Uusi hallitus on suunnittelemassa vanhempainvapaisiin 5+5+5-mallia. Vihdoinkin! Samalla kun mediat kertoivat asiasta eilen, alkoi sama ”ei ole hyvä, ei meillä ainakaan toimisi, pitää itse saada päättää” -nönnönnöö kuten joka ikinen kerta, kun puhutaan perhevapaiden tasa-arvoistamisesta. Aivoni olivat sulaa, kun luin eilen uutisjuttujen ja somenostojen kommentteja, jossa ihmiset huutavat mielipiteitään lukematta ja siten ymmärtämättä koko aihetta.
Se, että hallitus tavoittelee vanhempainvapaisiin vähintään 5+5+5-mallia on hyvä, ihan kaikille. Ennen kuin alat huutaa asiasta suuntaan tai toiseen, perehdy aiheeseen. Tässä oma selvitykseni asiasta, jolla pääset alkuun.
Tällä hetkellä Suomessa vanhempainvapaat menevät näin: Äideille on korvamerkitty 105 arkipäivää, eli vähän reilu 4 kuukautta äitiysvapaata. Isille tai muulle toiselle vanhemmalle on korvamerkitty 54 arkipäivää, eli reilu 2 kuukautta isyysvapaata. Tämän lisäksi perheiden käytettävissä on 158 arkipäivää, eli noin 6 kuukauden vanhempainvapaa, jonka vanhemmat voivat jakaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Eli siis 4+2+6-malli.
Tuosta isyysvapaa-ajasta isä voi olla kotona yhtä aikaa äidin kanssa perheen toiveiden mukaan 1–18 arkipäivää, eli maksimissaan kolme viikkoa. Äitiysvapaalle taas voi jäädä 30–50 arkipäivää ennen laskettua aikaa, eli noin 5–8 viikkoa ennen vauvan oletettua syntymää. Näin ollen vanhempainvapaat loppuvat yleensä siinä vaiheessa, kun lapsi on noin 9–10 kuukauden ikäinen.
Vanhempainvapaalla oleva vanhempi saa ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa, eli palkkaan sidottua rahaa tuon ajan. Päiväraha lasketaan vanhempainvapaata edeltäneen 12 kuukauden vuositulojen mukaan, ja jos tuloja ei ole ollut, saa vanhempainvapaalla oleva vähimmäispäivärahaa. Eli jos perheen isä vaikkapa tienaa äitiä enemmän, hän myös saa äitiä paremaa vanhempainpäivärahaa ollessaan kotona lapsen kanssa. Vanhempainpäivärahojen laskukaavat löydät täältä.
Vanhempainvapaan jälkeen perhe voi päättää, josko toinen vanhemmista tai molemmat vuorotellen jäävät vielä hoitovapaalle, josta saa kotihoidontukea. Myös esimerkiksi mummi, kummi, kaima tai palkattu hoitaja voi hoitaa lasta ja perhe on silti oikeutettu kotihoidontukeen. Kotihoidontuki koostuu pääasiassa hoitorahasta, joka on 338,34 euroa kuukaudessa yhdestä alle 3-vuotiaasta. Tämän lisäksi voi saada vajaan 200 euron hoitolisää, mikä määräytyy vanhemman tulojen mukaan. Lisäksi joissain kunnissa maksetaan kuntalisää, joka on noin 100–300 euroa lapsen iän ja kyseisen kunnan mukaan. Vanhenpainvapaakauden jälkeen perheiden tulot yleensä romahtavatkin siirryttäessä kotihoidontuelle.
Noin. Ja sitten tämä uusi vanhempainvapaasuunnitelma.
Siinä on siis tarkoituksena pidentää sekä äidille että isille korvamerkittyjä, eli kiintiöityjä vanhempainvapaita. Jaettavaksi tarkoitettu lyhenisi vajaalla kuukaudella, mutta silti kokonaisuudessaan vanhempainvapaa-aika pitenisi – myös silloin, jos äiti rohmuaisi itselleen kaikki mahdolliset vapaat.
Numeroiden vierekkäin laittaminen selventää asiaa paremmin:
- 4+2+6=12 (vajaat, sillä kuukaudet eivät ole täysiä pyöreitä)
- 5+5+5=15
Eli perheille olisi tarjolla suunnitteilla olevan mallin mukaan reilut kolme kuukautta nykyiseen verrattuna enemmän aikaa olla pienen lapsen kanssa kotona saaden siitä ansiosidonnaista, eli palkkaan sidottua rahaa. Ja koska isille korvamerkittyjä ansiosidonnaisia pidennettäisiin tuntuvasti, se varmasti houkuttaisi perheitä tasa-arvoisempaan perhevapaiden jakoon ja mahdollistaisi iseille paremmin kotona olon pääasiallisena kotivanhempana, sivuvankkurina olon sijaan.
Tämä olisi todellakin mahtava panostus perheiden hyvinvointiin sekä tasa-arvoon niin perheissä kuin työpaikoilla ja täten satsaus parempaan tulevaisuuteen.
Siitä, miten hoitovapaat mahdollisesti uuden vanhempainvapaamallin jälkeen toimisivat, en löytänyt varmaa tietoa.
Mutta sen tiedän, että hallituksessa on myös mukana jengiä, jonka tavoitteena on perhevapaiden joustavuus, eli että niitä voisi pitää (ja niistä saatua tukea nostaa) halutessaan pienemmissä erissä ja näin pidentää vapaita. Tämä mahdollistaisi paremmin työn ja perheen yhdistämisen, mikä vakkarilukijoille onkin tuttu lemppariränttäysaiheenani.
