Innostukseni kynttilöihin on kuluneen syksyn aikana saanut jo hieman maanisiakin piirteitä. Kai siinä käy niin, kun useamman vuoden ajan on nautiskellut kynttilän lempeästä kajosta vain silloin tällöin kahviloissa ja ravintoloissa.

Ehdimme elää 10 vuotta kissaperheellistä elämää, jona aikana kynttilät pölyyntyivät lipaston laatikoihin ja unohtuivat. Kerran vuosia sitten koitin vähän fiilistellä kynttilänvalossa, kunnes kaikesta yltiöpäisen kiinnostunut ja hieman hömelö Pekko-kissamme kävi istumassa kynttilän päälle ja sytytti häntänsä palamaan. Kissa itse ei edes tainnut tajuta tapahtunutta – mitä nyt kummasteli silmät selällään pahaa hajua ja minun hätääntymistäni. Mustaan puuhkahäntään tullut lovi sai ajan kanssa uuden karvapeitteen, ja jälkikäteen tilanne jo vähän nauratti.  Mutta säikähdin silti niin pahasti, että en sen koommin kaivanut kynttilöitä esiin.

Vasta tänä syksynä aloin ymmärtää meidän olevan nykyään kissaton perhe. Alma-kissan kuolemasta tulee keväällä kolme vuotta. Ja minähän olen nyt ihan höpsähtänyt kynttilöihin. Vanhempieni vanhat Iittalan Festivo-kynttilänjalat ja erään kuvausprojektin ohessa saamani Iittalan Nappula-kynttilänjalat kulkevat pitkin päivää pöydän kulmalta toiselle.

Sytytän kynttilän useasti jo aamupalalle, ellei sitten ole enemmänkin sellainen kaurapuurot pitkin seiniä aamu. Lapsetkin tietävät käydä sammuttamassa muut valot siinä vaiheessa, kun istumme ruokapöytään ja sytytän kynttilän. Koen jotain hassua ylpeyttä siitä, että hekin ymmärtävät ja aistivat, miten koko aamun ilmapiiri muuttuu ihan vain yhdellä tai kahdella kynttilällä. Hentoinen liekki tuntuu laskevan stressitasoa ja kiireentuntua vähintään 70 prosenttia.

Tykkään eniten Havin kynttilöistä. Ostan yleensä antiikkikynttilöitä, mutta toisinaan myös kruunukynttilöitä. Pidän ajatuksesta, että käyttämäni kynttilät tulevat tuosta ihan läheltä, Havin Riihimäen tehtaalta. Havin kynttilät myös palavat tasaisesti ja pitkään, minkä lisäksi käyttämissäni Havin kynttilöissä on Ympäristömerkki. Tekin varmaan tiesitte, että ei ole ihan sama, minkälaisista kynttilöistä polttaa kotinsa huoneilmaan pienhiukkasia.

Sitä vain ihmettelen, miksi suurin osa sisäänostajista ei uskalla ottaa kauppojen valikoimiin kuin Havin valkoisia kynttilöitä ja ehkä jouluaikaan sähäkästi vähän punaista? En voi olla Suomen ainut ihminen, jonka mielestä kotia on kiva kaunistaa muillakin kuin valkoisen eri sävyillä.

Menin ihan sekaisin kynttiläonnesta, kun pitkään remontissa ollut lähikauppamme Hertta aukesi. Siellä kun oli hyllyssä Havia monessa pastellisessa sävyssä. Lappasin ostoskärryyn hölmön onnellisena pehmeän korallisia, hempeän minttuja ja lumisen vaaleansinisiä kynttilöitä. Olin jo kassalla, kun palasin hakemaan vielä muutaman paketin lisää. Jos vaikka värit loppuvat maailmasta ennen seuraavaa kauppakäyntiä!

Kun kynttilöissä oli väriä, oli aika ehostaa rumat tulitikkurasiat. Taisin jo mainita hieman höpsähtäneeni näihin kynttilähommiin? Kynttilät tietenkin sytytetään tulitikuilla, sillä sytkäri ei pääse lähellekään samaa tunnelmaa. Leikkasinkin tulitikkurasioiden molemmille puolille askartelulaatikosta löytyneestä Marimekon mainoslehtisestä palaset. Liimaa vähän väliin, ja valmiina olivat Marimekko-kuosiset tulitikkurasiat, joita ei tarvitse piilotella lipaston laatikoissa.

Taidan suhtautua kynttilöiden polttamiseen pian lähes samalla intohimolla kuin japanilaiset teeseremonioihinsa.

Jaa: