Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Ollessani pieni, rakastin Pupu Tupuna -kirjoja. Kyllä, juuri niitä suloisesti kuvitettuja ja hivenen hömelöitä kirjoja, joiden pitkäkorvaisen päähenkilön seikkailut näin aikuisena saavat haukottelemaan parin aukeaman jälkeen. Pupu Tupuna oli kuitenkin lapsena minulle se ensimmäinen kirjasarja, josta en saanut tarpeekseni. En yhtään ihmettele, että lopulta äitini luki Pupu Tupunat c-kaseteille, joilta sain kuunnella satuja non-stoppina.

Pupu Tupunoista alkoi elämäni kirjatoukkana. Muistan sen hetken, kun Vähänkyrön kirjaston nuortenosaston hyllyjä pää kenossa selatessani tajusin, että täällä ei muuten ole enää hirveän montaa kirjaa, jota en olisi lukenut. Uutta luettavaa piti etsimällä etsiä. Kyse oli pienestä maalaiskirjastosta, mutta silti.

Aika pian ymmärsinkin siirtyä aikuisten osastolle, josta luin ensimmäisenä Kotiopettajattaren romaanin. Tartuin kirjallisuusklassikkoon ihan sattumalta, sillä kirjastonhoitaja oli nostanut sen esille hyllyyn. Sittemmin ostin saman kirjan myös omaksi. Kotiopettajattaren romaani on edelleen yksi niistä harvoista kirjoista, jotka omistan, vaikka olenkin kirjan lukenut.

Kirjatoukkataustaani ei nimittäin huomaa kirjahyllystämme. Olen maaninen kirjahyllyn tyhjentäjä. Laitan kirjan eteenpäin tutuille tai divareihin heti luettuani ne, ja säästän vain kirjat, joihin tiedän joskus palaavani. Siksi omistan lähinnä käsityö-, satu- ja kokkikirjoja. En tahdo omistaa ja täyttää kotiamme asioilla, joista ei ole hyötyä ja iloa.

Ja totta puhuen kirjahyllystämme voi tehdä aika todenpitävän arvion siitä, minkälainen lukija nykyään olen. Lasten myötä kirjojen lukemiseni on romahtanut. Esikoisen vauvavuoden alun imetysmaratonien aikana ehdin vielä nautiskella niteitä, kunnes alkoi aika, jolloin vauva oli vähiten itkuinen kaikkialla muualla kuin kotona. Sen jälkeen olen ollut lähinnä lomakäyttäjä. Matkoilla kirjoja kuluu, mutta arjessa ei tunnu olevan rakosta kirjoille.

Viime talven Bali-matkalla latasin puhelimeeni BookBeatin. Täytin toki yli puolet toisesta matkalaukusta kirjoilla, mutta tiesin, ettei se tulisi riittämään talven yli kestävälle reissulle. Aavistin, että myös lasten matkakirjasto olisi aika pian luettu puhki. BookBeatissa voi kiinteällä 16,90 euron kuukausimaksulla lukea ja kuunnella niin paljon kirjoja kuin tahtoo. Se on siis ikään kuin kirjojen Spotify, joka toimii sovelluksen kautta puhelimessa tai muussa älylaitteessa. Vaikka Pupu Tupunat äidin kasetille lukemina olivat mahtavia, onhan tässä hieman mennyt kehitys eteenpäin. Rakastan sitä, että niin moni asia mahtuu nykyään puhelimeen ja kulkee mukanani minne menenkin.

Ajattelin, että peruisin BookBeatin tilauksen Balin jälkeen, mutta toisin kävi. Lasten kanssa BookBeatin äänisatukirjastosta on tullut asia, joka tekee elämästä mutkattomampaa. Niillä saa tylsät matkat, odottelutilanteet ja sairaspäivät sujumaan mukavammin. Erityisesti Tiina Nopolan Siiri-sarjaa ja Markus Majaluoman Isä-sarjaa on kuunneltu niin että koko perhe osaa jo kirjat ulkoa lukijan äänieleitä myöten (Martti Suosalo on ihan huippu satujen lukija!). Parasta on, että kirjoja ja äänikirjoja voi ladata offline-tilaan, jolloin niitä voi kuunnella myös ilman nettiä vaikka lentokoneessa.

Huomaamatta kirjat ovat tehneet paluun myös minun elämääni muulloinkin kuin lomalla. Lukemani kirjat nautin edelleen kaikista mieluiten niteinä, sillä haluan tuntea kirjan, mutta etenkin faktakirjat osaan nykyään lukea myös e-kirjana. Äänikirjat kuitenkin räjäyttivät kirjanautintoni kukkaan. Ihanat, ihanat äänikirjat! Ei ole kuulkaa enää 15 cd-levyä ja tarinaa, joka pomppii kävellessä. Nuorimmat lukijani eivät ehkä edes tiedä, mistä puhun, ja saatte olla siitä onnellisia. Puhelimeen mahtuva kattava äänikirjasto on onni, josta en vielä 10 vuotta sitten olisi uskaltanut edes haaveilla.

Nykyään kuuntelen kirjoja metromatkoilla, kävellessäni tapaamiseen, laittaessani ruokaa ja jonottaessani postiin. Säkenöin iloa, kun tajusin, että äänikirjoja lukiessani voin samalla myös neuloa. Kaksi asiaa, joita ikävöin, mutta joille ei ole tuntunut olevan aikaa. Ja noin vain, nautin kirjoista ja neulomisesta samaan aikaan!

En edelleenkään lue tai kuuntele kirjoja paljon tai siinä määrissä kuin tahtoisin, mutta silti. Kirjat ovat taas osa arkeani, ja se laittaa hymyilyttämään. Kyllä tämä tästä taas! Kirjat lisäävät onnellisuuttani ihan selvästi. Kirjallisuuden kuluttaminen on hyvä myös ammatillisesti, sillä elän kirjoittamalla, mutta en ruoki luovuuttani tarpeeksi vain kirjoittamalla. Pitää myös nauttia ja inspiroitua muiden peräkkäin laittamista sanoista.

Ja duunihommista puheen ollen, BookBeatista löytyy minun ja Satun kirjoittamasta Unelmahommissa-kirjasta e-kirjan lisäksi nykyään myös äänikirjaversio! Sitä on kyselty, ja nyt äänikirjamaailmaan sisälle päässeenä ymmärrän, miksi. Ymmärrän nyt myös sen, miksi äänikirjojen suurkuluttajia ovat kuulemma juurikin pikkulapsiperheen vanhemmat. Sitä tulee tässä elämänvaiheessa luovaksi kaikissa nautinnoissaan, kirjoja myöten.

Jos BookBeat ei ole tuttu, suosittelen lämpimästi rekisteröitymään tästä linkistä. Koodilla lahiomutsi saat ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi, minkä jälkeen voit halutessasi perua tilauksen tai antaa sen jatkua automaattisesti. Koodi on voimassa uusille asiakkaille ja lokakuun 2017 loppuun saakka.

Bookbeatin valikoimassa on tuhansia teoksia niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksi. Minä tietenkin kirjailijana olisin onnellinen, jos aloittaisit BookBeat-seikkailun meidän Unelmahommissa-kirjasta.

Sen jälkeen kannattaa ottaa listalle esimerkiksi Kauko Röyhkän ja Ville Haapasalon Et kuitenkaan usko, Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä (toimi mahtavasti just äänikirjana) ja Mari Mannisen Yhden lapsen kansa. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanikin BookBeatista toki löytyy. Noin vain, anna tarinan viedä!

Jaa