Ja kyllä, uudessa vanhempainvapaamallissa äiti voisi edelleen imettää lastaan. Uusi malli ei estäisi sitä. Meilläkin imetys jatkui esimerkiksi kuopuksen kohdalla 2 vuoden ja 7 kuukauden ikään, vaikka jaoimme puolison kanssa perhevapaat, olin työpäivät vuokratyöhuoneella ja vaikka lopulta olimme sitten molemmat töissä lapsen ollessa päiväkodissa. Ja tämä tapahtui siis nykyisten vanhempainvapaiden aikaan, kun minulle korvamerkitty vanhenpainvapaa-aika oli lyhyempi kuin nyt hallituksen työpöydällä olevassa 5+5+5-mallissa.
Eli siis vielä tarkemmin se huomautus, joka tuntuu monelta nettihuutelijalta menevän ohi: jos isä tai toinen vanhempi – tai äiti – ei nyt sitten tahdo pitää omaa osuuttaan suunnitteilla olevista vanhempainvapaista, silti kotona olevan vanhemman pidettäväksi jäisi 5 korvamerkittyä kuukautta + 5 perheen jaettavaksi tarkoitettua kuukautta = 10 kuukautta. Vaikka isä tai toinen vanhempi ei ottaisi / ei voi olla ottamassa vastaan vastuuta ja mahdollisuutta lapsensa kanssa kotona oloon, äidin mahdolliset vanhempainvapaakuukaudet eivät olisi vähenemässä, vaan aika lisääntyisi hivenen.
Mutta tietenkin soisin, että jos vanhempia on perheessä kaksi, perhevapaat jaettaisiin. Uudessa suunnitteilla olevassa 5+5+5-mallissa vapaat voisi pitää perheen tahtomassa järjestyksessä. Eli ensin vaikka äiti omat 5 kuukauttaan ja sitten – kun optimitilanteessa jaettavaksi tarkoitettua viiden kuukauden osuutta jaettaisiin – 2,5 kuukautta siihen päälle tai koko jaettavaksi tarkoitetun 5 kuukauden pätkän. Sen jälkeen isä tai muu toinen vanhempi voisi pitää omat kuukautensa ja mahdollisesti jaetut kuukauden siihen päälle. Tai miten päin ja missä järjestyksessä vain perheelle parasta on.
Perheet voisivat siis edelleen valita, eikä keneltäkään olla viemässä mitään pois, päinvastoin. Samalla kun uusi 5+5+5-malli antaisi lisää joustoa perheiden ruuhkavuosiin, se myös ohjaisi tasa-arvoisempaan vanhemmuuteen ja työelämään, mikä tietenkin on yhteiskunnan tehtävä.
Siitä, miksi isät saavat ja jumantsuikka voivat pitää ne vanhempainvapaansa siinä kuin äiditkin ovat kautta aikain voineet – olivat sitten yksinyrittäjiä, masentuneita, vuorotyöläisiä, hyvätuloisia, pätkätyöläisiä, ison firman toimitusjohtajia tai työttömiä – kirjoitan toiste. Mutta sitä ennen voitte lukea meidän perheen isin tilinpäätöksen koti-isyydestä sen jälkeen, kun perheemme perhevapaat oli nautiskeltu. Tässä ote puolisoni tekstistä:
”Uskallan myös väittää, että jos ei osallistu lapsen kasvatukseen kotivanhempana, tulee katumaan sitä vielä myöhemmin. Sellaista läheistä vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, jonka rakentamisen perhevapaat mahdollistavat, ei enää niin vain luoda myöhemmin. ”
Ja pahoittelut etukäteen, että en ehdi osallistua mahdolliseen keskusteluun niin aktiivisesti kuin suotavaa olisi. Vähän haipakkaa duunihommissa ennen lomia, mutta en vain voinut olla kirjoittamatta tästä aiheesta heti tuoreeltaan.
En ole nyt nettikeskusteluja jaksanut kahlata lävitse mutta ilmeisesti just tuo sama vanha virsi on valloillaan että ei ymmärretä ettei a) isän tarvitse edelleenkään olla kotona jos siltä tuntuu ja b) äidin näkökulmasta mikään ei huonone (jos siis perheessä vain äiti on kotona lasten kanssa). Ollaan vaan että, ”perheiden pitää saada itse päättää”. No saahan sitä päättää, eihän lapsen kanssa ole pakko olla kummankaan vanhemman kuin ne sen pari kuukautta (käsittääkseni).
Aargh, tämä on raskas aihe keskustella kun halutaan aina ymmärtää väärin eikä ainakaan ottaa selvää asioista. Moni ei myöskään ymmärrä sitä että se paremmin tienaava aviopuoliso (onks muka kaikilla sellainen?!?!) myös saa paremmat tuet kuin äiti.
Että jos haluaa maksimoida perheen saamat yhteiskunnan tuet niin silloinhan just sen paremmin tienaavan kannattaa jäädä kotiin.
