©Lahiomutsi Ilmastomarssi Ilmastonmuutos Mielenosoitus Helsinki-8538

Ehdimme kuin ehdimmekin eilen Helsingissä järjestetylle ilmastomarssille. Siellä olimme minä, lapset ja 8000 muuta ihmistä marssimassa Senaatintorilta Eduskuntatalolle. Sanoma oli selvä. Ilmastotekoja tarvitaan, nyt.

Viime viikolla julkaistiin kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportti, jonka karu sanoma tuskin on jäänyt keltään kuulematta. Kertauksena nyt kuitenkin raportin huonot ja hyvät uutiset. Huonot: maapallo ja sitä myötä me ihmiset olemme pulassa, jos (ja nykyisellä menolla kun) keskilämpötila nousee kaksi astetta. Hyvät: tutkijoiden mukaan ilmaston lämpeneminen on kuitenkin mahdollista rajata keskimäärin 1,5 asteeseen.

Hyvät uutiset tarvitsevat kuitenkin toteutuakseen nopeita toimia. Päästöt pitäisi saada puolitettua reilussa kymmenessä vuodessa. Kun omat lapseni lähestyvät keski-ikäisyyttä vuonna 2050, päästöjen pitäisi olla nollassa.

Se vaatii meiltä jokaiselta omien elämäntapojemme muokkaamista, mutta myös koko talousjärjestelmän ja yhteiskunnan toimintaperiaatteiden uudistamista.

Hesarissa kerrottiin eilen, että suomalainen tuottaa keskimäärin yli kymmenen tonnia päästöjä vuodessa. Vuonna 2030 jokainen maapallon asukas saisi tuottaa enää keskimäärin kolme tonnia päästöjä.

Minun hiilijalanjälkeni on ollut kuluneen vuoden aikana juurikin tuon kymppitonnin verran, ja vaikka päästöpainoa tiputtaisi raskaan lentomatkustamisen verran pois, jäljelle jäävä hiilijalanjälkeni olisi silti hieman päälle 4000 kiloa. Siitäkin huolimatta, että meillä ei ole autoa, emme syö lihaa, kierrätämme, suosimme asioiden ostamista käytettynä tai ainakin lähituotantona ja asumme kerrostalossa, joka lämpenee maalämmöllä ja jonka sähkön me ostamme tuulella sekä auringolla tuotettuna.

Hommia on siis hitosti, mutta ahdistumisen sijaan olen koittanut ottaa sen positiivisena henkilökohtaisena haasteena.

Siinä onnistuakseni minä ja muut ihmiset tarvitsemme kuitenkin poliittisia tekoja ja päätöksiä. Omia hankalimpia ilmastokompastuskiviäni – lentämistä ja lehmänmaitojuustoja – saataisiin asettumaan kohdilleen verottamalla lentomatkustamista raskaammin ja ohjaamalla tukia kasvisperäisten ruokatuotteiden kotimaiselle kehitykselle. Ja siitä tämän päivän mielenosoituksessa olikin kyse; nyt vaaditaan meidän tavan tallaajien tekojen lisäksi muutoksia isojen korporaatioiden ja yhteiskunnan tasolla.

Kuten Hesarin haastattelemat ilmastoasiantuntijat eilisessä jutussa sanoivat, monille asioille on jo ratkaisu olemassa, mutta niitä ei käytetä. Materiaalien kiertotalous ei toimi, koska politiikka ei laita sitä toimimaan. Suomalaisten metsien muodostamat hiilinielut heikkenevät, koska nykyinen politiikka pitää huolen avohakkuiden jatkumisesta. Uusiutuva energia on nykyään kilpailukykyistä fossiilisiin energiamuotoihin verrattuna, mutta silti öljy, hiili ja turve näyttäisivät palavan vielä vuosien ajan.

Minä en haluaisi joutua häpeämään silmiä päästäni sitten joskus, kun lapseni kysyvät, miksi me ei tehty tarpeeksi ilmaston eteen, kun se vielä oli mahdollista. Pidetäänhän siis maapallosta huolta omien arjen toimien lisäksi äänestämällä ensi vuoden eduskuntavaaleissa päättäviin asemiin sellaisia ihmisiä, joilla on lupausten lisäksi oikeasti konkreettisia suunnitelmia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Jaa: