Joululoman jäljiltä on erityisen hyvä fiilis arjesta. Siksi nyt uskallan besservisseröidä vinkeillä, joilla meidän perhe helpottaa arkihärdelliään. Voin tästä sitten käydä vilkaisemassa, mitä olenkaan puhunut, kun viikot alkavat tehdä tehtävänsä ja väsy painaa kumaraan.
No ei. Totta puhuen, arki tosiaankin on muuttunut valtavasti ihan parin viime vuoden aikana. Ollaan yhä enemmän saajapuolella tässä vanhemmuushommassa; on aika napsia rusinoita pullasta, jonka taikinaa on vaivattu kuluneet vuodet kädet rakoilla.
Lapsista on tullut valtavan paljon omatoimisempia, minkä myötä arjen kuormittavuus on vähentynyt vähän joka osa-alueella. Yksi kulkee kavereiden kanssa kouluun ja takaisin, molemmat nukahtavat itsekseen (ei enää omien kirjojen lukemista suunnistuslamppu päässä lastenhuoneessa), pukeminen ei ole enää tahtojen taistelua ja molemmat mukulat uskaltaa jo laittaa ulos leikkimään itsekseen, noin muun muassa.
Jokaisen kohdalla on tietenkin niitä muttia, mutta näin pääsääntöisesti lapsiperhe-elämä on juuri nyt erityisen onnellista ja hyvää. Ja näillä jutuilla me pidämme sen hyvänä:
Lepo ja kunnon yöunet
Tämä on se tärkein, joka määrittää tahmeuden määrän ihan kaikessa. Tämä on myös se, johon ei pikkulapsiperheessä aina voi itse vaikuttaa. Mutta itselläni valvominen ja töiden tekeminen iltaisin oli lopulta enää kiinni itsestäni ja pikkulapsiaikojen tottumuksesta. Kun lopulta siivosin työt pois illasta, pyhitin illan viimeiset hetket levolle laskeutumiseen kirjojen parissa ja opettelin nukkumaan, elämästä tuli valtavan paljon antoisampaa ja ihanampaa. Väittäisin myös olevani itse mukavampi muikki nykyään.
Osittainen hoitovapaa
Muutamien kuukausien pätkiä lukuun ottamatta puoliso on ollut perhevapaiden jälkeen vuosien ajan osittaisella hoitovapaalla, eli tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Osittaisesta hoitovapaasta tavataan puhua vain silloin, kun kerrotaan 1.-2. luokilla olevien lasten vanhemmista. Heillä kun on silloin oikeus myös Kelan osittaiseen hoitorahaan lyhentäessään työpäiväänsä lasten hoidon vuoksi. Mutta myös 3–6-vuotiaan lapsen tai lapsien vanhemmat ovat oikeutettuja osittaiseen hoitovapaaseen. Silloin lyhennetystä työviikosta ei vain saa Kelalta osittaista hoitorahaa.
Viikonloppupainotteista kolmivuorotyötä tekevänä puolison vapaat osuvat sinne tänne viikkoa. Se on lisännyt mahdollisuuksia saada koko perheen yhteisiä vapaapäiviä viikonlopuille, minkä lisäksi puoliso on yhden arkipäivän kotosalla kuopuksen kanssa. Muina viikkovapaapäivinään hän on voi valmistella muulle perheelle arkea helpommaksi niille päiville, kun hän on aamusta iltaan poissa: käydä kaupassa, siivota ja laittaa ruokaa valmiiksi. Hän on myös äärimmäisen tärkeä tuki ja assari omissa työhommissani.
Palkattu siivooja
Meillä on käynyt siivooja viiden vuoden ajan säännöllisesti kerran kuukaudessa. Sillä on ollut uskomattoman rauhoittava vaikutus. Lapsiperhe-elo on karaissut siisteyttä ja järjestystä rakastavan mieleni sietämään sotkua, mutta totuus on, että parhaiten voin, kun koti on järjestyksessä ja raikas. Siksi tieto siivoojan saapumisesta rauhoittaa. Että vaikka en nyt itse ehtisikään, viimeistään silloin ja silloin tulee Adam, joka pyyhkii kylppärin suihkukaapin kalkkiroiskeet ja pesee tahmaiset lattiat. Nykyisessä kodissa olemme suosiolla ulkoistaneet myös ikkunapesun, sillä vaikka olen sillä tavalla vinksahtanut, että tykkään siivoamisesta, ikkunanpesu on hanurista.
