Reissuamme sponsoroi VisitSweden

Viime viikolla pakkasimme matkalaukkuun timanttitiarat, kiillotimme valtikat, tarkistimme mekon tyllien riittävyyden ja puimme pehmonallen kauneimpaan mekkoonsa. Matkasimme perheen kanssa Ruotsiin, eikä tarkoituksena ollut mikä tahansa reissu länsinaapuriin, vaan prinsessakierros Tukholmassa.

Ruotsi kun siitä jännä maa, että siellä asustelee ihan oikeita prinsessoja. Ei ehkä ihan yhtä jännittäviä kuin saduissa, eikä niillä tiettävämmin edes ole taikavoimia, kuten Frozenissa. Mutta yhtä kaikki, ihan oikeita prinsessoja siellä on. Sellaisia, joiden kruunuissa timantit ovat muovin sijaan ihan aitoja ja joiden kodeissa huoneet ovat ainakin kaksi kertaa niin korkeat kuin meillä. Se on tarpeeksi jännittävä tositarina, jonka päälle sitten voi satujen luomilla prinsessamielikuvilla maalailla tarvittavan määrän keijupölyä ja tanssiaisia.

Päätimme siis tällä kertaa katsella Tukholmaa prinsessojen silmin ja kulkea kaupungin kaduilla tiarat kutreillamme keikkuen. Päädyimme näkemään uusia paikkoja, ja vanhatkin kulmat näyttivät ihan erilaiselta, kun niitä pitkin kulki menemään muina prinsessoina.

Kuin ennen vanhaan kuninkaanlinnassa

Kuninkaanlinnan kellaritiloissa Vanhassa kaupungissa sijaitsee ilmainen museo Livrutskammaren, eli kuninkaallinen varuskammari. Koska se esittelee kuninkaallista tarpeistoa kärppäviitoista sotaratsujen suojuksiin ja pikkuprinsessojen kehdoista kuninkaallisiin kruunuihin, sieltä on hyvä hakea alkutunnelma prinsessakierrokselle. Ihan aitojen siniveristen käytössä olleet vermeistöt vuosisatojen ajalta saavat mielikuvituksen liikkeelle.

Näyttelyn lopuksi pääsemme itse leikkimään kuninkaallisia. Museosta voi lainailla asuja, ja leikkiä vaikkapa hevoskärryajelua tai miekkailua. Eikä se koske vain lapsia! Oma asunsa löytyy myös Herttoniemen herttuattarelle, jolle nousee valtaistuimella valta niin kovasti päähän, että hän uhoaa Tukholman-maakuntalaisten saavan kutsua hänen armollisuuttaan tästä edespäin kuninkaaksi. Mies vetää päälleen haarniskan, eikä onneksi kuin melkein meinaa juuttua siihen kiinni. Vaikka olisihan oma ritari loppureissuksi ollut erinomaisen kuninkaallista.

Kasvisruokaa valtakunnan yllä

Kuninkaallisen pukuloistoleikin jälkeen tulee nälkä. Nykyprinsessa tahtoo ruokansa kasvisperäisenä, mutta arvostaa silti perinteitä ja arvovaltaisen komeaa maisemaa ruokailunsa ympärille. Siksi suuntaamme syömään Hermans-kasvisravintolaan, joka on Tukholman vanhimpia ja arvostetuimpia vegeravintoloita.

Yltäkylläisenä notkuvat pitopöydät ovat kuin kuninkaallisista juhlista. Keräämme lautasillemme herkkuja ja vetäydyimme ravintolan ulkoterassille syömään. Södermalmin korkealla kukkulalla olevasta ravintolasta avautuvat upeat näkymät kaupunkiin, ja kruunumme kimaltelevat auringossa. Ravintolan itse panema olut tarjoillaan ronskisti puolen litran pulloista. Olen varma, että sellainen olisi maistunut myös valtakuntansa kolkkia tutkimaan matkanneelle kuninkaalle. Viereiselle puutarhatuolille lennähtää istumaan varpunen, ja seurueemme nuorin prinsessa yrittää salaa syöttää sille leivänmuruja. Jospa se vaikka ompelisi minulle mekon, hymyilee prinsessa toiveikkaana.

