Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret
Siihen on ollut pakko alistua: sandaaleissa varpaat ovat alkaneet palella. Onkin ollut aika katsella lapsille syyssäihin soveltuvia kenkiä. Samaa on tainnut ilmassa myös muissa perheissä, sillä tämä vuosia sitten jalkaterapeutin haastattelun pohjalta kirjoittamani teksti hyvien ja oikeankokoisten kenkien valitsemisesta lapselle on taas noussut blogin luetuimpien tekstien joukkoon.
Tuo teksti on tuhtia luettavaa, joten tässäpä teille sellainen näppärä tiivistetty lista asioista, joita kannattaa ottaa huomioon kenkäkaupoilla lasten kanssa.
Miten valita oikea koko lapsen kenkiin
Mittaa lapsen jalka. Ihmisen hermosto on vasta 16-vuotiaana niin kehittynyt, että lapsi osaa itse sanoa, onko kenkä sopiva vai ei. Sitä ennen mittaa lapsen jalka. Yksi tapa on piirtää lapsen jalkapohja paperille ja käyttää mittanauhaa. Yhteistyökumppanini Polarn O. Pyretin liikkeissä on käytössä mittari, jolla lapsen jalan saa mitattua millilleen. Mittaus kannattaa tehdä iltasella, sillä lapsen jalan aamukoossa ja iltakoossa voi olla jopa sentin ero.
Katso kengän sisämittaa, älä kokoa. Kenhän numero ei kerro kuin osviittaa siitä, minkä kokoinen kenkä oikeasti on. Myöskään kengän pohja ei ole se, mistä mittaa kannattaa hakea. Kengän sisämitta kertoo sen, minkä kokoinen kenkä oikeasti on. Polarn O. Pyretin liikkeissä on myös erikseen mittari, jolla kengän sisämitan saa todennettua.
Jätä tarpeeksi käyntivaraa. Syys- ja talvikenkiin käyntivaraa pitäisi varata 1,5-2 senttiä, eli siis enemmän kuin sandaaleihin ja kävelykenkiin, joissa 1-1,5 senttiä piisaa. Villasukkien kanssa käyntivaraa pitäisi olla aika tarkalleen tuo 2 senttiä.
Tarkista jalan koko tarpeeksi usein. Lapsen kenkien sopivuus pitäisi tarkistaa 1–2-vuotiailla joka toinen kuukausi ja 2–3-vuotialla joka kolmas kuukausi. PO.P:illa autetaan kyllä tämänkin asian kanssa. 2–5-vuotiailla lapsilla jalka kasvaa yhden kuukauden aikana keskimäärin 1,2 milliä. Pitkän talven aikana lapsen jalka ehtii todennäköisesti kasvaa niin että se kaipaa kevättalven aikana jo isompaa kenkää.
Miten valita lapselle hyvät kengät
Taipuisa pohja. Jalalle hyvä kenkä antaa lapsen jalan kiertää luontaisesti askeltaessa. Hyvä kenkä siis antaa periksi, kun sitä rutistelee kuin rättiä. Paukkupakkasille tarkoitetuissa paksupohjaisissa kengissä tämä tietenkään ei voi toteutua yhtä hyvin kuin kesä- ja välikausikengissä.
Mahdollisimman neutraalit muodot. Hyvä lapsen kenkä on muodoltaan symmetrinen ja tarpeeksi leveä, jotta lapsen jaloilla ja varpailla on kengässä tilaa olla normaalisti. Sisäpohjallisessa ei myöskään pitäisi olla mitään kovia muotoiluja. Varsinaisten korkokenkien lisäksi myös piilokorkoja kannattaa välttää. Myös kenkien kärkien olisi suotavaa olla suorat, eikä kaartua kohti taivasta.
Monipuolinen kiinnitys. Kun oikea koko on löytynyt, kenkä viilataan sopivaksi käyttäjänsä jalkaan kiinnityksellä. Nauhakiinnitys varmistaa jämäkän kiinnityksen, mutta jalkaterapeutin seulan läpi menivät myös pienten lasten tarrakiinnitettävät kengät. Silloinkin on sitä parempi, mitä enemmän tarrarivejä on.
