Jotkut ovatkin jo ehkä bonganneet toukokuun Avotakka-lehdestä tutun pyöreän keittiönpöydän ja sen ympäriltä prinsessan, lohikäärmeen ja eräänkin hertsikalaisen lähiömutsin. Lehden sivuilta kun löytyy viiden sivun verran tunnelmia keittiöstämme sekä reseptini helppoon ja makoisaan äitienpäivän aamiaiseen.
Minusta tehtyjä lehtijuttuja lukiessa tulee monesti olo, että kukahan ihme tuo nainen tuossa jutussa on. Itseään ei enää ihan tunnista. Ei nyt sillä, että juttuja nipuittain olisi tehty, mutta ehkä ymmärtänette, mitä tarkoitan. Jutuissa näkyy kaunisteltu puoli minusta, tekstiä myöten. Terävät kulmat on pyöristetty ja pehmennetty.
Siksi tykkään tästä Avotakan jutusta ihan hurjasti. Siihen on saatu rutistettua sekä kuviin että tekstiin palanen aitoa minua, meidän perheemme tuttu rosoinen ja hassutteleva meininki. Sisustuslehden sivuilla näkyvät jääkaappiamme kuorruttavat piirustukset ja lippulappuset. Ja vaikka juttu on ruokapainotteinen, siihen on poimittu esimerkiksi sitaattini siitä, miten tällä hetkellä edelleen paikkailen rakkaussuhdettani ruuanlaiton kanssa. Sen verran pahoja naarmuja perhevapaat kun rakkauteen raapivat.
Mutta ei siitä nyt enempää, loput voitte lukea ja nähdä lehdestä.
Sen sijaan tahdon jakaa teidän kanssanne kropsu-reseptin, joka lehdenkin sivuille kirjattiin. Kropsu on nimittäin niin nerokas sapuska, että soisin muidenkin kuin Pohjanmaan-kasvattien tietävän siitä. Kropsu on ikään kuin lakeuksien oma croisantti, sillä sen voi tarjota niin suolaisen kuin makean täytteen kera. Se tehdään uunipellillä pannukakkutyyliin, mutta kropsussa on paljon vähemmän sokeria ja sen pohja on ohut sekä rapea. Kotikylällä oli tapana sanoa että kropsupalan voi sujauttaa takataskuun evääksi kun lähdetään peltotöihin.
Kropsun kanssa maistuu perinteisesti kermavaahto ja mansikkahillo, mutta itse olen kropsussakin enemmän suolaisen täytteen ystävä, ja laitan sen välillä tarjolle kuin voileivän. Mutta kaikista parasta on, kun makea ja suolainen lyövät kättä. Suosittelenkin kietaisemaan kropsupalan väliin viikunahilloa, rucolaa, uunifetaa ja tuoreita marjoja. Kuolattavan hyvää!
Kropsu
Iso uunivuoallinen, n. 6–8 annosta
- 5 dl (kaura)maitoa
- 3 kananmunaa
- 2,5 dl vehnäjauhoa
- 2 rkl sokeria
- 1 tl suola
- n. 50 g voita uunipellille
Valmista taikina sekoittamalla kaikki ainekset yhteen tehosekoittimessa, sauvasekoittimella tai vatkaimella. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia. Taikinan voi myös tehdä valmiiksi jo illalla ja ottaa aamulla lämpimään noin puolta tuntia ennen paistoa.
Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Laita voi isoon uunivuokaan ja laita vuoka lämpenemään uuniin voin kanssa. Kun voi on ruskistunut, ota vuoka ulos uunista ja levitä voi vuokaan kuumuutta kestävällä sudilla. Kaada taikina vuokaan.
Paista kropsua uunissa noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta on komean ruskea. Kropsun pintaan nousee paistaessa kuplia, jotka kannattaa rikkoa kapustalla. Aito kropsu on littana ja laakia kuin lakeus. Jos teet samassa setissä uunifetan, sen voi paistaa yhtä aikaa kropsun kanssa.
Leikkaa kropsusta neliöitä. Levitä niille oman maun mukaan joko suolaista tai makeaa täytettä, käännä kropsupala rullalle ja pistele suuhun.
