Lahiomutsi Koti Ruokailutila Tee Ferritiini Varastorauta Mittaus Verikoe-1825

Kaupallinen yhteistyö: Puhti Lab

Alan olla tosi väsynyt. Alan olla tosi väsynyt olemaan väsynyt. Alan olla tosi väsynyt siihen, että ferritiini-arvoni eivät kohoa rautakuurista huolimatta. Alan olla tosi väsynyt ferritiinin ympärillä pyörivään myllyyn, jossa lääkäritkin väittelevät oikeasta ja väärästä.

Nyt saatat miettiä, mistä minä oikein horisen. Lyhyt kertaus siis:

Viime vuoden maaliskuussa aloin ihmetellä, miksi hyvistä yöunista ja virkeistä aamuista huolimatta olin ihan raato iltapäivään mennessä. Iltaisin väsymys tuntui jo betonilta, joka painoi pinnan alle.

Sitten kuulin ferritiinistä, josta noihin aikoihin löytyi harmillisen vähän etenkin sellaista tietoa, jonka faktaperäisyyteen uskalsi luottaa. Mutta lyhykäisyydessään ferritiini on elimistön pääasiallinen raudan varastoija. Saattaa olla, että rautavarastot ovat ihan lopussa, vaikka hemoglobiini olisi hyvä. Hemoglobiini kun alkaa tippua vasta siinä vaiheessa, kun varastoista ei ole enää mitään otettavaa.

Kävin verikokeissa ja järkytyin. Hyvästä hemoglobiini-arvosta huolimatta varastorauta-arvoni olivat 11,3 μg. Se oli hädintuskin yli viitearvon minimin, joka on 10 μg. Viitearvojen sisällä on vielä ferritiiniarvo 150 μg, joten haarukka on laaja. Konsultoin tuolloin Terveyskeskuksen yleislääkäriä, jonka mukaan naisten ferritiiniarvon optimi on noin 70 μg, kun 100 μg on jo oikein hyvä.

Olin vihainen, että en ollut kuullut tällaisesta aikaisemmin mitään ja koin kärsineeni väsymyksestä, päässä vellovasta sumusta ja liudasta sivuoireita ihan turhaan. Samalla olin iloinen: nyt sen kun vaan lääkärin ohjeen mukaan rautaa naamaan ja muijastakin tulee taas rautainen!

Puolen vuoden rautamehukuurin jälkeen kävin taas verikokeissa. Neljän kuukauden rautakuurin aikana ferritiiniarvoni oli noussut 11,3 μg:sta 22,3 μg:hen. Eli nousua oli siis säälittävät 10 μg:ta. Turhautti ja harmitti. Verikokeiden jälkeen viime syksynä aloin syödä rautavalmistetta, jossa annoksessa oli reilusti enemmän (100 mg) rautaa kuin alkuun käyttämässäni rautamehussa. Tuolloin myös media alkoi täyttyä ferritiinijutuista, joissa toiset lääkärit sanoivat hyvän ferritiiniarvon olevan 30 μg, toiset 100 μg ja kolmannet olivat sitä mieltä, että ihan humpuukia ja muotioireilua koko ferritiini.

Teki mieli jättäytyä koko hommasta pois. Ihan jo siksikin, että omaan jaksamiseeni pikkukivet olisivat varmasti vaikuttaneet yhtä paljon kuin napsimani rautatabletit.

Toki jonkinlaista edistystäkin on tapahtunut asioissa, joiden sanotaan liittyvän rautavarastojen kuntoon. Ruuansulatus on nytkähtänyt toimimaan paremmin, ja alakuloisuuden kuopat ovat lempeämpiä. Päätä särkee enää silloin tällöin, ei koko ajan. Sydän ei muljahtele enää kuin harvakseltaan. Ja vaikka kääriydynkin elokuusta lähtien villaan, en silti enää palele niin pahasti, vaan olen saanut takaisin elämääni jopa luonnonvesissä uimisen talvisin. Näihin kaikkiin on voinut kuitenkin vaikuttaa niin moni muukin asia kuin rauta.

Mutta yksi asia on edelleen varma; vaikka väsymys ei ole enää kaiken toiminnan lamaannuttavaa, se on silti iltaa kohden niin kokonaisvaltaista, että en vain voi olla ajattelematta, voiko tämä olla normaalia. Vai olenko vain unohtanut kaikkien vähäunisten pikkulapsivuosien aikana, miltä se normaali olemus ilman tulinuolina repivää väsymystä tuntui? Onko tämä normaali määrä väsymystä? Ja etenkin, onko tämä normaali määrä väsymystä tässä elämäntilanteessa? Jos illat olisivat meluisan ja vauhdikkaan lapsiperhearjen sijasta vaikkapa hiljaista hissuttelua kirjan kanssa ja vain omista iltatoimista huolehtimista järjestyksessä pysyvässä kodissa, olisinko silloin kello yhdeksään mennessä niin kaikkeni antanut?