Hengittävä materiaali. Nahka on kenkien materiaalina hengittävä ja eristää hyvin lämpöä. Vedenpitävästä tekstiilistä valmistetussa kengässä etuna on taas hengittävyys ja tietenkin se vedenpitävyys. Kangaskengät toimivat nekin hyvin. Mutta kokomuoviset ja -kumiset kengät saavat jäädä kauppaan. Kumpparit ovat tietenkin asia erikseen, sillä niillä ei kävellä joka päivä.
Meillä koko perhe tallusteli kesän Kavateissa, sillä lasten sandaalien lisäksi myös minulla on kahdet Ruotsin-reissuilta ostetut Kavat-sandaalit. Sama meno jatkuu nyt syksyllä, sillä lapset saivat Kavatin välikauteen sopivat tennarit Polarn O. Pyretiltä. Ne ovat sekä stailit, käytännölliset että hyvät jalkaan, mikä saa minut hyrisemään tyytyväisenä. Ja jos niikseen tulee, myös minä voin jatkaa Kavateissa ilman Ruotsin-reissua, sillä PO.P:lla on myynnissä Kavatin nilkkureita kokoon 41 asti.
Meidän muksujen Kavatin tennareissa on tarrakiinnitys, ja esikoisen korkeavartisissa popoissa on lisäksi joustavat nauhat. Lapset saavat siis kengät itse jalkaan ja pois, mikä tekee käyttäjiensä lisäksi onnelliseksi myös minut ja varmasti myös päiväkodin sekä eskarin henkilökunnan.
Lasten uudet syyspopot ovat eco-merkityt, sillä niiden päällisosien tekstiileissä on käytetty hyväksi kierrätysmateriaaleja. Teipatut saumat ja biohajoavasta polyesteristä valmistettu kalvo pintamateriaalin ja vuoren sekä pohjan välissä lupaavat tehdä kengistä vedenpitävät. Molemmissa kengissä on kumipohjat, ja aikaisempien Kavat-kokemusteni perusteella uskon voivani luvata niiden pysyvän taipuisina ja askeleenpitävinä ilmojen kylmetessä ja katujen jäätyessäkin. Esikoisen popoissa on vielä ohut fleecevuori tuomaan lisälämpöä.
Koska kengät ovat tekstiilimateriaalia, ne voi pyyhkiä sotkuista ihan vain nahkean kostealla rätillä. Meidän kaltaisemme perheet, joissa rapa roiskuu ja muta lentää, ilahtunevat tiedosta, että kengät voi ihan valmistajan siunauksella pestä pyykinpesukoneessa 30 asteessa. Ota silloin irrotettava pohjallinen pois ja pese se erikseen. Kuivaa kengät ylösalaisin huoneenlämmössä. Muista myös suihkuttaa kenkiin puhdistuksen yhteydessä tekstiilikenkien suojaamiseen tarkoitettua suojasuihketta.
Ilmojen kylmetessä syyskenkien sisään voi sujauttaa lisälämpöä tuomaan Kavatin villapohjalliset, joita myydään myös Polarn O. Pyretillä. Samoja pohjallisia voi tietenkin käyttää myös muihin kenkiin. Minä aion laittaa villapohjalliset lasten kumppareihin, jos vaikka näin toimien selvittäisiin ilman erillisten talvikumppareiden hankintaa tänä vuonna.
Palelun pitää varpaista loitolla myös Polarn O.Pyretin merinovillasukat. Nämä ohuemmat sukat ovat olleet meillä luottolämmittäjät muiden villareleiden ohessa esimerkiksi telttaretkillä ja talvella ulkoillessa. Kuten monista muistakin PO.P:n sukista, myös näistä löytyy aikuisille kokoja, ja minä nukuinkin koko viime talven raitaiset merinovillasukat jalassa. Nyt valkkasin kuopukselle myös ohuet jarruvillasukat, niin ei tule villasukissa juostessa liukasteltua. Nappasin myös sekä lapsille että itselleni hivenen paksummat resorivartiset merinovillasukat. Nuo kaikki sukathan kuuluvat PO.P:n pysyvään kampanjaan, jossa kolmen tuotteen ostaja saa halvimman tuotteen ilmaiseksi.
Mutta villasukkia en ihan vielä aio kiskoa jalkoihini, vaikka sandaaleista olikin jo luovuttava. Sen verran pidän kiinni loppukesän illuusiosta.
Lapseni kävi juuri fysioterapeutilla jalkatsekkauksessa (10v) koska olin itse huolissani matalasta kaaresta ja vähän pihtikintuista. Kenkiin sai ohjeistusta häneltä. Tuossa sinun ohjeessa puhutaan taipuisasta pohjasta ja FT puhui ”sopivasta kiertojäykkyydestä”. Minä en ainakaan tiedä kenkiä tutkiessani mikä on sopivan taipuisa tai sopiva kiertojäykkyys. Ja tarkoittaako ne samaa vai ihan eri asiaa. Ja siis jaloissa ei ollut mitään varsinaisesti vialla, eli ihan yleiset ohjeet oli kenkiä koskevat ohjeet. Lisäksi pitäisi kuulemma olla tukeva, kunnollinen kantakuppi ja mielellään nauhat tai hyvä tarrasäätö.
Pojalla oli jalassa Haltin tennarit ja huonon arvosanan saivat fysioterapeutilta. Onneksi on muitakin kenkiä aina samaan aikaan käytössä, mutta voihan ne kaikki olla ihan paskoja.
Tämä on nyt tällaisen lapsensa kengistä yltiötarkan ihmisen oma mielipide, mutta minulle ei yksikään terapeutti ole onnistunut antamaan uskottavia perusteluja sille miksi kengän pitäisi tukea jalkaa kun se olisi jalan lihasten tehtävä. Ihminen ei ole kehittynyt pitämään kenkiä vaan kävelemään avojaloin. Siksi valitse lapsillenikin aina mahdollisimman ohutpohjaisia kenkiä. Mieluiten sellaisia jotka saa tarvittaessa jopa rullattia taskuun. Ensimmäiset pari vuotta menee kevyesti ihan tossuilla ja töppösillä ja sitten vasta ensimmäiset kengät.
Toiselta puolen itse paljaslakakenkiä käyttävänä en hankkisi jo vuosia kävelleelle lapselle suoraan kovin ohkaisia kenkiä ja veisi asfaltille kävelemään. Jos on aina kävellyt jäykemmillä kengillä ja paksuilla pohjilla niin kävelytekniikka on erilainen ja se pitää erikseen opetella tai varsinkin kantapää, mutta varmasti muukin jalka joutuu turhan koville kovalla alustalla. Meillä kun lapse ovat aina noilla menneet niin uskallan antaa mennä.
Minä tarkistaisin kengistä ettei niissä ole korkoa ja että kärjen pituudessa ja leveydessä on tilaa jalan painua ja levitä eikä pohja ole ihan jäykkä tai nosta varpaita pystyyn. En tiedä millaiset ovat Haltin tennarit ja mikä niissä oli pielessä. Kai hän jotenkin perusteli miksi ne ovat huonot?
Toisaalta lohdutuksena voinen sanoa että vaikka olen todellakin fanaattinen lasten kenkien suhteen ja itsekin haluaisin suosia tietyn tyyppisiä kenkiä niin eivät kaikki tämän päivän aikuiset jotka ovat kävelleet ties millaisilla kengillä lapsena ole saaneet jalkojaan lopullisesti pilalle. Että varsinkin kun jalat kuulemma kuitenkin terveet niin varmasti sinulla on aikaa rauhassa perehtyä aiheeseen ja ostaa vaikka seuraaviksi kengiksi sitten parempia (päätä itse erilaisten mielipiteiden joukosta ketä haluat uskoa).
Äläkä lue mielipidettäni totuutena vaan yhden paljasjalkakenkien hyötyihin hurahtaneen äidin mielipiteenä.
Kuten Anna tuossa sanoikin, näistä asioistahan on montaa koulukuntaa. Tämä jalkaterapeutti, jonka haastatteluun tämänkin kirjoituksen ohjeistukset perustan, oli siis siitä mieltä, että sitä parempi kenkä, mitä taipuisampi. Terve jalka ei tarvitse mitään muotoiluja. Ja itse olen järkeilyni jälkeen kokenut tämän koulukunnan sellaiseksi, johon itsekin eniten kenkäostoksilla valintojani peilaan.
Itse ajattelen haastattelemani jalkaterapeutin tapaan, että ihminen kun on tarkoitettu kävelemään paljan varpain, mutta kun se ei ole aina mahdollista etenkään pohjoisissa olosuhteissa, paras kenkä taittuu vaikka kaksinkerroin taskuun. Mutta jalkaterapeutti itsekin kertoi käyttävänsä talvipakkasilla lapsillaan Kuomia, koska kaikkea ei vain voi saada tässä kenkäasiassa.
Kiitos. Olen itsekin ollut sitä mieltä että turhan tukevat kengät on huonot ja ei kengät jalkoja pilaa kunhan on oikean kokoiset. Aina on vieläpä ollut useammat samaan aikaan käytössä. Ymmärtääkseni Haltin tennareissa oli se kiertojäykkyys huono eli kun kiertää käsissä kenkää pituusakselin ympäri niin liian joustava pohja. Kotona myös Reiman ja Voitin lenkkareita testasin niin ihan tuntui joustavalta. Ehkä en ota stressiä. Pääasia että on sopivat ja tarkoituksenmukaiset ja mukavat. 10v osaa jo sanoa jos tuntuu huonolta.
Reiman ha Footin siis
No oho, onpas erilainen ohjeistus, jos huonoa oli se, että kengän pohja oli liian joustava. Tuntuisi tosi oudolta, että terveen jalan lihakset ja luontainen liike tahdottaisiin ehdon tahdoin estää jäykällä kengällä. Mutta kuten sanottua, asiantuntijoissa on erilaisia koulukuntia, ja oma tuntumani perustuu siihen suuntaan kenkä- ja jalkakenttää kuin mihin haastattelemani jalkaterapeutti sijoittuu.
Mainostan törkeästi että Feelmaxilla on tullut uusi lasten talvikenkä Naapa ennakkotilattavaksi. Feelmaxilla ainakin osataan tehdä taipuisia pohjia ja jättää varpaille tilaa.
Ne mitkä minun mielestäni jäivät tässä jutussa mainitsematta on myös kengän leveys. Kengän tulisi olla varsinkin kärjestään tarpeeksi leveät että varpailla on tilaa levitä. Kannattaa siis mitata myös varpaiden leveys kun paino on jalalla ja tarkistaa kengän leveys varpaiden kohdalta. Taipuisakaan pohja ei takaa luonnollista astuntaa jos varpailla ei ole tilaa toimia kuten pitäisi.
Toinen on se että olen ymmärtänyt että jarrusukkia ei kannattaisi käyttää kengissä, koska se estää jalkaa liikkumasta ja elämästä normaalisti kengässä. Tämä ihan vaan siksi kun samassa tekstissä mainostetaan kenkiä sekä jarrusukkia. Tosin tämän tiedon todenperäisyyttä en voi vahvistaa, sillä luin aiheesta aika kauan sitten enkä muista kuinka vakuuttava lähde oli. Jotkus myös väittävät jarruaineen johtavan kylmää lapsen jalkaan.
Ai heiltä on tulossa ihan talvikenkä, mielenkiintoista! Mulla ja lapsilla on ollut Feelmaxit, mutta ne kuluivat puhki niin nopeasti, että tuli fiilis, että samalla sitä on paljanvarpain sen ajan 😀
Kengän leveys on kyllä tekstissä merkittynä, kohdassa ”mahdollisimmat neutraalit muodot”. Mutta kuten kerroinkin, tässä postauksessa tiivistän; ne jykevät ja pitkät perustelut ohjeistuksille voi käydä lukemassa alussa linkkaamastani postauksesta, jonka olen kirjoittanut vuosia sitten. Hyvä pointti tuo, että kannattaa mitata vielä kengän ja lapsen jalan leveys. Ainakin itselläni on niin leveä jalka, että se on ihan ongelma etsiessä hyviä JA staileja kenkiä.
Taisitkin tuosta jarrusukka-asiasta kommentoida joskus aikaisemmin. Koska kuopuksen myötä olen minäkin ymmärtänyt jarrusukkien merkityksen ja tykästynyt niihin, koitin tietty heti etsiä noille väitteille lähdettä, mutta en onnistunut löytämään. Mutta voisihan sitä ihan maalaisjärjelläkin ajatella, että jarrusukassa jalka ei liiku yhtä vikkelästi kengässä kuin nyt vaikka just ohuessa villasukassa. Toisaalta taas paljaalla jalalla jalka on myös itsessään nahkea (vaikka ei siis edes olisi nahkean hikinen), joten se liikkuu silloin kengässä eri tavalla kuin sukan kanssa.
Jarruaineen kylmänjohtamisesta mä en jaksa olla huolissani, mutta ymmärrän toki, jos se muita mietityttää.
Nyt löysin yhden tekstin Iltalehdestä. Tämä se alkuperäinen ei kuitenkaan voi olla, koska juttu on liian uusi ja tämäkään lähde yksistään ei ole pätevä, mutta ainakin asiantuntijoiden nimet on mainittu niin ne voi tarkistaa https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201704192200104956_pt.shtml.
Nyt kun sanoit niin huomasinkin tuon leveyskohdan. Luin kyllä jutun huolella, mutta varmaan siinä tekstiä loppuun lukiessa se ehti jo karata mielestä 🙂
Tuo leveysasia on oman mielen päällä tällä hetkellä eniten kun sain ihan omakohtaisesti kokea liian kapeiden kenkien harmeja tännä kesänä. Hankin nimittäin ihanat Sanukit kun minulla on ollut vain vaelluskenkätyyppisiä kenkiä ja yhtään en ajatellut leveyttä kenkää osatessani. Enkä edes jalkaan laittaessa kun jalka meni kenkään mukavasti. Mutta kun olin jo ehtinyt kävellä taas keväällä pitkään paljainjaloin tai Feelmaxeilla joissa tuota leveyttä on niin kävelytyyli on muotoutunut siihen ihmiselle luontaiseen jossa paino rullaa askeleen lopussa kohti isovarmasta ja yhtäkkiä kyseisellä varpaalla ei ollutkaan tilaa liikkua ottamaan paino kunnolla vastaan ja paino menikin varpaan sisäsyrjälle alaosan sijaan ja hyvin äkkiä sain huomata että yhtään pidempi kävely oli aika tuskallista.
Kengän leveyttä ei varmaan moni tule ades ajatelleeksi kun sopivaa kokoa valitessakin yleensä mitataan vain pituus. Siksi korostan sitä nykyään aina kun aihe tulee puheeksi.
Tuolta löytyi vielä ihan Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin hojeistus kenkien ja sukkien valintaan ja sielläkin sanotaan ettei jarrusukkia kenkiin. https://www.tuusula.fi/attachments/text_editor/20001.pdf
Tuosta liukumisesta puhutaan kummassakin lähteessä, mutta kylmän johtumisesta ei.
Ah kiitos linkistä! Liekö pdf-muoto syynä, että en sitä löytänyt. Toisen lapsen sukista suurin osa on jarrusukkia, mutta eiköhän tuo tasapaino menoon pian löydy, jotta voi siirtyä ihan vain puuvillaisiin ja merinovillaisiin, kuten toinenkin lapsista.