Meillä on aikanaan toteutettu hoitovapaan avulla 6+6+6 malli siten että olin itse 12 kk kotona ja mies 6 kk. Oli tosi onnistunut kuvio. Miesten näkökulmasta toivoisin että tällainen nyt kaavailtu uudistus lisäisi merkittävästi kotona olevien isien määrää jotta niillä isillä olisi vapailla isä-seuraa (mieheni ei oikein löytänyt yhteyttä imetys- ja haalarikeskusteluissa äitien kanssa) mikä lisäisi sitä vapailla viihtymistä. Huonoimmassa tapauksessa sillä isällä on vastassa ne samat yksinäisyyden tunteet kuin äideilläkin jos ei omalta tuntuvaa seuraa löydy pitkiin kotiäitipäiviin.
Saa paremmat tuet, mutta silti perheen tulot tippuvat enemmän. Vaikka valtiolta saisi imettyä enemmän rahaa niin perheeseen tuleva raha vähenee. Joillekin se voi oikeasti olla kynnyskysymys. Monille ei tietenkään enkä halua ruveta vänkäämään, mutta sanonpahan vaan että ei se isän kotiin jääminen ole kaikille itsestäänselvä hieno mahdollisuus näinKÄÄN. En vastusta mallia, mutta haluan tuoda kuitenkin esille sen ettei tämä ole mikään jokaisen perheen suuri pelastus ja riemu. Meillä onneksi on juuri ja juuri mahdollista miehen pitää omat korvamerkityt vapaansa nytkin, mutta kyllä se tuntuu lompakossa kun äiti keikkatyöläisenä matalapalkkaisemmalla alalla ja isä kohtalaisen hyväpalkkaisessa vakityössä. Mutta voisihan tilanne olla myös päinvastoinkin ja silloin tilanne olisi taas ihan toinen.
Hyvä silti että asioita viedään eteenpäin.
Olin juuri tulossa kirjoittamaan samansuuntaisesti kuin Anna. Toivoisin tähän keskusteluun avarakatseisuutta kaikilta osapuolilta. Se ei todentotta ole aina ja kaikilla kiinni pelkästä halusta mahdollistaa molemmille vanhemmille tasavertaista kotona oloa lapsen kanssa.
Millä laskukaavalla perheeseen tuleva raha vähenee, kun ansiosidonnaisten kuukausien (jotka just sinä voit pitää) määrä kasvaa? Vai tarkoitatko sitä jos parempituloinen jää kotiin? Sekään ei aina pidä paikkaansa, on tutkittu, että todellisuudessa (jos tuloerot eivät ole massiiviset) on taloudellisesti kannattavinta jakaa vapaat tasa-arvoisesti. Verotus korjaa eroa tuloissa sen verran reippaasti. https://www.vaestoliitto.fi/?x27375=8901225
En välttämättä tiedä pitäisikö vanhempainvapaauudistuksen ollakaan ratkaisu lapsiperheköyhyyteen. Lapsiperheiden taloudellista tilannetta voitaisiin kohentaa muulla tavoin. Tämän uudistuksen tavoitteena on käsittääkseni kannustaa vanhemmuuden tasaisempaan jakoon ja työelämän tasa-arvoistumiseen. Jos uudistus toteutuu, odotan myös innolla tutkittua tietoa siitä korreloiko isien pitämät vanhempainvapaat vanhempien erojen vähenemiseen kun lapset ovat alle 3-vuotiaita.
Yhdyn kirjoittamaasi ja vaikka aihe ei enää omalla kohdalla olekaan ajankohtainen, jään miettimään paria kohtaa omien kokemustemme valossa.
1) Ansiosidonnainen päiväraha ei ainakaan 2013-2015 toteutunut suurituloisemmalle samassa suhteessa, eli päiväraha ei oli suurituloisemmalla huomattavasti pienempi osuus tuloista.
2) Kun elämiseen menevät kulut (esim. asunto- ym. lainat, autot, asumiskulut, ym.) on kuitenkin mitoitettu todelliseen tulotasoon, ei ole ihan sama kumpi jää kotiin, jos toinen tienaa 1/3 ja toinen 2/3 perheen tuloista ja puhutaan tuhansien eurojen eroista, joita verotus ei todellakaan korvaa.
Mikäli näistä syistä toisen vanhemman vapaat jäävät pitämättä, näkisin että häviäjä ei ole niinkään äiti tai isä, vaan se lapsi, joka ei voikaan olla kotona yhtä pitkään.
Tämänhän ratkaisisi tietysti se, että ansiosidonnainen olisi todellakin tietty %-osuus tuloista myös korkeatuloisemmilla – toivottavasti se otetaan suunnittelussa huomioon!
Prosenttiosuuden pitäisi olla kyllä sama myös suurempituloiselle. Tähän voi toki vaikuttaa se mistä tuki milloinkin lasketaan. Jos tulot just nyt on suuremmat mutta kuitenkin alle 20% suuremmat kuin edellisessä vahvistetussa verotuksessa, niin lasketaan tuki sen verotuksen mukaan, eli käytännössä se olisi nyt kai vuoden tai kahden takainen verotuspäätös. Se tuntuu musta hullulta ja vaikuttaa paljon siihen miten ansiosidonnainen suhteutuu kunkin tämän hetkisiin tuloihin.
Kelan laskurilla testaten 100 000 euron vuosituloilla lapsen hoidosta kotona saa n. 4770 eur/kk.
27 000 euron tuloilla saa n. 1770 eur/kk.
Verohallinnon veroprosenttilaskurilla samat summat laittamalla havaitsee, että korkeatuloinen säästää veroissa 13739 euroa vuodessa. Näin ollen korkeatuloisen nettopalkkasumma muuttuu seuraavasti:
Ilman lasta nettopalkka: 5565 €
Lapsen kanssa kotona verosäästö huomioiden nettona: 5146 €.
