Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon kuva viikossa, vuoden ajan.
Minulla on omasta varhaislapsuudestani kummallisen vähän muistikuvia, joihin liittyvät vanhempani. Enemmänkin ne ovat välähdyksiä, joissa olemme kahdestaan siskon kanssa. Vanhempani ovat mukana muistoissa, joihin liittyy lauantai-illan sauna, popcornit punaisessa muoviastiassa ja Napakymppi – silloin ennen lamaa ja viikonloppupainotteisia ravintolayrityksiä, kun saunalle vielä oli aikaa.
Muistan myös sen turvallisen fiiliksen, kun hyppelehdin naapurissa asuvan mummin ja paapan luota kotiin pimeän jo tultua. Keittiössä paloi kellertävä valo, äiti hääräsi tiskipöydän ääressä ja sisään päästyäni kuulin tiskikoneen kotoisen hurinan. Yhä edelleen tiskikoneen hurina saa minussa aikaan rauhallisen olon, fiiliksen, että elämässä on kaikki mallillaan.
Sen lisäksi muistan myös hampaidenpesun. Sen, miten seisoimme siskon kanssa vuorotellen sinisellä vessanpytyllä yöpaidoissamme ja isi harjasi hampaitamme. Sinisellä hammastahnalla ja manuaaliharjoilla, jotka olimme luultavasti saaneet kunnan hammaslääkäriltä tarkastuksen yhteydessä. Vaikka muuten iltojen rutiinit olivat monesti aika hujanhajan, hampaat pestiin.
Älytöntä, minkälaisia asioita mieli poimii säästettäväksi. Omasta kokemuksestani huolimatta en minä lasten hampaita pestessäni ole miettinyt, että tässä muuten ehkä luodaan niitä harvoja varhaislapsuuden muistikuvia. Enemmänkin mietin, miten tolkuttoman pitkältä 2 + 2 minuuttia vois joskus tuntua.
Nykyään lasten hampaidenpesusta on onneksi tullut jo ihan lungia puuhaa. Myös iltaisin, joka on itselleni se päivän kinkkisin aika, kun energiat alkavat olla loppu ja mitään ylimääräistä säätöä ei meinaisi jaksaa. Ylipäätään iltatoimet ovat leppoistuneet isoin harppauksin; muistan hyvin ajat, kun illat kolmistaan lasten kanssa tuntuivat jättimäiseltä ponnistukselta. Jossain vaiheessa sitä aikaa lipsuin siihen, että annoin toisen lapsen pestä itse hampaansa. Se kahden minuutin säästö tuntui silloin merkittävältä.
Sitten hammaslääkärissä huomautettiin huonosti pestyistä hampaista. Reikiä ei sentään ollut, mutta siihen ei sillä hammashygieniatasolla olisi enää ollut pitkä matka. En ollut varautunut moiseen ollenkaan. Minä olen aina saanut kehuja hammaslääkärissä ja jo lapsena tykkäsin hammaslääkärissä käymisestä. Ensimmäisen reikäni sain nurinkurisesti sen vuoden jälkeen, kun olin joskus yläasteella karkkilakossa. Omien lapsieni hampaatkin ovat aina keränneet kiitosta.
Siksi hammaslääkärin sanat osuivat jotenkin erityspahasti sinä aamuna, kun olin juuri tuntenut ylittäneeni itseni saadessani aamupalan syöneet ja suitut lapset kaatosateessa pyöräilen hammaslääkäriin kello kahdeksaksi. Vanhemmuuden huipulta suoraan pohjalle. Huonosti harjatut hampaat eivät olleet tietenkään lapsen syy, vaan minun ja miehen. Hampaat oli siihenkin asti pesty tunnollisesti aamuin ja illoin, mutta ei aina huolellisesti. Sinäkin aamuna kaikessa kiireessä lapsi oli saanut harjata hampaansa itse (miksi kaikki kunnallisen terveydenhuollon vastaanottoajat ovat aina aamukahdeksalta?!).
Poljin lapset kyydissä päiväkodille, ja paha olo möyri vatsassa. Tuntui, että kohta oksennan tai räjähdän järkytyksestä solumönjäksi, ehkä molempia. Syyllisyys hutki sydäntä menemään armotta vielä tuntienkin päästä, enkä pystynyt keskittymään töihin. Soitin miehelle ja itkin paskuuttamme. Toivoin, että tämä olisi vain pahaa unta, mikä varmasti kuulostaa siltä, että ongelmamme ovat pieniä, mutta kertoo siitä, miten tärkeänä pidän hammashygieniaa. Koska se on tärkeää.
