Meillä on keittiön ovenkarmissa kynällä sutattuja viivoja, lukemia ja päivämääriä. Niitä on viime kuukausina tutkailtu ja päivitetty kohoavalla jännityksellä ja täpinällä. Ovenkarmin mittatuloksiin kun on odotettu viimeisellekin perheenjäsenellemme saavutetuksi maagista pituuslukemaa 140 senttiä. Sen kun tarkoittaa, että Linnanmäellä pääsee ihan kaikkiin laitteisiin.

On huvittavaa ja suloista, miten kollektiivista tämä odotus helsinkiläismuksujen keskuudessa on. Mikäköhän samanlainen juttu omassa maalaislapsuudessani mukuloita yhdisti? Ehkä nuoruuden puolelle vanuva (virallisen) mopo- tai traktoriajoluvan saaminen, joka avasi elinpiirin oman kylän ja polkupyörän kantomatkan ulkopuolelle.

140 sentin pituus sen sijaan avaa portit kaikkiin Lintsin laitteisiin. Lasten kaveriporukoissa tuota rajapyykkiä odotetaan yhdessä, siitä haaveillaan ja viimeistään keväällä aletaan kysellä, josko jollain tulevana kesänä tulisi lukemat täyteen. Pituusrajan ylittäneet kertovat huimia kokemuksia siitä, miten ensi kertaa pääsivät hurjimpiinkin laitteisiin. Tarvittavia senttejä vielä odottavat kuuntelevat kaikkea haltioituneena. Sentin tai parin puuttuminen alkukesästä tekee kesästä erityisjännittävän: ehkä loppukesään mennessä lapsi ehtii venähtää tarvittavat sentit ja pääsee ensimmäistä kertaa Linnanmäelle ilman rajoituksia.

Ja juu juu, tiedän toki, ettei tämä kollektiivisuus koske kaikkia lapsia, vaikka otanta omassa kuplassani onkin toinen. Kaikilla perheillä ei ole varaa huvipuistojen rannekkeisiin. Niiden hintoja maksellessa minustakin kaivautuu esiin mummeli, joka vertaa hintoja oman lapsuuteensa huvipuistohurvitteluihin ja vetää valuutaksi markat. 120 markalla ei enää pääsisi Särkänniemeen ja ostaisi vielä metrilakua sekä kotimatkan grillisapuskoja siihen päälle. Siksi meillä Lintsille on ostettu rannekkeet aina tasan kerran kesässä, ja yleensä maltetaan satsata rannekkeet vain nelikkomme kahdelle nuorimmaiselle.

Nyt kuitenkin päästiin ottamaan ennakkoilottelu Linnanmäellä, kun eräs pankki voiteli asuntovelallisiaan tarjoamalla heille sunnuntaisen aamupäivän kestäneen yksityistilaisuuden Lintsillä. Koska puoliso oli töissä, saatiin riemukaveriksi ystävämme Marika (on muuten ihanaa, että sain korjata ensin kirjoittamani muodon ”ystäväni” koko porukkaamme koskevaksi, sillä sitä Marika on, kaikille meille).

Jonot laitteisiin olivat pitkät kuin asuntovelan takaisinmaksuaika, mutta ai että, olipa hattaraisen kiva päivä! Kuopus oli kuin olikin saavuttanut maagisen 140 sentin rajapyykin myös Linnanmäen mittalaitteiden mukaan. Siitä merkiksi saatua käsileimaa esiteltiin niin ylpeänä ja silmät hymystä sikkaralla kuin kauan odotettuja ja suuria saavutuksia yleensä esitellään.

Kaikkien laitteiden avautumisen kunniaksi ryykättiin ensimmäisenä, tietenkin, Linnanmäen hurjimmaksi sanottuun laitteeseen, Taigaan. En itsekään ole siihen koskaan uskaltautunut, enkä tiedä, miten oikein päädyin nytkään jonoon. Olin aikaisemmin samalla viikolla hypännyt uimahallissa kolmosesta, ja luultavasti siitä saatu ”pystyn mihin vain” -adrenaliinipuuska yhä rätisi kehossani.

Mutta siis hyvänen aika: Taiga oli hirvittävän ihana! Laite kulkee kovimmillaan yli 100 kilometrin tuntivauhtia, ja puolentoista minuutin lennon aikana Taiga lentää radallaan kolme kertaa pää alaspäin, nousee ja laskee niin että painovoiman olemus häilyy sekä tekee vatsasta ottavan tiukkoja mutkia. Taiga ei ole sellainen vatkaaja, josta lopputulemana on kahden päivän matkapahoinvointi, vaan kreisi yhdistelmä holtitonta hepulointia, kuolemanpelkoa, kuplivaa iloa ja joka solun herättävää hetkessä elämistä.

Marika osti laitteen kuvaaman videon meistä, ja oli ihan oikeassa siinä, että sen antamat naurut – jo saatujen päälle – olivat sen arvoisia, että yksi viikko syödään vain halvimpia papuja.

Instagram-tililtä löytyvällä videolla Marikan huulilta voi lukea kirosanavaraston läpikäynnin, minä demonstroin koko matkan Munchin Huuto-maalausta, toinen lapsista nauraa hiukset hulmuten ja ensimmäistä kertaa Lintsin hurjimpiin laitteisiin päässyt näyttää siltä, kuin olisi sunnuntaiajelulla katselemassa maisemia.