Jos näitä vertaa keskenään, jää molemmille vanhemmille (korkea- ja matalatuloiselle) nettomääräisesti käteen kahden prosentin tarkkuudella sama määrä normaaliin tulomäärään nähden.
Palkan noustessa ansiosidonnaisen vanhempainrahan indeksikäyrä taittuu verrattuna matalampaan palkkaan. Nykymallilla ekat reilu 50 päivää on korotettua, mutta perusvanhempainraha 100 tonnin tuloilla on n. 3700 e kuussa bruttona. Veroprosentin laskeminen tasaa kyllä mukavasti eroa netto-ansioissa, mutta ihan noin hyvää nettoa ei em tuloilla saa. Itse olin ennen kuopuksen vanhempainvapaata edennyt työuralla kohtuullisen hyvätuloiseksi ja hämmennyin siitä, että yhteiskunta maksoi niin avokätisesti oman lapsen hoitamisesta. Pudotus hoitorahalle oli sitten iso. Varmaankin useimmissa perheissä vanhempainrahakuukausien määrän lisääntyminen tuo joka kuukaudelta reilusti lisää tukea nykyiseen hoitorahaan verrattuna.
Miten isien ei ole pakko käyttää korvamerkittyjä kuukausia? Käytännössä käsittääkseni on, koska päiväkodeilla ei olisi enää velvollisuutta ottaa hoitoon alle 15 kuukauden ikäistä lasta. Harvalla esim. mummo tai muu alkaisi lasta hoitamaan täysipäiväisesti kuukausia. Tai jos isä ei pitäisi omia kuukausia lainkaan, niin alkaisiko kotihoidontuen oikeus 10 kuukauden iässä äidin kuukausien jälkeen. Käsittääkseni näin ei ole. Mitä en siis ymmärrä tai olen ymmärtänyt väärin? Työnantajalle myös ikävä tilanne sijaisten suhteen, jos ensin äiti poissa 10 kuukautta (palkkaa yksi sijainen), sitten töihin 5 kuukaudeksi (sijainen pois) ja sitten äiti jää hoitovapaalle (palkkaa toinen sijainen). Todennäköisesti imettäisi vielä silloin ja töissä jaksaminen tosi huonoa yövalvomisten takia ja pakko olisi töissä muodollisesti käydä. En vain ymmärrä miten tällanen parantaisi kenenkään asemaa.
Kyllähän nytkin saa mennä kotihoidontuelle kymmenen kuukauden jälkeen jos puoliso ei pidä omia vapaitaan (eikö?).
Ymmärrän että monilla mutseilla on haastavampaa palata työelämään jos ei työtä johon palata, joutuu tekemään keikkaa jne. MUTTA juuri tähän työelämän epätasa-arvoisuuteen uudistuksella koitetaan vaikuttaa. Ei se tietenkään lämmitä jos oma tilanne on mitä on, mutta jospa tulevat polvet
Meillä on jaettu vapaat semitasan vaikka ite oon keskituloinen ja puoliso tienaa melkein 50 pinnaa enemmän. Ollaan ajateltu, että on niin ainutkertainen mahdollisuus olla lasten kanssa että so what jos menetetään tällä järjestelyllä euroja. Tää on toki keskituloisena helppo sanoo näin, mutta kandee laskeskella!
Kotihoidontuki alkaisi kun lapsi on 10kk jos isä ei pidä vapaitaan. Suunnilleen siinä vaiheessahan se alkaa nytkin. Eikä missään ole kyllä mainittu että päivähoitoon ei enää pääsisi alle 15kk ikäiset.
Mä täältä Ruotsista seurailen tätä keskustelua kiinnostuneena mutta vähän myös voipuneena: miten tuo uudistus on niin vaikea viedä maaliin? Kiitos Lähiömutsi rautalankamallistasi, se tulee varmasti monille tarpeeseen! Asioista pitää keskustella monelta puolelta ja monista eri näkökulmista, mutta ei ole sellaista mallia, joka ottaa huomioon kaikki mahdolliset erityistapaukset ja on kaikille se optimaalein, mutta ajattelisin että 5+5+5 on monessa suhteessa toimiva, ja tasa-arvoisuudessaan valioyksilö, sillä Ruotsinkin mallissa vain 90 päivää/ 3kk (yhteensä 390 päivästä) on sille toiselle vanhemmalle korvamerkittyä. Vanhempainvapaa ja yleensä lastenhankinta on asia, joka vaikuttaa perheen talouteen ja käytettävissä olevaan rahaan, mutta tätäkin keskustelua lukiessa vaikuttaa, että se on kysymys, joka monesti ihmisiltä unohtuu, ja sitten se on yhteiskunnan vastuulla, että tulot vanhempainvapaan aikana on huomattavasti pienemmät kuin töissä käydessä. Perheenperustaminen on kaikkea kaunista ja ihanaa, mutta myös taloudellinen realiteetti. Siitä olisi tärkeää puhua enemmänkin.
Moi!
Haluaisin huomauttaa, että kaikki isät eivät ole ”sitten yksinyrittäjiä, masentuneita, vuorotyöläisiä, hyvätuloisia, pätkätyöläisiä, ison firman toimitusjohtajia tai työttömiä” vaan isien joukossa on myös päätoimisia opiskelijoita ja ammattiurheilijoita.