Onneksi on suomalainen hammashuolto, jossa lapsi kutsutaan tarkastukseen tasaisin väliajoin. Ilman sitä yhtä ja ensimmäistä kamalaa kertaa hammaslääkärissä en olisi ehkä tajunnut, että koskaan ei voi olla niin kiire, etteikö ehtisi keskittyä yhteen lapseen kerrallaan kahdeksi minuutiksi. Mistäs sitä tietää, jos terveiden hampaiden lisäksi siinä tulee luoduksi pohjaa myös lapsuusmuistoille.
”Tuntui, että kohta oksennan tai räjähdän järkytyksestä solumönjäksi”. Kiitos tästä, luulin ettei mikään voi saada mua tänään nauramaan, mutta tää osu ja upposi ja tiedän niin tuon tunteen kun joku suuri auktoriteetti, kuten hammaslääkäri, osuu sinne äitinä onnistumisen tarpeen syvimpiin kerroksiin. Välillä tuntuu että sen kerran kun jostain yrittää järjissä pysyäkseen löysätä niin se kyllä heti huomioidaan, vaikka muuten vetäisit kieli keskellä kaikki täysimetykset ja luomuruuat. Samaan aikaan sitten valtaosa vetää ihan riman alta ja tuntuu, että niille sitten jaetaan tsemppikiitosta että Hei hienoo, kun muistit ruokkii lapsesi pari kertaa päivässä! Oho, tulipa tästä avautuminen…noh, tää ”äiti on vähän väsynyt ”
No kyllä, hammaslääkärin kommentti osui todella sinne äitiyteni ytimiin. Mä en ole koskaan oikein ollut sellaista äitiydessä syyllistyvää sorttia, mitä nyt kuopuksen synnyttyä ja riman laskiessa välillä syyllisyyskin on aktivoitunut. Mutta tämä hammaslääkärikokemus painoi syyllisyys-napin kunnolla pohjaan. Ehkä myös siksi, että – kuten ehkä tuli selväksi, haha – hammasterveys on mulle tärkeä juttu. Sellainen, josta en olisi kuvitellut rimaani laskevan, en etenkään hammaslääkärin moitteen verran.
Ihan tietämättömyyttäni kysyn, että eikä sitä aikaa saa siirrettyä myöhemmäksi? Kun meille on postissa tullut kutsu hammashoitolaan, olen soittanut ja pyytänyt parempaa aikaa, kuten myös kutsussa on kehoitettu tekemään jos aika ei sovi (kello 8 aamulla on todellakin huono aika ). Tosin asutaan pikku paikkakunnalla, onko suurissa kaupungeissa sitten tiukempaa näissä ajanvarausasioissa?
Hmmm, niin kai sen voisi vaihtaa. Ainakin muita kunnallisen terveydenhoidon aikoja ollaan siirretty, jos annettu aika ei ole sopinut. Mutta mä olen aina ajatellut, että kello kahdeksan ei ole tarpeeksi pätevä syy siirtoon 😀 Ja ehkä siksi meillä kaikki ajat onkin kasin aikoja, kun kaikki muut tajuavat soitella ja vaihtaa aikoja, kun mä kuuliaisesti menen annettuun aikaan, jos vain se noin muuten sopii, eikä samaan aikaan ole mitään muuta tärkeää 😀
Hah! Mä vihaan lasten hampaiden pesua. En oikein tiedä miksi mutta se on ollut alusta alkaen erittäin vastenmielinen lastenhoitotoimenpide. Eikä kauheasti ole lohduttanut se että aikuisen tulisi ne hampaat pestä jonnekin kymmenen ikävuoden hoodeille. Meiltä jää kiireaamuina homma joskus välistä ja pääsääntöisesti lapset pesevät aamuisin itse. Illalla sitten kunnolla sähköhammasharjalla vanhemman hoitamana. Paitsi että koululaiselle annettiin ohjeeksi että lapsi pesisi aina ensin itse jotta tulee harjoitusta ja vanhempi sitten tarkistaisi homman vielä siihen päälle. Aargh! Onneksi mies hoitaa tän hampaidenpesun varmaan 80 prosenttisesti. Mä en vaan jaksa. Muuten, mun lapsuudenperheessä hampaat pestiin vain iltaisin eikä kellään ollut reikiä. Ehkä siksi suhtaudun aamuhammaspesuun lungimmin ja enemmän vain raikkaan hengityksen näkökulmasta. 🙂
Mäkin vihaan, tavallaan. Se on tylsää. Omia hampaitani pesen hartaudella ja pitkään, mutta luenkin kirjaa samalla :DDDD Ja sitä vihasin, kun lapset vihasivat hampaiden pesemistä. Se vaihe onneksi on ohi, ja koko ilta ei mene maanitteluun tai kikkailuun, että saisi lapsen suun auki.
Tuo tarkistushomma on muuten sellainen, mitä en ihan tajua. Mitä tarkoittaa tarkistaminen? Kun on tässä käynyt selväksi, että en selkeästikään osaa nähdä, onko hampaat pesty kunnolla. Harjaako lapsi eka itse sen pari minuuttia ja sitten siihen päälle aikuinen vielä pari minuuttia, vai mitähä?
Ja joo, meidänkin lapsuudessa pestiin hampaat vain iltaisin (mikä onkin se tärkeämpi pesu), ja aloin pestä hampaitani aamuisin vasta, kun tajusin, että sitten on vähän kivempi pussailla poikkista haha! Eikä tosiaan ollut reikiä ei. Nykyään tuntuu ällöttävältä ajatus, että ei pesisi hampaita aamuisin, jjust eniten sen raikkaan hengityksen takia 🙂
Ihana kirjoitus!
Aamukasit ovat yllättävän haluttuja aikoja, koska koulu alkaa usein ysiltä, ja kahdeksalta vanhemmat ehtivät tulla koululaisen kanssa vastaanotolle, siitä töihin ja lapsi kouluun. Keskellä päivää on perheellisille hankalaa. Päivän viimeinen aika saattaa olla puoli kolmelta, ja se on monelle liian aikainen ollakseen myöhäisin (niin olisi minullekin). Olisi hyvää palvelua, jos julkisella olisi myös ilta-aikoja. Jossain päin onkin. Moni työntekijä on muuten todellinen aamuvirkku ja haluaa aloittaa työt heti, kun aamu sarastaa. Varsinkin iäkkäämmät hoitajat, jotka heräävät neljältä.
Hammaslääkärin tuolin valo on tehokas ja löytää plakin, jota hämyisässä kylppärissä ei saa taittumaan verkkokalvolle. Mutta totta sekin, että harjaaminen on työlästä ja hyvä harjaustulos vasta työn takana onkin, läpi vaiheiden kaikkien.
Totta, ne varmasti ovat suosittuja. Meillä miehelle osuu arkivapaita joka viikko ja itse pystyn töitäni melko kivuttomasti sumplimaan, joten meidän arkea kasin ajat eivät erityisemmin helpota. Sadepäivinä päinvastoin :DD Ilta-ajat olisivat kyllä hyvä asia, itse mieluiten nappaisin sellaisen.
Meidän sysipaska vessa kelmeällä sysipaskalla valollaan ei tosiaan ole mikään helpoin paikka koittaa tsekata, josko hampaat ovat varmasti puhtaat 🙂
Mutta mitä sitten, kun 2v ei vain suostu hampaidenpesuun?? Tarrakalenteri ei motivoi, sähköhammasharjaa ei halua, erilaisia harjoja ja tahnoja on kokeiltu… ja vaikka mitä tarinoita hammaspeikoista ja muista. Suostuu vain muutaman kerran viikossa pesemään leegot ja silloinkaan ei niin huolellisesti kuin haluaisin. Huoh! En keksi enää mitään!
Kokeile tarjota ksylitolipastilli palkkioksi heti hammaspesun jälkeen, meillä tämä toimi.
Mulla ei ole mitään hyviä vinkkejä tarjolla, mutta tuo ksylitolpastilli kuulostaa hyvältä 🙂 Meillä etenkin toisen lapsen kanssa hampaidenpesu oli aikaisemmin aikamoista säätöä ja tahtojen taistelua, ja oli aikamoista tasapainoilua, että hampaat tulivat pestyksi, mutta ilman, että siitä tulisi lapselle traumoja ja hammasharjavihaa. Nyttemmin näyttäisi onneksi siltä, että ei ollut huolta sen kanssa. Hiljalleen, ilman sen kummempia kikkoja, hampaidenpeseminen vain alkoi olla miellyttävämpää. Tai noh, muistaakseni sähköhammasharjaan siirtyminen jo joskus yksivuotiaana auttoi asiaa.
Hankalaan pesuvaiheeseen meillä katottiin YouTubesta jotain hammaspesuvideoita. Ja siis samaan aikaan pestiin hampaat.
Tuo on varmasti toimiva kikka monille lapsille 🙂
Hei nyt pitää ihan kiittää. Kokeilin tätä hampaidenpesuvideohommaa, ja nyt on pesty jo useampana iltana hampaat niin hyvin, ettei varmaan koskaan aiemmin. Miten en tätä itse keksinyt!
