©Lahiomutsi Prinsessa Pikkiriikki Lastenkirja Kirja Kirjallisuus Lasten-8604

Nyt tuhmuroidaan! Tai nyt viimeistään, jos ette ole aikaisemmin kuulleet Prinsessa Pikkiriikistä, joka tuhmuroi, mutta on silti samaan aikaan kiltti ja muutenkin valtavan ihana – kuten tuollaiset kumppareita käyttävät ja tyllihameensa kurahousuihin vanhempien erityisärsyttävien käskyjen takia tunkevat prinsessat tapaavat olla.

Meille Prinsessa Pikkiriikki tuli tutuksi vuonna 2016, kun saimme Pikkiriikin edesottamuksista kertovan kirjan muistaakseni arvostelukappaleena (tai sitten ostin sen, en nyt ole ihan varma). Siitä lähtien sitä on luettu niin että kovakantisen kirjan reunat ovat menneet ruttuun ja kirjan sivut pehmentyneet sormien alla. Hannele Lampelan kirjoittama kirja on vahvasti tekstipainotteinen, mutta jokaiselta aukeamalta löytyvät Ninka Reittun kuvitukset saavat pienimmätkin kuuntelijat keskittymään satuelämykseen (täällä todistuskuva eräältä telttaretkeltä).

Tämä on prinsessakirja niille, jotka rakastavat prinsessasatuja ja myös niille, jotka eivät oikein välitä prinsessakirjoista. Eli just meidän perheelle. Meillä asuu milloin mitäkin olentoja, joilla aika usein on kruunut päässä ja prinsessakirjat kirjaston lainaustiskillä. Itseäni kuitenkin sieppaa prinsessasatujen ahtaat ja tunkkaiset roolimallit, joille Prinsessa Pikkiriikki ilahduttavan oivaltavasti ja silti kiltisti näyttää kieltä. Prinsessointi ei kuulu vain Tuhkimoille, vaan myös esimerkiksi kaikille oman elämänsä Batmaneille.

Huomasin vasta nyt, että Pikkiriikki on myös käsitellyt yhden kirjan verran vanhoja klassikkosatuja ja tehnyt niistä oman tulkintansa. Tuon opuksen kirjaesittely lupaa, että kirjan sivuilla Prinsessa Pikkiriikki esimeriksi pohtii samaa kuin mekin ihan hiljan lasten kanssa Prinsessa Ruusunen -balettia katsoessamme: miksi prinssi saa pussata Ruususta ilman lupaa? Ja mihin prinssinpälikkää edes tarvitaan, kun kerran herätyskellotkin on olemassa? Erinomaisia kysymyksiä Pikkiriikki! Näihin pohdintoihin minä tahdon tietää sinun vastauksesi.

Prinsessa Pikkiriikki on lisäksi aivan valtavan antoisaa ääneen luettavaa. Sen kerronta on eläväistä ja etenevää, ja tekstiin on pujoteltu mukaan oivaltavia sanoja ja lauserakenteita. Kirja on täynnä niin lentävää mielikuvitusta, että sen täytyy olla peräisin sellaisen henkilön päästä, joka käyttää kruunua ja jonka lemmikkikoira Makkara vääntää taikavääkylöitä. Tarina onnistuu tavoittamaan lapsen maailman, ja lisäksi väleihin on ripoteltu vitsejä niille aikuisille, jotka kanssaelävät toden ja mielikuvituksen välillä aaltoilevaa arkea omien minikokoisten tyllihametyyppiensä kanssa.

Ja vaikka Pikkiriikki tuhmuroi, saa kiukuttelukohtauksia ja taikoo määräileviä aikuisia Himpskattiin, silti tarinoilla on aina onnellinen loppu. Mutta ei mikään ällösöpö ja siirappisen opettavainen loppu, tarvitsee vielä lisätä.

Nyt Prinssessa Pikkiriikki tänttähäärää myös teatterin lavalla, ja sain lasten kanssa kutsun katsomaan Kansallisteatterin Suuren näyttämön lämpiössä esitettävää näytöstä. Näytöksiä on luvassa vielä yksi tässä kuussa ja kaksi marraskuun puolella.

Teatterilavalle viety Prinsessa Pikkiriikki on ihanan pieni ja suuri teatterikokemus samaan aikaan. Sekä minä että lapset saimme osamme ja naurumme, ihan kuten kirjankin kanssa. 40 minuutin esitykseen on saatu hyvin tiivistettyä Pikkiriikin parhaimpia seikkailuja, oivalluksia ja sutjautuksia. Pieni esiintymistila muuttuu tilanteesta toiseen muutamalla rekvisiitalla ja esiintyjien vaatetuksella – Prinsessa Pikkiriikin ja meidän yleisössä istuvien mielikuvitus hoitaa loput.

Jaa