Olen ymmärtänyt, että opiskelija ei voi pitää perhevapaata opiskelujen aikana, koska saa jo Kelan tukea, eikä suurinta osaa opintoja voi nykyään lykätä yhtäkkiä viidellä kuukaudella eteenpäin. Perhevapaata voi pitää ainoastaan kesäaikana (kesä-heinäkuussa= 2kk, jos ei ole esim. pakollisia harjoitteluita). Mielestäni siis viiden kuukauden mittainen korvamerkitty isäraha asettaa perheitä eriarvoiseen asemaan. Tiedän myös, että isien joukossa on ammattiurheilijoita, jotka eivät voi ilmoittaa yhtäkkiä kesken kauden valmentajalleen, että mulla olis kuule nyt tämä viiden kuukauden perhevapaa. Hyvää on kuitenkin se, että vapaiden kausi pitenee, mutta haluaisin enemmän valinnanvapautta perheille.
Niin, mitenkähän on (joku viisaampi vastatkoon), onko kyseessä siis 15 kuukauden pötkö, vai 15 kuukautta jotka voi palastella tietyn ajan sisällä, esim siihen mennessä kuin lapsi täyttää 5? Tällöinhän se isukki voisi palastella ne omat 5 kuukautta niin kuin sattuu sopimaan. Näin siis on Ruotsin mallissa. Kuten jo tuolla ylhäälläkin sanoin, niin ei ole mallia joka kattaa kaikki mahdolliset skenaariot ja perheen perustaminen ja päätökset on kuitenkin viimein yksilön vastuulla. Esim. omassa perheessäni mies aloitti esimiesasemassa uudessa työssä juuri, kun itse olin palaamassa töihin ja se sitten tarkoitti sitä, että lapsi aloitti hoidossa aikaisemmin kuin muut ruotsalaiset ikätoverinsa. Isäkuukaudet tulivat käyttöön sitten myöhemmin. Mutta, lain mukaan miehelläni olisi ollut oikeus aloittaa uusi työsuhteensa vanhempainvapaalla. Mun mielestä tämä uusi malli tekee merkittävän avauksen siihen suuntaan, että myös isien kohdalla työelämän on pystyttävä joustamaan perheasioissa.
Tämä on tosi oleellinen tieto. Kuten tuolla joku aiemmin kirjoittikin, niin ei mulla ainakaan olisi ollut järkeä käydä välillä muutama kk töissä, ja sitten palata hoitovapaalle. Eikä varmaan olisi ilahduttanut työnantajaakaan. Tää tulee eteen erityisesti siinä tilanteessa, jos lasten ikäero on pieni, ja toisaalta haluaa että lapset ovat mahdollisimman pitkään kotihoidossa. Meillä mies on pitänyt kaikki korvamerkityt vapaat ja sitten mun palattua töihin oli lasten kanssa 8 kk kotona. Kannatan ehdottomasti perhevapaiden tasaisempaa jakamista ja just tuollaisella joustavalla systeemillä se onnistuu mahdollisimman monille.
Kyllä opiskelija voi jäädä vanhempainvapaalle. Kun opiskelija on vanhempainvapaalla lukukauden aikana, hän voi ilmoittautua tänä lukukautena poissaolevaksi. Tällöin saa myös sen verran pidennystä opiskeluaikaan, minkä verran on ollut vanhempainvapaalla. Opintotukea ei tietysti nosteta niiltä kuukausilta, jolloin on poissaolevana eikä suorita opintoja. Tällöin myöskään tukikuukaudet eivät kulu. Vanhempainrahaa ja opintotukeakin voi kuitenkin nostaa samaan aikaan jos suorittaa opintoja ja hoitaa lasta, tällöin vanhempainraha on vähimmäismääräinen. Minä ja puolisoni olemme molemmat opiskelijoita, ja kumpikin olimme lapsen kanssa vuoden kotona. Ja hei, varmasti alle prosentti iseistä on ammattiurheilijoita – ihanko tosissaan heidän takiaan tulisi jättää uudistus tekemättä?
Onko tällä uudella, tai miksei nykyiselläkin mallilla rajojen puitteissa, siis mahdollista olla lapsen kanssa kotona esimerkiksi seuraavasti:
Äiti: 5+5=10 kk vanhempainvapaa + 3kk hoitovapaa (lapsi noin 1 v)
Heti äidin vapaiden jälkeen putkeen:
Isä: 5 kk vanhempainvapaa + 1 kk hoitovapaa (lapsi noin 1,5v)
Näin siis äiti olisi omat mahdolliset vapaat kotona putkeen ja sitten palaisi töihin, kun isä hyppäisi ”puikkoihin”. Tämä maailma on minulle uusi, joten yritän saada nämä päähäni mahdollisimman selkeästi.
Nykykuvio pakottaa pitämään äitiys- ja vanhempainrahakauden putkeen, tai näin ymmärsin Kelan sivuilta. Isän täytyy pitää omat korvamerkityt vapaansa ennen kuin lapsi täyttää kaksi. Eli jos isä ei pidä yhtään korvamerkittyjä isyysvapaita yhtä aikaa äidin kanssa, on mahdollista pitää vapaat esim:
Äiti: 3kk+6kk= 9kk vanhempainvapaa + 3kk hoitovapaa (lapsi 1v)
Isä: 2kk vanhempainvapaa + 4kk hoitovapaa
Itse näen, että vapaiden tasa-arvoisemmalle jakamiselle olennaista olisi juurikin tuo, että ansiosidonnaisia vapaita ei pakoteta pitämään putkessa, vaan niitä voisi jaksottaa ja väliin laittaa hoitovapaita tai muita järjestelyjä. Olen henkeen ja vereen tasajaon puolesta, mutta imetyksen sujuvuus ajaa mulla silti tuon jalon periaatteen yli.
Ja sitten vielä se, että ainakin Helsingin kantakaupungissa kotihoidon kokonaiskestoon valitettavasti vaikuttaa se, että päivähoidon aloitus pitää saada ajoitettua elokuuhun tai tammikuuhun jos haluaa paikan lähipäiväkodista. Tämä on ainakin meidän perheessä se imetyksestä seuraava kriteeri, jolla vapaiden pituus (ja sitä kautta jakaminen vanhemmille) suunnitellaan.
Olen myös sitä mieltä että muutos on tervetullut ja tässä mallissa hyvää on esim se että siinä missä vaikkapa pienituloinen yh on joutunut palaamaan töihin 9 kk kohdalla, hän voi nyt halutessaan ansiosidonnaisen tuen pidentyessä hoitaa lapsen hieman isommaksi kotona ilman taloudellista katastrofia.
Tasa-arvo onkin käsitteenä hieman kimurantimpi, koska se jossain määrin tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toisille tätä, että isien korvamerkitty osuus kasvaa ja palkkatuloerot kavenevat paperilla. Toiset voivat kokea tasa-arvon siten, että luotetaan siihen että perhe osaa itse kertoa, minkä kokee perheelle parhaaksi ja naisella ja vauvalla on mahdollisuus erillistyä symbioosista hyväksi kokemassaan tahdissa, toipua univajeesta, vieroittaa tissiltä rauhassa. Mielestäni esim sinun työskentelyä työhuoneella ei voi täysin verrata minun työskentelyyn sosionomina kolmivuorotyössä, jossa laki asiakkaan oikeuksista ja turvallisuudesta ylittää oikeuden sulkeutua koska tahansa pumppaamaan vessaan ja irroittelemaan neulalla piimäkokkareita. Siis että tärkeetä työtä tekee molemmat, mutta esim mahdollisuus vaikuttaa työpäivänsä aikatauluun tai taukoihin vaihtelee työelämän sisällä paljon.
En kyllä ymmärtänyt täysin sitä onko äidillä mahdollisuus olla esim 5+5+kotihoidontuella vaikkapa lapsen ollessa 1 v asti kotona ja isä saisi sitten jatkaa? Tuskin, ei siis sillä nykyinenkään malli tässä suhteessa olisi parempi.
Hyvä tietopaketti eniveis, kiitos siitä! Ja koitetaan silti muistaa et kritiikki ei oo aina änkyröintiä, vaan me perheet ollaan tosi erilaisissa tilanteissa kaikki. Aurinkoista kesää.
Minua vähän myös väsyttää tämä keskustelu. Kun uudistusta vastaan olevien mielipiteitä kuuntelee, niin jää miettimään miten perheet muuten varautuu ns pahan päivän varalle.
Jos talous ja menot ei kestä isän/hyvätuloisen vanhemman jäämistä edes ansiosidonnaiselle perhevapaalle viideksi kuukaudeksi, niin miten pärjätään työttömyyden, sairastumisen tms kohdatessa. Etenkin jos siis puhutaan hyvä- tai keskituloisista.
En ymmärrä, miten tätä voisi vastustaa? Mutta kotihoidontuen jatkuminen mua huolestuttaa. Mulle oli hirveän tärkeää voida pitää lapsi 3v asti kotona ja häntä hoitikin tuon ajan isä, täti, toinen täti ja mummi. Miten kotihoidontukeen voi olla varaa, jos vanhempainvapaat pidentyvät? Olen unelmoinut, että seuraavan lapsen kohdalla olisin kotona ensimmäisen vuoden ja mies kaksi seuraavaa. Ei haluta toista lasta kuitenkaan vielä pariin vuoteen, jännä nähdä, miten tässä käy.
Varmaan monissa perheissä isä tosiaan voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Mutta meillä ainakin tilanne on se mies tekee töitä toiminimellä eikä voi töitään jättää tekemättä. Eikä ulkopuolisen palkkaus alalla oikein toimi..
Myös meillä kyse ei ole siitä, etteikö mies haluaisi jäädä kotiin, päinvastoin! Mielelläni soisin hänelle mahdollisuuden hoitaa pientä lastaan kotona, vaikka hän tienaakin tuplat enemmän. Ongelma on vain siinä, ettei yrittäjämies oikeasti pysty. Sopimukset vuosiksi eteenpäin eikä työvoiman palkkaaminen vapaan ajaksi onnistu.
Ymmärrän siis uudistuksen ja pidän sitä monille iseille hyvänä. Haluamme hoitaa pienet lapset, siis alle 3-vuotiaat, kotona, jonka vuoksi suhtaudun varauksella uudistukseen ainakin siihen saakka kunnes selviää kuinka malli tilanteessamme vaikuttaa mahdolliseen kotihoidontukeen.