Voi vitjat, onpas ihana kuulla! Jes!
Ne aamukahdeksan ajat on tosiaan oikeasti suosittuja, kuten joku jo aiemmin kommentoi. Eli ihan hyvin voi vaihtaa sen ajan jos itselle sopii joku muu paremmin (tietenkin mieluiten mahdollisimman ajoissa eikä edellisenä päivänä). Eikä siihen mitään perustelua tarvitse sanoa miksi sen haluaa vaihtaa. Siihenhän voi suhtautua ennemmin niin, että tekee palveluksen jollekin jonka olisi vaikea päästä keskellä päivää vastaanotolle =)
Totta, siinähän tosiaan taitaa tehdä jopa palveluksen toiselle asiakkaalle 🙂 Miehelle osuu arkivapaita jokaiseen viikkoon, joten hän voisi hyvin hoitaa lasten hammaslääkärikäynnit vapaapäivinään.
Meillä on tehty sellainen kompromissi, että aamuisin lapset harjaa hampaansa itse ja iltaisin aikuinen tekee kunnon tarkistusharjauksen sen oman pesun päälle. Tälle on hammaslääkäritkin antaneet siunauksensa 🙂 Illalla käytössä sähköharja (sitä suosittelen!) ja nyt ostin aamupesuja varten sellaiset normiharjat, joissa vilkkuu valo kahden minuutin ajan, ettei se aamupesu olisi vaan pieni pyyhkäisy. Hammaspesu tai muutkaan pakolliset iltatoimet ei ole omia suosikkejani, mutta pakkohan ne on vaan kestää… Ja aikoina joina lapsi ei ole suostunut, olen kyllä pessyt ihan vaan väkisin! Reikiä ei ole, mutta plakkia kertyy tosi herkästi ja isoin on nyt kunnon oikomishoidossa – siitä tosin ei voi kunnolla syyllistyä, vaikka multa nuo purentageenit on kai lähinnä peritty 😀
Tällaisista kompromisseista mä olen kuullut muiltakin. Ja sähköharja meilläkin, ehdottomasti! Helpompi ja mukavampi pestä omat ja etenkin lasten hampaat. Telttaretkillä meillä on aina manuaaliharjat mukana, ja tuntuu, että ei sillä saa puhdasta aikaan.
Meidän sakki vasta mielenkiinnolla odottaa mahdollisia oikomishoitoja. Itse olen käynyt läpi kaikki mahdolliset vaiheet, mutta oma purukalostoni olikin ihan vinksinvonksin ennen tuota monen vuoden projektia.
Meillä eskariin siirtyvän hampaat harjataan aamuin illoin aikuisvoimin (tai sähköllä ;)), mutta suositeltua kahta minuuttia ei kyllä tule varmaan täyteen koskaan. Strategia on että käydään läpi jokainen purupinta jokaisesta hampaasta huolella sähköhammasharjalla ja menee se aika mikä menee. Välillä tsemppaan lasta itse harjaamaan ensin ja aikuinen sitten ”tarkistaa” (ts. pesee uusiksi, tällä hetkellä lapsi osaa kohtuu hyvin pestä alahampaat, mutta harja vain suhaisee ylähampaita).
Miksi sitten en pidä kahdesta minuutista kiinni…no siksi, että itselleni hammaspesu on ollut aina haastava juttu. Harja&tahna yhdistelmä oksettaa, etenkin silloin kun sitä kahta minuuttia hakee täyteen ja hyvin pitkään jätin väliin hammaspesuja minkä kerkesin ja hammaslääkärin tuoli tuli tutuksi. No, jossain vaiheessa aikuiselämässä tein itseni kanssa diilin, mikä on että opettelen pesemään hampaat sähköhammasharjalla (se harjan aiheuttama pään sisäinen tärinä tuntui ylikamalalta) ja lyhytkin pesu on parempi kuin ei pesua ollenkaan. Niinpä viisveisaan hammasharjan puolen minuutin välein tulevista merkkisykäyksistä ja pesen hampaat omaan tahtiin (kiireessä nopeasti, iltaisin joskus jopa ihan huolella). Niin joo ja tahnan vaihdoin mahd. vähän oksettavaan. Lopputuloksena on se, että keski-ikäisenä saan (silloin kun otan itseäni niskasta kiinni ja varaan tarkastusajan) kehuja hyvässä kunnossa olevasta purukalustosta (ts. hampaat on pidetty puhtaina, paikat siellä tietty on lapsuuden peruja mutta uusia ei ole tullut 15 vuoteen). Ihan oikeasti viimeiset muutamat kerrat hammaslääkärissä on melkein tullut kyynel (ilosta) silmäkulmaan kun hampaani (oma henk.koht. murheenkryynini) saavat kehuja. Tiedän, että hammasrutiineissani on petrattavaa (ah, se hammaslanka), mutta pyrin tässäkin siihen että kaikki mitä teen on plussaa, vaikka on jokailtaiseen lankaukseen itseäni saa venymään (ja ihana hammaslääkärini tsemppasikin, että jos pari kertaa viikkoon lankaa hammasvälit, niin se on oikein hyvä).