Se piti Feelmaxeista vielä sanoa että meillä ne ovat kyllä kestäneet todella hyvin käytössä. Yksissäkään ei ole pohja ollut se mikä lopulta on pettänyt. Ovat nyt ensi keväänä toivottavasti lähdössä toiselle kävelijälle kierrokseen ja varsinkin Luosmat melkein kuin uudet (ne toki vielä liian suuret ensi keväänä). Mutta kuten olemme saaneet joskus ennenkin todeta niin lapset ja elämäntavat ovat ihmisillä erilaiset. Meillä kuljetaan pääasiassa hiekalla ja nurmikolla ja potkupyöräilynkin kyseisillä alustoilla ovat hyvin kestäneet. Asfaltilla kävellään vain sillointällöin. Veikkaan että lasten tapa liikkua ja alustat joilla kenkiä paljon käytetään vaikuttavat kulumiseen. Minun Kuuvani ovat kestäneet todella hyvin jo useita vuosia eikä vieläkään ole pohjassa havaittavissa pahempaa kulumaa.
Feelmaxhan on sanonutkin että heillä on ne paljasjalkaisimmat kengät, mutta he joutuvat jatkuvasti tasapainoilemaan pohjan paksuuden, materiaalin joustavuuden ja kestävyyden välillä. Ohut ja pehmeä pohja vaan kuluu nopeammin kuin paksumpi ja kovempi. Mutta jos oikein olen ymmärtänyt niin tätä asiaa pyritään parhaansa mukaan kehittämään jatkuvasti.
Mäkin olen muinoin jutellut tuosta pohjasta jonkun Feelmaxin edustajan kanssa. Että kun ne tosiaan ovat niin paljasjalkakengät kuin voivat olla, meidän elämäntavoillamme jostain syystä ne pohjat kuluivat tosi nopeasti puhki, myös minulla itselläni. Asfalttitallustelua mahtuu eloon paljon myös, joten ehkä se johtuu siitä.
Joku kun vielä kertoisi että mistä löytää lasten kenkiä pk-seudulla. Osa Eccon liikkeistä myy lasten kenkiä (ovat kannastaan lapselle liian leveitä ja ne hiertävät), K-kengissä on muutamia malleja Superfitejä, mutta aika huonosti näissäkään. Kaikissa Po.Pin myymälöissä ei ole kenkiä ollenkaan ja Kavateissa on oman kokemuksen mukaan ollut tosi jäykät pohjat ja malli muutenkin huono lapseni jaloille. Minä haluaisin kauppaan jossa olisi useammat kuin kaksi vaihtoehtoa mistä valita ja mitä sovittaa. Mielellään nimenomaan useiden eri merkkien lasten kenkiä jotta olisi todellisia vaihtoehtoja. Mistä te muut oikein ostatte lapsille kengät? Marketeissa on aika laaduttoman oloisia tai sitten jäykkäpohja-Vikingejä.
Vähän huonostihan kenkiä pääsee sovittelemaan missään. Stockalla on jotain, Töölön Little Copenhagenissa jotain ja Pikkujat-nettikaupan varastolle Kirkkonummelle (?) saattaa päästä ainakin noutamaan nettitilauksen ja varmaan myös sovittamaan.
Joo, tuo on kyllä totta, että kenkiä pääsee tosi huonosti sovittamaan, etenkin jos tahtoisi kerralla mallailla useampaakin merkkiä ja mallia. Se on ihan valtavan harmillista!
Me ostetaan kengät täsmäiskulla Itikseen, jossa on useampi liike, joka myy lastenkenkiä. Välillä tilataan myös netistä. Nettiostaminen on ihanan iisiä ja valikoimat monesti paremmat – mutta homman helppous loppuu siihen, jos kaikesta mittailusta huolimatta koko ei silti ole livenä mallaillessa oikea.
Meidän sakin jaloille Kavatin leveä malli on tosi hyvä, mutta eihän se tietty kaikille toimi, kun jalat ovat erilaisia. Mutta tosi jäykiksi en pohjia kyllä sanoisi. Tietenkään näissä paksupohjaisissa välikausikengissä ei mikään rullalle taittuminen onnistu, mutta kenkä antaa silti välikausikengäksi hyvin periksi, kun sitä vääntelee kevyesti kuin rättiä.
PikkuJalat.fi kenkäkauppamme varastolle pääsee sovittamaan ihan kaikkia kenkiä mitä varastosta löytyy 🙂 Ja niitä on paljon. Myös täällä teksteissä mainittuja Feelmaxeja myymme. Muista kengistä poiketen niistä ei ole kaikkia kokoja varastollamme mutta kannattaa kysellä jos kiinnostaa: pikkujalat@pikkujalat.fi
Varastomme on auki torstaisin klo 12-18 ja muistakin ajoista voi erikseen sopia.
