Olipa meillä mahtava villiyrttiretkiseurue kasassa tällä viikolla! Esikoiseni oli ihan oikeassa tuumatessaan, että lapsillekin pitäisi järjestää villiyrttikurssi. Kun kesän alussa kävin Helsinki Wildfoodsin järjestämällä villiyrttikurssilla hurahtamassa metsän ilmaiseen ja pohjattomaan vihanneslaariin, kyseli viisivuotias tyttäreni kurssin jälkeen, koska hänkin pääsee samanlaiselle kurssille. Todettiin yhdessä, että totta, sellainen tosiaan pitäisi järjestää.

Eikun tuumasta toimeen. Tämän viikon torstaina koettiinkin ensimmäinen Lähiömutsin ja Helsinki Wildfoodsin yhdessä järjestämä lasten villiyrttikurssi. Retken ohjauksesta ja opetuksesta kopin otti biologi Anna Nyman, ja minä keräsin retkiseurueen kasaan vinkkaamalla kurssista täällä blogissa. Kurssi varattiin heti loppuun. Vau! Niin mahtavaa, että metsähommat ja villiyrttiopit selkeästi kiinnostavat muitakin!

Tapasimme pienten retkeläisten ja näiden isojen avecien sekä kantorepuissa kulkevien minivahvistusten kanssa Helsingin Vuosaaressa, Uutelan ulkoilualueella. Olen kirjoittanut Uutelasta retkeilykohteena muun muassa täällä ja täällä (no jälkimmäinen on kyllä enemmän tositapahtumiin perustuvaa komediaa lapsiperheretkeilystä), mikäli tuo Itä-Helsingin merellinen ja helposti tavoitettava retkeilymesta ei ole entuudestaan tuttu.

Kuljimme Uutelassa noin 2,5 kilometrin matkan, jonka aikana bongailimme Annan opastamana kourallisen polun varrelta löytyneitä villiyrttejä ja -vihanneksia. Jokainen retkeilijä sai oman tehtävävihkonsa, joissa oli kasveista kuvat. Kun kasvin oli löytänyt, sen sai ruksata bongatuksi.

Ihaninta oli seurata oman lapsen ja muiden lasten intoa ja täpinää. Mikä tiedonjano ja uuden oppimisen riemu lapsissa pulppuaakaan! Anna kertoi kasveista myös jännittäviä faktoja ja tarinoita. Kuten sen, että poimulehden pinnalle muodostuu aamuisin vesipisara, jota on pidetty kauneuden ja jopa ikuisen nuoruuden salaisuutena. Kai siksi sen avulla alkemistit ovat koittaneet valmistaa raudasta kultaa.

Tajusin retken aikana, että eipä ole tullut opetetuksi lapsille edes piharatamoa tai maitohorsmaa. Kai niiden tunnistamista on pitänyt niin itsestäänselvyytenä, että en ole ymmärtänyt niistä sen tarkemmin kertoa. Ja sitä paitsi; opinpahan minäkin niistä uutta. En ollut aikaisemmin tiennyt, että piharatamon kukintoihin muodostuvia siemenet ovat kuin Suomen chian-siemeniä, ja ne turpoavat nesteessä geelimäiseksi. Maitohorsmasta opin, että sitä voi käyttää myös alkukesän jälkeen, kun nyppii salaatteihin, patoihin, paistoksiin tai teehen vain tuoreimmat lehdet ihan kasvuston päästä. Kukinnoista taas voi valmistaa pinkkiä juomaa.

Päätimme villiyrttiretkemme Uutelan nuotiopaikalle. Anna oli tehnyt piirakkaa, jonka täytteenä oli villivihanneksia, ja sen lisäksi tarjolla oli koivunmahlasta ja nokkosesta makua saavaa juomaa. Jokaisella oli lisäksi myös omia eväitä mukana, kuten olimme sopineet. Paistoimme nuotiolla nakkeja, popsimme eväsleipiä ja ryystimme termareista kahvia. Eväät kruunaavat retken kuin retken, niin se vain on.

Nuotiopaikan vierestä löytyi keltamoita, ja Anna opetti, miten niiden varsilla voi piirtää. Keltamo ei nimittäin sovellu myrkyllisyytensä takia syötäväksi, mutta kun sen varren taittaa, pulpahtaa varresta kirkkaankeltaista nestettä. Sillä sitten tehtiin  lasten kanssa piirrustuksia käpyihin, kaarnaan ja kallioon. Luonto se jaksaa yllättää!

Kotimatkalla sydän oli sykkyrällä, kun näin, miten innoissaan esikoinen oli kaikesta oppimastaan ja kokemastaan. Hän toisteli kasvien nimiä oppiakseen ne ja bongaili tienvarsilta maitohorsmia. Metrossa hän muisteli kallioimarteen makeaa makua ja innostui tajutessaan, että kotipihassakin kasvaa piharatamoa. Kotona hän esitteli ylpeänä saalistaan isille ja pikkuveljelle: poimunlehti on taivutettuna kuin hiirenhame, siankärsämöä voidaan laittaa huomenna ruokaan mausteeksi, ketunleipä maistuu kirpeälle ja nokkonen on kuin pinaattia!

Retki oli niin onnistunut, että viimeistään ensi kesänä koitetaan ottaa uusiksi. Nyt myös mietimme, josko seuraavaksi Lähiömutsi ja Helsinki Wildfoods järjestäisivät yhdessä lasten sieniretkikurssin. Sillä niin se vain on, kesä alkaa olla siinä vaiheessa, että ensimmäiset syyssienet ovat alkaneet nousta maasta.

Jaa: