Ystäväni ovat vuosien aikana kyselleet minulta, eikö ole kamalaa joutua pelkäämään koko ajan, että puolisolle sattuu töissä jotain. Ei peläten voi kuitenkaan arkeaan elää, ja kaikkeen tottuu. On hyvä, että en edes tiedä, minkälaisia tilanteita hänellä tulee työvuorojen aikaan vastaan, sillä aikaa kun minä omien työpäivieni aikana nakutan tietokonetta villasukissani tai iltaisin pesen lasten hampaita ja nukun öisin tyhjä paikka vierelläni.

Mutta viime aikoina olen huomannut ahdistuksen, huolen ja pelonkin löytäneen tiensä jonnekin rintalastan alle. Siellä se muhii, muljahtelee ja välillä äityy korventamaan.

Puoliso työskentelee yhdellä niistä niin kutsutuista kriittisistä aloista (sen tarkemmin menemättä siihen nytkään). Hän ei voi jäädä etätöihin, vaan joutuu lähtemään töihin siinäkin vaiheessa, jos yhteiskunta ajetaan minimiliekille. Hän ei voi välttää sosiaalisia kontakteja, vaan on lähikontaktissa välillä kymmenien ihmisten kanssa työvuoronsa aikana. Hän ei voi eristäytyä, vaan joutuu kulkemaan ympäri kaupunkia, missä milloinkin tarvitaan. Kuten niin moni muukin kriittisellä alalla työskentelevä.

Hän ei voi jäädä perheen kanssa kotiin turvaan poikkeustilanteissakaan. Huomaan pelontunteen ottavan minussa sijaa työvuoro työvuorolta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan koronavirustartunnan saanut henkilö voi levittää virusta eteenpäin jo ennen oireiden alkamista. On ollut pakko totutella ajatukseen, että puolison työn kautta virus voi kulkeutua meille, ehkä se jo on meillä oireettomana.

Siksi minä ja lapset olemme eristäneet itsemme kotiin. Emme kuulu riskiryhmään; meillä ei ole perussairauksia, emmekä iän puolesta ole niitä, joille koronaviruksen tiedetään tähän mennessä olevan kohtalokkain. Mutta me jäämme kotiin, koska meillä on mahdollisuus jäädä kotiin. Toisin kuin puolison ja tuhansien muiden yhteiskuntamme ja sen ihmisten hyvinvoinnista huolehtivien ihmisten, meidän ei ole pakko lähteä minnekään.

Emme myöskään vie viskaria päiväkotiin tai ekaluokkalaista kouluun, koska onneksemme olemme onnistuneet järjestämään omat työni niin. On perheitä, joissa ei ole tähän mahdollisuuksia, vaan lähiopetus koulussa ja meno päiväkotiin on pakko. Olen nukkunut viime viikon ihan liian lyhyitä yöunia, kodin seinät meinaavat välillä kaatua niskaan ja on nihkeää, kun kaikilla on ikävä kavereita, harrastuksia, opettajia ja sitä, että asiat olisivat normaalisti. Mutta se ei ole pakottava syy siihen, että lapset pitäisi viedä päiväkotiin ja kouluun tai päästää fudiskentille ja skeittipuistoihin, jotka eilen työvuorossa olleen puolison mukaan olivat ihan piukassa jengiä, hallituksen antamista suosituksista huolimatta.

Näin pysymme itse paremmin turvassa, mutta ennen kaikkea pidämme huolen, että jos virus meidän kotiimme tulee, se ei ainakaan minun ja lasten kautta pääse enää eteenpäin. Sosiaalisten kontaktien välttäminen on tärkeää myös kaltaisillemme terveille ihmisille, koska siten hidastetaan epidemian leviämistä ja tasoitetaan sen huippua. Näin pyrimme omalta osaltamme pitämään huolta, että sairaanhoito toimii.

Ja jos ahdistaa, voin ottaa vertailukohtaa miettimällä niitä ihmisiä, joiden elämään tässä kaiken keskellä syntyy uusia rakkaita ja joiden elämästä kuolee rakkaita. Että miten kaikki näihin liittyvät toimet, virallisuudet ja juhlat pitää hoitaa läheisten kanssa etänä, ilman fyysisesti jaettavaa iloa ja surua.

Sen rinnalla on aika pieni huoli se, että lapset nahistelevat, Skype-puhelun kuva pätkii palaverissa ja roskia ei ehdi viedä.

Tässä tilanteessa olisi suunnatonta itsekkyyttä jatkaa elämäänsä normaalisti painellen tuolla ympäri kyliä. Saati, että ottaisi tilanteen lomana painellen ympäri Suomea. Se, että itse on terve, ei oikeuta vaarantamaan toisten terveyttä. On mautonta heittää vitsikkääksi tarkoitettuja heittoja, että minä olenkin jo niin vanha, että voin kuolla onnellisena bingossa saamaani koronaan. Kaikki muut iäkkäät ja / tai päällisin puolin terveiltä näyttävät perussairauden kantajat ja näiden läheiset eivät kuitenkaan kuolemaa toivo.

Monille koti ei ole turvallinen ja onnellinen paikka, mutta meille, joille se on, toimintaohje tähän tilanteeseen on mitä helpoin ja mukavin: pysy kotona.

Faktatietoa koronasta:

Jaa: