Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.
Meille on vähän huomaamatta muodostunut tapa, että lauantaisin saunavuoron jälkeen pidämme leffaillan. Alkuun tapa taisi lähteä siitä, että olin saunavuoropäivänä pimeän talviviikon jäljiltä jo niin väsynyt, että löylyjen ramaisemana en olisi jaksanut mitään muuta kuin laittaa pitkäkseni sohvalle. Aika monet leffat tulikin nuokuttua lasten vieressä sohvalla puolipukeissa ja hiukset märkinä.
Nykyään energiaa (ja valoa) on ihan eri tavalla, ja leffailta on kiva mun ja lasten tai parhaimmillaan koko perheen yhteinen juttu. Lapsetkin osaavat jo odottaa sitä. Ehkä aika paljon senkin takia, että silloin syödään herkkuja. Emme ole mitenkään ehdottomia herkkupäivien suhteen – itsellänikään ei ole ollut mitään kiveen hakattuja herkkupäiviä lapsuudessa – mutta jälkiruokahimo on meinannut koko perheellä lähteä välillä vähän lapasesta. Siksi on ollut helpompaa ihan kaikille skipata päivällisen jälkeiset jälkkärit arkena, kun on mietitty, että sitten lauantaina voidaan yhdessä ostaa jotain herkkuja.
Niinpä monesti saunavuoropäivänä käymme yhdessä kaupassa ihan vain kaikessa rauhassa ostamassa sauna- ja leffailtaherkut. Ensin valitaan kaikille saunajuomat, sitten sipsit sekä dipit ja karkkihyllyltä vielä yksi namipussi, joka jaetaan koko perheen kesken. Siinä saattaa mennä hyvät tovit, että löytyy se kaikille mieleinen. Nyt kesällä on ollut ihana välillä korvata teolliset herkut toripöytien antimilla; tuoreilla marjojilla, herneillä ja kirsikoilla. Sipseistä en tosin luovu, koska sipsit 4eva.
Saunan jälkeen herkut kannetaan olkkarin pöydälle. Jos vielä kolme vuotta sitten arkikuvasarjaa tehdessäni kävimme viimeisinä dinosauruksina lainaamassa rainamme videovuokraamosta, nykyään meillä ei edes ole mitään laitetta, jolla dvd:itä katsella. Katselemme leffamme ja sarjamme suoratoistopalveluista.
Välillä tuntuu ihan hölmöltä, että maksamme Netflixistä sekä HBO Nordicista, vaikka ehdimme ja haluamme katsoa molempia yhteensä keskimäärin 2-4 kertaa kuukaudessa. Kesällä vielä harvemmin. Koitan perustella asiaa sillä, että kun sitten tahdomme katsoa jotain, tahdomme käyttää sen aikamme jonkun hyvän ohjelman tai leffan äärellä, emme vain katsoaksemme jotain. Ja että jos vielä vuokraisimme elokuvat, aika samoihin hintoihin sitä mentäisiin silti.
En tahdo luopua Netflixistä, sillä siellä ovat parhaat koko perheen elokuvat. Enkä HBO Nordicista, sillä siellä ovat parhaat sarjat seurattavaksi miehen kanssa. Olkoonkin, että olemme katsoneet esimerkiksi törkeän hyvän The Handmaid’s tale -sarjan ensimmäistä tuotantokautta nyt yli puolen vuoden ajan, eli keskimäärin yhden jakson kuukaudessa. Siinä ajassa sarja on ehtinyt jo tulla Areenaankin. Aika kalliiksi siis tulee, mutta ne harvinaiset hetket yhdessä sohvan uumenissa ovat ainakin tähän mennessä tuntuneet sen arvoisilta.
Lasten kanssa leffojen katsominen on nykyään jo tosi kivaa, kun leffavalinnat eivät ole kompromisseja kenellekään. Voidaan katsoa elokuvaa, jonka juoni ei saa aikuista haukottelemaan viiden minuutin jälkeen. Huolella tehdyt lastenelokuvat ovat nautinto aikuisellekin. Yksi viime aikojen yllättäjäelokuva oli Paddington. Odotin tylsää ja lässyä söpöilyelokuvaa, mutta siinähän oli oivaltavia ja hauskoja juonenkäänteitä. Se hammasharjakohtaus naurattaa koko perhettä edelleen.
Mitä koko perheen leffasuosituksia teillä on? Välillä kaipaan videovuokraamoita siksi, että niistä tuntui jotenkin helpommalta valita elokuva, kun rainoja sai konkreettisesti hipelöidä ja takakansitekstit ja mahdolliset suositusnostot auttoivat päätöksessä.
Me kattellaan leffaa harvemmin kuin kerran kuussa. Miten keksitte leffan joka viikolle? Meillä on 6v ja 3v kuten teilläkin ja leffan valinta on tosi vaikeaa. Vinkkejä otetaan vastaan 🙂 Netflix ja HBO löytyy ainakin vielä.
