Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Kaupunkipuutarhurit ovat taas päässeet kuopsuttamaan multaa. Kerrostalomme pihaan viime vuonna perustetuista laatikkoviljelmistä yksi loota on taas tämän kesän ajan meidän perheemme kasvimaa.

Mies kävi lasten kanssa puutarhakaupasta valitsemassa pari lehtikaalin tainta sekä yhden kesäkurpitsan taimen. Ne ovat varmat menestyjät, jotka ovat palkinneet katselijansa kaikenlaisissa kasvupaikoissa ja kehnoinakin kesinä. Lämmin ja aurinkoinen alkukesä sai villiintymään sen verran, että koitamme taas myös tomaattia, vaikka muistaakseni sain viimeksi korjata tomaattisatoa entisen kotimme parvekkeelta parin kurttuisen rusinan verran. Muutama siemenpussi odottaa edelleen kylvämistään; saa nähdä, muistetaanko tai ehditäänkö enää.

Sitten menneiden vuosien, kaupunkiviljelyhurahdus on vähän lieventynyt ja tilukset pienentyneet. Oli ajat, kun sekä isohko lasitettu parvekkeemme muuttui kesäisin viherkeitaaksi, minkä lisäksi meillä oli parhaimmillaan kaupunkimiljöön keskelle perustetut laatikko- ja säkkiviljelmät kahdessa eri paikassa, Hanasaaressa ja Kalasatamassa. Kalasataman Dodon viljelmillä olimme mukana alusta lähtien jo ennen esikoisen syntymää, kunnes jättäydyimme projektista lopulta pois viime vuonna. Tänä kesänä alueen rakennustyömaa on jo edennyt niin pitkälle, että väliaikaistilaan perustetut viljelmät lopetettiin kokonaan.

Kotipihaviljelmät ovat pienet, mutta sopivat tähän elämäntilanteeseen, kun aikaa ei enää ole niin runsaasti kuin ennen lapsia tai perhevapaiden aikaan. Nykyisen kotimme parveke on niin pikkuruinen, että sinne ei mahdu kasvamaan kesätunnelmaa luovien kukkien lisäksi juuri muuta kuin valtoimenaan rehottava raparperi. Vanhempieni kotipihasta kaivettu ja junan kyydissä Helsinkiin tuotu raparperi onnistuu yllättämään joka kevät työntämällä punaiset nuppunsa mullasta siitäkin huolimatta, että onnistutaan laiminlyömään pakkasilta suojaaminen ja unohdetaan aloittaa kastelu keväällä tarpeeksi ajoissa.

Viherpeukalonyhräyksestä huolimatta viljelymme on omavaraisuudesta kaukana. Silti se on palkitsevaa. On ihana näyttää lapsille, mistä safka tulee, ja että miten suuren työn ja pitkän odotuksen takana yksikin komea kesäkurpitsa voi olla. Pikkuviljelijöiden into kastella minipuutarhaamme omilla pikkuruisilla kastelukannuillaan on valtavan hellyttävää. Itsellekin tekee hyvää tehdä jotain, mikä edistyy hitaasti ja minkä lopputulos ei ole täysin omissa käsissä.