Oma pikkulinna

Tukholmassa matkatessaan prinsessat yöpyvät tietenkin pienessä linnassa Kungsholmenilla. Kerrostalon sisällä olevassa pienessä linnassa, mutta kuitenkin. Asumuksen järjesti matkaseurueellemme VisitSweden, enkä ole vieläkään varma, löysinkö asunnon jokaista huonetta. Sen verran sekaisin kaksiossa asuva ihminen menee tuollaisista lukaaleista. Juoksemme ympäri huoneita ja tanssimme niin että kruunut eivät ole pysyä mukana menossa.

Ensimmäisenä uuteen majapaikkaan saapuessaan täytyy tietenkin testata, onko sänkyjen patjojen alla herneitä ja soveltuvatko sängyt prinsessapomppuihin. Teimme testin tarkasti ja aikaamme tehtävään uhraten, kunnes olimme ihan varmoja, että niissä kelpaa prinsessakierroslaisten sekä nukkua että pomppia.

Ja tiedättekö mikä on vielä parempaa kuin sängyllä pomppiminen? Kylpyhuoneen jättimäinen kylpyamme! Lapset polskivat siellä kuin kultakalat, eivätkä iltatoimet ole ikinä olleet kenenkään mielestä näin hauskaa. Tahdon kylpyammeen kotiin, heti.

Tylsää prinsessojen tyyliin

Jos on koskaan miettinyt, miten tylsää Frozenin Elsalla ja Annalla oli lukittujen linnaporttien sisällä, siihen voi hakea vastausta Hallwyl-museossa. Se on aatelisen suvun vanha koti, jossa aika on pysähtynyt sadan vuoden taakse.

Kierroksemme vanhimmat kuninkaalliset voisivat hyvinkin kuljeksia ilmaisella sisäänpääsyllä kansalaisia hellivän kotimuseon huoneissa, mutta prinsessalla ja prinssillä alkaa olla tylsää. He katselevat posliiniastiakokoelmia sekä seinillä roikkuvia vanhoja kuvia ja pyytävät, että mennään jo. Ei siinä paljoa auta sanoa, että mietipä, että Annalla ei ollut leikkikavereinaan kuin ne linnan maalaukset ja ei ihme, että siksi haksahti ekaan elävään prinssiin, joka eteen tuli. On aika jatkaa matkaa.

Päivälepo omenapuiden katveessa

Jokainen kuninkaallinen tietenkin tarkistaa tiluksensa aina tasaisin väliajoin, eikä sovi myöskään unohtaa prinsessamaista käyskentelyä puutarhassa. Niinpä suuntaamme seuraavaksi prinsessakierroksellamme Rosendalin puutarhaan.

Puutarhaan sujauttaa ihan hetkessä hevosvaunuilla, tarkoitan raitiovaunulla, eikä ihan heti voisikaan kuvitella, minkälainen puutarhaidylli niin läheltä kaupungin keskustaa löytyy. Biodynaamiseen viljelyyn ja luonnon kunnioittamiseen toimintansa perustava puutarha kukkii elokuussa kaikissa valtakunnan väreissä. Monet kansalaisista ovat saapuneet poimimaan leikkokukkia, joita myydään kilohinnalla pelloilta itse poimien.

Me syömme lounaan kasvihuoneeseen perustetussa kahviossa. Tomaattikeiton tomaatit ovat kasvaneet viereisessä kasvihuoneessa. Seesaminsiemenleipä on niin mehevää ja kuoreltaan juuri oikean rapeaa, että ostamme sitä mukaan puutarhan leipomosta ja nappaamme samalla jälkiruokapullat ja kahvit. Kupposet kuumaa ja kanelipullat menemme herkuttelemaan puutarhan omenatarhaan, jossa monen puun alla vietetään piknikkiä omien eväiden kanssa. Se on sallittua, sillä puutarhan komeutta pääsee ihastelemaan ihan ilmaiseksi, eikä ostopakkoa ole.

Muina prinsessoina palatseilla

Ihan Rosendalin puutarhan vierestä sijaitsee Rosendalin palatsi. 1800-luvun alussa rakennettu palatsi on sopivan satukirjamainen: vaaleanpunainen, mukavan krumeluuri ja sen verran pieni, että sen saleihin pienikin prinsessa voi kuvitella itsensä kulkemaan. Kesällä palatsissa järjestetään opastettuja kierroksia, mutta meidän prinsessakierroksellemme palatsi riittää taustakulissiksi leppoisan iltapäivän kuninkaallisleikkiin.