Vivobarebootsilla on myös talvikenkiä lapsille joustavalla pohjalla: http://vivobarefoot.fi/Kengat-Lapsille Oma ja lapsen suosikki, löytyy sekä juoksukenkää että töihin sopivaa. Ihana kävellä.
Toinen hyvä merkki on ollut biomechanics, johon törmättiin sattumalta lomamatkalla: http://www.biomecanics.com/en/
Molemmissa saatavuus on vaan huono, vivobarefootsit saa sentään netin kautta, mutta biomechanicsin kenkiä ei meinaa mistään Suomeen löytyä. Toivottavasti siis muutkin hurahtais näihin hyviin kenkiin
No kas, nämä ovatkin mulle ihan uusia merkkejä. Kiitos vinkistä!
Myös Halosella on suht laaja ja laadukas lastenkenkäosasto.
Joo, siellä ollaan mekin käyty useasti asioimassa. Itiksessä se osasto on valittettavasti jotenkin kämäinen ja unohdettu nykyään, mutta silti ollaan ainakin vielä jaksettu käydä sielläkin tsekkaamassa, kun on ollut kenkätarpeita.
Kenkäkaupan tätinä olen tarkka perheeni kengistä. Näen paljon asiakkaiden jalkoja joissa on jos jonkinlaista vaivaa. Näistä vaivoista olisi huomattava osa voitu välttää käyttämällä kunnollisia ja oikean kokoisia jalkineita käyttökenkinä. Huom. Kenkien hinta ei kerro onko kengät hyvät jaloille. Ongelmia esiintyy huomattavasti enemmän naisilla kuin miehillä. Lapseni on kohta 2-vuotias. On ollut haastavaa löytää oikeasti hyvät kengät hänelle. Taas olen saman haasteen edessä. Monet suositut merkit olen hylännyt, kun kriteerit eivät ole täyttyneet. Tosin merkkien eri malleissa saattaa olla selkeästi eroavaisuuksia mm. Kiertojäykkyydessä, lestin suoruudessa, pohjan muotoilussa jne. Huolehtikaa kaiken ikäisistä jaloista
Jalkojen hyvinvoinnista kannattaa tosiaan huolehtia, ihan kaikenikäisten. Mä olen itse pitänyt aikoinani jalkojani ahdistuksessa änkemällä ne liian pieniin kenkiin ja hamstraamalla huonolaatuisia muovikenkiä eteisen täyteen. Nyt yritän, josko omat lapseni oppisivat fiksuimmiksi kenkäasioiden kanssa. Minä itse käytän korkokenkiäkin, mutta noin muuten nykyään kengäni ovat laadukkaita ja siinä samalla sitten sellaisia, että kestävät käyttöä ja saavat aina uuden elämän suutarilla käytyään.
Mä olen välillä ihan epätoivoinen kenkäasiassa. Haen kenkiä samoilla kriteereillä kun sinä, aiemmin vielä kovemmilla mutta kuten se jalkaterapeutti sanoi, ei voi kaikkea saada.
Ja apua miten en ole tajunnut lapsiin soveltaa tuota aiemmin tietämääni asiaa jalan ”kasvamisesta” iltaa kohti. Tämä saattaa selittää melkein neljävuotiaan jalankasvun, josta mainitsin kai jo toisen postauksen kommentissa. Huhtikuusta elokuuhun noin sentti, mutta välimittasin kesäkuussa jolloin oli tullut 1-2mm eli käytännössä 2kk:ssa sentti. Vaan mihinkä aikaan päivästä oli mitattu millonkin? En muista. Menee kyllä nyt uudelleenmittaukseen lasten jalat ennen talvikenkien ostoa.
En muuten tiennyt et PoP myy myös kenkiä, kiitos vinkistä!
Sepä, kaikkea ei voi kenkäasioissa saada. Ei etenkään, jos sattuu asumaan neljän vuodenajan maassa.
