Tänään on ollut vähän väsynyt päivä. Mies oli yön töissä, ja me muut nukuimme levottomasti. Rästitöitä, pyykkikoneellisia ja tahmainen keittiönlattia, johon sukat tarttuvat kiinni. Niin ja tänään on ollut myös isänpäivä. Harmittaa, että isänpäivät tuntuvat aina osuvan päiville, jolloin ei ole mahdollista viettää sellaista juhlaa, jonka mies ansaitsisi.

Onneksi hän ei mitään glamouria kaipaakaan. Hänen toiveenaan oli chilinen pita-ateria ja önkämönkiäiselokuva. Ne hän sai.

Katoin pöytään esikoisen kanssa edellisiltana leipomamme pitaleivät sekä täytteet: hummusta, falafeleja, uunissa paahdettua munakoisoa, halloumia, avokadoa, couscoussalaattia ja mukillinen tuoreista chileistä tekemääni kastiketta.

Nyt televisioruudulla juoksee mylviviä dinosauruksia.

On onni, että olen saanut puolisokseni ja lasteni isäksi juuri hänet. Me tykätään samanlaisesta ruuasta, mutta leffoissa makumme on erilainen. Paljon samaa, sopivasti erilaista. Sen olen huomannut toimivan parisuhteessa, mutta myös vanhempina olemisessa.

Jaa: