
Valvoa niin myöhään kuin haluaa. Halu on tietenkin eri asia kuin jaksaminen.
Kiivetä viettämään kesäpäivää kallion korkeimmalle kohdalle ilman, että jonkun pää on 99 prosenttisen varmasti halki. Villin ja vapaan elämän huipentuma on se, että ensin kiipeää kalliolle, minkä jälkeen vain istuu ja ihmettelee ja lopuksi vielä käyttää sekä molempia käsiään että silmiään vain ja ainoastaan neulontapuuhiin.
Istua parvekkeella auringossa. Siis vain istua ilman että samalla yrittää parhaansa mukaan estää lasta kiipeilemästä kaiteille, repimästä kasveista kaikkia kukintoja ja tunkemasta kanankakalla lannoitettua kasvimultaa suuhunsa.
Kantaa kainalossa lapsen sijaan cavaa.
Kattaa pöydän käyttäen koko pöytäalaa. Ei siis tarvitse jättää yhden ruokailijan ympäriltä metrin aluetta tyhjäksi posliinista, lasista ja kuumista astioista.
Herätä siihen, että kesäaurinko paistaa lämpimästi kasvoille. Ei siis siihen, että joku marisee vaativasti vanhempiaan heräämään juuri siihen aikaan, kun keskikesän aurinko hetkeksi malttaa painua mailleen.
Nukkua päikkärit silloin kun itsestä siltä tuntuu.
Nauttia piknikistä ilman että kukaan istuu mansikoiden päälle, kaataa juomamukit, heittää eväsleivät nurinpäin hiekalle tai syö serviettejä viltin vierestä löytyneiden kivien kera.
Kutsua brunssia oikeasti brunssiksi. Ei siis brunssiksi naamioiduksi lounaaksi, joka syödään kuusi tuntia varsinaisen aamupalan jälkeen.
Matkustaa leppoisasti yhteysaluksella ja olla onnellinen, että se koko matkan kiukutellut lapsi ei ollut sinun.
Unohtua ystävien kanssa illalliselle ilman että siitä seuraa isoja aikataulullisia ongelmia ja sekasorto rutiineihin.
Ja mikä parasta, kun lomalta ilman lasta palaa kotiin, perheen kanssa oleilu tuntuu ihanammalta kuin mikään loma koskaan.
En nyt oikein tiä miten tähän suhtautua. Tuntui lähinnä suolan heittämisestä haavan päälle. Meiän taapero kun on ollut pari päivää herra mielensäpahoittaja ja äiti on hermoloman tarpeessa. Mutta pienet tsäänssit on päästä parin tunnin irtiottoon ylihuomenna, joten ehkä mä annan sulle anteeksi lomareissusi hehkuttamisen 😉
Sounds like a heaven!
Vanhempani (erityisopettajia) ovat ihanan pitkällä kesälomallaan ja koetan diilata lähipäivinä itselleni kokonaisen päivän vapaaksi. Haluaisin maata sängyssä ja lukea 1500 s. kirjan yhdellä istumalla. Se olisi niin ihanaa!
Nautihan vapaasta!
Ihania kuvia ja kirjoitus! Itse vietin juuri lapsivapaan vuorokauden. Yhtään kuvaa en ottanut, mutta nautin joka hetkestä!
Hei! Kysyin sinulta Vans-postauksessa blogisi mainonnasta. Ehtisitkö vastata kommenttiini 🙂
Moi! Joo, anteeksi vastauksen viipyminen. Mulla on rästissä läjä vastaamattomia kommentteja ja pyrin vastaamaan ensin uusimpiin postauksiin ja sitten järjestyksessä vanhempiin. Mutta kävin nyt vastaamassa kommenttiisi. Kuten jo siellä kerroin, ei ollut maksettu postaus tuo. Jos olisi, siitä tietenkin olisin kertonut jo itse postauksessa.
Täydellinen loma! Heräsin tänään kymmenen jälkeen, aamupala oli pöydässä ja tytär oli jo pihalla päiväunilla. Isäkuukausia voisi olla vuodessa useampiakin…
vo eeeii mäki oon niin lapsivapaan tarpeessa 😀
Eipä ollu nykyisten mutsi-ikäisten kasvaessa mitään mutsivapaita, sellaisesta ollut kukaan kuullukaan, puhumattakaan toteuttanu tai haaveillu.
Mistä tää kaikki jutussa oleva kertoo? Lapset on ollu lapsia, ihan samanlaisii kun nytki, paitsi ei ihan: ne kuunteli ja uskoi tavan puhetta, ei ollu niin meluisia ja erimielisiä. Elämä oli rauhallisempaa, rajat piti ja niitä laitettiin. Menoa ja virikkeitä vähemmän.ei Duracell pupu ilmiötä. Ja mikä vielä: ajattelutapa lähti siitä että tää homma on nyt hoidettava ja selvittävä, itehän on lapset hommattu. Eli tavallisesta arjesta, siitä sotkusta, melusta, ja epämieluisastakin vaan selvittiin elämällä. Nyt on siitä tullut iso juttu tai tehty numero!
En silti ole vastaan vapaita jos ne järkkääntyy. Aika aikaansa…n. 20-25v. keskimäärin saada aikuiseks, riippuen lasten lukumäärästä. Se on elämää, yksi vaihe elämänkaaressa.