Pyykinpesu työpäivän aikana
Moni kysyy, eikö työpäivät mene pyykinpesuksi, kun töitä tekee kotityöhuoneella. Tokihan se menee! Ja hyvä niin. Laitan koneellisen pyörimään heti aamulla, ja pidän kesken työpäivän jaloittelutauon, jonka aikana vien pyykit joko ulos narulle tai heitän ne kuivausrumpuun ja asettelen arimmat vaatekappaleet kuivumaan kylppäriin. Illalla joko minä tai puoliso viikataan ne kaappeihin. Kuivausrumpu on myös yksi asia, jota ilman en nykyään enää lapsiperhehommiin ryhtyisi – lisää rakkaudentunnustuksia sille masiinalle täällä. Kun vielä kävin muilla töissä, käytin pyykinpesukoneen ajastinta: latasin koneellisen illalla ja laitoin pesun alkamaan aamun varhaisina tunteina, jotta pyykit olivat valmiina ripustettavaksi ennen töihin lähtöä.
Laatikkopyörä
Hankkiessamme laatikkopyörän kuutisen vuotta sitten ja päivittäessämme sen sähköavusteiseen viitisen vuotta sitten, en voinut edes kuvitella, miten tärkeä ja pitkäikäinen kulkujuhta siitä tuleekaan. Se on autottoman lapsiperheen perhefarmari, jonka kyydissä lapset kulkevat yhä edelleen vähän pidempien matkojen ajan. Pyörällä huristellaan harrastuksiin, kavereille, kaupungille ja toisinaan päiväkotiin, kouluun ja pian taas myös eskariin. Sillä taitetaan myös mökkimatkat.
Olen valtavan onnellinen Helsingin julkisesta liikenteestä, johon laatikkopyörä on kuitenkin mahtava lisä. Laatikkopyörän kyydissä kun kulkevat raskaatkin kantamukset, kuten vaikka remonttikamat, viikon ruokaostokset tai lasten lisäksi esimerkiksi säkillinen luisteluvermeitä.
Jaetut kalenterit
Koska jokainen viikkomme on erilainen, eivätkä ne noudata edes mitään syklistä rytmiä, puolison kanssa jaettu kalenteri on supertärkeä. Sinne merkitään niin työvuorot, iltojen työ- ja vapaa-ajan menot kuin kaikki pieni sälä lasten hammaslääkäreistä ja neuvola-ajoista vasu-keskusteluihin ja harrastusten näytöspäiviin. Me käytämme tähän ihan puhelimien omaa kalenteria, jossa on sitten myös ei-jaettuna ne merkinnät, joilla toinen ei tee mitään.
Lisäksi meillä on vielä paperinen perhekalenteri, johon merkitään esimerkiksi päiväkodin lelu- ja kirjapäivät, lasten harrastukset ja muut muistettavat, joilla ei tarvitse puhelimien kalenteria tukkia, mutta jotka on hyvä vielä aamulla tsekata ennen päivänrientoihin lähtemistä.
Jaettavat kauppalistat ja muut listat
Rakastan listoja! Ne ovat yksi tapa pitää arki ja oma pää kasassa. Yksi eniten käytetyistä listoista on kauppalista, johon käytämme rautalankamallisen simppeliä OurGrouceries-sovellusta. Sinne merkitään heti, kun jotain oleellista alkaa loppua (pyykinpesuaine, mustapippuri, kauramaito) ja ennen kauppaan piipahdusta listaa vielä täydennetään. Listan voi järjestää kaupan osastojen mukaan ja mikä tärkeintä, se päivittyy reaaliaikaisesti sekä puolison että minun puhelimeen.
