On ollut yllättävääkin, miten vähän ruokailumme on muuttunut tässä poikkeusarjessa. Päiväkodissa ja koulussa yleensä lounaansa syövät lapset syövät nyt kotona, mutta se ei juuri vaikuta arkeen. Puoliso syö edelleen työpäivinään jossain kylillä ja minä kokkaan tai lämmitän eilisiä ruokia kotitoimistolla ihan entiseen tapaan – nyt vain isommalle sakille.

Enemmänkin tässä on ollut hyviä puolia, mitä tulee pyöreän pöydän ääressä viettämiimme hetkiin. Minä nautin kiireettömistä aamupaloista myös arkisin ja on ihanaa voida kokoontua yhteisen ruokapöydän ääreen normaalia useammin – vaikka normaalia enemmän näemme toistemme naamoja muutenkin. Ja ruuanlaitosta on hävinnyt sellainen hosuminen, kiireentuntu ja loppupäivän väsähtänyt sivumaku. Se mikä normaaliarjessa on harmillisen usein pakollinen paha, onkin nyt useimmiten nautinto.

Syömme myös hyvin samanlaisia ruokia kuin muutenkin. Jos se kiinnostaa enemmän, täällä tarkka kirjanpito viikon ajalta kaikista syömistämme ruuista. Ruokaa tarvitsee myös tietenkin ostaa enemmän nyt, mutta silti sama kerran viikossa kauppaan riittää hyvin.

Teen yleensä vain juhlapäiviin menu-suunnitelmat, mutta muuten kaupassa käydään periaatteella, jossa kärryt lastataan täyteen hevi-osastolla (mahdollisimman kauden mukaisia) vihanneksia, hedelmiä, juureksia ja yrttejä, minkä jälkeen tehdään tarpeelliset täydennykset kuivakaappiin ja lapataan mukaan vielä muu tarpeellinen, kuten leipä ja kauramaidot, sekä vähemmän tarpeelliset, kuten lauantaisipsit ja saunajuomat.

Yksi yleinen tekemäni ruokalaji on pannuasiat. Eli ruuat, jotka valmistetaan lohkomalla vihanneslokeron antimia pannulle ja tunkaisemalla pannu uuniin. Kaveriksi saatan laittaa vaikka vegepyöryköitä tai vaikka viikonloppuherkkuna fetan.

Toinen yleinen sapuska on pestoperiaatteella tehdyt tahnat, joita käytän dippinä, leivänpäällisenä tai pastan kanssa sekoitettuna pastakastikkeena – isomman satsin kyseenollessa pestokipollisesta riittää näihin kolmeen toimeen.

Hiljan tein sapuskan, joka yhdisti nämä molemmat. Eli pannullisen kaalia fetan ja paprikapeston kanssa. Seuraavana päivänä keitin sitten vain spagetin ja sotkin peston lopun pastan joukkoon saaden aikaan taas ihan uuden aterian.

Kirjasin reseptit näihin sapuskoihin ylös myös teille. Vinkiksi: laita ensin peston paprikat uniin.

Pannukaali

• 1 pieni kukkakaali
• 1 pieni parsakaali
• 1 punasipuli
• 1 tomaatti
• Oliiviöljyä
• Mustapippuria
• Suolaa
• Marokkolainen mausteseos (Urtekram)
• Fetapala
• Rosepippuria
• Provencalen yrtit mauseseosta

Pilko vihannekset ja heittele ne pannulle. Lorauta mukaan oliiviöljyä ja mausteet: mustapippuri, suola ja marokkolainen mausteseos. Kääntele niin että öljyä ja maustetta tulee tasaisesti vihanneksiin. Lätkäytä keskelle pannua feta. Pärsköttele senkin päälle oliiviöljyä ja ripottele perään vielä rosepippuria ja Provencalen yrttejä.

Paista 225 asteessa 20 minuuttia.

Paprikapesto

• 2 paprikaa (itse käytin yhden punaisen ja yhden keltaisen)
• 1 kynsi valkosipulia
• Puolikas korianteripuska (varsineen)
• Puolikas basilikapuska (varsineen)
• Puolikkaan limen mehu
• 1,5 dl auringonkukansiemeniä
• Suolaa
• Chilijauhetta
• Mustapippuria
• 1,5 rkl hunajaa
• 0,5 dl oliiviöljyä

Pilko paprikat lohkoihin ja paahda niitä 225 asteessa noin 15 minuuttia, kuoripuoli ylöspäin. Kun paprikat ovat jäähtyneet, laita ne blenderiin (jotkut kuorivat, minä en) ja heittele kaikki muut ainesosat mukaan. Surrauta pestoksi.