Ei me toki joka viikko katsota. Kuten tuossa tulikin kerrottua, suoratoistopalvelut avataan kuukaudessa keskimäärin 2–4 kertaa. Ja saunavuorotkin ovat jääneet etenkin nyt kesällä väliin; tätä kuvaa edeltänyt saunavuoro on tainnut olla ainokainen nyt melkein pariin kuukauteen. Mutta kun lasten kanssa leffailta pidetään, se yleensä se järkätään saunavuoron jälkeen 🙂
Tuolla alempana tulikin hyviä leffavinkkejä. Itse nostaisin etenkin Up – kohti korkeuksia -leffan vähän uusimmista. Ja vanhemmista molemmat Nemot.
Sulla ja tytölläsi on hirveästi kuvissa samanlaisia ilmeitä. On ollut hauska seurata tätä. Minulla on 5-vuotias poika, eli meillä kaikki Batmanit ja Supermiehet on nyt in. Tosin kestosuosikkina Pipsa Possu ja Masan yöjutut. Toki ne ei ole siis elokuvia. Mä itse tykkään katsoa lapsen kanssa Late Lammasta, koska se on ihan hulvaton aikuisenkin näkökulmasta. Elokuvista ollaan lähiaikoina katsottu Up – Korkeuksissa joka oli oikeasti oikein hyvä. Sitten Lego Batman joka oli just sillä rajalla oliko liian pelottava mutta se oli aivan tosi hyvä, ei ole ihme että on voittanut palkintoja. Ai niin ja Shrekit katsottiin kerran viikonlopun aikana, kaikki 3 osaa. Listalla on seuraavaksi Iso kiltti jätti. Lapsi tykkää katsoa tosi paljon myös luonto-ohjelmia ja Netflixissä on tuo Blue Planet -sarja jota on välillä katsottu yhdessä.
Meillä on katsottu ihan liikaa ohjelmia, johon syynä yksinhuoltajuuden ja yrittäjyyden yhdistäminen, mikä ei ole sujunut kovin mutkattomasti. Nykyään olen tajunnut yksinkertaisesti vähentää töitä reilusti niin että illat on aikaa keskittyä ainakin 80 % ajasta ja arkena ei nykyään katsota telkkaria tai Netflixiä kuin 2-3 iltana maksimissaan tunti. Viikonloppuna vähän vaihdellen. Nyt on poikani löytänyt myös pelien maailman, ja pelailee välillä Pikku Kakkosen sovelluksen pelejä sen sijaan, että katsoisi ohjelmaa. Ei sitäkään joka päivä. Huomaan, että nyt on se aika kun pitää oikeasti löytää sellainen terve suhde näihin juttuihin ja oon miettinyt paljon mikä on sopiva aika minkäkin ikäiselle katsoa ohjelmia tai pelata.
Aijjaa, hauska kuulla, että meillä on samanlaisia ilmeitä esikoisen kanssa 🙂 Nämä on niitä juttuja, joita ei itse tajua ja näe.
Late Lammas on tosiaan hyvä; ainut lastensarja, jota minäkin jaksan katsoa. Ja hei toi Blue Planet onkin sellainen, joka on ollut mielessä monta kertaa, mutta ei olla sitten Netflixiä käynnistettäessä sitä muistettu. Laitan taas korvan taakse!
Yksinhuoltajuus ja yrittäjyys on varmasti sellainen paketti, että voin vain kuvitella, miten tärkeä työrauhan mahdollistaja Netflix on. Meillä ei siihen ole tarvetta, mutta muistan kyllä, miten kuopuksen perhevapaa-aikoina Muumit pyörivät sen aikaa, kun nuorimmainen nukkui päikkäreitä ja vanhempi oli jotenkin saatava viihtymään sen lyhyen hetken, kun päivässä oli aikaa tehdä töitä.
Meillä on ollut myös kausia, kun liikkuva kuva on laitettu kokonaan jäähylle. Telkkari sai lapset niin ylikierroksille lyhyessäkin ajassa. Mutta nyt onneksi tuntuu hyvä tasapaino löytyneen. Liikkuvaa kuvaa saisi varmasti olla enemmänkin elämässä, mutta nyt just on hyvä olla vähemmälläkin määrällä.
The Handmaid’s tail :,DDD
tää onki varmaan ihan eri sarja mitä ite oon seurannu…
Häntä pystyyn vain! 😀 Tää oli nyt sen verran hämmentävä typo, että käynpä korjaamassa 😀
Nämä arkikuvapostaukset ovat ihania! Arkihärdellin keskellä en enää juurikaan ehdi klikkailla blogeja auki feedlystä, mutta nämä luen aina.
Tällaisia leffailtoja en meinaa malttaa edes odottaa. Kunhan nuorimmainen tuosta vähän kasvaa, otetaan tämä meilläkin perinteeksi.
Ihana kuulla, että tykkäät! On ollut kiva itsellekin tehdä näitä taas pitkästä aikaa. Tulee kirjoitettua asioista, joita en muuten kokisi postauksen arvoisiksi. Ja samalla jää nettiin kiva ajankuva tämän hetken perhe-elämästä ja meille itselle muisto tästä ajasta.
Yllä mainittu Up kohti korkeuksia on oikein hyvä (alku on ehkä haastava lapsille, mutta aikuiselle iskee ja lapsi tykkäsi kyllä kokonaisuutena kovasti). Samoin Inside out (tosin sitä en näistä suoratoistopalveluista ole bongannut, piti vuokrata erikseen). Onnelit ja Annelit ovat ihania. Ei leffa vaan mainio sarja on japanilainen animaatio Ronja ryövärintytär (hmm, löytyy ainakin Cmore ja Netflix muistaakseni). Niin ja uudemmista Coco ja Vaiana on oikein mainioita Disneyn animaatioita (vaan nämä pitänee vuokrata erikseen).
Meillä ollaan kahlattu useampi suoratoistopalvelu läpi (kun antaa pikkusormen…) testaten ilmaisia kokeilukuukausia ja ahmien sarjoja. Tällaisella ahmimisella ei tulisi mieleen maksaa jatkuvasti palvelusta, kun kuukaudessakin ehtiiä jo ”kyllästyä”, mutta ihan just on kyllä pakko ottaa HBO Nordic kuukaudeksi, että pääsee katsomaan Billionsin uuden tuotantokauden.. 😀
Samat leffasuosikit myös meillä! Ronja Ryövärintytär animaationa onkin uusi tuttavuus, kiitos vinkistä. Rakastan kyseistä tarinaa kirjana, joten tämä olisi ihana nähdä. Coco on myös edelleen näkemättä, vaikka olen kuullut siitä tosi paljon kehuja. Vaiana on taas uusi tuttavuus, laitetaan korvan taakse sekin!
Mä olin entisessä elämässäni just toi ahmija – onneksi silloin ei ollut suoratoistopalveluita 😀 Hoidin asian niin, että tallensin lempisarjani kokonaan digiboksille ja tuskaisella itsehillinnällä olin katsomatta niitä ennen sitä. Kun koko tuotantokausi sitten oli paketissa, sai hotkia koko sarjan vaikka viikonlopussa. Nykyään vähän harmittaa, että sarjojen katsomiselle on vieläkin vähemmän aikaa kuin ennen. Toisaalta voisin antaa illoistani aikaa, mutta sitten joutuisin taas luopumaan kirjoista. Ja valitsen mieluummin kirjat. Mutta joskus on taas niin paljon aikaa, että ehtii nauttia kirjojen lisäksi myös sarjoista. Ehkä jopa yhdessä lasten kanssa 🙂
Zootropolis oli kiva. Tykättiin myös Paddingtonista. Kaikki kotimaiset lastenleffat on katsottu. Räppääjät, Onnelit ja Annelit, Me Rosvolat, Heinähattu ja Vilttitossu, Supermarsu…mitä näitä nyt on viimeisen n.10 vuoden aikana ilmestynyt.
Kiitos vinkeistä! Zootropolista ei olla katsottu. Eikä Me Rosvoloitakaan! Laitetaan leffalistalle siis 🙂
Joskus harmittaa, kun on netflix eikä tarvitse käydä makuunissa, koska ne makuunin irtokarkit 🙂
Tällä hetkellä leffat ei vielä ajankohtaisia, lähinnä katsotaan pipsa possua, mutta vuoden päästä tilanne voi olla toinen..
Haha joo, irtokarkkien valitseminen oli iso osa Makuuni-elämystä 🙂 Nyt irtishyllylle päästään vain leffateatterissa, mutta ai että, onpa ihanaa niinkin!
Lorax, aivan ihana. Horton, vielä huikeempi. Lämmin suositus!
Horton on tuttu, mutta Lorax onkin meille uusi tuttavuus – kiitos vinkistä!
Suosittelen hei studio Ghiblin leffoja, ellette ole jo katsoneet niitä. Totoro, Ponyo, Kissojen valtakunta, Kätkijät jne jne. Ovat ihania ja moniulotteisia, meillä ikisuosikkeja niin lapsille kuin aikuisille.
Täällä vielä perheellinen viimeisiä dinosauruksia. Käydään ehkä kerran tai pari kuussa hakemassa Makuunista koko perheelle sopiva leffa ja jos oikein villiksi heittäydytään miehen kanssa, otetaan vielä toinen elokuva katsottavaksi kun lapset nukkuu. Ja ne Makuunin karkit, koko perhe odottaa näitä iltoja kyllä innolla<3