Postauksen rilluttelut koettu kutsuttuna

Långvikin kylpylähotelli ehdotti, josko olisin pienen spa-loman tarpeessa ja tulisin heille pienellä kaveriporukalla viettämään aktiivilomaa. No jopas sattui! Olin juuri miehen kanssa miettinyt, että tässä muuten elellään nyt viimeistä kesää melko vapailla aikatauluilla. Viikonloppupainotteista kolmivuorotyötä painava mies on hoitovapaalla ja lapset pitkällä lomalla päiväkodista. Ensi syksystä lähtien alkaa taas arki, jolloin alan marista siitä, että en ikinä pääse mihinkään silloin kun muut.

Rentoutumista Långvikin kylpylässä

Tänä kesänä siis ollaan hövelillä tuulella, napataan jokaiseen kutsuun kiinni ja liidellään onnea kuplien paikasta toiseen. Mulla olisi mahdollisuus pidemmällekin irtiotolle ilman perhettä, mutta tajusin, että sellaista en edes tahdo. Olen enemmän mikrolomailun kannattaja myös perheettömässä ajassa. Vuorokaudessakin ehtii vaikka mitä, ja kun niitä lomia ripottelee sinne ja tänne, on koko ajan jotain odotettavaa. Vastasin siis Långvikille kyllä.

Kylpylähotelli Kirkkonummen rauhassa

Sain mukaani hersyvän likkasakin: Turkua edustamaan lähti Laura, tamperelaisuutta sakkiin toi Maiju ja Etelä-Euroopan tulisuutta sekoittelemaan lähti Milla, joka on perheineen ihan näillä näppäimillä muuttamassa pysyvästi Espanjaan. Millalle myös kiitos melkein kaikista tämän postauksen kuvista. Likkaköörin lisäksi pakkasin mukaan ulkoiluvaatteet, uikkarit, vaihtokalsarit, hammasharjan ja kameralaturin, minkä jälkeen ihmettelin taas, että näinkö vähällä ihminen pärjää, kun se matkustaa yksin. Yhden naisen laukun paino on aina yhtä kikatuttavan hauska asia.

Långvik sijaitsee omassa rauhassaan merenrannalla Kirkkonummella, joten autottomana ihmisenä sinne on vähän kinkkistä päästä. Me jo ihan tosissamme mietimme, että siinähän me patikoimme paikan päälle, kun kerran aktiivilomalla ollaan. Kylpylähotellilta kuitenkin armollisesti järjestettiin matkaseurueellemme oma autokuljettaja, joka ehti jo ennen Helsingistä ulos pääsemistämme kuulla kaiken muun muassa kuukupeista, PSM-oireista ja ehkäisyrenkaista. Sori. Jotkut asiat vain täytyy käydä läpi heti alkuun.

Lomailu ystävien kanssa

Perille päästyämme vaihdoimme likkojen kanssa päällemme ulkoiluvaatteet ja avasimme huoneessa odottaneen skumppapullon – aktiivisella spa-lomalla tänä yhdistelmä sallittakoon. Maiju oli tuonut Tampereelta kaikille tuliaisia – sapuskaa ja lippikset – joten saimme oikein suuren maailman blogitapahtuman tavoin goodie bagit. Tajusinkin vasta siinä, että tosiaan, olen saanut nämä kaikki naiset elämääni blogihommien kautta. Kyllä kannatti se ensimmäinen postaus silloin rapiat viisi vuotta sitten kirjoittaa!

Vaikka kuinka rakastan matkata perheeni kanssa, aikuisten kanssa reissatessa matkatavaroiden lisäksi vähemmän painaa myös vastuu. Ja onhan se nyt aivan kertakaikkisen tasapainottavaa vaihtelua. Säätämisen määrä tipahtaa radikaalisti, ja vastuuttomasta olosta tulee ihan rikollisen kevyt fiilis. Hähää, vain minä ja minun pissahätäni, nälkäni, väsyni ja solmuun menneet kengännauhat!

Suppauskurssi Långvikissa

Aktiivilomamme virallinen osuus alkoi vähän sen jälkeen, kun Kirkkonummen yllä oli ensin satanut kaatamalla vettä ja sen jälkeen paukkuen rakeita. Vetäessämme rantahietikolla jalkoihimme märkätossuja, Långvikin kohdille tummaan pilvitaivaaseen repesi kuitenkin aukko. Ja ihan kiva niin. TwentyKnotsin Petri kun oli lupautunut pitämään meille suppaus-kurssin.

Ja olihan se laudalla melominen ihan yhtä upeaa kuin Balillakin, vaikka bikinien sijaan päällä oli kevyttoppatakki. Kehon valtasi puhdas onni siitä, miten kaunista, kivaa ja tehokasta voi joku harrastus olla. Jokaisen mutsin pitäisi päästä tasaisin väliajoin luonnonvesiin ottamaan itselleen hetki suppausmeditaatiota. Siinä tulee huomaamatta tehtyä myös tehokas treeni etenkin jaloille, vatsalle ja käsille.

Långvikin kylpyläosasto

Tuulipukujen jälkeen vedimme päälle muhkeat kylpytakit, joissa lojuimmekin pääsääntöisesti koko loppuajan. Meille oli varattuna vip-sauna Helmihopea, mikä oli luksusta. Saimme pälättää elämää paremmaksi ihan rauhassa nelistään – sulassa sovussa niin säädyttömiä kuin syvällisiä juttuja, kuten Maiju osuvasti sanoikin. Me teimme myös hoitajan opastamana ihonpuhdistuksen, ja en kyllä ole ikinä eläessäni niin antaumuksella pärstäni kanssa lätrännyt. Piipahdimme myös hepuloimassa kylpylän suolahuoneessa.

Parasta oli kuitenkin Långvikin kylpyläosasto. Tervepä terve! Aivan mieletön paikka. Ei ihme, että Kekkonenkin on siellä viihtynyt ja hoviaan hyvänä pitänyt. Ilta-aurinko paistoi välkehtivänä porealtaalle, jonne ilosta kiljahdellen jäseneni upotin. Ja pääni. Pitäähän sitä jotain lapsettaa, kun kerran mukuloita ei mukana ole. Tykkään siitä, miten kylpyläosastossa oli remonteissa huolimatta säilytetty 70-luvun ilmettä. Mielikuvitukseni hyrisee innoissaan, kun se voi miettiä, minkälaisia paarteja paikka onkaan nähnyt ennen meitä.

Illalliselle sipsuttelimme kasvot kylpemisestä hehkuen ja hiukset märkinä. Tarjoilija tiesi kertoa, että ei se ole niin nöpönnuukaa; jotkut tulevat illastamaan reteästi kylpytakeissakin. Illallisen kasvispääruoka ei osunut ihan nappiin, mutta onneksi hyvä alkuruoka, jälkkäri ja seura paikkasivat tuon vajeen täysin. Istuimme pyöreän pöytämme ääressä kunnes kesäkuun ensimmäisen päivän aurinko oli laskenut horisonttiin ja takkaan oli käyty lisäämässä useampaan kertaa klapeja. Unta ei huoneisiin löntystelyn jälkeen tarvinnut kauaa houkutella.

Seuraavana päivänä autokuljettaja palautti meidät Helsingin rautatieasemalle, josta oli meidät tasan 24 tuntia aikaisemmin noutanut kyytiin. Mikrolomailu todellakin toimi jälleen. Vuorokaudessa ehtii kokea nauruloman, joka tuntuu onnellisena pistoina kyljissä ja poskipäissä vielä päivien päästä.

Kesän seuraava reissu strattaakin än yy tee nyt! Meidän sakin ja ystäväperheen laatikkopyörä-roadtrippiä villiin Itä-Helsinkiin pääsee seuraamaan ainakin Lähiksen Insta Storyssa. Postausta tai useampaa seikkailustamme seuraa tietty perästä.