Saatiin kutsu lähteä Skidit Risteilylle tuossa rapia viikko sitten. Tokkiinsa otettiin kutsu vastaan, sen verran kivaa meillä on ollut kesällä järjestettävillä Skidit Festareilla. Nyt oli luvassa sama, mutta Silja Serenade -laivalle vietynä kahden päivän karkelona, jossa välissä piipahdetaan Tukholmassa. Pakattiin siis tanssimekot ja kävelykengät matkalaukkuihin ja lähdimme kahdesta mutsista sekä neljästä lapsesta koostuvan reissurymyseurueen kanssa merille.

Lapset eivät meinanneet uskoa onneaan, että saivat olla kavereiden kanssa yötä päivää (etenkin kun alla oli jo viikonlopun yökyläilyt) ja että laivan hyteissä oli tällä kertaa parisängyn sijaan kerrossängyt. Olisi ollut mielenkiintoista selvittää, olisivatko lapset viihtyneet hyteissä ilakoiden ja kerrossängyissä kiipeillen koko matkan. Todennäköisesti olisivat. Ainakin jos settiin olisi vielä saanut lisätä hyttikäytäviä pitkin kirmailun.

Onneksi Skidit-risteily tarjoili kuitenkin paljon muutakin ohjelmaa kuin hyttitemppuilun, voisin näin aikuisen näkökulmasta sanoa. Ei me kaikkea edes ehditty tehdä ja kokea, mutta luulenpa, että kaikille meille tärkeintä oli ylipäätään kokemus laivalla olemisesta yhdessä. Se on oma minikokoinen maailmansa, jossa kaikki laivan ulkopuolinen tuntuu kaukaiselta. Olen iän myötä alkanut tykätä tuollaisesta hitaasta tavasta matkustaa, kun hoppuilun sijaan on vain antauduttava risteilyaluksen keinunalle.

Kävimme väkertämässä viherpajassa komeat viherseppeleet, ja viereisessä pajassa askartelimme raitaisesta trikoosta parrat. Hassun hauska idea! Parta oli sen verran monipuolinen asuste, että siitä tuli myös ripustuspaikkaa muuttamalla kaulakoru tai hapsuinen hame.

Kävimme syömässä laivan buffetissa, ja muistin taas, miksi ruokailen laivalla yleensä jossain muualla. Etenkin lasten kanssa se oli melkoista sekoilua, jota ympärillä oleva ralli vain kiihdytti. Viime vuosina laivojen ruokatarjonta on ilahduttanut myös vegeä, mutta jouluruokakattauksessa mentiin vahvasti kalapöytäkärjellä ja lihapainotteisena. Laivan keittiötä ei kai silti voi täysin syyttää siitä, että koostin lopulta ateriani ravintoarvot lähinnä juustopöydän antimista ja limpusta Cavi-artilla, smetanalla sekä sipulilla. Röyh.

Sapuskoja lähdettiin sulattelemaan diskoon, jossa soi lapsille tuttuja tanssikimaroita ja uudempia bassojytinöitä. En kestä, miten söpöjä tanssivat lapset ovat. Sellaiset moovit, että aikuisena on ihan turha yrittää nokittaa! Mutsit olisivat tässä vaiheessa olleet jo ihan valmiita unille, mutta virtaa sätivät lapset oli vielä ennen iltapalaa hyvä käydä tyhjentämässä ylimääräisistä energioista laivan leikkihuoneessa. Serenaden leikkihuone on kyllä erinomainen; paljon tilaa ja tekemistä, siistiä, parit vessat ja aikuisille mahdollisuus koittaa, josko ehtisi hetkeksi istua alas ja juoda kahvit.

Iltapesujen jälkeen lapset nukahtivat kuin nukahtivatkin, vaikka risteilyhepulointi meinasi jäädä päälle yöksikin. Minä ja naapurin hytissä matkaava mutsi ei kuitenkaan nukuttu. Merenkäynti oli sen verran vaahtopäistä, että uni ei tullut, vaikka väsy kirveli silmiä. Laiva keinui naristen, ja ulkoa kuului marraskuisen meren kuohunnat. Hölmönä tietenkin vilkuilin mustana mylvivää merta useamman kerran vain lisätäkseni omia kierroksiani. Kävin kaksi kertaa tarkastamassa hytin ovesta pelastumisreitit ja mietin, miten saan uniset lapset nopeasti ulos laivasta, kun vesi alkaa tulvia käytäville. Lopulta joskus neljän jälkeen tajusin blokata äänet tunkemalla korvatulpat korviin ja nukahdin levottomaan uneen.

Aamulla oli sitten mukava herätä todella tahmean väsyneenä ja PMS-oireiden kolkuttaessa ovella. Mutta äh, nyt lopetetaan urputus ja siirrytään aamupalan (ja usean kahvikupillisen) jälkeen Tukholmaan. Alkuperäinen ajatus oli mennä suunnittelematta ja lapset edellä Junibackeniin, mutta sehän oli kiinni reissupäivänämme maanantaina. Niinpä teimme nopeasti B-suunnitelman ja huristelimme suorinta tietä Södermalmille. Aina hyvä suunnitelma, jos multa kysytään!

Kävimme syömässä erinomaiset porkkana-inkiväärikeitot Drop Coffeessa. Merkattakoon rasti seinään, että jokainen lautanen tyhjeni viimeistä lusikallista myöten. Drop tunnetaan myös kahvinautiskelijoiden (ja -hifistelijöiden) pyhiinvaelluskohteena, eikä ihme. Join ehdan ruotsalaisen kanelipullan kaveriksi pari kupillista suodatinkahvia, joka suorastaan hyväili ja liehitteli makunystyröitäni.

Neljän muksun ja talvivaatteiden kanssa muuta emme koittanetkaan ahnehtia muutaman tunnin Tukholma-pyörähdykseen. Piipahdimme vain parilla kirpputorilla, joista lapset saivat valita yhdet lelut. Esikoinen löysi vaaleanpunaisen, muovisen, soivan ja ison linnan pikkuhahmojen kotipaikaksi. Kuopus taas bongasi puolimetrisen rekan, jonka lavalle saa kasattua koko pikkuautovalikoiman. Molemmat olivat lelujensa kanssa onnensa kukkuloilla. Itse kävin astiaosastot läpi, mutta tällä kertaa Tukholman ehtymätön aarreaitta ei tarjonnut antimiaan.

Sitten vain takaisin laivaan, jossa otettiin sama setti kuin mennessä, mitä nyt laivan nokka oli kohti Helsinkiä ja tajusin laittaa korvatulpat korviin heti mennessäni nukkumaan. Kiitos Skidit, Silja ja Tukholma! Nyt kun takana on reilu viikko toipumista risteilyilottelusta, mieli alkaa jo harhailla kesäiseen Ruotsiin.

Sitä odotellessa täältä löytyvät Lähiömutsin muut postaukset Ruotsista ja Tukholmasta. Jos kaipaat tekemisvinkkejä, kannattaa tsekata ainakin tämä ja tämä postaus.