Herra Heinämäen upealla Nyree Näkkäri -levyllä on laulu Mumman Kropsu, jossa lauletaan resepti. 🙂
Aijjaa, mahtavaa! En tiennytkään! Tuo Herra Heinämäki -konsepti on jäänyt vähän vieraaksi, mutta ehkäpä nyt olisi syytä tutustua. Ihanaa, pohjalaisittain ”mumma” ja kaikkea 🙂
Herra Heinämäkihän on yhtä kuin Heikki Salo ja se on lapualaanen, kyllä se kropsut tietää 🙂 Mä teen ropsuni iliman k:ta, ja leivinpaperin päälle paan jokusen voiklöntin, sulaa uunis taikinan sekahan 😛
No kas, näinhän se tosiaan on. Kyllä lapualaiset kropsut tietää! Ja tosiaan, jos intoudun puhumaan äidinkieltäni, eli pohjanmaata, taitaa se k tipahtaa mullakin pois 🙂
Oi kropsua! Pohjalainen isoisoäitini teki sitä meille aina lapsena. Oli siinä espoolaislähiössä kavereilla ihmettelemistä kun puhuin kropsusta. Sehän oli tietysti ihan eri asia kuin pannari jota meillä yleensä syötiin. Äiti kun on Tampereelta.
Ihana muisto <3 Onpa ihanaa, että isoäitisi on tehnyt krpsua teille. Ja kyllä, kropsu on tietty ihan eri asia kuin pannari :)
Mitä eroa kropsulla ja pannarilla on?
Kuten tuolla tekstissä kerronkin, kropsussa on vain pari ruokalusikallista sokeria (jotkut eivät laita sitäkään) ja se on ohut ja sen pinnalle muodostuu paistaessa kuori. Kropun pystyy vaikka taittaa takataskuun evääksi. Ja sitä voi nauttia niin makean kuin suolaisen täytteen kanssa. Siinä siis ne olennaisimmat erot 🙂
Mun mielestä pannari on tismalleen tuollaista 😀
Haha, millä ohjeella sä pannarisi teet? :DDD Mä teen pannukakun paksun kuohkeana, ihan reilusti jälkiruokaisen sokerisena ja laitan kylkeen mansikkahilloa ja muuta makoisaa 🙂
Tuo on muuten todella lähellä pannariohjettani, paitsi että kropsussa on itse asiassa enemmän sokeria ja yksi kananmuna myös enemmän. Voita usein pistän enemmän (isäni alkuperäisessä ohjeessa oli sitäkin vähemmän) ja pistän sen suoraan taikinaan, jolloin pannarista tulee pehmeä, ja pannaria myös teen kaksinkertaisen taikinan uunipeltiä kohti. Mielenkiintoinen resepti joka tapauksessa. 🙂
Oho, no jopas on erilaisia pannariohjeitakin! Mulle pannukakku on juurikin kakkumainen, myös koostumukseltaan (ja siltä sokerimäärältään haha). Jotkut laittavat kropsuun vielä enemmän kananmunia, mutta omaan makuuni se menee liian munakasmaiseksi sitten. Kropsuun ei laiteta voita suoraan, ja itse asiassa moni tekee sen voipaperin päällä pannulla. Itse vain tykkään ruskistetun voin mausta niin paljon, että mielellään paistan kropsuni siinä. Pehmeän sijaan kropsun pitää olla enemmänkin sitkeä, niin että sen voi taittaa ilman pelkoa pohjan halkeilusta. Aidon kropsun pitää myös ehdottomasti olla littana ja laakia kuin lakeus, joten ei mitään tuplataikinoita 😀 On kyllä jänniä nämä reseptiasiat, heh!
Ihanaa! Mun oma mummani, jalasjärveläinen tekee edelleen aina kropsua kun kyläillään. Lisäksi ennen kun mumma jaksoi joulua laittaa pöydän tärkeimmät oli lootakropsu ja sinsansalla joskus aloin epäillä että hän on keksinyt nuo nimet itse
Oi, jalasjärveläinen kropsua laittava mumma <3 Mutta nyt täytyy munkin myöntää, että en ole koskaan kuullut lootakropsusta ja sinsansallasta :D
Pakko kommentoida tähän että sinsalla tarkoittaa rosollia olen Seinäjoelta kotoisin ja mun äiti Ilmajoelta ja äitini edelleen tekee sinsallaa ja ropsua
Jännää! Tampereen likkana meidän mummu teki tosiaan aina paljon paksumpaa pannaria. Mutta mä itse olen jo vuosia tehnyt oman pannarini ”vähän suolaisena ja rapeana” eli just noilla suhteilla! Mä en tosin laita ollenkaan tavallista sokeria ja vain vähän vaniljasokeria. Enpä tiennyt tekeväni kropsua. Hyvää on!
Nämä on kyllä jänniä asioita! Olisi mielenkiintoista nähdä Suomen ”kropsu-raja”, eli alue, jossa puhutaan kropsusta ja se häilyvä alue, kun resepti ja nimitys alkaa muuttua 🙂 Munkin pitää ehkä koitaa vaihtaa vaniljasokeriin tuo sokeriosuus kropsusta. Tottumuksesta olen hulauttanut mukaan vähän tavan sokeria, vaikka varmasti toimisi ilmankin.