Parkkeeraamme vankkurimme palatsin nurkille ja kaivamme esiin tykötarpeet erilaisista kruunuista valtikoihin. Esikoinen vaihtaa Lontoon-tuliaisina tuomani Anna-mekon päälleen. Sen jälkeen vietetään päivää kuin prinsessat, ja minä yritän seurata prinsessojen touhuista paremmin tietävämpien esimerkkiä. Juoksen siis ympyrää, tanssin ja hyppelehdin, mutta jätän kuitenkin kuperkeikat tällä kertaa tekemättä.

Kuninkaalliset hevoset keskellä kaupunkia

Kuninkaalliset ovat muuttuneet vuosisatojen aikana, mutta yksi asia ei muutu. Kun on suuri juhla, he kulkevat sinne komeissa hevosvankkureissa. Tukholman kuninkaallinen hovitalli on sijainnut samassa osoitteessa keskellä Tukholman keskustaa jo yli vuosisadan ajan. Siellä suunnitellaan Ruotsin kuningasperheen virka-ajelut – oli kulkupelinä sitten auto tai hevosvaljakko.

Hovitallien sisäpihalle pääsee pujahtamaan kylään ihan ilmaiseksi, mutta kierros sisätiloissa on maksullinen ja mahdollinen vain ohjattuna. Se on varsin ymmärrettävää, sillä tallityöntekijät tekevät siellä ihan oikeasti töitään ja talleilla ihan toden totta pitävät majaansa kuningashuoneen hevoset. Tuntuu kerrassaan kummalliselta pöllähtää ruuhkaiselta tukholmalaiskadulta sisäpihalle, jossa käyskentelee valjakollinen kuninkaan hevosia.

Satumainen leikkipuisto keskustan laitamilla

Kuulimme huhua, että Kungsholmenin laitamilla on leikkipuisto, jossa voi seikkailla kuin Liisa Ihmemaassa. Kuulosti niin satuprinsessaiselta meiningiltä, että sinne oli tehtävä retki. Uggleparken-leikkipuisto eroaa piristävästi perinteisestä leikkipuistomaisemasta. Siellä voi kiipeillä jättimäisten tulppaanien sisään, möyriä koppakuoriaisten vatsassa ja laskettaa pää edellä sienestä alas. Melkein yhtä sekopäinen meininki kuin Liisa Ihmemaassa -kirjoissa siis.

Leikkipuisto on jaettu neljään eri osioon leikkijöiden iän perusteella. Pienen alue sopii taaperoille ja sienialueelle suositeltiin viiden vuoden ikää. Parhaiten leikinjujuun pääsee kiinni varmasti vanhemmat lapset, ja onkin kivaa, että jossain on menty puisia puistorakennelmia suunnitellessa tuollaisia just ja just alle kouluikäisiä ajatellen. Menossa pysyy hyvin kuitenkin mukana myös yksivuotias, joka on oppinut siskonsa perässä koheltamaan kuin vanha tekijä.

Fika, eli kahvilaluuhailu ruotsalaisittain

Ruotsalaiset ovat aika epeleitä, sillä he ovat kehittäneet kahvilaluuhailulle oman sanansa. Fika, mikä ihana sana! Suomessa mennään kahville, vaikka kukaan seurueesta ei ehkä edes joisi kahvia. Mutta Ruotsissa fika on laajempi nautinnon käsite, johon yleensä kuuluu kupillinen jotain, vähän purtavaa ja hyvä seura. Ja voi pojat alenevassa polvessa, johan me nautittiin fikasta niin paljon kuin ehdimme!

Kävi nimittäin vielä niin, että Ruotsin säät kohtelivat meitä kuin arvovaltaisia kuninkaallisia. Saimme vilautella paljasta säärtä auringolle ja välillä jopa hakeutua varjoon kaupungin paahteessa. Nyt kotona villasukat jalassa istuessa tuntuu kummalliselta, että siitä on vasta viikko. Mutta kaikkenlaisesta sitä pääsee nauttimaan, kun on muutaman päivän ajan prinsessa.

Jaa: