Muutamissa blogeissa on ihmetelty, mikä äitienpäivän perimmäinen pointti oikein on. Että mitä siinä oikein juhlitaan. Että eikös moinen kohdulla pröystäily ole vähän noloa. Ja että kerran vuodessako niitä mutseja vain pitäisi muistaa.
Äh, ihan pölöä. Jos juhlapyhien syntyjä syviä tahtoo pohtia, sitä voisi harrastaa esimerkiksi juhannuksena, jos siinä saunan polttamiselta ja järveen kännissä hukkumiselta ehtii. Tai vappuna, jos sen keltaiseksi värjäytyneen ylioppilaslakin, yrjöisen serpentiinin ja nuutuneen heliumpallon alla vielä ajatuksia kulkee. Tai jouluna, kun tapauskovaiset käyvät ottamassa vuosiannoksensa saarnaa joulukirkossa tai kirkkoon kuulumattomat lappaavat sikaa naamaansa.
Äitienpäivän syy on kakkuövereidenkin jälkeen selkeä: äiti.
Eikä siinä, mun mielestä äitienpäivän lisäksi aina kun on syytä juhlaan, kannattaa vähän kreisibailata. Tai ainakin syödä se pala jos toinenkin kakkua luvan kanssa tai vaihtoehtoisesti nostaa lasi jos toinenkin skumppaa. Parhaimmillaan tietty molemmat.
Tänä vuonna oli mun ensimmäinen äitienpäiväni äitinä. Oli hauskaa pohtia Lähiöjepen kanssa, minkälaiset äitienpäiväperinteet me tahdotaan meidän perheeseen luoda. Jos juhannuksia, vappuja ja vuosien vaihtumista juhlitaan ystävien kanssa, ja joulua ja pääsiäistä sukulaisten, tämä on vain meidän pienen perheen päivä, josta saamme tehdä ihan omannäköisemme. Se tuntuu hyvältä.
Ykkössääntönä on stressittömyys. Tämä juhlapäivä ei vaadi silitettyjä pöytäliinoja ja silmäpaottomia sukkahousuja. Mua ei tarvitse lahjoa – paitsi ruusuilla (joiden kääreessä ei lue Pirkka).
Pääasia on bailata meitä, perhettä ja sitä, että saan olla äiti. Meillä äitienpäivää voisi juhlistaa vaikka viettämällä koko päivä yöpaidoissa sängyssä löhöten, satuja lukien ja lautapelejä pelaten. Tai Lintsillä hattarapöhnässä fiilistellen. Pohdiskelun jälkeen päädyimme kuitenkin piknikkiin. Huonolla kelillä sen voisi toteuttaa vaikka olkkariin rakennetussa majassa.
Mutta kakku on oltava. Sokerimörssäri-imettäjän mielestä se on t o d e l l a k i n oltava. Neljän tunnin Sacherkakkusessio vietettiinkin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun Minime oli saatu nukkumaan ja eteen iso lasillinen nimiäisistä jäänyttä valkkaria. Samalla uunin lämmittämisellä Lähiöjeppe vaivasi pellillisen foccacia-leipää.
Piknikille pakattiin Sacherin, foccacian ja ekstravillatakkien lisäksi rucola-halloumi -salaattia, viinirypäleitä, cantaloupe-melonia ja iso termarillinen soijakaakaota. Viltti levitettiin Minimen päikkäreiden ajaksi kalliolle merenrantaan, ja ai että, kyllä oli mutsi tyytyväinen. Mä olen onnekas nainen, että olen saanut juuri nämä ihmiset perheekseni.
Ps. Ehkä mulle äitienpäivästä spesiaalin tekee myös se, että samaan ajankohtaan osuu lisäksi Minimen alullepanopäivä. Vuosi sitten vietimme mökkiviikonloppua Varsinais-Suomessa, eikä spärdäreitä oltu pakattu mukaan. Aurinkoisen kuuma päivä höllensi pään, ja saunakaljojen jälkeen illan hämärtyessä kumpikin oli valmis vannomaan luomuehkäisyn riskeimmän version, varmojen päivien, nimeen.
Vuotta myöhemmin äitienpäivän aamuun herätti vuoden takaisen krapulajomotuksen sijaan pinnasängyssään kihertävä nelikuukautinen vauva.
Ihana äitienpäivä sinullakin ollut.
Ei sitä äitienpäivää tarvitse viettää jos se ei tunnu hyvälle. Esimerkiksi minä en juuri perusta äitienpäivästä mutta sitä vietetään sillä se on aika iso juttu lapsilleni.
He haluavat hemmotella äitiään kunnolla.
