Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Pari kertaa vuodessa urakka on tehtävä. Joka kerta välissä on ehtinyt onneksi olla sen verran paljon aikaa, että ei enää muista, mikä homma lastenhuoneen hyllyjen ja komeroiden inventoimisessa sekä siivoamisessa onkaan. Onneksi, sillä muuten saattaisi jäädä tekemättä.

Lapset siivoavat nykyään pääsääntöisesti itse huoneensa. Joskus omatoimisesti kaivetaan moppiakin esiin, toisiaan iltaraivaus sujuu yhtä rutiinilla kuin hampaidenpesu. Yleensä hommaan ryhdytään, kun aikuinen on siitä sanonut 1–100 kertaa.

Pari kertaa vuodessa hommaan tarvitaan kuitenkin aikuisten apua. Muuten kaaos alkaa kertyä. On jännittävää, miten paljon kaikenlaista käsittämätöntä nöftää lastenhuoneen hyllyille kertyy: kiviä, risoja kangastilkkuja, käpyjä, langanpätkiä, pumpulitolloja, heinää, paperisilppua, ruosteisia muttereita, simpukoita.

Toki röynän joukossa on ihan ehtoja aarteita, jotka säilytetään. Mutta nytkin kannoin sekajätteeseen 3 kassillista (!) epämääräistä nöftää ja korjauskelvottomaksi menneitä leluja. Yhden säkin verran kertyi paperinkierrätykseen menevää silppua, lehteä, vihkoa ja ryttyistä piirustusta.

Morjes.

Samalla kun hyllyjen läpikäynti oli ihan ehtaa siivoamista, vaihdettiin myös vaatekaapin ylähyllyltä esille kesäisempiä tamineita ja vaihdettiin paksummat villapaidat ylähyllylle. Vaikka ihan justiinsa mukamas tein inventaarion vaatteille, läjäpäin pieneksi jäänettä vaatetta myös pakattiin kirppiskassiin tai yläkaappiin odottamaan toisen muksun kasvamista.

Sama inventaario tehtiin myös leluille, jotka taas olivat harrastaneet sikiämistä keskenään. Lupaan lapsille monesti kirppisreissuilla valittavaksi yhden lelun, ja noh, vuodessahan sitä sitten vaivihkaa kertyy. Tavallaan on ihan ookoo, että lelut kiertävät ikäänkuin lainassa pienellä vuokralla, mutta joku roti tähän pitäisi saada. Pehmoleluja en ole luvannut enää yhtäkään meille asumaan, en vaikka lasten mielestä jokainen pehmolelu on elävä ja surullisine silmineen anelee kirpputorin hyllyllä pääsyä uuteen kotiin.

Että jos mietitte pehmolelun ostamista uutena, älkää. Niitä on aivan tolkuttomat määrät ihan jokaisella kirpputorilla.

Kun lasten hyllyihin tuli tilaa, päätin nostaa kaikki loputkin askartelulaatikot yläkaapeista lasten omatoimiseen käyttöön. Ensin nekin siivottiin, enkä voi syyttää hamstrauksesta vain lapsia. Askartelulaatikot kertovat puuhasteluhaaveistani, joiden toteutukselle ei koskaan ole sitten ollutkaan aikaa. Antakoot lapset luovuutensa kukkia niiden kanssa nyt, parempi ne kaikki huovutusvillat, kipsimassat, helmet, magneetit ja näteistä näteimmät paperit ovat käytössä kuin yläkaappien ikuisuusjemmassa.

Loppuun vielä kaupallinen tiedote: lasten pieneksi jääneitä vaatteita, kenkiä, asusteita ja valtava läjä kuvakirjoja, pelejä ja leluja, joista lapset ovat jo kasvaneet ohi niistäkin, kiikutettiin myyntiin Kidia lasten second hand -myymälään täällä meidän kotikylällä Hertsikassa. Kidialaiset tarjosivat palvelun minulle. Tuotteet tulevat myyntiin todennäköisesti tällä viikolla. Ilmoitan päivästä tarkemmin Lähiömutsin Instagram stooreissa.