Olisipa ollut tämä malli jo pari vuotta sitten niin lapsemme olisi voinut olla pidempään kotona! Meidän perheessä minä äiti olen parempituloinen, tienaan n. 35 % enemmän kuin mieheni. Kun tulin raskaaksi, mieheni oli siinä vielä hetken työttömänä. Tästä ja toisesta syystä meillä ei ollut säästöjä joten tiedossa oli, että lapsi menee n. Vuoden ikäisenä hoitoon. Minä pidin suurimman osan eli 10 kk ja lomat, mies 9 viikkoa ja lomat sitten perään. Siitä lähtien lapsi on ollut hoidossa. Koin kauhean huonoa omatuntoa siitä että lapsi meni reilun vuoden ikäisenä hoitoon. Kaikki äiti-palstat suorastaan huusivat, että ”pienen lapsen paikka ei ole päiväkodissa ja hoida lapsesi kotona vähintään 3-vuotiaaksi.” Tämä siltikin, että lapsemme sopeutui hyvin päiväkotiin ja viihtyy siellä edelleen. Ratkaisuni oli lopettaa suurimman osan äiti-palstojen seuraaminen 🙂 ja se mielipahakin siitä haihtui. Jokatapauksessa olen ollut kiitollinen siitä, miten yhteiskunta on tukenut perhettämme. Tosissaan kaikki nuo tukikuukaudet ja nyt kohtuuhintainen ja luotettava päivähoito (vaikka maksammekin suurinta maksua)! Tämä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys! Espanjalainen ystäväni meni töihin lapsen ollessa n. 5 kk, jolloin hänen vapaansa loppui. Englannissa vähän pidempi mutta ei samoissa kun meillä (ellei nyt lähivuosina ole päivitetty). Saatikka sitten Yhdysvallat jossa mitään tuettua vapaata ei ole. Kaverini vaativassa asiantuntijatyössä meni töihin alle 2 kk synnytyksen jälkeen ja palkkasi lastenhoitajan, joka hoiti lasta työpaikalla ja myöhemmin kotona. Itse en juurikaan ottanut selvää minkälaista tukea saisimme ja olimme kyllä positiivisesti yllättyneitä! Ehdottomasti kannatan tätä uutta mallia, sehän lisää jokatapauksessa korkeammin maksettuja tukikuukausia äidille ja kannustaa varmasti isiä jäämään pidemmäksi aikaa kotiin. Uskoisin myös, että lapset menevät näin ollen myöhemmin hoitoon mikä sekin on varmasti hyvä juttu koska kaikki lapset eivät niin helposti hoitoon sopeudu. Niin, ja vaikka menin töihin lapsen ollessa 10 kk niin imetin lastani vielä 4 kk kunnes lapsi omasta toiveestaan lopetti eli menetti mielenkiinnon tisseihini 🙂
Imetys ja työssäkäynti on yhdistettävissä. Itse imetin maitoallergista lasta kolme vuotta ja palasin töihin hänen ollessaan kahdeksan kuukautta. Perhevapaita 6 kk ja päälle 2kk lomaa. Lapsi joi päivisin pakastettua maitoa ja imetin illalla, yöllä kerran ja aamulla.
Ja MIESyrittäjä, pomo ja ammattiurheiliha voi ihan yhtä hyvin olla kotona lapsen kanssa kuin NAISyrittäjä, pomo ja ammattiurheilijakin – jos se kerran onnistuu tuhansilta naisilta niin miten miehet eivät siihen kykenisi?
Ihana lukea yksi fiksu teksti tästä aiheesta, tuota samaa aivojen sulmista on nimittäin ollut täällä nettikeskustelua seuratessani. Niinhän se menee, että asiaan perehtymättä on mukava huudella ja inistä.
Jos itse tienaa vuodessa 26000 ja mies yli 50000 niin on siinä vissi ero kumpi jää kotiin. Hoitoalalla työvuoroihin eikä lomiin juuri pääse vaikuttamaan. Aina ei ehdi edes syömään. Etätyö tai pidennetty viikonloppuloma ei ole mahdollisuus. Puhutaan aina että verotus tasaa, mutta silloin palkkojen tulisi olla lähempänä toisiaan. Kotihoidontuella ollessani ei taloutemme juurikaan kärsinyt. Ehdin juosta tarjousten perässä ja vaatteita ehti ostaa kirpparilta. Hyvä olisi tuo isälle merkitty 5 kk vapaaehtoisena jonka tilalle voi valita myös kotihoidon tuen. Tällöin kaikki elämäntilanteet tulisi oikeasti huomioitua.
Anoppi on ollut aiemmin sairaanhoitajana kolmivuorotyössä, ja ainakin hänellä onnistui toivoa pidennettyjä viikonloppuja useammankin kerran. Hänellä ainakin tuntui olevan mahdollisuus vaikuttaa jonkin verran työvuoroihin, ainakaan sillä osastolla jolla hän oli, niin vuoroja saneltu pelkästään ylhäältä päin.
Ja jos työnantaja käyttää työvuorojen osalta pelkästään työnantajan valtaa, niin se vaikuttaa negatiivisesti työhyvinvointiin. Tietty monella alalla, jossa henkilökuntaa pitää olla tarpeeksi vuorokausi läpeensä, niin tulee vuoroja jotka eivät ole niin kivoja. Mutta työntekijöiden toiveiden ja avoimen keskustelun työntekijöiden ja työnantajan välillä päästään toivon mukaan sellaiseen vuorojakoon, jolla jokainen jaksaa työnsä tehdä. Lopulta se mikä auttaa jaksamaan, niin voi olla aika pienistä muutoksista kiinni ja myös siitä että ymmärtää asioiden syy ja seuraus suhteet.
