©Lahiomutsi Sisustuskuvaukset-3801

Tilanne oli seuraavanlainen. Olin sopinut blogimuijien kanssa pieruperseisen blogimiitin Tampereelle viikonlopuksi. Ystäväkin oli lupautunut koko viikonlopuksi lastenvahdiksi – mistä kiitän Outia ihan joka välissä kuin voin, kuten nyt tässä. Kiitos! Kun kaikki oli naulittu kalenteriin ja jo melkein maistoin punaviinin kitalaessa, sain sähköpostia.

Sähköpostissa tiedusteltiin, josko aikatauluihini sopisi sen Pirkka.fi:hin tulevan sisustusjujun kuvaukset maanantai-aamuna. Ja samaan syssyyn otettaisiin minusta myös Pirkka-lehteen tuleva kolumnikuva. Siis sen maanantain, kun olisin kerran talveen ollut vähän ns. rimpsalla. Tottakai, mutta voisitteko kuitenkin tulla vasta kympiltä?

Tänään aamulla heräsin aikaisin saadakseni sekä kodin että itseni kuvauskuntoon. Eilen illalla olin sen kaiken suorittamiseen ihan liian onnellisen turta ja kohmeloinen. Se, että en mielihalustani huolimatta vetänyt kaksinkäsin pizzaa, oli tarpeeksi kova suoritus.

Naamassa oli pakkautuneena kaikki lauantain ja sunnuntain välisenä aikana vetämäni sinihomejuustot, suklaat ja punkut. Lättäisin turvotusta laskevan naamion naamaan, toivoin parasta ja kaivoin imurin esiin. Sitten tajusin, että pitää kaivaa myös rätti.

Neljä eloisaa muksua saa viikonlopussa aikaan sellaisen kaaoksen, että vaikka sekä mies että ystäväni olivat armollisesti siivonneet ennen saapumistani kotiin eilen illalla, joka nurkka ja ovenpieli oli vaaleanpunaisessa glitterissä, leimasinmusteessa ja epämääräisessä paperisilpussa. Älkää kysykö. Onneksi päivän kuvauksien kohteena oli vain lastenhuone, joten varsinaisen puunauksen saattoi kohdentaa vain sinne.

Kello 7.30 ovisummeri soi, ja avasin oven hiukset yöllisten liskojen letittämillä rastoilla. Larissa Finartelta tuli pelastamaan meidät mattopulmalta, ja toi meille ihanan hailakan vaaleanpunaisen villamaton. Viime tippa paras tippa!

Kello 10 matto oli levitetty puhtaalle lattialle, lastenhuone oli kuvausvalmis ja minulla oli kiharat hiuksissa ja voittajafiilis. Satu tuli kuvaamaan minuutilleen sovittuun aikaan, ja viittä tuntia myöhemmin sekä lastenhuone että pärstäni oli kuvattu. Ja jo tuli hienoja kuvia, pian näette! Että mitäs minä huolehdin, voi sen näinkin hoitaa.

Kerron viikonlopun karkeloista Tampereella, lastenhuoneen remontin valmistumisesta ja kolumnista myöhemmin – joka asia siisteintä ja kivointa hetkeen! Mutta nyt tahdon sitä pizzaa. Tai tortilloja. Ja sipsejä ja limsaa. Rasvaa ja suolaa.

Jaa