En tiedä. Mutta sen tiedän, että etenkin yrittäjänä olen itse vastuussa terveydestäni ja terveystarkistuksistani. Niinpä nyt uuden vuoden kärkeen ja kahden rautatablettipaketin jälkeen kävin taas verikokeissa ja mittauttamassa samalla ferritiini-arvoni. Tällä kertaa tein sen yhteistyökumppanini Puhti Labin kautta. Puhti on viime vuoden lopussa toimintansa startannut suomalainen yritys, joka tekee yhteistyötä Synlabin kanssa, jossa olen aikaisemminkin käynyt verikokeeni ottamassa.

Homman nimi on se, että Puhdin verikokeet otetaan Synlabissa, mutta Puhdin kautta tuloksista saa selkeän visuaalisen raportin, jota lukiessaan ei tarvitse googlata joka kohtaa. Raportissa kerrotaan mitä arvot tarkoittavat ja että miten niihin voi vaikuttaa. Raportti nostaa myös esiin, jos joku arvo on pielessä, jotta asiakas osaa hakeutua lääkäriin.

Naputtelin Puhdin verkkokaupasta koriin Kasvissyöjän terveystarkastuksen, johon kuuluu täydellinen verenkuva sekä esimerkiksi D-vitamiinin, B12-vitamiinin, kolesterolin ja ferritiinin mittaus. Lisäksi klikkasin ostoskoriin kilpirauhasen testauksen, sillä senkin kaverin ongelmat voivat näkyä muun muassa väsymyksenä koko kehossa. Nämä kaikki ovat olleet aikaisemmissa mittauksissa kunnossa, mutta viimeisimmästä laajemmasta verikokeesta on jo vuoden verran aikaa. Pelkän ferritiinimittauksenkin saa Puhdin kautta.

Seuraavana aamuna kävin labrassa, ja viimeisetkin testitulokset valmistuivat sitä seuraavan päivän aikana. Tulosten vihreää linjastoa oli mukava katsella. Verenkuvassa kunnossa olivat esimerkiksi vastustuskyvystä kertova valkosolujen määrä ja jaksamiseenkin liittyvä punasolujen määrä. Kilpirauhasen toiminta oli balanssissa, samaten kuin maksan. D-vitamiinitaso samaten kuin B-vitamiinit ovat erinomaisella tasolla.

Hemoglobiinini oli hyvä, kuten sillä on ollut tapana ollakin. Mutta sitten se penteleen ferritiini. Ferritiini-arvojeni tulos oli niin laimea, että en nyt enää tiedä, mitä ajatella. Verikokeen mukaan ferritiiniarvoni on tällä hetkellä 26,7 μg. Vaikka kiskoin vahvempaa rautavalmistetta, nousua syksyn mittaukseen on siis vain 4,4 μg. Ferritiiniarvoni on toki nytkin viitearvon minimin yläpuolella, mutta kaukana joidenkin asiantuntijatasojen suosituksista. Isoin ihmetys on se, mihin ihmeeseen syömäni rauta sitten häviää, jos se ei jää kehooni?

Yksi vastaus on se, että osa kehoni raudasta häviää Helsingin jätevedenpuhdistuslaitokselle. Raskauksien myötä kuukautiseni kun muuttuivat megalomaanisiksi, ja valun kuukaudessa kuukuppikaupalla verta, eli samalla myös rautaa. Siksi raudanpuutos onkin yleisintä juurikin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla – ja etenkin jos menkat vastaavat teurastusta. Ja kun itselläni synnytykset ja kaksi pitkää imetystä ovat jo kalunneet rautavarastot tyhjilleen, on tilanne nyt vähän sama kuin yrittäisin täyttää tyhjillään olevaa kylpyammetta vedellä, vaikka pohjassa oleva korkki on irti.

Nyt on siis aika kontaktoida taas lääkäriä. Ihan ensin aloitan gynekologista, jolle on jo varattu aika. Kiitos teidän seuraajien vinkkien, sain tietää kuukautisten aikana otettavasta Caprilon-lääkkeestä, joka hillitsee vuotoa. Kokoaikainen hormoniehkäisy ei siis olekaan ainut vaihtoehto! Jos rautavarastojeni pohja ei tulevaisuudessa vuotaisi seulana joka kuukausi, vaan ihan vain vähän noruisi, rautavarastot ehkä saataisiin hiljalleen kuntoon.

Tavoitteenani onkin, että kirjoitan enää maksimissaan kolme väsynyttä kirjoitusta ferritiinistä. Sen jälkeen tälle hitaasti etenevälle tosielämän jatkokertomukselle on saatava onnellinen ja normaalin pirteä loppu.

Jaa: