Tänään on ollut vähän väsynyt päivä. Mies oli yön töissä, ja me muut nukuimme levottomasti. Rästitöitä, pyykkikoneellisia ja tahmainen keittiönlattia, johon sukat tarttuvat kiinni. Niin ja tänään on ollut myös isänpäivä. Harmittaa, että isänpäivät tuntuvat aina osuvan päiville, jolloin ei ole mahdollista viettää sellaista juhlaa, jonka mies ansaitsisi.
Onneksi hän ei mitään glamouria kaipaakaan. Hänen toiveenaan oli chilinen pita-ateria ja önkämönkiäiselokuva. Ne hän sai.
Katoin pöytään esikoisen kanssa edellisiltana leipomamme pitaleivät sekä täytteet: hummusta, falafeleja, uunissa paahdettua munakoisoa, halloumia, avokadoa, couscoussalaattia ja mukillinen tuoreista chileistä tekemääni kastiketta.
Nyt televisioruudulla juoksee mylviviä dinosauruksia.
On onni, että olen saanut puolisokseni ja lasteni isäksi juuri hänet. Me tykätään samanlaisesta ruuasta, mutta leffoissa makumme on erilainen. Paljon samaa, sopivasti erilaista. Sen olen huomannut toimivan parisuhteessa, mutta myös vanhempina olemisessa.
<3
<3
Tämä ei nyt varsinaisesti ole kommentti tähän postaukseen vaan ihan yleistä pohdintaa aiheesta isänpäivä (tai äitienpäiväkin).
Tuntuu että monet näkevät hurjasti vaivaa ja stressaavat sitä kun toiselle pitää järjestää jotakin erikoista ja hienoa tällaisena merkkipäivänä. Lapset hoitoon ja vanhemmille laatuaikaa. Sopiihan se toki ajatukseen että vuosi on taas porskutettu niin on se päivä kun isä (tai äiti) voi ajatella vain itseään ja saada hemmottelua. Minulla ei ole mitään tätä ajatusta vastaan ja se on kai(?) se alkuperäinen ideakin näillä päivillä. Minusta tällaiseen tapaan juhlistaa sopii kuitenkin paremmin vaikka hääpäivä tai syntymäpäivä.
Minä näen nämä isän- ja äitienpäivät vähän eri tavalla ja onneksi puolisokin ymmärtää ajatuksen ja se on hänelle ihan ok. Minusta tämä on se päivä kun lapset saavat juhlistaa isää (tai äitiä), järjestää heille hauskoja yllätyksiä, askarrella lahjoja ja kortteja ja ilahduttaa vanhempiaan saaden siitä samalla itsekin iloa. Toki siihen usein tarvitaan toisen vanhemman apua, mutta minusta nämä päivät on mukava järjestää enemmän lapsesta lähtöisin. Toki jotain pientä juhlavaa on mukava itsekin puolisolleen järjestää, mutta minusta isänpäivänä nimenomaan muistetaan sitä omaa isää tai isoisää. Puolisoni ei ole isäni ja siksi mieluummin autan lasta järjestämään kivaa. Toki eihän tämäkään sulje pois mahdollisuutta että illalla olisi jotain spesiaalia myös vanhemmille keskenään! Mutta tämä nyt on oma ajatukseni ja pohdintani näistä juhlapäivistä.
Meillä leivottiin lapsen kanssa yhdessä isälle sämpylät, lapsi vei aamulla kortin sänkyyn ja mies teki hirvipataa. Minä puolestani panostin kerrankin jälkiruokaan (yleensä mies tekee ne on kun on niissä taitavampi) ja tein uuniomenaa. Jotain pientä spesiaalia siis kuitenkin 🙂 Ja tämän enempää en itsekään odota äitienpäivältä.
Toivottavasti kaikilla oli mukava ja itsensä näköinen isänpäivä 🙂
🙂
Ja toiseen kertaan 🙂 😀
Eivätköhän kaikki voi juhlia päivää, kuten heidän perheelleen sopii. Mä itse olen siinä luulossa, että suurin osa perheistä juhlii tätä nimenomaan perhejuhlana. En tiedä ketään vanhempaa, jolle järjestettäisiin omaa aikaa isän- tai äitienpäivänä. Mutta jos se on perheen tapa, näin olkoon.
Mä mielelläni järjestän juhlia, joten olisi niin ihanaa voida miehellekin tarjota aina jotain vähän spesiaalia. Tuntuupa hölmöltä, että sellaista pitäisi jotenkin pyydellä anteeksi. Tosin meillä nämä juhlat ovat aina matalankynnyksen bileet, joissa pääasia on perheen seurasta nauttiminen ja rentoilu. Kaikkina vuosina isänpäivään on vain osunut jotenkin miehen työvuorot. Paitsi viime vuonna, mutta silloin mä purjoilin ruokamyrkytyksessä koko yön 😀
Onneksi nyt tänäkin vuonna ehdittiin nauttia yhteisestä ajasta sitten miehen herättyä yövuoron jäljiltä. Esikoinen täpinöi isille leipomistaan pitaleivistä ja maailman suloisimmasta kortista. Vähän väsy oli kaikilla, mutta noh, nyt se on tätä. Isi sai kuitenkin molemmat toivomansa asiat, pita-aterian ja önkämönkiäiselokuvan dinosaurusten muodossa.
Juu siis tietysti kaikki juhlivat omalla tyylillään 🙂 Ei ole minun tai kenenkään muun asia sanoa miten jonkun toisen pitäisi juhlia, mutta usein kuulee niitä että on suunniteltu kahdestaan hieno kynttiläillallinen tai kylpyläreissu. Vai onko sitten vaan minun ympärilläni paljon tällaisia ihmisiä… Siksi halusin pohtia nyt vähän ääneen omaa näkemystäni asiasta 🙂
Kaikki tosiaan saavat juhlia omalla tyylillään, miten kellekin on ominta ja kivointa 🙂 Mä luulen, että sun ympärillä on enemmän ihmisiä, joille isänpäivä on vanhempien kahdenkeskinen päivä. Tai sitten mun ympärillä on niitä, joille se on perhejuhla. En sitten tiedä, missä yleinen mielipide tästä menee 🙂