavasti matalampi kuin asunnoissa, minkä lisäksi niissä on valoa antavat ikkunat. Ohi kulkiessaan ehkä muistaisi paremmin välillä käydä antamassa kasveille lusikallisen tai pari vettä.
Niinhän minä, junantuoma helsinkiläinen, teen pelargonieni kanssa. Teen kuten sukupolvet ovat näissä lähiökerrostaloissa jo vuosikymmenten ajan tehneet ja kannan pelargonit rappukäytävään talviunille.
Täällä Kalliossa Pelargonit talvehditaan myös rappukäytävässä! Kukkaloista on ollut talvehtineiden Pelargonien kanssa jopa upeampi, kuin ostettujen mutta tänävuonna kukintoa verotti kylmä alkukevät sekä sateinen loppukesä. Ehkä sinunkin Pelargonit ensikesänä kukkivat upeasti jos ensikesänä on paljon aurinkoa ja lämpöä!
Hei ihanaa, lämmittää sydäntä miettiä, että sielläkin suunnalla kaupunkia perinteet voivat hyvin ja rappukäytävien ikkunoilla vihertää!
Tämä kesä oli tosiaan aika rankka kasveille. Esikasvattamistani kesäkukistakin kukkivat oikeastaan kunnolla vain daaliat, jotka yhä näin syyskuun lopussa putkauttelevat nuppuja 🙂
Talvetin Pelargoniat kerrostalon ikkunalaudalla. Ilmojen kylmentyessä toin kukat sisälle. Koska kukinta oli edelleen hyvä annoin niiden olla lattialla koska ikkunalauta oli niille liian kapea. Vähensin kastelua ja leikkelin vähitellen kukat mataliksi, mutta jätin muutaman lehden leikkaamatta. Talven aikana kastelin kukkia silloin tällöin pienellä määrällä vettä. Kevään edetessä kaksi kolmesta alkoi pikkuhiljaa kasvamaan. Parvekkeelle kukat pääsivät kun ilma oli tarpeeksi lämmin. Niistä kasvoi todella isoja ja vahvoja. Nyt kukat kukkivat edelleen ja aion talvettaa ne samalla tavalla. Saa nähdä kuinka käy.
Niin kiva kuulla muiltakin näitä onnistuneita kokemuksia talvetuksesta kerrostalossa!
Mä niin diggaan sun blogia liiastakaan kehumisesta mikään tai kukaan tuskin menee pilalle joten kiitos tästä Pelagoni jutusta. Muistelin että yks mummeliini säilytti pelargoniansa talven yli sanomalehteen käärittynä uunin pankolla. Ajattelin siis kokeilla eri kikkoja.
Mun viherpeukaloanopilla oli pelargonin rontit verhon takana talvella. Viileässä ja pimeässä. Tai kellarissa. Keväällä taas virkistyivät ja kesällä mahtavat
No hei ihana kuulla, iso kiitos kiitoksista! <3 Ja toden totta, tapoja talvettaa on näemmä monia! Selvää taitaa olla vain se, että ihmeellisen sitkeitä pelargonit ovat!
Kerrostalon porraskäytävässä ei saa säilyttää mitä vain. Kannattaa tutustua Pelastuslakiin, joka on valtakunnallinen.
Ainoa tavara, jota saa pitää, on ovikranssi. Kynnysmattokin voi olla paloturvallisuuden riski.
Mikäli palotarkastaja käy tarkastuskierroksella, voi ylimääräisestä tavarasta tulla huomautus taloyhtiölle, tai jopa sanktioita.
Naapuri saa ilmoittaa ylimääräisistä tavararoista palotarkastajalle. Hän ottaa yhteyttä taloyhtiöön, isännöintiin.
Porraskäytävässä ei saa pitää lastenvaunuja, rollaattoreita, pyöriä yms.
Kellareissa tai vinteillä olevien ns. häkkivarastojen käytävilläkään ei saa olla tavaroita.
Lisäksi kasvien kastelulla voi aiheuttaa kosteusvaurioita, joiden korjaaminen kaatuu sitten osakkaiden maksettavaksi.
Porraskäytävä on taloyhtiön, ei asukkaiden tila.
Joo. Tämä on tämä sääntösuomi. Juuri juttelin yhden kaverin kanssa aiheesta ja heillä oli myös kielletty ovikoristeet, koska joku voi sytyttää ne palamaan. Ihan kuin kukaan ei muuten voisi halutessaan sytyttää mitä tahansa palamaan, jos niin haluaa.
Pelargoniat voisivat tuoda iloakin rappukäytävässä, mutta pahoin myös pelkään, että ei ole enää nykyään sallittua. Ehkä ulkoistetun isännöinnin, siivouksen ja muiden turvallisuusasioiden takia. Toista se oli ennen, kun oli joka talossa omat talkkarit.
Vaikka maalaissyntyinen olenkin, kerrostaloelämää kaupungissa on jo takana sitä enemmän, joten porraskäytävää koskevat säännökset ovat toki tuttuja. Hyvä Johanna kun otit asian esiin, itsekin olen sääntöorientoitunut, vaikka toisaalta kai ne maalaiset juureni sitten maalaisjärkenä välillä kapinoivat 🙂
Pelastuslaissa sanotaan näin: ”Uloskäytävillä sekä ullakoiden, kellarien ja varastojen kulkureiteillä ei saa säilyttää tavaraa.” Eiväthän ikkunalaudat sellaisia ole. Ja kun vilkaisee asiasta kirjoitettuja artikkeleja, joissa eritellään sitten esineitäkin, puhutaan kukkaistutuksista samassa yhteydessä kuin esimerkiksi penkeistä, rollaattoreista ja sen sellaisista. Eli esineistä, joita säilytetään juurikin niillä kulkureiteillä, kuten nyt isot kukkaistutukset (joita rappujen ulko-ovien pielissä saa olla).