Tällä taustalla siis olen tullut siihen tulokseen, että en stressaa siitä etten ole maailman paras hampaiden hoitaja äiti. Karieksen torjuntaan on tehty voitavamme vauva-aikaan, syödään ruoka-aikoina ja herkut tulee aterioiden yhteydessä, ksylitoli on käytössä ja hampaat harjataan aamuin illoin. Jos on ihan kamala jättikiire aamulla voi hammaspesu olla aivan liian pikainen, mutta sekin on parempi kuin ei mitään. (Joo ja tähän asti lapsen hammaslääkärireissut ovat olleet kiitosta hyvin hoidetuista hampaista, joten toivottavasti lapsi säilyy rei’ittä ja hammastraumoitta, toisin kuin äitinsä).
Ihanaa, että olet saanut kehuja hammaslääkäriltä hyvin tehdystä hampaiden hoitamisesta. Sillä on kumman paljon merkitystä! Ja hyvähän se on nämä huonotkin palautteet antaa rehdisti, vaikka sellaisiin tottumattomina ne upposivatkin tosi syvälle. Mutta hei, ainakin tuli taas uutta puhtia pitää huolta, että molempien muksujen hampaat tulevat kunnolla pestyksi.
Jaan sun syyllisyyden hammaslangan käytöstä. Olen kyllä tsempannut aikuisuudessa ja etenkin viime vuosina, mutta kun se ei ole ollut tapa lapsuudessa, sen oppiminen tuntuu olevan jotenkin tosi kinkkistä. Ja ehkä eniten ongelmana on se, että mulla on tosi ahtaat hammasvälit, joten vuosia lankaaminen ja hammashygienistin puhdistus sattui ihan törkeästi joka kerta. Nykyään on onneksi hellävaraisia ja erilaisia lankoja ja muita puhdistimia, joten siitä se ei enää ole kiinni. Monesti vain esimerkiksi aamuisin ajatellen, että äh, nyt on niin kiire, teen tämän sitten illalla. Ja sitten illalla, noh, taas tuntuu mukamas siltä, että aikaa ei olisi, kun lapset pitäisi nukuttaa jaja.
Hienoa kuulla, että hammashoito on teillä tärkeää ja jaksatte panostaa siihen 🙂 Liian paljon on vanhempia, joita ei kiinnosta, ei omat eikä lasten hampaat. Myös mun mieheni harmittelee kauttaaltaan paikattua hampaistoaan nyt aikuisena, kun lapsena ei vanhemmat pakottaneet harjaamaan.
Vinkki siihen, miten voi tutkia jääkö hampaisiin plakkia: ota avuksi vaikka taskulamppu, että näet paremmin, ja sitten hammastikulla ”piirrä” hampaiden ienrajaa pitkin, jos tikun päähän jää töhnää niin se on juuri sitä plakkia, ienrajat nimittäin usein ovat juuri ne hankalimmat, harjanhan pitäisi kulkea niin, että se menee jopa vähän ikenen päällä. Toinen juttu on myös apteekista saatavat plakkivärjäystabletit 🙂 Pureskellaan sellainen pinkki tabletti ja purskutellaan, sitten väriä jää niihin kohtiin hampaissa, joiden pinnalla on plakkia. Ihan mielenkiintoista aikuisenkin joskus kokeilla!
Ah, no nyt ymmärrän ekan kerran, että SE on sitä plakkia. Kun en mä ole edes tiennyt, mitä sieltä suusta nyt pitäisi katsoa. Mulle se on ollut ihan vain yksinkertaisesti likaa tähän asti 😀 Ne pinkit tabletit on muuten jänniä! Pitäisikin lapsille antaa sellaiset. Ehkä se innostaisi hampaidenharjaukseen vielä paremmin, kun näkisi, että vaikka kuinka huolella mukamas pestiin, silti jää plakkia.