Olipa meillä mahtava villiyrttiretkiseurue kasassa tällä viikolla! Esikoiseni oli ihan oikeassa tuumatessaan, että lapsillekin pitäisi järjestää villiyrttikurssi. Kun kesän alussa kävin Helsinki Wildfoodsin järjestämällä villiyrttikurssilla hurahtamassa metsän ilmaiseen ja pohjattomaan vihanneslaariin, kyseli viisivuotias tyttäreni kurssin jälkeen, koska hänkin pääsee samanlaiselle kurssille. Todettiin yhdessä, että totta, sellainen tosiaan pitäisi järjestää.
Eikun tuumasta toimeen. Tämän viikon torstaina koettiinkin ensimmäinen Lähiömutsin ja Helsinki Wildfoodsin yhdessä järjestämä lasten villiyrttikurssi. Retken ohjauksesta ja opetuksesta kopin otti biologi Anna Nyman, ja minä keräsin retkiseurueen kasaan vinkkaamalla kurssista täällä blogissa. Kurssi varattiin heti loppuun. Vau! Niin mahtavaa, että metsähommat ja villiyrttiopit selkeästi kiinnostavat muitakin!
Tapasimme pienten retkeläisten ja näiden isojen avecien sekä kantorepuissa kulkevien minivahvistusten kanssa Helsingin Vuosaaressa, Uutelan ulkoilualueella. Olen kirjoittanut Uutelasta retkeilykohteena muun muassa täällä ja täällä (no jälkimmäinen on kyllä enemmän tositapahtumiin perustuvaa komediaa lapsiperheretkeilystä), mikäli tuo Itä-Helsingin merellinen ja helposti tavoitettava retkeilymesta ei ole entuudestaan tuttu.
Kuljimme Uutelassa noin 2,5 kilometrin matkan, jonka aikana bongailimme Annan opastamana kourallisen polun varrelta löytyneitä villiyrttejä ja -vihanneksia. Jokainen retkeilijä sai oman tehtävävihkonsa, joissa oli kasveista kuvat. Kun kasvin oli löytänyt, sen sai ruksata bongatuksi.
Ihaninta oli seurata oman lapsen ja muiden lasten intoa ja täpinää. Mikä tiedonjano ja uuden oppimisen riemu lapsissa pulppuaakaan! Anna kertoi kasveista myös jännittäviä faktoja ja tarinoita. Kuten sen, että poimulehden pinnalle muodostuu aamuisin vesipisara, jota on pidetty kauneuden ja jopa ikuisen nuoruuden salaisuutena. Kai siksi sen avulla alkemistit ovat koittaneet valmistaa raudasta kultaa.
Tajusin retken aikana, että eipä ole tullut opetetuksi lapsille edes piharatamoa tai maitohorsmaa. Kai niiden tunnistamista on pitänyt niin itsestäänselvyytenä, että en ole ymmärtänyt niistä sen tarkemmin kertoa. Ja sitä paitsi; opinpahan minäkin niistä uutta. En ollut aikaisemmin tiennyt, että piharatamon kukintoihin muodostuvia siemenet ovat kuin Suomen chian-siemeniä, ja ne turpoavat nesteessä geelimäiseksi. Maitohorsmasta opin, että sitä voi käyttää myös alkukesän jälkeen, kun nyppii salaatteihin, patoihin, paistoksiin tai teehen vain tuoreimmat lehdet ihan kasvuston päästä. Kukinnoista taas voi valmistaa pinkkiä juomaa.
Päätimme villiyrttiretkemme Uutelan nuotiopaikalle. Anna oli tehnyt piirakkaa, jonka täytteenä oli villivihanneksia, ja sen lisäksi tarjolla oli koivunmahlasta ja nokkosesta makua saavaa juomaa. Jokaisella oli lisäksi myös omia eväitä mukana, kuten olimme sopineet. Paistoimme nuotiolla nakkeja, popsimme eväsleipiä ja ryystimme termareista kahvia. Eväät kruunaavat retken kuin retken, niin se vain on.
Nuotiopaikan vierestä löytyi keltamoita, ja Anna opetti, miten niiden varsilla voi piirtää. Keltamo ei nimittäin sovellu myrkyllisyytensä takia syötäväksi, mutta kun sen varren taittaa, pulpahtaa varresta kirkkaankeltaista nestettä. Sillä sitten tehtiin lasten kanssa piirrustuksia käpyihin, kaarnaan ja kallioon. Luonto se jaksaa yllättää!
Kotimatkalla sydän oli sykkyrällä, kun näin, miten innoissaan esikoinen oli kaikesta oppimastaan ja kokemastaan. Hän toisteli kasvien nimiä oppiakseen ne ja bongaili tienvarsilta maitohorsmia. Metrossa hän muisteli kallioimarteen makeaa makua ja innostui tajutessaan, että kotipihassakin kasvaa piharatamoa. Kotona hän esitteli ylpeänä saalistaan isille ja pikkuveljelle: poimunlehti on taivutettuna kuin hiirenhame, siankärsämöä voidaan laittaa huomenna ruokaan mausteeksi, ketunleipä maistuu kirpeälle ja nokkonen on kuin pinaattia!
