Kaupallinen yhteistyö: BookBeat
Ollessani pieni, rakastin Pupu Tupuna -kirjoja. Kyllä, juuri niitä suloisesti kuvitettuja ja hivenen hömelöitä kirjoja, joiden pitkäkorvaisen päähenkilön seikkailut näin aikuisena saavat haukottelemaan parin aukeaman jälkeen. Pupu Tupuna oli kuitenkin lapsena minulle se ensimmäinen kirjasarja, josta en saanut tarpeekseni. En yhtään ihmettele, että lopulta äitini luki Pupu Tupunat c-kaseteille, joilta sain kuunnella satuja non-stoppina.
Pupu Tupunoista alkoi elämäni kirjatoukkana. Muistan sen hetken, kun Vähänkyrön kirjaston nuortenosaston hyllyjä pää kenossa selatessani tajusin, että täällä ei muuten ole enää hirveän montaa kirjaa, jota en olisi lukenut. Uutta luettavaa piti etsimällä etsiä. Kyse oli pienestä maalaiskirjastosta, mutta silti.
Aika pian ymmärsinkin siirtyä aikuisten osastolle, josta luin ensimmäisenä Kotiopettajattaren romaanin. Tartuin kirjallisuusklassikkoon ihan sattumalta, sillä kirjastonhoitaja oli nostanut sen esille hyllyyn. Sittemmin ostin saman kirjan myös omaksi. Kotiopettajattaren romaani on edelleen yksi niistä harvoista kirjoista, jotka omistan, vaikka olenkin kirjan lukenut.
Kirjatoukkataustaani ei nimittäin huomaa kirjahyllystämme. Olen maaninen kirjahyllyn tyhjentäjä. Laitan kirjan eteenpäin tutuille tai divareihin heti luettuani ne, ja säästän vain kirjat, joihin tiedän joskus palaavani. Siksi omistan lähinnä käsityö-, satu- ja kokkikirjoja. En tahdo omistaa ja täyttää kotiamme asioilla, joista ei ole hyötyä ja iloa.
Ja totta puhuen kirjahyllystämme voi tehdä aika todenpitävän arvion siitä, minkälainen lukija nykyään olen. Lasten myötä kirjojen lukemiseni on romahtanut. Esikoisen vauvavuoden alun imetysmaratonien aikana ehdin vielä nautiskella niteitä, kunnes alkoi aika, jolloin vauva oli vähiten itkuinen kaikkialla muualla kuin kotona. Sen jälkeen olen ollut lähinnä lomakäyttäjä. Matkoilla kirjoja kuluu, mutta arjessa ei tunnu olevan rakosta kirjoille.
Viime talven Bali-matkalla latasin puhelimeeni BookBeatin. Täytin toki yli puolet toisesta matkalaukusta kirjoilla, mutta tiesin, ettei se tulisi riittämään talven yli kestävälle reissulle. Aavistin, että myös lasten matkakirjasto olisi aika pian luettu puhki. BookBeatissa voi kiinteällä 16,90 euron kuukausimaksulla lukea ja kuunnella niin paljon kirjoja kuin tahtoo. Se on siis ikään kuin kirjojen Spotify, joka toimii sovelluksen kautta puhelimessa tai muussa älylaitteessa. Vaikka Pupu Tupunat äidin kasetille lukemina olivat mahtavia, onhan tässä hieman mennyt kehitys eteenpäin. Rakastan sitä, että niin moni asia mahtuu nykyään puhelimeen ja kulkee mukanani minne menenkin.
Ajattelin, että peruisin BookBeatin tilauksen Balin jälkeen, mutta toisin kävi. Lasten kanssa BookBeatin äänisatukirjastosta on tullut asia, joka tekee elämästä mutkattomampaa. Niillä saa tylsät matkat, odottelutilanteet ja sairaspäivät sujumaan mukavammin. Erityisesti Tiina Nopolan Siiri-sarjaa ja Markus Majaluoman Isä-sarjaa on kuunneltu niin että koko perhe osaa jo kirjat ulkoa lukijan äänieleitä myöten (Martti Suosalo on ihan huippu satujen lukija!). Parasta on, että kirjoja ja äänikirjoja voi ladata offline-tilaan, jolloin niitä voi kuunnella myös ilman nettiä vaikka lentokoneessa.
Huomaamatta kirjat ovat tehneet paluun myös minun elämääni muulloinkin kuin lomalla. Lukemani kirjat nautin edelleen kaikista mieluiten niteinä, sillä haluan tuntea kirjan, mutta etenkin faktakirjat osaan nykyään lukea myös e-kirjana. Äänikirjat kuitenkin räjäyttivät kirjanautintoni kukkaan. Ihanat, ihanat äänikirjat! Ei ole kuulkaa enää 15 cd-levyä ja tarinaa, joka pomppii kävellessä. Nuorimmat lukijani eivät ehkä edes tiedä, mistä puhun, ja saatte olla siitä onnellisia. Puhelimeen mahtuva kattava äänikirjasto on onni, josta en vielä 10 vuotta sitten olisi uskaltanut edes haaveilla.
Nykyään kuuntelen kirjoja metromatkoilla, kävellessäni tapaamiseen, laittaessani ruokaa ja jonottaessani postiin. Säkenöin iloa, kun tajusin, että äänikirjoja lukiessani voin samalla myös neuloa. Kaksi asiaa, joita ikävöin, mutta joille ei ole tuntunut olevan aikaa. Ja noin vain, nautin kirjoista ja neulomisesta samaan aikaan!
En edelleenkään lue tai kuuntele kirjoja paljon tai siinä määrissä kuin tahtoisin, mutta silti. Kirjat ovat taas osa arkeani, ja se laittaa hymyilyttämään. Kyllä tämä tästä taas! Kirjat lisäävät onnellisuuttani ihan selvästi. Kirjallisuuden kuluttaminen on hyvä myös ammatillisesti, sillä elän kirjoittamalla, mutta en ruoki luovuuttani tarpeeksi vain kirjoittamalla. Pitää myös nauttia ja inspiroitua muiden peräkkäin laittamista sanoista.
Ja duunihommista puheen ollen, BookBeatista löytyy minun ja Satun kirjoittamasta Unelmahommissa-kirjasta e-kirjan lisäksi nykyään myös äänikirjaversio! Sitä on kyselty, ja nyt äänikirjamaailmaan sisälle päässeenä ymmärrän, miksi. Ymmärrän nyt myös sen, miksi äänikirjojen suurkuluttajia ovat kuulemma juurikin pikkulapsiperheen vanhemmat. Sitä tulee tässä elämänvaiheessa luovaksi kaikissa nautinnoissaan, kirjoja myöten.
Jos BookBeat ei ole tuttu, suosittelen lämpimästi rekisteröitymään tästä linkistä. Koodilla lahiomutsi saat ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi, minkä jälkeen voit halutessasi perua tilauksen tai antaa sen jatkua automaattisesti. Koodi on voimassa uusille asiakkaille ja lokakuun 2017 loppuun saakka.
Bookbeatin valikoimassa on tuhansia teoksia niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksi. Minä tietenkin kirjailijana olisin onnellinen, jos aloittaisit BookBeat-seikkailun meidän Unelmahommissa-kirjasta.
Sen jälkeen kannattaa ottaa listalle esimerkiksi Kauko Röyhkän ja Ville Haapasalon Et kuitenkaan usko, Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä (toimi mahtavasti just äänikirjana) ja Mari Mannisen Yhden lapsen kansa. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanikin BookBeatista toki löytyy. Noin vain, anna tarinan viedä!
Äänikirjat ovat kyllä mahtavia julkisissakin, kun ei kylki kyljessä istuessa oikein ole tilaa sivujen kääntelyyn. Viime keväänä tosin kävi itselle hassusti; kuuntelin juurikin tuota Mielikuvituspoikaystävää, tuli puhelu ja sen jälkeen onnistuin sohlaamaan jotenkin niin että koko vaunu kuunteli hetken Rönkkösen aika vauhdikasta tekstinpätkää. Olihan siinä vierusmummolla vähän yskimistä. 🙂
Mutta samaa mieltä, se varsinkin todella toimii äänikirjana.