Oi mitä ihania herkkuja ja tietysti se maailman paras seura <3
Aika mahtavaa miten elämä voi keinahtaa vuodessa!
Mahtavat kuvat, taisi olla aika mahtava eka äitienpäiväkin!
Ihana piknik. 🙂
Hah, meillä Ässä sai alkunsa vappuna. Ja positiivisen testin tein sitten 13.5., paitsi että se oli vielä viime vuonna perjantai. Epäonnenpäivä, jätin vielä tikun vessaan ja totesin ettei siinä mitään toista viivaa ole…no, olipa vaan…
Mitäs vikaa Pirkan ruusuissa? 😀 Ostan usein, säilyvät pitkään 🙂
Mä en kyllä kehtaisi viedä kenellekään tuliaisiksi Pirkka-ruusuja, ku jotenkin – hmmm… *ostin sieltä mistä halvimmalla sain*, mutta kerran olen itselleni ostanut. Mutta miksi ne eivät tuoksu lainkaan, oikeasta kukkakaupasta ostettaessa samanlaiset tuoksuvat?
Mulla ainakin ruusujen ostamiseen liittyy niin paljon tunnetta, että en halua tehdä sitä ruokaostosten lomassa. Mä haluan mennä oikeaan kukkapuotiin, haistella tuoksuja (ne Pirkka-sellaiset eivät muuten edes tuoksu, miksei?)ja tehdä kenties ruusujen lisäksi joitain extempore-ostoksiakin. Rakastan kukkapuotien kosteaa, vehmasta, värikylläistä tuoksujen maailmaa. Enkä kyllä kehtaisi viedä tuliaisiksi Pirkka-ruusuja. Tulisi tunne, että en arvosta ruusujen saajaa. Jos ei vaihtoehtoja olisi, niin ainakin ottaisin Pirkka-kääreen veks.
Hahaa! Meilläkin on ”varmojen päivien” tuote. Kannattaa muuten laskea ne päivät oikein eikä esim viikolla pieleen niinkuin meillä kävi. Seurauksista en voi valittaa. On se vaan niin ihana vaikka vähän yllätys onkin.
Minua kiinnostaisi tuo ruocola-halloumisalaatin resepti kovin!
Hei Lähis! Oot huippu ja se haluttiin Nasun kanssa palkita – käyhän tsekkaamassa 😉
Ihanan rento ja aurinkoinen oli joo! Odotan täpinällä, minkälaiseksi päivä muokkaantuu, kun Minime alkaa päivän päälle ymmärtää.
Ei tietenkään kenenkään tarvitse äitienpäivää bailata. Sen arvon bilepäivänä haluan kuitenkin pitää ilman kyseenalaistamista. Siihen pitäisi suhtautua yhtä ylpeydellä ja rennosti kuin isät isäinpäivän viettoon. Enpä ole kuullut, että kukaan isä olisi huomiosta nolona ja tahtoisi skipata isäinpäivän.
Niinpä ja sepä!
Joo, on se älytöntä! Laittaa miettimään, mitä jännää ensi vuodella n meidän varalle.
Jep, oli mahtava ja näköiseni ensimmäinen äitienpäivä!
Vai vappusutinaa, siitä ei voi syntyä kuin metka vauva!
Mäkin olen ostanut kauppareissujen yhteydessä kymmeniä ja kymmeniä kimppuja Pirkka-ruusuja. Reilua kauppaa, kestäviä, halpoja ja kauniita, ei siinä. Rakastan leikkokukkia ja tälläkin hetkellä yksi Pirkka-kimppu piristää arkea.
Mutta juhlapäivinä tarvitaan jotain extraa. Pitkävartisia, isonuppuisia ja juhlavan tuoksuisia ruusuja. Tai pioneja. Nuo Pirkka-ruusut kun eivät tosiaan jostain syystä tuoksu miltään.
Näitä ylläritulokkaita tuntuu olevan enemmän kuin heti arvaisikaan. Yllätykset on kuitenkin ihania, tämä vauvan muodossa tullut etenkin.
Hihi, eipä siinä mitään ihmeellistä ollut. Rucolan lisäksi taisi olla kirsikkatomaatteja ja pannulla pyöräytettyjä halloumipaloja sekä cashew-pähkinöitä.
Hahaa, mainio lempinimi, kiitos! Ja kiitos maininnasta ja kunniasta! Hauska tietää, että käyt meikäläisen tontilla vierailemassa, itse kun stalkkaan Tampereen meininkejä harva se päivä! Mulla on niin paljon avautumisen aihetta, mutta niin vähän aikaa niitä tänne blogiin kirjoitaa, että en lupaa haasteeseen vastata. Siitäkin huolimatta arvostan palkitsemistasi isosti!