Samassa sovelluksessa on listansa myös esimerkiksi apteekki- ja luontaistuoteostoksiin ja rautakauppaan. Nyt siellä on myös tarvelista mökille, jotta kirppareilla kiertäessäni muistan, mitä piti etsiä.
Muita jaettavia listoja teen Wunderlist-sovellukseen. Siellä on esimerkiksi retkipakkauslistan perusrunko, jotta ei joka kerta tarvitse uudelleen pohtia, unohtuiko nyt jotain oleellista, kuten tulitikut, villasukat, puukko tai makuupussi. Siellä on myös listat esimerkiksi hankituista joululahjoista ja asioista, joita piti hoitaa ennen häitämme.
Jaetut harrastuskuskaukset ja harrasukset kotiinkuljetuksella
Vihaan harrastuskuskauksia, sitä on turha kaunistella. Vaikka niidenkin kanssa säätö on lasten kasvamisen myötä helpottanut, ihan varmasti mieluummin tekisin esimerkiksi perjantai-iltana kello 20 muuta kuin istun vetoisan koulun eteistilassa kuluttamassa aikaa toisen lapsen kanssa sillä aikaa kun toinen harrastaa. Siksi odotankin innolla, josko islannin malli edes osittain kotiutuisi Suomeenkin. Yksi ihana esimerkki meidän perhe-elämästä on se, että esikoinen on koulun kuorossa, jonka harjoitukset on upotettu pitkän ruokavälitunnin oheen. Jos kuorotreenit olisivat iltaisin, lupaa harrastukselle ei olisi meiltä vanhemmilta irronnut; kuskaussäätö vielä yhdelle illalle olisi ollut liikaa koko perheelle.
No mutta, kun kuskauksia vielä on, olen ilolla lyöttäytynyt harrastajien toisten vanhempien kanssa kuskausrinkeihin. Turha siellä koulunkäytävillä on kaikkien odotella, kun yksi aikuinen voi hoitaa useamman mukulan viennin. Viime syksystä lähtien sekä minä että lapset olemme myös käyneet pianotunneilla – tai opettaja on käynyt meillä, kun tilasimme soittoharrastuksen niin sanotusti kotiinkuljetuksella (tästä lisää tämän viikon torstaina!)
Lapset aamupalalle päiväkotiin ja eskariin
Niin kauan kuin tämä mahdollisuus on, sitä todellakin kannattaa hyödyntää. Se kun ei edes nosta varhaiskasvatusmaksua yhtään, mutta säästää rahaa, aikaa ja etenkin hermojen kiristelyä aamuisin.
Nykyään yhden lapsista ollessa koululainen, me syömme koko perhe aamiaisen kotona, mutta muistelen edelleen lämmöllä niitä aikoja, kun esikoinen aloitti päiväkodin ja itse tein töitä televisiotuotantoyhtiössä. Aamulla ei tarvinnut edes käydä keittiössä, kun lapsi söi aamiaisen päiväkodissa ja itselläni työsuhde-etuihin kuului joka päivä toimistolle katettu aamupala. Sitä onnellisemmaksi tekevää arkiluksusta en ihan heti keksi!
Ruokakassipalvelu
Löysin ruokakassipalvelut blogiyhteistyön kautta, ja sittemmin olemme käyttäneet sitä kiireisimmillä viikoilla. Kaupassa käyminen ei itseäni varsinaisesti kuormita (yksin kaupassa käyminen on ihanaa!), mutta se aivotyö, joka kauden mukaisten ruokalajien miettimiseen ja tarvittavien ruoka-aineiden listaamiseen menee! On ihanaa voida ulkoistaa se muille, eikä tietenkään haittaa sekään, että reseptien lisäksi tarvittavat ruoka-aineet kannetaan ovelle.
Hiljennä piipitys
Hienosäätönä arjen mukavoittamiseen on laittaa puhelimen sovelluksista ilmoitukset pois. Kun piipitys ja puhelimen näytöllä poukkoilevat ilmoitukset häviävät, päähän vapautuu kummasti kaistaa. Ja kun nukkumaanmenoaika lähestyy, puhelin napstautetaan lentokonetilaan, ettei tule ajalehdittua sinivalon pariin ennen unia. Jälkimmäisen kanssa olen viime aikoina lipsunut, ja pitääkin taas ottaa ryhtiliike.
