Kaupallinen yhteistyö: Finlayson

Lapset ovat siitä eteviä otuksia, että he haastavat meidät vanhemmat perustelemaan valintojamme. Miksi miksi miksi? Sata kertaa päivässä miksi. He kyseenalaistavat ja vaativat selityiksiä arkisiin asioihin, jotka nyt aina ovat olleet niin. Siksi. Se ei kuitenkaan riitä lapsille vastaukseksi, vaan aivoja ja arvoja on tullut hiottua valintojamme perusteltaessa.

Etenkin kouluikää lähestyvän lapsen moraalikäsitys on selkeässä muokkaantumisvaiheessa, eivätkä valmiiksi syötetyt totuudet enää riitä kattamaan tiedonnälkää. Lapsi tahtoo itsekin ymmärtää ja päättää saamiensa tietojen perusteella olevansa jotain mieltä.

Parempien valintojen tekeminen on tavallaan helppoa yhteiskunnassa, jossa elämme. Vaihtoehtoja on paljon ja tietoa vielä enemmän. Sitten on samalla satoja syitä olla valitsematta paremmin: ajanpuute, oman jaksamisen riittämättömyys, silmien sulkeminen tosiasioilta, taloudellinen tilanne ja hedonistisuus, joista etenkin jälkimmäiseen itse kompuroin:

Rakastan herkuttelujuustoja, ulkomaisia viinejä ja lämpimiä sekä vähän liian pitkiä suihkuja. Päätimme tänä talvena, ettemme lennä kaukomaille auringon perässä. Päätös on ollut yllättävän helppo pitää, sillä emme ole kuitenkaan täysin kieltäneet itseltämme äkkilähtövaihtoehtoa. Ja sitä paitsi, olen tekemässä vielä kevään aikana Euroopan sisäisen lennon ystäväni luo ja takaisin. Ostamme ekosähköä, mutta muistan ja jaksan harvoin sammuttaa tietokonetta yöksi. Ja noin ylipäätäänkin, emme elä maakuopassa nauriita järsien, vaikka sekin olisi kai mahdollista. Tahdomme mielekkäämpää ja nautittavampaa elämää.

Jos tämä on aikuisille kinkkistä, ei ihme, että paikkaansa maailman kartastossa etsivät lapset kompuroivat, vaikka he ymmärtävät jo enemmän kuin minä parikymppisenä:

Lapsi oppii kauppareissulla nopeasti tietämään, mitkä vihannekset ja hedelmät ovat juuri nyt kaudessa ja pakkaamaan ne punnituksen jälkeen samaan paperipussiin. Lapsi osaa laittaa muoviroskat oikeaan kierrätysastiaan ja biojätteet toiseen. Ja ruokaa, sitä ei heitetä sinne biojätteeseen. Lapsi on alkanut hahmottaa, miten isoja muutoksia meidän hyväntekeväisyyteen lahjoittamillamme rahoilla saadaan aikaan.

On ollut mahtavaa huomata, että lapsi pitää itsestään selvänä, että puhkikuluneet housunpolvet paikataan ja että kenkiä huolletaan suutarilla. Lapsi kyseenalaistaa, miksi syömme kananmunia, vaikka alun perin eettisistä ja nykyään myös ekologisista syistä johtuen emme syö lihaa. Eilen sain taas todeta tietämättömyyteni, kun lapsi vaati perusteluja sille, miksi kaikki lentokoneet eivät voisi kulkea sähköllä, kuten metro tai meidän laatikkopyörämme.

Sitten toisaalta lapsi vähän salaa itseltäänkin toivoisi, että saisi lelunsa uutena  – siitäkin huolimatta, että tietää, mitä aarteita kirpputorit ovat pullollaan. Mutta kun se kaikki rapiseva muoviroska lelun ympärillä tekee siitä hetkeksi jännittävämpää. Suunnittelemme kesäreissua Eurooppaan junalla, mutta kun lapsi ymmärsi, että reissuun kuuluisi laivamatkoja, hän halusikin yllättäen ilmestyneessä laivapelossaan lentää. Ja voi mitä glitter-yksisarvis-sateenkaari-ihanuuksia maailmalla olisikaan materiana tarjota, vaikka lapsikin on alkanut hahmottaa, että niiden tuotanto-olosuhteet voivat olla karmeat.

Silti tuntuu, että juuri nyt tällä lapsista nuoriksi ja lopulta aikuisiksi kasvavalla sukupolvella on valtavasti isompi ymmärrys siitä, miten juuri ne ihmisen pienet toimet vaikuttavat. He tosiaan ajattelevat näitä asioita, vaikka ovat vasta neljä, seitsemän tai jotain muuta. Ja sillä toden totta on merkitystä, sillä me kuluttajat päätämme, mitä kulutamme ja minkälaisia arvoja kannatamme, ja kun raha alkaa puhua, paatuneinkin jättikorporaatio ja kapitalistijohtoryhmä alkaa miettiä, minkälaisia jalanjälkiä maailmaan jättää.

Ja minä toivon ja uskon kasvattavani lapsia, joilla on vahva luotto itseensä ja niin paljon rakkautta sekä viisautta sydämeen talletettuna, että sitä riittää jaettavaksi niin muille ihmisille, eläimille kuin maapallolle. Ja että he myös osaavat aikanaan olla fiksumpia kuin omat vanhempansa.