Tuo jalan koon vaihtelu vuorokaudenajan mukaan on päässyt itseltänikin välillä unohtumaan. Siksi on hyvä kertailla näitä ohjeistuksia aina välillä 🙂
Ja joo, PO.P tosiaan myy Kavatin kenkiä, jotka ovat meidän perheen makuun niin laadultaan, käyttömukavuudeltaan kuin ulkonäöltään. Lisäksi Kavatin arvot tuotannon yms. suhteen tuntuvat olevan kunnossa.
Jäin pohtimaan tuota biohajoavaa polyesterkalvoa. Polyester kun on käytännössä muovia, eikä todellakaan maatuva kuitu, niin miten se voi olla biohajoavaa? Vähän niinkuin biohajoavat muovipussit? Kiva kyllä, että materiaaleihin kiinnitetään huomiota. Kiinnostus heräsi 🙂
No mä mietin ihan samaa! Ja että miten voi toimia biohajoava kalvo, kun oma kemianymmärrys sanoisi, että kastuessaan se kalvo alkaisi hajota. Mutta näin se kuulemma on, ja kirjoitusvaiheessa tehty googlaus antoi ymmärtää, että näin tosiaan voi olla.
Biohajoavasta muovista ja polyesteristä on Suomeksi tietoa ainakin täällä ja täällä.
Mä taas en ole koskaan tajunnut jarrusukkien funktiota. Tosi meillä on aika rauhalliset lapset… Mutta jos lapsi ei pysy tavallisilla sukilla pystyssä, niin tahtihan hidastuu ja liikkuminen muuttuu kontrolloidummaksi (kuten jos kävelee liukkaalla jäällä)..? Sisätiloissahan ei sitä paitsi edes saa juosta, terveisin Natsi-Mutsi =D
Jarrusukka kengässä kuulostaa erittäin epämukavalta. Täytyy varmaan joskus itse kokeilla, jos löytyy tarpeeksi isoja jarrusukkia…
Sisätiloissa saa juosta! (Paitsi ei ravintoloissa jne.) Terkuin hulivili-mutsi 😀 Mutta joo, en mäkään kai aikaisemmin tajunnut jarrusukkin funktiota, miettinyt edes koko asiaa, mutta tässäkin kaksi erilaista lasta viimeistään opettivat olemaan ihmettelemättä.
Noi PO.P:n jarrusukat löysin toisaalta enemmänkin sen jälkeen, kun ne PO.P:n peruspuuvillasukat aiheuttivat pukemisraivoa. Jarrusukissa on kun joustava resorireuna, joka on pienen lapsen helpompi pukea itse.
Jarrusukkia löytyy kyllä aikuistenkin koossa. Esimerkiksi kotona asuvat vanhukset käyttävät niitä, jos oma tasapaino alkaa jo heittää ja kotona on esimerkiksi liukkaita rappusia.
Hmm, olet listannut postauksessa aivan oikein kenkien hyviä ominaisuuksia, mutta kuvissa kuitenkin lapsilla on kengissä kapeat kärjet ja kärkinousua? Kannattaa tsekata vielä vähän tarkemmin nuo jutut! Ja jos vaan paikkakunnaltasi löytyy pj-kenkiä myyvä kivijalkaliike, niin siellä pääsette testaamaan, millaisia niiden kenkien tulee olla. Myös vk- ja talvikengissä löytyy erittäin joustavia ja kiertolöysiä, ei toki Popin tms. valikoimissa
Äh. Kuten olen niin usein sanonut, niin kauan kuin emme asu maaassa, jossa voi aina kävellä paljain varpain, olen valmis tekemään kenkähankinnoissa kompromisseja. Itse olen kuluttanut puhki muutamat paljasjalkakengät (skeneä tuntemattomillel tiedoksi, että pj tarkoittaa tätä), mutta en ainakaan nyt ole siirtymässä kokonaan sellaisiin edes itse. Rakastan myös kumppareitani, puukenkiäni ja korkokenkiäni, mutta jälkimmäisiä en lapsille hanki, vaikka toiveita onkin esitetty.