Jos taas miettii, että joku saa kukkaruukun kasveineen sytytettyä tuleen, sitten se joku varmasti toteuttaisi tekonsa muutenkin (ja helpommin konstein). Meillä on taloyhtiössä koitettu talvettaa talon kukkaistutusten pelargonioita kerhohuoneella, epäonnistuneesti. Vaikka kerhohuoneessa on jos minkälaista tavaraa jo valmiiksi, eiköhän rappukäytävä ole paloturvallisempi paikka, kun silmiä riittää pitkin päivää.
Mutta en tosiaan ole paloturvallisuuden asiantuntija, joten korjatkoon joku lainoppinut tahi muuten alan ammattilainen, jos olen ymmärtänyt lakia väärin.
Tuo kosteusvaurioriski, niin, onhan sekin mahdollista. Mutta pari lusikallista vettä silloin tällöin on vähemmän vettä, mitä talon lapset tuovat syksyn vesileikkien jälkeen vaatteissaan rappuhin sisään ihan joka päivä.
Porrakäytävä on tosiaan taloyhtiön, ja taloyhtiön omistavat ja muodostavat taloyhtiön osakkeen omistajat, jotka usein ovat myös talon asukkaita, kuten me. Ja kun yhdessä omistetaan, asutaan ja eletään, toivon ja oletankin jokaisen ottavan huomioon myös muut asukkaat, osakkaat ja vuokralaiset.
Ps. meillä on talossa oma talkkari, mutta sen verran menneestä on siirrytty, että jaetaan sama talkkari parin naapuritaloyhtiön kanssa 🙂
Olen talvettanut pelargonioita omakotitalossa sisällä ikkunalla. Meillä on sisälämpötila yli 20 astetta, kastelen kasveja läpi talven ja ne säilyvät vihreinä, mutta toki ränsistymistä, kuten lehtien kuivumista tapahtuu. Syksyllä leikkaan kasveja sen verran, että ovat sopivan kokoisia sisällä säilytettäviksi ja keväällä leikkaan kasveista pistokkaita, joista kasvatan uusia pelargoneja parvekelaatikoihin näiden talvetettujen yksilöiden lisäksi.
Oi tuo pistokkaiden ottaminen kiinnostaa itseäni kovasti! Kokemusta ei vielä ole, nyt kun vasta ensimmäistä kertaa pelargonit talven yli koitin. Mutta josko ensi kesänä uskaltaisin klipsiä myös pistokkaita, jos ja toivottavasti kun pelargonit pysyvät hengissä talven yli 🙂
Minulla on pelargoniat tslvehtineet lasitetulla parvekkeella, tilavaan ruukkuun istutettuna. Kovimpina pakkastalvina ei ole aina onnistunut, mutta useina talvina on onnistunut. Kastelun pitää olla hyvin niukkaa, ja joulu-tammikuussa ei tarvi kastella lainkaan, ellei ole leutoja ja aurinkoisia päiviä. Samoin osa yrteistä talvehtii lasitetulla parvekkeella, mm rosmariini, salvia ja ruohosipuli.
Oho vau! Ja nuo yrtitkin! Enpä siis kippaa parvekkeen rosmariinia pakkasten tullen kompostoriin, vaan jätän odottamaan ensi kevättä ja mahdollista uutta kasvukautta.
Minulla ovat Mårbacka-pelakuut talvehtineet onnistuneesti kerrostalon ikkunalaudalla jo useamman talven ajan. Keväällä ajattelin kokeilla Reijolan Aino- nimistä vanhaa perinnekantaa Luumäeltä. Suosittelen tutustumaan perinnepelargonien ihmeelliseen maailmaan. Vanhat perenna- ja ruukkukasvit ovat elävää kulttuurihistoriaa!
Perinneperannat ja muut kulttuurihistoriaa kukinnoissaan eteenpäin siirtävät kasvit kiinnostavat itseänikin isosti! Tänä keväänä ostinkin sen yhden talvetuksessa kuolleen pelargonin tilalle Mårbackan haalean persikkaisen kukkijan 🙂
Pelakuun olen vuosikymmenet tallettanut kerrostalon kellarikopissa,toiminut todella hyvin.Kukat oletan pois muuten saavat kuivua siellä lehtonen,en kastele.Maaliskuun alkupäivinä otan pois,leikkaan varret n.10cm.Ruuret liotan pois vanhasta mullasta ja ruukutan.Juurakot on tosi vanhoja,muut elinvoimaisia
Vau, että tosiaan pimeässäkin ne talvehtivat! Ihana haavekuka itselle tulevaisuuteen tuo, että vuosien saatossa Kivinokassa kukkii joka kesä samat ja aina vain tuuheammat ja elinvoimaisemmat pelargonit 🙂
Kiitos! Tämä kirjoitus toi hyvän mielen. 🙂
Voi, kiva kuulla, kiitos!
Kokeilin viime talvena kahta. Olivat valossa ja sisällä lapsen koulupöydällä. Toinen kuoli liialliseen kasteluun, toinen selvisi. Mulla oli umpinaiset ruukut. Mutta selvinnyt kukki upeasti. Eli ihan samalla kaavalla kuin muutkin huonekasvit.
Meillä taisi se yksi kuolla päinvastoin kuivuuteen. Mutta siis hyvä kuulla näitä kokemuksia monenlaisista onnistumisista pelargonien talvetuksen kanssa! Kauhean tarkat ohjeet ja vaatimukset ammattilaisten kirjoittamina näistä on, mutta hyvä huomata, että talvetus voi onnistua monin tavoin ja aivan päinvastoin ”virallisia” ohjeistuksiakin 🙂