Retki oli niin onnistunut, että viimeistään ensi kesänä koitetaan ottaa uusiksi. Nyt myös mietimme, josko seuraavaksi Lähiömutsi ja Helsinki Wildfoods järjestäisivät yhdessä lasten sieniretkikurssin. Sillä niin se vain on, kesä alkaa olla siinä vaiheessa, että ensimmäiset syyssienet ovat alkaneet nousta maasta.
Kuulostaa hienolta 🙂 Oma 3v tunnistaa syötävistä kasveista ainakin horsman jonka lehtiä popsii pihalta mielellään ja voikukan jota ei niin mieluusti syö, mutta kerää kyllä. Ja kaikkea minkä vaan näytän olevan syötävää hän noukkii mielellään mukaan. Osaa tosi tarkasti katsoa kun näytän ja löytää samanlaisia kasveja lävikköön. Välillä myös kysyy jotain kasvia että onko se syötävä. Usein poimitaan yhdessä salaattiainekset pihalta ja vaikka välillä sekaan menee heiniä ja kasveja joita ei ole sinne tarkoitettu niin pikkuhiljaa ja opettamalla. Jo tuonkin ikäinen imee yllättävän paljon informaatiota ja osaa tosi tarkasti etsiä oikeanlaisia kasveja.
Minunkin on ihan tietoisesti pitänyt ottaa asiakseni kertoa lapselle kasvien nimiä. Aika itsestäänselviä ovat nimittäin itselle, mutta eihän toinen voi tietää. Minulla on kuitenkin se onni että on oma iso piha ja lisäksi lapsi pääsee usein vierailemaan ihan aitoon maalaistalon pihaan ja kahdentyyppisille erilaisille metsäpihoille/tonteille. On soista ja kalliosta paikkaa sekä kuivaa mäntykangasta. Kaikissa omanlaisensa kasvit ja herkut.
Ollaan oltu viikko reissussa eikä ollut jääkaapissa oikein mitään niin keräilin tänään pihalta aineksia muhennokseen johon tuli myös tomaattia ja punaisia linssejä. Tuli aika hyvää vaikka itse sanonkin ja anoppikin kiitteli. On hurjan mielenkiintoista oppia löytämään erilaisia ruoka-aineita ihan pihasta. Omassa lapsuudessani poimittiin lähinnä marjoja. Nyt poimitaan vaikka ja mitä.
Laitan tämän tuoreeseen postaukseen, koska kaipaan tähän vastauksen.
Olet muistaakseni ylistänyt Mainion vaatteita ja sinun sanaasi sekä suomalaisen pienyrityksen tuotteiden laatuun luottaen tilasin kalliita legginsejä niin itselleni kuin lapsellekin. halusin satsata laatuun ennemmin kuin ostaa useasti uusia. Parin viikon käytön jälkeen lapsen housujen polvista oli väri kulunut ja niihin oli selvästi tulossa reikä. Nyt ovat venyneet ja vanuneet vähän lököttäviksi. No vaikka niillä ei ole hiekassa kontattu niin ajattelin että lapset nyt tietysti voivat olla uskomattoman taitavia kuluttamaan vaatteita, mutta kun omiinkin keväällä ostettuihin legginseihin on ilmestynyt reiän alkuja niin en jotenkin voi uskoa enää että olisi sattumaa. Oikeastaan tämä palaute pitäisi varmaan antaa suoraan Mainiolle, mutta tämä oli helppo kanava ja toisaalta olet kuitenkin tehnyt yhteistyötä heidän kanssaan ja sinulla on kokemusta heidän vaatteidensa laadusta niin onko teillä housut oikeasti kestäneet käyttöä ja meille sattunut vain huonolla tuurilla kahdet sekundahousut vai eivätkö nuo oikeasti kestä markettihousuja pidempään? Valitettavasti en heidän kauttaan enää legginsejä tilaa. Muut vaatteet ovat olleet ihan hyviä.
Ihan mahtavaa, että teillä lapsi halusi villiyrttikurssille! Onnekkaat. Luvassa varmasti pöperöä heti niin maan pirusti about kymmenen vuoden päästä. Mä yritän myös innostaa meidän jälkikasvun kokkailua ja nyt se on ainakin onnistunut ihan hyvin, nimimerkillä ”Aterioita ootellessa”.
Kurssi oli tosiaan oiekin onnistunut, ja vielä eilen meidän P esitteli kylään tulleelle äidille ja lapsille omalta takapihaltamme (!) löytyviä maitohorsmia ja tarjosi kallioimarteen juuria maistiaisiksi kaveriperheen äidille (tämä ei kyllä uskaltanut maistaa). Minäkin opin kurssilla paljon, ja tuo sienikurssi kiinnostaisi ehdottomasti. Häpeäkseni myönnän, että vaikka opeihminen olenkin (meidänhän pitää opettaa lapsia tunnsitamaan sieniä…), on oma sienituntemukseni aivan olematon!
Kyllä, lapset tosiaan tuntuvat olevan luonnon syötävistä kasveista ihan valtavan kiinnostuneita. Ja oppivat myös ihan hurjan nopeasti, paljon paljon nopeammin kuin minä sisäistän itselleni uusia kasveja. Kiva on ollut myös huomata, miten ennakkoluulottomasti lapset maistelevat luonnonkasveja, vaikka ruokapöydässä ehkä nirsoillaankin. Sillä taitaa olla osansa kokemuksessa, että ne syötävät on saanut itse poimia.
Mä olen nyt koittanut tsempata kasvien opettamisessa. Kun eiväthän lapset tosiaan tietenkään niitä yleisimpiäkään kasveja tunnista, jos ei niitä heille joku opeta 🙂
Tuo sinun tekemäsi muhennos kuulostaa herkulliselta!
Moikka! Meillä on tosiaan ollut Mainion vaatteita käytössä, joista osa on saatu ja suurin osa ostettu itse. Kuopuksen nimiäisvaatetuskin oli Mainiota. Varsinaista yhteistyötä en ole heidän kanssaan tehnyt, mutta esikoinen on esimerkiksi ollut heidän mainoskuvauksissaan mallina ja saanut palkkansa vaatteina 🙂
Meillä Mainion vaatteet ovat kyllä kestäneet käytössä. Mekkoja lukuunottamatta kaikki esikoisen vaatteet ovat kulkeutuneet kuopuksen käyttöön, minkä jälkeen olen ne myynyt vielä kirpparilla eteenpäin. Yksi oranssi-violetti -kuosinen vaate haalistui tosi nopeasti pesussa, mistä reklamoinkin Mainiolle heti. Luultavasti kyseessä oli ollut huono kangaserä, sillä samaa ongelmaa ei ollut toisessa vaatteessa, jossa oli sama kuosi.
Ohuet legginssit meillä ei kyllä pysy ehjänä, oli merkki mikä tahansa. Lasten omia korjailen polvipaikoin, ja omistani alkaa saumat reikiintyä vuoden aktiivikäytön jälkeen. Esimerkiksi Vimman legginssien kohdalla on itselläni ihan sama kokemus. Papun polvipaikka-leggarit ovat kestäneet parhaiten käyttöä sekä lapsilla että itselläni. Samaten lapsilla on ollut Metsolan paksummasta puuvillasekoitekankaasta valmistettuja legginssejä, jotka ovat kestäneet paremmin käyttöä.
Mä olenkin ajatellut ohuita legginssejä sukkahousuina. Ne eivät ole ikuisia, mutta legginssejä sentään pystyy paikkailla useampaan kertaan kuin sukkiksia.
Jos vain jaksat, laita ihmeessä palautetta Mainiolla asiasta. Rei'iltä ei kai voi välttyä, mutta se että legginssit olivat parissa viikossa venyneet ja vanuneet ei mun mielestä kuulosta normaalilta.
Joo, jos tästä kiinnostuksesta ruoka-aineksiin, keräilyyn ja kokkailuun voi jotain päätellä, me voimme tuossa noin kymmenen vuoden päästä odottaa valmiiksi tehtyjä aterioita miehen kanssa 🙂
Mahtavaa! Aikomuksena sellainen on järjestää, ja toivotaan, että sinnekin löytyy innokkaita osallistujia 🙂 Mäkin olen aika nolo sienien kanssa. Meillä ei lapsuudessa sienestetty, joten pääsin sienimaailmaan vasta miehen ja tämän sienestävä perheen myötä 🙂
Eikä, ihana kuulla! Lasten täpinä ja into on kyllä niin parasta. Sienikurssi on tarkoituksena järjestää, ja mahtava tietää, että innokkaita osallistujia sinnekin olisi. Mulla on kurssin kanssa oma lehmä ojassa – mäkin tahtoisin oppia lisää sienistä lapsikurssilaisen avecina 😀
Eivät siis onneksi parissa viikossa venyneet, mutta värit lähti ja tuli reiän alkuja. Nyt keväästä olleet käytössä niin ovat tänä aikana venyneet.
Pitää yrittää saada aikaiseksi laittaa heille suoraa palautetta.
Voi myös olla että odotin liikoja kun olen tottunut kai liiaksi siihen että kotimainen pientuotanto on selvästi laadukkaampaa ja hintansa arvoista. Minulla on nimittäin useammatkin todennäköisesti ihan marketista ostetut legginssit jotka ovat useamman vuoden vanhoja eikä reikiä missään niin nämä tuottivat siksi nyt pettymyksen reikiintymisellään.
Kuulostaa kyllä siltä, että kannattaa laittaa reklamaatiota. Meillä nuo reikiintyvät legginssit ovat olleet niin tehokäytössä ja rymymeiningissä mukana, että en ihmettele kulumista. Mutta värien haalistuminen ja reikien alut parissa viikossa ei kyllä ole normaalia.