Toiveissa: lastenhoitaja
Tämä on ollut toive- ja to do -listalla jo vuosia, ja luinkin muinoin ihan haltioituneena, kun Tommi kertoi heidän palkanneen lastenhoitoapua vakkarihoitajalta kerran viikossa. Sellaisesta en uskalla edes haaveilla, mutta kerran kuukaudessa olisi unelma. Tämän asian edistämisen kanssa olemme kuitenkin laiskistuneet entisestään. Tarve avulle lastenhoidossa oli joskus aikaisemmin akuutti, mutta nykyään olemme onneksi ymmärtäneet hakea vastavuoroista tukiverkkoa ystävistä ja naapureista. Mutta vielä joskus: vakkaritreffit kerran kuukaudessa puolison kanssa, kyllä kiitos!
Minkälaisia keinoja te käytätte arjen leppoistamiseen? Olisi hauska kuulla – ja vinkeistä varmasti ilahtuisivat myös muut lähiössä visiteeraavat!
Laatikkopyörälle ja kuivausrummulle (sekä hyvälle pyykinpesukoneelle) ääni! Jotenkin tuntuu että täällä kaupungissa auton kanssa olisi enemmän säätöä ja murhetta kuin sähkötuupparillisen laatikkopyörän kanssa. Se pyörä on jotenkin helppo ja huoleton. Kuivausrumpu muutti meille vuosi sitten, eikä hetkeäkään liian myöhään, lapsen vaatteet kasvat eikä pyykkitelineeseen enää mahdu viikon pyykit.
Jos lastenhoito tulee joskus ajankohtaiseksi, olen tykännyt Väestöliiton Kotisisaren hoitajista. Yrittävät aina järestää perheeseen sopivan ja tutun hoitajan. https://kotisisar.fi/
Joo, on onnekasta saada asua kaupungissa, jossa on täysin mahdollista elää ilman autoa. Ja kuten sanoit, mäkin luulen, että näin on helpompaa. Vaikka välillä pitää säätää, toisiaan lainataan autoa ja välillä vuokrataan vuokramökkimatkoille autoa, kokonaisuutena sähköisella laatikkopyörällä ajelu on vaivattomampaa. Enkä edes aloita siitä, mikä ero kukkarolle on, kun ei tarvitse autoa!
Iso kiitos lastenhoitajavinkistä! Pitääkin tutustua. Tuttu hoitaja olisi juuri se juttu. Nyt olen miettinyt myös, että lapset alkavat olla sen verran isompia, että pestiin voisi hyvinkin ottaa jonkun ”ei niin pätevän”, eli jonkun kivan nuoren täältä omasta lähiöstä.
Kiitos kaikki muutkin kommenteista, palaan niihin pian!
Yksi minkä tahtoisin arkea helpottamaan, mutta juuri nyt se on mahdotonta (ehkä tälle kuitenkin aukeaa lähiaikoina mahdollisuus) olisi pyykkikone asuinkerroksessa. Meillä on se tällä hetkellä alakerrassa jossa on vain sauna+kylppäri, takkahuone (joka on häpeällisen vähällä käytöllä) ja pyykkihuolto. Pyykkejä ei siis voi lvaan laittaa siinä sivussa vaan aina pitää asiakseen mennä laittamaan tai ripustamaan pyykkejä. Haaveilen että voisin vaan ohimennen ripustaa pyykit kun kuulen koneen piippaavan valmista.
Minä leppoista arkeani tekemällä 6 tuntista työpäivää. Tämä lyhentää mukavasti lasten hoitopäiviä sekä auttaa minua pitämään oman pään kasassa.
Nukkumaanmenosta olen ihan samaa mieltä. Uni on tosi tärkeä jos haluaa pitää pään kasassa.