Ehkä sitä pitäisi hoitoalalla ihan yleisestikin miettiä, mitkä on ne keinot jolla kaikki työntekijät jaksavat parhaiten. Miten löytää se paras tasa-paino töiden ja vapaa-ajan välillä.
Oma säätönsä tulee myös siitä kun tekee säännöllistä kahdeksasta neljään työtä. Lasten neuvolat, hammastarkastukset, puheterapia, toimintaterapia, lääkärikäynnit jne. ovat myös kahdeksan ja neljän välissä. Kaikissa toimisto töissäkään ei ole mahdollisuutta etätöihin. Meillä esikoinen oli useamman vuoden puhe ja toimintaterapiassa, niin kaupungin kuin kelan tukemana. Ja aikamoisen säädön jälkeen paletti saatiin toimimaan kun molemmat vanhemmat päivätöissään kiinni.
Aihe on hankala ja kaikkien perheiden tarpeita ja olosuhteita mahdotonta huomioida lain tasolla. Silti olisin korostanut perheiden sisäistä valinnanvapautta ja antanut niille vanhemmille mahdollisuuden ilman pakkoa valita kotona olon, jotka sen valinnan olisivat muutenkin tehneet.
Itse olen myös blogannut aiheesta arjensuklaasuukkoja.blogi.net osoitteessa
Meillä tuloerot ovat suuret, joten mieheni ei voi olla hoitovapaalla, koska tällöin tulotaso tippuu reilusti. Vanhempainvapaalla pärjäämme kyllä.
Joten tämä uusi malli ei käsittääkseni tuo iloa, koska haluan hoitaa lapset kotona kolmivuotiaaksi. En nimittäin näe reiluna että olen ensin vuoden himassa, sitten viis kuukautta töissä ja sitten jään taas kotiin hoitovapaalle. Mutta siis en kritisoi tätä, koska asiat voi jatkaa myös samana.
Huomasin myös, että kirjoitettu kieli on painavaa.
Tuntui todella erikoiselta ja jopa ärsyttävältä Hanne käyttämä ilmaisu: mikäli äiti rohmuaa. Minä olen hoitanut meidän lapset kotona, enkä haluaisi kokea myöskään niin että olisin polkenut puolisoni oikeuksia rohmuamalla kaikki vapaat.
Kaikkia ratkaisuja pitäisi pystyä pohtimaan ja käsittelemään kunnioituksella ja arvostuksella. Varsinkaan tässä asiassa on turha lisätä huonoa omaatuntoa kellekään.
Tämä on loistava uudistus. Harmi kun tulee vasta nyt, meillä toinen lapsi on nyt 2,5v ja hoitovapaa lähenee loppuaan. Eikä lisää lapsia ole tulossa. Ja kyllä minusta on ihan ok palata töihin 5kk ajaksi ja sitten jäädä hoitovapaalle, näin me oltaisiin toimittu jos olisi meitä koskenut tämä uudistus.
Kiitos kaikille kommentoijille! Ihanaa taas huomata, miten fiksusti seuraajani osaavat keskustella, vaikka itselläni alkoihin kihistä lukiessani muualla kommentteja, jotka on jätetty ilman asiaan edes yhden jutun verran perehtymistä. Ootte <3
Mulla on tästä teemasta useampi postausaihio kesken, ja toivottavasti ehdin niihin palata myöhemmin. Nyt kuitenkin lasten kesäloma menee edelle, ja koneella istumisen sijaan nautin lasten seurasta ja kesästä.
Muakin kiinnostaisi, että voiko noita jaksoja jotenkin pitää pätkissä? Ekat 5 kuukautta toki vauvan syntymän ja pikku-vauva aikana, mutta muut jaksot? Ainakin kun näitä super hyper tärkeitä ja kiireisiä isiä tuntuu olevan paljonkin, niin voisi kuvitella, että heitä voisi houkutella jäämään lapsensa kanssa nimenomaan pienissä pätkissä. 5 kuukautta kun pitää osissa saa pidettyä pitkän kesäloman, joululomaa voi pitää pidempään. Ja kun sillä kiireisellä miehellä todennäköisesti on isopalkka, niin tuo palkkaan sidottu tuki myös iso.
Tosin omassa lähipiirissä on kyllä sellaisia tuskallisia perheellisiä miehiä, että en oikein tiedä mitä niille ukoille oikein pitäisi tehdä. Ilmeisesti kuitenkin ovat hankkineet lapset vaimonsa kanssa vapaa-ehtoisesti tai sitten ovat todella pahasti tossun alla, että eivät ole kyenneet ilmaisemaan omaa mielipidettään. Mut näille miehille lapset ja perhe-elämä tuntuvat aiheuttavan todella paljon tuskaa ja elämä on kuulemma ihan pilalla. Purkavat oma tuskaisuuttaan joka välissä. Enkä oikein tiedä miten moiseeen pitäisi reagoida. Ehkä nämä tuskaiset isät eivät edes halua viettää aikaansa perheensä kanssa.
Imetyksen onnistuminen ei ole noin mustavalkoista, kun jutussa annetaan ymmärtää. Kaikki lapset eivät suostu joumaan pullosta rintamaitoa/korviketta, joten jos lapsi joutuu olemaan normaalin työpäivän pituuden verran ilman pääasiallista ravinto, niin tilanne voi olla hieman hankala. Näin olisi käynyt esimerkiksi meillä.