Pakko kritisoida yhtä lausetta joka kyllä on oikeastaan enemmän mielipidekysymys. Kyllä fyysiset kirjat tuottavat iloa. On paljon hienompaa seistä täyden kirjahyllyn edessä ja vetää kirja tai toinen hyllystä, muistella tarinaa ja pohtia haluaisiko juuri siihen tarinaan palata juuri nyt. Tässä toki on hyötyä siitä että minä kulutan hyviä kirjoja aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tokienit on luettu läpi lukemattomia (heh heh) kertoja, Potterit kahlattu aikuisenakin useampaan otteeseen, Paasilinnoihin on aina hauska palata ja Enni Mustosen kirjat ovat vaan ihan loistavia. Rakastan myös Torey Haydenin kirjoja, mutta niille ei ole nyt muutamaan vuoteen löytynyt sopivaa rakoa. Mutta kyllä sekin aika tulee.
Äänikirjoissa on silti puolensa. Niitä tosiaan kuluu ruokaa laittaessa. Se missä eniten niitä kulutan on iltatee. Laitan hyvän kirjan keittiön ”radiosta” pyörimään, kaivan sudokukirjan esille, teen voileivät ja oman makuni mukaisen kaakaon (ei makea, mutta vahva ja mausteinen) ja istun nauttimaan olostani. Tämä kolmio ei tavallisen fyysisen kirjan kanssa toimisi. Paha vain että äänikirjavalikoima on alkanut olla aika puhki kulutettu ja olen päätynyt viime aikoina kuuntelemaan vuorotellen Aarresaaren ja Täällä pohjantähden alla. Kumpikin minulle rakkaita kirjoja joita en haluaisi kuunnella kyllästymiseen asti.
Saako tuolta bookbeatista ihan ladata äänikirjoja itselleen vai onko se vain kuuntelukanava? Minun tyylilleni kun ei missään tapauksessa sovi se että en saisi kasata kirjoja joko fyysisesti itselleni tai omalle koneelleni. Todella kaipaisin täydennystä valikoimiin ja jos tuolta saa ladata kirjoja itselleen niin se olisi kuin taivaanlahja minun kaltaiselleni kuuntelijalle.
Suosalo <3 Yksi Suomen parhaita näyttelijöitä. Mahtavan monipuolinen tyyppi joka voi olla mitä tahansa Irwinistä Ristoräppääjän alakerrannaapuriin ja aina onnistuu rooleissaan. Tätä näyttelijää ei voi ylistää liikaa. On paljon hyviä näyttelijöitä jotka ovat suunnilleen samanlaisia kaikissa rooleissaan, mutta sopivat niihin rooleihinsa ja osaavat hommansa, mutta harvemmassa on näitä jotka osaavat näin hyvin olla melkein mitä vaan ja joka roolissa tuoda ihan erilaisen puolen itsestään.
Anteeksi tämä ylistysvirsi, mutta Suosalo vaan on minusta ihan uskomattoman taitava.
Pupu Tupunat!! Miksi niitä ei saa enää uusina?! Erittäin suosittuja pikkuneidin lukusuosikeissa!
Äänikirjamaailma on hiukan vierasta, joten tuotahan voisi testata. Muutamia olen koittanut, mutta pettynyt tylsiin lukijoihin. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajakirjat ovat aivan ylivertoja! Ne olen kuunnellut moneen moneen moneen kertaan läpi. Antti Litja sopii lukijaksi aivan loistavasti.
Löysin äänikirjat tämän kolmannen lapseni vauvavuoden aikana, ja voi veljet, miten harmittelen, että en ole tajunnut niiden tarjoamia mahdollisuuksia esikoisen ja keskimmäisen lapsen vauvavuosien aikana. Vaunulenkit ja pitkät päivät kaksin vauvan kanssa kuluvat paljon nopeammin, kun kuuntelee kirjoja. Minä hyppäsin juuri Book Beatilta Storytelin kelkkaan, sillä sieltä löysin Enni Mustosen historialliset romaanit. BookBeatilla on kyllä paljon parempi lastenkirjatarjonta. Vinkaksinko muuten jo – tai onko teille muutenkin tuttu – Lasten Oma Satukirjasto? Sieltä löytyy vaikka kuinka monta lastenkirjaa, joita voi lukea ja kuunnella. Kirjojen sivut kääntyvät oikeasti ja kuvat näkyvät. Se on tietty sekä hyvä että huono puoli, koska siinä samalla tulee tuijotettua älylaitetta… Mutta meidän P tykkää kovasti kuunnella niitä ja rauhoittua niiden ääreen, kun pikkusisarukset nukkuvat päikkäreitä.
Totta, julkisissa kulkiessa on kiva, että ”kirja” mahtuu pieneen tilaan. Äänikirjoja voi nauttia, vaikka on ruuhka-aikaan liikenteessä, eikä mahdu istumaan ja joutuu seisoessaan pitämään jostain kiinni.
Haha, koko vaunulle kuunteletettu pätkä Mielikuvituspoikaystävää on tosiaan voinut saada aikaan punaisia korvia :DD
Voi kyllä, fyysiset kirjat tuottavat iloa! Mä rakastan kulkea kirjastoissa ja kirjakaupoissa pohtien, minkä niteen lainaan tai ostan. Reissuissa rakastan lukea pokkareita – tykkään siitä, miten voin ”kuluttaa” kirjan, antaa meren suolan tarttua sen sivuille ja kulmien käpristyä laukussa. Ja käsityökirjojen selailu tuottaa valtavaa nautintoa, ja ruokakirjoista inspiroidun aina uudestaan ja uudestaan.
Mutta kertaalleen luetut romaanit tuottavat enemmän iloa ja ovat hyödyksi sellaisen kirjahyllyssä tai kässissä, joka sitä ei vielä ole lukenut. Mä kun tosiaan valitettavasti ehdin nykyään lukea niin vähän (fiktiivisiä) kirjoja, että tahdon aina kokea jotain uutta. Väljyys ja tila ovat itselleni suurempia onnentuojia kuin kattava fyysinen kotikirjasto niteitä, jotka olen lukenut ja joihin en tule todennäköisesti koskaan palaamaan 🙂
Bookbeat on siis kuin kirjojen Spotify. Eli ei valitettavasti ihan se juttu sinunlaisellesi kirjojenkuluttajalle, joka tahtoo omistaa asiat. Kirjoja kuunnellaan / luetaan siis ohjelman kautta. Sieltä voi kyllä ladata kirjoja ns. omaan kirjahyllyyn, mutta se kirjahylly on sovelluksessa sisällä. Kirjasto siis häviää, jos ei maksa kuukausimaksua. Mulle tämä on täydellinen. Mitä vähemmän joudun omistaa asioita, sitä parempi 🙂
Suosalo on tosiaan mahtava. Ja satujen lukijana ihan timanttinen <3
Mä olen kyllä nähnyt Pupu Tupunoita myös uusina, vaikka meillä onkin lukipinossa minun vanhat kirjani.
Äänikirjoissa lukijalla on tosiaan suuri vaikutus kokemukseen. Mä suosittelen lämpimästi testamaan, luulen, että voisit kokea positiivisen yllätyksen 🙂 Suurin osa lukijoista on ammattinäyttelijöitä, mikä kyllä kuuluu kuuntelijan korvaan. Esimerkiksi mun ja Satun kirjan lukee Sanna Majuri, ja jälki on upeaa. Oli mieletöntä kuunnella omaa tekstiään ääniammattilaisen lukemana 🙂
No äläpä! Mä harmittelen niiiin paljon, että löysin äänikirjat vasta viime talvena. Tai noh, olenhan mä niitä kuunnellut silloin cd-aikoina, mutta se oli sellaista räpellystä, että en edes ymmärtänyt, miten kivaa, helppoa ja nautinnollista kuuntelu voi olla älylaitteen kautta.
Ei vitsit, Enni Mustonen. Mulle on lähetetty hänen kirjojaan pressikappaleina (yleensä kysytään onneksi lupa lähettämiseen, mutta nuo ovat tulleet yllätyksenä), ja kirjat eivät vaan yhtään lähde. Mä rakastan historiaa, joten näiden luulisi uppoavan muhun täysillä. Mutta ei, ei lähde. Olen koittanut muutamaa, mutta olen sitten suosiolla laittanut ne eteenpäin. Kuten sanottu, aikaa on niin vähän, ettei sitä sitten tahdo kuluttaa kirjoihin, joihin ei uppoa.
Lasten oma satukirjasto ei ole tuttu, kiitos vinkistä! Lapsille tykkään lukea sadut ihan ehtoina niteinä (kiitos kirjasto!), ja BookBeatistakaan ei ole taidettu kertaakaan lukea satukirjoja. Äänikirjat ovat siis saduissa ainakin nyt se juttu, jota tällaiselta palvelulta kaipaan.
Mä olen innostunut Suomen sisällissodasta, ja sitä aikaa Mustonen kuvaa taitavasti monenkin eri ihmisen näkökulmasta. Tämä uusin sarja (Syrjästäkatsojan tarinoita se vissiin on) ei kyllä ole ollut yhtä koukuttava, vaikka paljon sitäkin on kirjablogeissa kehuttu.
Ai niin, sitten on muuten vielä sellainen palvelu kuin iltasatu.org. Se on ilmainen palvelu, josta voi lukea satuja. Matkalle passeli, jos ei voi raahata kirjoilla täytettyä laukkua mukanaa. Kirjoittelin siitä täällä: http://luetaankotama.blogspot.fi/2017/07/siri-yohiippailulla-ja-satupalvelu.html. Minäkin kyllä luen lapsille mieluiten ihan oikeita kirjoja. Ja itsekin luen omat kirjani mieluiten paperiversioina.
Joo, en tiedä, miksi Mustonen ei toimi mun lukukokemuksena, vaikka onkin ihan mun makuun oleva kirja oletusarvoltaan.
Iltasatu.org onkin tuttu! Sitä ollaan silloin tällöin käytetty, esimerkiksi just silloin, kun on ollut jotain sellaista reissua, johon ei ole voinut pakata kirjoja mukaan.
Eipä minullakaan hyllyssä pahemmin sellaisia kirjoja ole joihin en palaisi uudestaan, mutta minä vaan tykkään lukea tuttuja tarnoita uudestaan ja uudestaan 🙂 Ja rakastan kirjoja ihan sisustuselementteinä myös. Ne luovat kodikkuutta. Mutta meitä on moneksi ja hyvä niin 🙂
Harmi ettei tuolta saa ladata itselleen. Mutta kaipa se on firmalle tuottavampi tapa toimia noin. Ei vaan sovi minun tapaani kuluttaa kirjallisuutta.
Juu, vaikka väljyydestä pidänkin, keittiön hyllyssä rivissä seisovat kokkikirjat ja olohuoneen kirjahylly niteineen (lähinnä niitä satukirjoja, kässäkirjoja ja satunnaisia tietokirjoja) ovat kauniita katsella 🙂
En tiedä, onko se BookBeatille tuottavampi tapa toimia suoratoistapalveluna kuin myydä kertalatauksia, mutta tälle on varmasti kysyntää. Oma musiikinkuunteluni esimerkiksi muuttui, monipuolistui ja lisääntyi Spotifyn myötä. Voi sitä ihanuutta ja keveyttä, kun sain tyhjentää hyllyt cd-levyistä ja koneen kovalevyn ladatuista kappaleista! Nyt sitten sama monipuolistuminen ja lisääntyminen kirjojen kanssa – vaikkakaan en ole ainakaan heti luopumassa fyysisistä kirjoista, vaan kulutan niitä tässä rinnalla 🙂
Luulisi että kuukausimaksuista tulee tasaisemmin tuloa kuin kertalatauksista. Minä olen tosi nihkeä luomaan mihinkään uusia tilejä tai lähtemään tällaisiin kuukausimaksullisiin palveluihin mukaan. En esim. lue lehtiä netistä tai harrasta maksukllisia TV-kanavia. En edes tiedä mistä vastenmielisyys tällaisiin johtuu. Ehkä niistä kertyy liian helposti iso summa kuussa ihan huomaamatta jos niitä alkaa harrastaa tai ehkä olen vaan turhan skeptinen. Hankala sanoa 🙂 Spotifyssa oli kai aikoinaan (vuosia sitten) joku ilmaisversio (?) mitä käytin ja tykkäsin, mutta se muuttui hankalaksi ta ehkä tietokone vaihtui ja se jäi sille tielle tai ehkä se muuttui maksulliseksi. Sitten sekin vaan jäi.
Niin, voi olla. Pari kirjaa tuolla samalla summalla saisi ladattua itselle kuukaudessa, ja luultavasti itsekin tosi paljon nihkeämmin ostaisin erillisiä niteitä ja miettisin ostoani. Nyt kulutetaan varmasti enemmän kirjoja, kun ei tarvitse miettiä, että siitä tulisi enemmän maksua 🙂
Mulla on ollut Spotifystä melkolailla heti maksullinen versio (en tahdo niitä mainoksia sinne väliin), mutta käsittääkseni siitä edelleen on maksutonkin versio. Mä kertakaikkisesti rakastan sitä, että sellainen musiikkikirjasto kulkee puhelimessa mun mukana minne menenkin. Ja kotikonttorissa saan sieltä kuulokkeiden kautta korviin näppärästi vaikka sademetsän huminaa, että saan paremmin keskityttyä muun perheen ollessa nyt hoitovapaalla olevan miehen kanssa kotona 🙂
Me katsotaan niin vähän telkkaria (ei edes omisteta varsinaista televisiota), että nihkeilin pitkään maksullisten suoratoistopalveluiden kanssa. Sittemmin aloin miettiä, että kun kerran niin vähän sitä katsotaan, haluan katsoa just sitä mitä tahdon – vaikka maksullisena sitten. Niinpä meillä on nyt Netflix käytössä. Just ladattiin HBO GOT:n takia (jäi Balin matkan takia edellinen kausi katsomatta), mutta se toimii niin huonosti, että ehkä joudun ostamaan DVD:t ja hankkimaan jostain lainaan pelit ja vehkeet, joilla voin dvd:itä katsoa :DD
Tää voisi olla mun juttu, kohta alkaa taas koulu ja kävelymatka kestää 45min joten just sopiva aika kuunnella. Bussilla tosin pääsisin 10 minuutissa mutta tuleepahan ulkoiltua 🙂 täytyy ottaa kokeiluun tuo ilmainen kk. Mietityttää vaan kun mulla äänien kanssa ongelma, eli en kestä tietyn tyylistä ääntä, esim radion joudun välillä sulkee kun tekee jonkun puheääni niin pahaa (hajoon myös ruuan ja purkan syöntiääneen yms. Joku virallinen nimi ongelmalle on olemassa en vain muista).. niin hyvä että saa ilmaiseksi kokeilla pystynkö kuuntelemaan 🙂
-Heidi-
Jes loistavaa kiitos tästä! Vastasyntyneen esikoisen imetysmaratonit ovat alkaneet kaipaamaan jotai lisuketta Netflix-Facebook-Instagram-Iltasanomat-listaan ja nyt, kun istuu/makaa paljon paikallaan vanha harrastus lukeminen voisi nousta taas mukaan kuvioihin. On pitänyt tässä jo tovi käydä tutustumassa eri e-kirjapaikkoihin ja nyt, kun on tuo ilmaislinkki lähtee Bookbeat kokeiluun 🙂
No täähän olisi tosiaan ihan täydellinen sinulle!
Mulla on muuten sama juttu äänien kanssa. En tiedä, onko oma ns. vaivani yhtä paha, mutta esimerkiksi maiskutus syödessä, naksautuksen puhuessa jne. saa aivan hulluuden partaalle. Enkä todellakaan kykene minäkään vastaanottamaan kaikkia äänityöläisiä, huh! BookBeatissa ei tätä ongelmaa ole ainakaan vielä tullut vastaan, vaan ammattilaisnäyttelijät ovat hoitaneet hommansa mahtavasti lukijoina. Jotkut ovat parempia kuin toiset, mutta kaikki hyviä ja ennenkaikkea sellaisia, joita on ilo kuunnella 🙂
Tämä on aivan täydellinen esikoisen imetysmaratoneihin! Kunpa minäkin olisin tajunnut äänikirjapalvelut silloin aikoinaan – jos moisia edes oli kuutisen vuotta sitten olemassa.
Toivottavasti kuukauden ilmaisjaksosta on iloa 🙂
Kiitos tästä, olen innostunut Bookbeatista! Mulla on nyt tuo kuukauden kokeilujakso menossa, ja kuuntelin (ja osittain luin) jo Unelmahommissa! Kiitos kiinnostavasta kirjasta. Luulen, etten ikinä voisi olla yrittäjä (toisaalta elämässäni on toteutunut useampikin asia, joista olen ajatellut ”en ikinä”), mutta oli mukavaa kuulla monipuolisia ja ajatuksia avartava uratarinoita ja inspiroivia juttuja. Olen myös itse hyvin pidättyväinen sosiaalisessa mediassa, ja olikin jännää myös kuulla pohdintaasi siitäkin, mitä jaat ja mitä et. Suosittelen Bookbeatissa sulle seuraavaksi kuunneltavaksi Maaret Kallion Lujasti lempeä, olisi kiva kuulla pohdintaasi siitä kirjasta ja mitä tykkäät.