Päiväkotien aamupalaa kannattaa todella hyödyntää jos se aikatauluihin mukavasti istuu. Meillä tosin otetaan aamulla D-vitamiinit ja ne rasvaliukoisena on hyvä ottaa ruuan yhteydessä joten lapsille katetaan pieni aamainen. Esim. pala leipää/banaani/jogurtti ja sen kanssa lasi juomista +D-vitamiini. Varsinaisen aamiaisen lapset syövät sitten hoidossa. Tämä miniaamiainen on hyvä myös silloin jos lapsi on aamulla kovin nälkäinen (eihän kaikille edes maistu aikaisin aamulla). Jos tätä miniaamiaista ei olisi olisi meilläkin varmaan arki leppoisampaa, mutta toisaalta en usko että lapset olisivat valmiit siitä luopumaan ainakaan vielä.
Kuulostat listojen kanssa ihan minulta 😀
Meillä on miehen kanssa käytössä OneNote johon voi tehdä reaaliaikaisia ostoslistoja ja kaupassa ruksata mitä on jo hyllystä haettu.
Samaa ohjelmaa käytän aina kun suunnitellaan juhlia ja myös kaikki pakkauslistat ovat siellä. Kaikille perhaanjäsenille on oma peruslista jossa on listattuna kaikki mitä reissulla voi tarvita. Ruksin sieltä vaan ennen pakkaamista valmiiksi ne mitä ei tarvitse juuri sille reissulle pakata (esim. talvella uikkareita tai kesällä pitkiä alushousuja). Tämän avulla myös hajamielinen mies saa yleensä lähes kaiken tarpeellisen pakatuksi silloin kun on pakkausvastuussa. Minulla on oma listani ja sitten on vielä erikseen useamman kerran vuodessa toistuville reissuille omat listansa joissa on juuri siinä kohteessa tarvittavia juttuja (pelastusliivit, sukset, pyöräilykypärät tms.).
Niin ja perheen ruokalistat ovat myös tuolla. Tosin nyt kun syön arkena töissä niiden tarve vähenee, mutta ne ovat olleet meille arjen pelastus jo useita vuosia. Suunnitellaan aina parista viikoska kuukauteen etukäteen. Ei tarvitse illalla nukkumaan käydessä pohtia mitä seuraavana päivänä syödään tai kaupassa hikipäässä keksiä jotain laitettavaa. Tiedetään myös jos listalla on ruokaa johon ei löydy aineksia lähikaupasta niin voi käydä työmatkalla isommassa kaupassa. Ja ylipäätään kauppalistoja on helppo tehdä myös ruokalistan pohjalta. Vähentää turhia ostoksia ja siten ruokahävikkiä.
Hyviä vinkkejä, kiitos, kun jaoit ne myös muille inspiraatioksi!
Tuollainen perusreissujen pakkauslista pitäisi meidänkin tehdä, retkipakkauslistan lisäksi. Voisi ainakin esikoinenkin ottaa sen avulla vielä enemmän vastuuta omien kamojensa pakkaamisesta.
Ruokalistat ovat sellainen, jota en ole vieläkään saanut palautettua arkeen. Ennen lapsia mulla oli tarkat suunnitelmat, joiden perusteella sitten käytiin myös kaupassa. Nyt se menee enemmänkin niin että pidetään huolta, että kuivakaapin peruselintervikkeita on aina ja siihen päälle sitten kaupan hevi-osastolta ostetaan läjäpäin kaikkea kulloinkin kaudessa / tarjouksessa olevaa. Ja niistä sitten inspiroidutaan ja kokataan. Ruokahävikin minimoimisessa oon mielestäni tosi hyvä, mutta jos olisi suunnitelmallisempi, säästyisi kauppalaskuissa rahaa.
Pienenä huomiona nostaisin, että osittainen hoitovapaa on mahdollista myös alle 3-vuotiaiden lasten osalta ja silloin siitä saa myös Kelalta tukea 🙂 Tuki on tällöin nimeltään joustava hoitoraha, mutta osittaista hoitovapaata sekin on.
https://www.kela.fi/joustava-hoitoraha
Olen itse tätä molempien lasten osalta käyttänyt. He kun ovat menneet hoitoon ollessaan 1v8kk ja mie olen sitten tehnyt kuuden tunnin työpäiviä. Parhaillaan saan taas Kelalta tukea, kun talossamme on ekaluokkalainen ja teen niitä kuuden tunnin työpäiviä. 🙂
On kyllä valtavan hienoa, että on tämmönen etuus käytettävissä ❤
https://hennahelena.fi
Hyvä tarkennus! Kirjoitin näistä erinäisistä vapaista enemmän tässäI linkkaamassani tekstissä, mutta olisi pitänyt nostaa sieltä vielä erikseen tämä kohta esiin myös tähän postaukseen:
”…Ennen kuin mennään eteenpäin, otetaan vielä kertaukseksi myös muut perhevapaamahdollisuudet. Vanhempainvapaakauden jälkeen voi siis jäädä hoitovapaalle alle kolmevuotiaan lapsen kanssa ja saada siitä kotihoidontukea. Kun lapsi siirtyy päiväkotiin tai muuhun päivähoitoon ja on vielä alle kolmevuotias, vanhemmilla on mahdollisuus lyhentää työviikkoaan juostavalla hoitovapaalla, josta voi saada myös juostavaa hoitorahaa Kelalta. Meidän perheessä molemmat vanhemmat ovat käyttäneet näitä kaikkia muita perhevapaamahdollisuuksia, mutta osittainen hoitovapaa oli käytössä nyt ensimmäisen kerran miehellä tänä kesänä.”
Tämä etuus ja mahdollisuus lyhentää työpäiviä on kyllä upea ja pikkulapsiperhearkea hurjasti leppoistava asia!
Totta, siellähän tekstissä se olisi ollut tarkemmin ❤ Aina ei vain tule linkkailtua noita, kun omasta mielestään on varsinkin tässä blogissa lukenut suurimman osan aiemmista teksteistä ❤
Välillä on kirjoittajana tasapainoilua, että kuinka paljon ottaa kertausta aikaisemmista teksteistä uusiin kirjoituksiin, ettei vakkarilukijoille tule ähkyä ja että samalla uudet pysyvät kärryillä 🙂 Mutta tässä olisi ollut paikalla avata asia tekstiin asti, hyvä kommentti ja huomio siis 🙂
Hyviä vinkkejä, joista osa on jo käytössä meilläkin!
Sellainen tarkennus, että osittaiseen hoitovapaaseen voi saada Kela-tukea myös alle 3-vuotiaan lapsen vanhempi. Nykyisin tuo tuki löytyy joustavan hoitorahan nimellä; kun itse sain sitä pidemmän aikaa sitten, se oli tuota samaa osittaista hoitorahaa kuin eka-ja tokaluokkalaisten vanhemmat yhä saavat.
Joo, linkkasin postauksessa siihen tekstiin, jossa kerron näistä vapaista enemmän, mutta olisi pitänyt kirjoittaa ne auki vielä kertauksena tähänkin postaukseen 🙂
Tuo joustava hoitovapaa ja joustava hoitoraha alle kolmevuotiaiden lasten vanhemmille tuntuu olevan vanhemmille onneksi yleensä tuttu, kun taas tästä osittaisen hoitovapaan mahdollisuudesta 3–6-vuotiaiden lasten vanhempien kohdalla (tosin ilman korvausta) tuntuu olevan vähemmän tietoa. Ja nyt kun meillä toinen lapsi on ekalla, siitä saa taas myös rahallista korvausta valtiolta, mikä on kyllä mahtava juttu.
Viikon ruuat verkkokaupasta kotiinkuljetuksella. Aivan älyttömästi säästyy aikaa ja vaivaa.
Tätä suosittelee tosi moni! Meillä tämä on ollut käytössä lomilla. Tehdään ruokakauppatilaus rauhassa kotosalla vaikkapa vuokramökin lähellä olevaan kauppaan. Sitten voi vain käydä hakemassa sapuskat mökkimatkalla, eikä tarvitse jäädä pyörimään vieraan kaupan käytäville lasten kanssa. Kerran oltiin ystävien mökillä, jonne pääsi julkisilla ja jonne kauppaostokset sai kotiinkuljetuksella – niin mahtavaa!
