Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision

Kun maailma ympärillä jyllää kriisiä sillä tahdilla, että niistä muodostuva raskas huolitaakka alkaa painaa harteita, on ihan ymmärrettävää kokea halua kääntyä sisäänpäin. Itselläni on kaikki verrattain hyvin, mutta silti maailman isot mullistukset ovat keikuttaneet jaksamistani. Resilienssi on mennyt mutkalle, kun pandemia, sodat, ilmastokriisi ja nyt vielä inflaation mukanaan tuoma taloudellinen epävarmuus ovat sitä tarpeeksi kauan mätkineet.

Kaikista pahinta on ollut hetkittäin kokemani toivottomuus. Etenkin ilmastokriisin kanssa se on tuntunut välillä siltä kuin joku olisi mätkäissyt ilmat pihalle. Vihlovana iskevä järkytys ja sen jälkioireena tuleva toimintakyvyttömyys on hävettänyt, mutta onneksi minussa syvällä elävä vaativuus on alkanut edes hitusen taipua vuosien pehmittelytyön ansiosta. Olen antanut itselleni tarpeen vaatiessa luvan keskittää ajatukseni vain ihan lähellä oleviin asioihin: palstan kukkameressä tanssivien pörriäisten tutkailuun, puolison kaulakuopan tuoksuun, hapanjuuritaikinan sitkoon sormenpäissä ja lapsen kuplivaiseen nauruun.

Kun olen kerännyt voimia pienennetyn ajatus- ja elinpiirin turvassa, on taas voimia miettiä ja toimia laajemmin.

Kaiken keskellä olen tuntenut huojennusta siitä, että olen lahjoittajana eri järjestöissä. Vaikka itse tuijottelisin mökillä tulta some- ja sotauutispaastoa pitäen, hommia paremman maailman eteen tapahtuu. Henkilökohtaisimmin sen huomaa perheeni World Vision -kummilasten kautta. Kummimaksut lähtevät tililtä suoraveloituksena joka kuukausi, ja World Vision pitää huolen 70 vuoden kokemuksella, että lahjoitukset käytetään kummilapsiemme yhteisöissä juuri siellä, missä tarvitsee.

Kaikki maailman ihmiset, etenkin lapset, tarvitsevat toivoa paremmasta. Ilman toivoa ja kykyä nähdä tulevaisuudessa hyvää, elämänilo ja -nälkä kuihtuu hiljalleen koppuraiseksi rusinaksi.

Lapsi valitsee itse kummiaikuisensa kuvan perusteella

Kokemus siitä, että voi itse vaikuttaa elämäänsä, on hurjan herkkä ja tärkeä asia. Siksi on ihanaa, että World Visionilla kummiusvalinta on nyt lasten käsissä. Näinhän sen kuuluukin mennä!

World Visionilla voi edelleen ryhtyä kummiksi sillä ihan perinteisellä tavalla, mutta Anna lapsen valita -kummiudessa roolit käännetään toisinpäin ja lapsi valitseekin kumminsa kuvista. Seuraava kummivalinta järjestetään huhtikuun alussa Ngoswetissa Keniassa, jossa myös yksi meidän kummilapsiystävämme asuu perheensä kanssa. Ilmoittautuminen valintatilaisuuteen päättyy 26.3.

Että jos olet koskaan vähäänkään miettinyt kummiksi ryhtymistä, nyt olisi kiva tapa aloittaa taival yhdessä kummiaan odottavan kenialaislapsen kanssa.

Käytännössä valinta tapahtuu niin, että kun kummiksi halajava on täyttänyt lomakkeen ja liittänyt siihen kuvansa, tiedot välitetään Kenian World Visionille. Sen jälkeen Ngoswetissa järjestetään kummien valintatilaisuus lapsille, jotka ovat saattaneet odottaa omaa kummiaan vuosiakin. Valintatilaisuudessa kummiehdokkaiden kuvat ripustetaan pyykkipojilla riveihin naruille, joista lapset saavat rauhassa miettien käydä valitsemassa itselleen oman kumminsa. Täällä on video yhdestä valintatilaisuudesta.

Minä lähetin aikoinaan valintatilaisuuteen hurjan pohtimisen jälkeen kuvan, jossa olen minä lasteni kanssa festivaaleilla, suuren rakennetun kukkainstallaation keskellä. Minulla on kuvassa selässäni täysi reppu ja otsallani hiki, lapsilla taas on päällään sadevaatteet sekä kasvoillaan eläinmaalaukset. Kuulemma meidät valinnut Evans oli kiinnittänyt huomiota kuvassa juuri lapsiin – minä olin niin kuvassa kuin kummipäätöksessä taka-alalla.