Tähän kaikkeen liittyy myös yhteistyökumppanini Finlayson, sillä he ovat mielettömän piristävä poikkeus siinä, miten voi tehdä bisnestä sellaisella reilulla asenteella, jossa otetaan huomioon niin ihmiset, maapallo kuin meidän kaikkien tulevaisuus. Heillä on ollut niin törkeän rohkeita kampanjoita ja linjavetoja muun muassa vastuullisuuteen, tasa-arvoon ja kierrätykseen liittyen, että moni pulju voisi ottaa oppia. Se, että on voittoa tavoitteleva ja materiaa myyvä yritys, ei tarkoita sitä, että hommaa pitäisi tehdä maapallolle ja ihmisyydelle pyllyä näyttäen. Sen sijaan voi olla kuten Finlayson.

Tällä hetkellä Finlaysonilla on meneillään kampanja, jossa laitetaan räyhäkkäästi petikaverit vaihtoon. Eli toisin sanoen kaivetaan esiin ne liinavaatekaapin perille unohtuneet vanhat lakanat ja annetaan niille kierrätyksen kautta uusi elämä. Samaten otetaan vastaan myös vanhoja farkkuja, joille niillekin tehdään finlaysonit.

Homman nimi on siis se, että kun palauttaa vanhat pussilakanat tai farkut lähimpään Finlaysonin myymälään, saa yhden 10 euron etusetelin jokaisesta palautetusta pussilakanasta tai farkkuparista. Etusetelin voi käyttää yhteen 30 euron normaalihintaiseen ostokseen myymälässä tai verkkokaupassa. Kahdella setelillä saa 20 euron alennuksen 60 euron ostoksesta ja kolmella setelillä 30 euron alennuksen 90 euron ostoksesta ja niin edelleen.

Pussilakanoita ja farkkuja saa palauttaa myymälöihin muulloinkin, mutta noita melkoisen melleviä etuseteleitä saa vanhoja pussilakanoita ja farkkuja vastaan nyt helmikuun loppuun asti kestävän kampanjan ajan.

Kierrätetyt pussilakanat saavat Finlaysonin toimesta uuden elämän, kun niistä valmistetaan räsytuotteita. Koko prosessi tapahtuu Suomessa, kun tekstiilit toimitetaan ensin Lappajärvelle, jossa ne pestään. Kuteiksi leikkaaminen ja ompelu tapahtuu Lehtimäellä, ja lopuksi värikkäät kuteet puolataan rulliksi ja siitä sitten kudotaan erinäisiksi räsypalatuotteiksi Vimpelissä. Räsymattoestetiikalle, suomalaiselle käsityöntaidolle ja kierrätykselle sykkivä sydämeni on ihan pähkinöinä tästä!

Kierrätetyistä farkuista Finlayson taasen valmistaa Belgiassa Old Jeans -pyyhkeitä. Ensin farkut lajitellaan käsin ja murskataan. Puhdas farkkumateriaali käytetään kierrätyslangan valmistukseen, mutta myös elastaania sisältävät farkut voi palauttaa: ne toimitetaan autoteollisuuden käyttöön autojen sisäverhoiluun ja äänieristemateriaaliksi. Toivottavasti ovat sähköautoja ne, heh! Mutta se pyyhkeisiin soveltuva kuitu kehrätään langaksi, johon lisätään kestävyyden ja käyttötarkoitukseen soveltuvan langan aikaansaamiseksi uutta puuvillaa ja viskoosia. Pyyhkeet kudotaan Finlaysonin yhteistyökumppanin tehtaalla Claryssella. Pyyhkeiden materiaalista 40 prosenttia on kierrätettyä.

Me kävimme lasten kanssa eilen ravintola- ja kauppareissun yhteydessä palauttamassa Finlaysonille kolmet pussilakanat. Meillä itsellämme jokainen pussilakana ja farkkupari on edelleen aktiivikäytössä, mutta ystävien liinavaatekaapin ratsauksessa mukaan tarttui parikymmentä vuotta käytössä olleita pussilakanoita, jota odottelivat jo uutta elämää.

Pakkasimme siis lakanat mukaan ja metroilimme Itikseen. Kävimme ensin tasaamassa verensokerit ravintolassa, minkä jälkeen saapastelimme Finlaysonin myymälään. Kuten jokaisesta myymälästä, sieltä löytyi roskapöntön näköinen kierrätysastia, johon vanhat lakanat sai helposti dumpata. Finlayson hoitaa sitten loput. Kiitokseksi saimme mukaan kolme etuseteliä, jotka tosin annamme ystävillemme. Heidän lakanathan ne olivat.

Myymälässä työskentelevä Katja näytti vielä meille (ja etenkin miksi miksi miksi -kysymyspatteristolla varustetuille mukuloille), miten ja minkälaisia tuotteita kierrätykseen tuomistamme pussilakanoista tehdään. Te voitte tutustua valmistusprosessiin videomuodossa täällä, ja täällä taas pääsette kurkkaamaan kierrätystuotevalikoimaa. Niistä jokainen on uniikki, tietenkin, sillä niihin kudotut pussilakanat luovat jokaiseen räsyyn ja raitaan oman tarinanansa.

On hauska ajatella, että ne meidän tuomamme lakanatkin päätyvät vielä räsytuotteen eri värisinä raitoina kaunistamaan jonkun kotia. Vaikka lakanoina tuotteet olivat tulleet elinkaarensa päähän, niistä pystyy muokkaamalla luomaan vielä jotain ihan uutta ja kestävää.