Mutta pitäisi kyllä testata tätä arjessakin. Mä olen vain sellainen kaupassakävijä, että hevi-osastolla menen sen mukaan, mikä on kaudessa / edullisesti juuri siihen aikaan. Tuntuu, että sellainen ei ole niin helppoa nettikaupassa. Mutta miksipä ei toimisi arjessa, jos kerran lomallakin 🙂
Hyviä vinkkejä! Osa meillä jo käytössä, toimii.
Miten käytännössä osallistutte jaettuihin harrastuskuskausvuoroihin autottomina? Laatikkopyörällä? Harkitsemme autosta luopumista ja siksi tämä kiinnostaa, miten toteutettu konkreettisesti 🙂
Suosittelen kokeilemaan autosta luopumista. Meillä onnistui pitkään saatteleminen kävellen/pyörällä omalla vuorolla (2km säteellä kotoa). Syksyllä keskimmäisen harrastus sai jo hetken harkitsemaan autoa, 4krt/vko 12km päässä hitaalla julkisella yhteydellä. Siitäkin on selvitty kimppakyydillä, naapuri lainaa 1krt/vko korvausta vastaan autoaan ja muilla kerroilla lapsi pääsee kyytiin.
Meillä ei ole laatikkopyörää, mutta jämäkkä sähköpyörä kestävillä pyörälaukuilla. Sähköpyörälily on kyllä leppoisaa liikkumista paikasta toiseen! Autottomuus onnistuu siis kolmilapsiselta harrastavalla perheeltä kaukana kehäkolmosen ulkopuolella. Vaatii vain aivojen kääntämistä uuteen asentoon, tosin me asumme kävelyetäisyydellä keskustasta, joka kyllä edesauttaa asiaa.
Kuskataan lapsia harrastuksiin monesti just laatikkopyörällä (meidän pyörään mahtuu 3-4 lasta kyytiin, vähän riippuen, minkä ikäistä / kokoista sakkia matkalaiset ovat) ja myös julkisilla, bussilla ja metrolla. Eli kuskaaminen on enemmänkin sitä, että pidän huolta, että lapset pääsevät turvallisesti perille ja takaisin.
Loistavia vinkkejä! Meillä on vain yksi yksivuotias lapsi (ja koira) ja olen vielä lapsen kanssa kotona. Silti olemme kaivanneet arjen helpottajia lähinnä miehen reissutyön ja no, ihan kai mukavuudenhalusyistä 😀
Meillä käy kans siivooja, tosin kaksi kertaa kuussa. Hinta rapiat 300 euroa kuussa, josta saa vielä vähennykset. Me saadaan olla TODELLA pahassa konkassa ennen kuin siivoojasta luovutaan.
Suhteellisen terveellinen noutoruoka on kans aivan ykkösjuttu. Subit, sushit, nepalilainen ja erilaiset wokkihässäkät. Tulee haettua useita kertoja viikossa. Ah, miten helppoa kokkausta <3
Ah totta, noutoruoka, kyllä! Etenkin just perhevapailla käytin hyödyksi lounastarjoukset. Jännästi nyt päivät töissä viettävänä (eli lasten kasvettua) aikaa laittaa ruokaa on enemmän kuin silloin, kun jompi kumpi meistä vanhemmista oli kotona lasten / lapsetn kanssa 😀 Mutta ai että välillä on ihanaa käydä syömässä ravintolassa tai tilata sapuskat napista painamalla kotiin.
Hyviä vinkkejä! Ei sinulla sattuisi olemaan jaettavaksi teidän Lapin junareissun pakkauslistaa? Olisi tarve näin hiihtolomien jo häämöttäessä! Lähdetään perhekokoonpanolla junalla Ylläkselle, osittain sinunkin postausten innoittamina.
Moikka! No voihan vitalis, Lapin junareissun pakkauslista olisi kyllä hyvä – ollaan myös itse taas suuntaamassa junalla Lappiin – mutta sitä en kirjannut ylös. Paljon, paljon villaa, sitä listalla lähinnä varmaankin olisi 😀 Kivaa reissua pohjoiseen joka tapauksessa, niin kiva kuulla, että ollaan voitu olla inspiroimassa siihen seikkailuun <3