Kun tulevat kummit Keniassa on valittu, kummilapsi lähettää valitulleen kirjeen ja valokuvan, joista tulee tieto kummien sähköposteihin huhtikuun puolivälistä lähtien. 

Kummiksi pääsee 30 eurolla kuukaudessa, ja kummien tuella mahdollistetaan kummilasten kylissä muun muassa puhtaan veden ja riittävän ravinnon saati sekä parannetaan terveydenhuoltoa. Tämän lisäksi World Vision tukee esimerkiksi erilaisin koulutuksin perheitä löytämään keinoja sekä oppeja parantaa toimeentuloaan.

Hankekohteissa työskentelevät työntekijät ovat paikallisia, jotka tietävät ja tuntevat yhteisönsä arjen, tavat ja ongelmat. Kummien tuella ei siis huudella naama valkoisena, miten asiat pitäisi tehdä, vaan mahdollistetaan ratkaisut parempaan elämään yhteisön sisältäpäin, jolloin muutokset ovat pysyviä.

Kukaan ei pärjää yksin, ei ihminen tai valtiokaan

Kehittyvien maiden lapsia ei saa unohtaa maailmassa jylläävien suurien kriisien keskellä. Tämä on erityisen tärkeää muistaa nyt vaalikeväänä, kun omaa ehdokasta äänestämällä valitaan jengiä vaikuttamaan ja päättämään koko kansan puolesta eduskuntaan. Tässä ajassa olisi valtakunnallisellakin tasolla helppoa kääntää katse vain omaan napaan, mutta vaikka yksittäiselle ihmiselle sen suon henkisen hyvinvoinnin niin vaatiessa, valtioille en.

Maailma tarvitsee Suomea, joka toimii konfliktien ja kriisien juurisyiden parissa. Turvallisesta tulevaisuudesta puhuttaessa jäädään helposti pyörimään sotilaallisen varautumisen ympärille ja unohdetaan ihminen sekä ihmisyys. Kestävää rauhaa rakennetaan puuttumalla ihmisoikeuksien polkemiseen, demokratian rapautumiseen, eriarvoisuuteen sekä köyhyyteen.

World Vision on mukana Fingon, lähes kolmensadan suomalaisen kehitystyöjärjestön kattojärjestön, vaikuttamiskamppanjassa kehitysyhteistyön tärkeydestä. Ajatelkaa: Fingon mukaan jo ennen pandemiaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, kuusi seitsemästä maailman ihmisestä koki olonsa turvattomaksi. Kuusi seitsemästä!

Suomi ei käännä selkäänsä maailmalle -kampanja muistuttaa, että turvallisemman maailman rakentaminen on myös Suomen oma etu. Kuluneet vuodet ovat olleet kammottava, mutta toimiva muistutus siitä, että toisella puolella maailmaa tapahtuvat asiat vaikuttavat myös Suomessa ja suomalaisten elämässä. Valtiot ja me valtioiden ihmiset olemme riippuvaisia toinen toisistamme.

Kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu ja rauhantyö ovat kuin laittaisi vakautta ja rauhaa pankkiin kasvamaan korkoa. Niiden avulla ennaltaehkäistään kriisejä ja tuetaan ahdingossa olevia ihmisiä. Tuo työ ei ole mitään tulipalojen sammuttelua – paitsi katastrofitilanteissa –  vaan toimii parhaiten kehitysyhteistyön ollessa pitkäaikaista ja perustuessa tasavertaiseen duuniin yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa. Pitkäaikaisilla yhteistyöhankkeilla on saatu aikaan niin ihmisenkokoisia kuin maailman mittaluokan muutoksia. Tässä esimerkkejä kuluneilta vuosilta ja vuosikymmeniltä:

• Äärimmäinen köyhyys on puolittunut.  
• Lapsikuolleisuus on vähentynyt alle puoleen.  
• Raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin kuolee vähemmän ihmisiä.  
• HIV-tartuntojen määrä on laskenut merkittävästi.  
• Humanitaarisella avulla on tuettu ihmisiä konfliktien keskellä, esimerkiksi Syyrian sodassa.
• Yhä useampi lapsi pääsee kouluun.  
• Sukupuolierot peruskoulutuksessa ovat tasoittuneet.  

Ollessani aikoinaan Ngoswetissa World Visionin kenttämatkalla, opin, että perheiden lapsimäärät vaihtelivat päivästä toiseen. Yhtenä päivänä perheellä saattoi olla kaksi lasta, seuraavana kahdeksan. Keniassa kun omiksi lapsiksi lasketaan kaikki ne lapset, jotka pihapiirissä sillä hetkellä sattuvat olemaan. Siellä ajatellaan, että kaikki lapset ovat yhteisiä, kaikki lapset ovat meidän jokaisen aikuisen vastuulla.